Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 5. Pelin sisältövaroitukset: K-17 explicit violence. Blogitekstissä pohdintaa myös seuraavista teemoista: rasismi, kolonialismi, ekoterrorismi, eugeniikka
Resident Evil 5 on ollut Resident Evil -taipaleeni pitkäaikaisin projekti, ja olihan se RE-pelinäkin pidempi neljäntoista tunnin läpipeluulla. Aloitin Resident Evil 5 pelaamisen viime vuoden kesällä ja pelasin sen silloin noin puoliväliin eli chapter 3 loppuun. En syttynyt sen pelaamisesta samalla tavalla kuin muista sarjan peleistä, mutta tänä kesänä löysin saman aallonpituuden sen kanssa ja pelasin sen loppuun ja vieläpä A-arvosanalla. Yksityiskohtaista kerrontaa pelin juonesta en aiempien tekstien kaltaisesti lähde antamaan, sillä muistiinpanoni vuodentakaisesta pelaamisesta ovat luokkaa ”Mönjä-käärmehahmo, RE0-vibes”, ”RE4 soitti ja haluaa moottorisahan takaisin” ja ”Juostaan YOLO tunneleissa, kyl musa kertoo millon on vihuja”. Tässä kuitenkin yleisesti pelin juoni, ajatuksiani sen käsittelemistä teemoista sekä tietenkin arvosteluni itse pelistä!
Resident Evil 5 sijoittuu vuoteen 2009. On kulunut kuutisen vuotta siitä, kun lääke- ja bioterrorismiyhtiö Umbrella joutui vastuuseen Raccoon Cityn vuoden 1998 tapahtumista, joista pelisarjan ensimmäiset pelit kertovat. Ensimmäisen pelin päähenkilö Chris Redfield työskentelee nykyään BSAA:n eli Bioterrorism Security Assessment Alliancen leivissä ja on saanut komennuksen afrikkalaiseen Kijujun kaupunkiin. Hänen tehtävänsä on pidättää Ricardo Irving, joka kauppaa pimeästi bio-orgaanisia aseita. Chris saa partnerikseen eteläafrikkalaisen BSAA-agentin Sheva Alomarin. Pelin alussa pelaajalle kerrotaan, että Chrisin pitkäaikainen työpari, aiemmista Resident Evil -peleistä tuttu Jill Valentine, on kuollut. Main character death, in my Resident Evil game? It’s less likely than you think.
Kijujussa paikalliset ovat altistuneet parasiitille ja hyökkäävät kaksikon kimppuun tavallisia zombeja paremmin aseistettuina. Chris ja Sheva etenevät alueella etsien johtolankoja Irvingista. Johtolangat johtavat kaksikon niin Irvingin kintereille kuin sen tiedon äärelle, että Jill saattaisi sittenkin olla elossa… Hyvän Resident Evil -pahiksen elkein Irving altistaa itsensä virukselle kiinni jäätyään, ja kaksikko taistelee mutatoitunutta Irvingia vastaan. Irvingin viimeiset sanat johdattavat kaksikon luolaan, josta he löytävät erikoisen paikallisen kukan ja sen ympärille rakennetun tutkimuslaitoksen. Selviää, että kukka on niin progenitor-viruksen alkulähde kuin paikallisen Ndipaya-heimon palvoma kasvi. Umbrella teki pitkään tutkimuksia alueella kehittääkseen progenitor-viruksen avulla uuden yliluonnolisen voimakkaiden ihmisten rodun eugeniikka-ideologiansa mukaisesti. Lääkeyhtiöiden liitossa voimakkaasti vaikuttanut monialayritys Tricell on sittemmin jatkanut Umbrellan tutkimustyötä progenitor-viruksen parissa. Chris ja Sheva löytävät Tricellin haltuun ottaman maanalaisen tutkimuslaitoksen, joka paljastaa heidän tehneen ihmiskokeita viruksella. Tietokannasta löytyy nimi Jill Valentine, mutta hänen koehenkilökapselinsa on tyhjä.
