Have you seen a little girl? – Silent Hill 1 -arvostelu

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Silent Hill 1, joka on psykologinen selviytymiskauhupeli. Pelin merkittävimmät sisältövaroitukset: K-16 body horror, väkivalta, lapsen kaltoinkohtelu. Kuvituksessa mahdollisesti häiritsevää kauhukuvitusta.

---

The fear of blood tends to create a fear for the flesh.

Sain vastikään mahdollisuuden pelata alkuperäisen Silent Hill 1 -pelin, joka on varsinainen kauhuklassikko ja selviytymiskauhun uranuurtaja yhdessä rakastamieni Resident Evil -pelien kanssa! Silent Hill 1 oli helposti pelottavin peli, jonka olen tähän mennessä pelannut, ja ymmärrän nyt omakohtaisesti pelisarjan viehätyksen! Janoan lisää, mutta jännitän jo valmiiksi seuraavan pelin pelaamista, sillä pelisarjan kakkososaa pidetään yhtenä parhaimmista ja pelottavimmista kauhupeleistä koskaan.

Läpipeluu ja pelin juoni

Yksityiskohtaiset juonipaljastukset alkavat.

Pelin alku

Silent Hill 1 -pelin päähenkilö on Harry Mason, joka löytää vaimonsa kanssa hylätyn vauvan ja päättää kasvattaa tämän omanaan. Seitsemän vuotta myöhemmin Harry, 32, on yksinhuoltaja tyttärelleen Cherylille, 7, sillä hänen vaimonsa on menehtynyt. Pelin alkuesittelyssä soi ikoninen Silent Hill -musiikki Harryn ajaessa autoa ja Cherylin nukkuessa etupenkillä. Kaksikko on matkalla lomalle, ja he saapuvat Silent Hill -nimisen kaupungin liepeille. Keskellä tietä seisoo tyttölapsi, jota Harry väistää kolaroiden auton. Harry herää yksin autostaan – Cheryl on kadonnut. Harry lähtee etsimään tytärtään Silent Hillistä, jossa on autiota, aavemaisen hiljaista, sumuista ja kummallisen tunnelmallista lumen sataessa vuodenaikaan sopimattomasti. Silent Hillin kaduilla juokseminen on yhtä aikaa kuumottavaa ja jotenkin oudon lohdullista.

Harry tutkii kaupungin katuja ja päätyy syrjäiselle kujalle, kun ympäristö yhtäkkiä pimenee. Harry sytyttää sytkärin, ja ympäristö on muuttunut synkäksi ja painajaismaiseksi. Kaikkialla, mihin silmä kantaa, on vain pimeyttä, verta, ruosteista verkkoaitaa ja -lattiaa sekä piikkilankaa. Harry jatkaa matkaansa kujaa pitkin ja löytää seinälle ripustetun silvotun ruumiin. Oudot hirviöt hyökkäävät Harryn kimppuun, eikä mahdollisuutta paeta ole. Jyrkkä tunnelman muutos ja kauhuelementit ovat jo tässä kohtaa myyneet pelin minulle.

Harry herää kahvilasta ilmeisen elossa ja tapaa Cybil-nimisen vaalean poliisin. Kuten kuka tahansa järkevä lainvalvontaviranomainen, antaa Cybil tälle siviilille aseen ja jättää tämän yksin hakeakseen apua. Harrylla on nyt ase, jolla puolustautua hirviöitä vastaan, joten en valita. Kahvilasta löytyy myös kaupungin kartta, puukko ja taskulamppu, mutta näitäkin hyödyllisempi on staattista ääntä lähettävä radio, jonka Harry poimii myös mukaansa. Tällä radiolla on yksi pelin hyödyllisimmistä pelimekaniikoista, se nimittäin pitää tietynlaista ääntä hirviöiden lähestyessä. Radio tekee pelistä merkittävästi helpomman, sillä harva hirviö voi yllättää Harrya varoitusäänen vuoksi. Ennen kuin Harry poistuu kahvilasta, on tutoriaalitaistelun aika: lentävä hirviö rikkoo ikkunan ja lentää sisään kahvilaan. Piu piu, ja hirviö on voitettu. Harryn matka Silent Hillin kaduilla jatkuu, ja hän saa vihjeen etsiä tytärtään Midwich Elementary -koulusta. Matka koululle ei ole kuitenkaan niin suoraviivainen kuin kaupungin kadut, sillä osa kaduista on poikki kuin ne olisivat romahtaneet.