Chris ja Sheva saavat uuden kohteen: Tricellin Afrikan osaston johtaja Excella Gionne on liittounut kenenkäs muunkaan kuin Albert Weskerin kanssa! Excella ja Wesker aikovat laukaista progenitor-viruksesta johdettua Uroboros-virusta ohjuksien avulla ympäri maapalloa, ja heidät täytyy tottakai pysäyttää. Chris on ymmärrettävästi katkeroitunut Weskerille niin Resident Evil 1 -pelin tapahtumista kuin heidän viime kohtaamisestaan, jolloin hän luuli niin Weskerin kuin Jillin kuolleen yhteenotossaan. Chrisin ja Weskerin jälleennäkeminen on kuitenkin heitä kahta suurempi, sillä Wesker paljastaa, että heidän kanssaan liikkunut mysteerinen huppuhahmo on kukas muukaan kuin mielenhallinnan vallassa oleva Jill! Chris ja Sheva taistelevat Weskeria ja Jillia vastaan, ja saavat poistettua Jilliltä laitteen, jolla häntä on hallittu. Jill käskee Chrisia ja Shevaa jatkamaan tehtäväänsä Weskerin pysäyttämiseksi.
Seuraavana Chris ja Sheva ottavat yhteen Excellan kanssa. Wesker, vähemmän yllättäen, pettää Excellan ja tartuttaa tähän Uroboros-viruksen, mikä johtaa perinteiseen Resident Evil boss -mutaatioon. Chris räiskii lasereilla Excellaa, ja seuraavaksi on aika hoidella Wesker. Koska Wesker on koko pelisarjan pääpahis, tai ainakin pääpahisten ideologian kulminaatio, on Weskerin kanssa taistelu moniosainen ja eeppinen. Ensin kaksikko räiskii Weskeria raketinheittimellä, sitten tapellaan pommikoneen ruumassa, ja viimeisenä lentokoneen pakkolaskun jälkeen otetaan miehestä mittaa tulivuoren sisällä. Chris ja Sheva päihittävät mutatoituneen Weskerin, mutta sitä ennen nähdään ehkä yksi Resident Evil -pelien hupaisimmista quick time eventeistä, eli hetki jossa Chris hakkaa paljain käsin kivenjärkälettä siirtääkseen sitä.
Jill ja pelin alussa esitelty BSAA-agentti Josh pelastavat kaksikon tulivuoresta, ja perinteinen helikopterilla horisonttiin -animaatio voi alkaa pelin lopun merkiksi!
Resident Evil -pelinä Resident Evil 5 on selkeästi erilainen etenkin toimintapainotteisuutensa vuoksi. Jos Resident Evil 5 -peliin asennoituu niin, että sen ei kuulukaan olla aiempien pelien kaltainen kauhupeli, vaan samaan pääjuoneen sijoittuva toimintapeli, siitä nauttii paljon enemmän. Mielestäni pelisarjojen pitää saada kokeilla uusia genrejä ja tyylejä ilman, että ne leimataan esimerkiksi ”ei oikeaksi Resident Eviliksi”. Tottakai tämä oli Resident Evil -peli, vaikka se ei ollutkaan perinteistä selviytymiskauhua! Onko Resident Evil 5 heikoin pelaamani RE-peli? On. Tekeekö se siitä huonon pelin? Ei missään nimessä. Resident Evil 5 on joiltakin osin puuttellinen peli syistä joihin menen kohta, mutta se tarjosi myös paljon viihdyttäviä hetkiä: kahden hahmon malli oli virkistävä pelimekaniikka (pelaaja pelee Chrisillä ja AI Shevalla), rajoitettuja inventaarioita oli hauska tetristellä, ja suosikkiasiani Resident Evil -peleissä eli boss fightit tarjosivat riittävästi haastavuutta ja viihdettä. Ehdottomasti pelin kohokohta oli laboratorio, jossa silmäkulman nurkassa vilahti klassikkovihollinen licker, minkä jälkeen niitä kohtasikin ennätysmäärän kerralla. Kauhu ja nostalgia valtasivat minut yhdessä ja toivat mukanaan kodikkaan fiiliksen Resident Evil -pelin äärellä.
Suurimmat ongelmani Resident Evil 5 kanssa olivat visuaalisia ja temaattisia. On ylilyönti sanoa, että Resident Evil 5 olisi visuaalisesti ruma peli, mutta se on lainannut lattean vihreäkeltaisen värimaailmansa sotapeleistä, joihin en yleensä esteettisistä syistäkään koske. Ymmärrän, miksi jotkut striimaajat pelaavat peliä värimaailmaa kasvattavan filtterin kanssa.
Ollakseni täysin rehellinen, peli ei aluksi napannut minulle siksi, että sen lähtöasetelma tuntui hyvin rasistiselta; valkoinen jenkkisotilas lähetetään eteläafrikkalaiseen kaupunkiin etsimään bioterroristia, ja matkallaan hän ampuu sarjatuliaseella infektion saaneita paikallisia ja alkuperäiskansaan kuuluvia, jotka on esitelty haitallisten stereotypioiden kautta. Rasististen stereotypioiden lisäksi peli on myös aika seksistinen; jokainen naishahmo on aika (yli)seksualisoitu ja etenkin Shevaa esineellistetään paljon. Nämä ovat suurimmat Resident Evil 5 -peliä kohtaan esitetyt kritiikit ja argumentit sen puolesta, miksi pelin ei tulisi saada remakea. Allekirjoitan tämän kritiikin. Potentiaalisen Resident Evil 5 remaken pitää pitää huolta, että uskollisen adaptaation lisäksi se korjaa haitallisia stereotypioita ja kunnioittaa kansoja, joilta se on lainannut elementtejä.
Resident Evil 5 -pääjuoni on kantaaottava nimenomaan antikolonialistiseen suuntaan, mutta se jää etenkin alkupelissä jalkoihin, sillä etenkin ensimmäiset chapterit sisältävät ongelmallista representaatiota. Resident Evil 5 pääjuoni kertoo selkeästi pahojen järjestöjen Umbrellan ja Tricellin kolonialisista teoista yrityksissään kultivoida progenitor-virusta eugenistisiin tarkoituksiinsa. Umbrella on tuhonnut Ndipaya-heimon maita ja kansaa omiakseen näiden palvoman progenitor-viruksen lähteenä toimivan kukan itselleen. Tutkimustöitä tehdessään Umbrella ja Tricell ovat saastuttaneet paikallista luontoa, tuhonneet alkuperäiskansojen temppeleitä ja tartuttaneet paikallisia viruksellaan. Jos Resident Evil 5 ei kompastuisi haitallisiin stereotypioihin etenkin alkupelin osalta, se olisi varsin väkevä kannanotto kolonialismia ja ekoterrorismia vastaan, sillä näistä teemoista peli kertoo. Itse toivon, että Capcom tarttuu Resident Evil 5 remakeen rohkeasti ja uudistavasti, sillä sen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.
Pelin lopulliseksi arvosanaksi sain A:n 37 kuolemalla ja 71,4% osumatarkkuudella. Olen tyytyväinen, että sain viimein pelattua tämän pelin ja pääsen Resident Evil -taipaleellani eteenpäin! Jään mielenkiinnolla odottamaan, saako Resident Evil 5 remaken seuraavaksi ja jos saa, mitä muutoksia Capcom valitsee tehdä peliin. Itse olen sitä mieltä, että Resident Evil – Code: Veronica ansaitsisi remaken seuraavana, mutta Capcomin tulevaisuudensuunnitelmat jääköön nähtäväksi. Seuraavaksi edessä olisi Resident Evil 6, josta en oikeastaan tiedä yhtikäs mitään ennakkoon, ja se vasta onkin kutkuttavaa.
Wine, words & lovers 