Midwich Elementary ja kirkko

Midwich Elementary -koulu on aavemaisen autio monikerroksinen rakennus, jossa Harry kohtaa hirviöitä etsiessään reittiä Cherylin jäljille. Koulun sisäpihalla on kellotorni, johon Harryn on selvästi päästävä, ja tämä vaatii rakennuksen perinpohjaista tutkimista ja pulmapelien ratkaisua. Kellotorni ei kuitenkaan ole avain onneen, sillä se johtaa painajaismaiseen Otherworld-versioon koulusta. Silent Hillin hienous piilee mielestäni juuri tässä pelielementissä: pelaaja totutetaan suhteellisen miellyttävän oloiseen todelliseen ympristöön, joka sitten vääristetään kammottavaksi kauhuvääristymäksi itsestään. Otherworld Midwich Elementary on ensimmäinen todellinen kauhun näyttämö, jossa Harryn tulee selvittää pulmapelejä ja varoa vihollisia pelaajan käsien täristessä ohjainta pidellen. Olen suhteellisen hyvä oppimaan nopeasti videopelien rakennusten pohjapiirrokset ja reitit huoneista toisiin, mistä on hyötyä koulun vääristyessä painajaisversioksi. Tässä kohtaa peliä kykenin vielä pysymään rauhallisena ja etenemään kylmäpäisesti ja vihollisia rauhallisesti pois napsien niitä kohdatessa. Tässä kohtaa, vielä.

Midwich Elementaryssa on kekseliäitä pulmapelejä, joista Resident Evil -peleihin tottuneet aivoni nauttivat. Midwich Elementaryn Otherworld-version kammottavimmat paikat ovat ehdottomasti vastaanotto (yllä kuvassa), vessat sekä kellarikerros, jossa on muun muassa kuumottava pannuhuone. Koulun perinpohjaisen tutkimisen jälkeen on luvassa pelin ensimmäinen boss fight, hirviö nimeltä Split Head. Nimi kertoo hyvin vihollisen ulkonäöstä: sen pää repeää kahtia ja paljastaa kammottavan suun, joka yrittää tavoitella Harrya nälkäisenä. Tässä kohtaa voin kertoa suurimman harmistukseni peliä kohtaan: tämä ensimmäinen boss fight on mielestäni myös pelin paras ja pelottavin, mikä kertoo siitä, että joko minulla oli liian korkeat odotukset, mitä tulee boss fighteihin, tai sitten tämän pelin bossit eivät edes kuulu olla jännityksen ja kauhun kulminaatioita. Mielestäni pelin tavalliset viholliset olivat merkittävästi pelottavampia ja uhkaavampia kuin valtaosa bosseista. Palatakseni Split Headiin: se sanoo nomnom Harryn ruumiilla pari kertaa, ja sitten kukistan sen. Pimeys ja painajaiset väistyvät, ja Harry on jälleen tavallisessa pannuhuoneessa koulun kellarissa. Harryn edessä seisoo nuori nainen, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.

Harry poistuu koulusta hämmentyneenä ja kuulee kirkon kellojen soivan. Kartta auki, reitti kirkolle muistiin ja matkaan! Balkan Churchissa Harry tapaa vanhan naisen, joka seisoo alttarin edessä ja puhuu hyvin kryptisesti. Nainen antaa Harrylle kummallisen pyramidin mallisen esineen nimeltä Flauros ja ohjeistaa Harrya kiirehtimään ja suuntaamaan seuraavaksi sairaalaan. On aika suunnata sillalle ja sen kautta Central Silent Hilliin ja sairaalaan!

Alchemilla Hospital, antiikkikauppa ja ostoskeskus

Matka sairaalaan sujuu suhteellisen suoraviivaisesti, ja on aika tutkia seuraavaa ihanan pelottavaa ympäristöä! Alchemillan sairaala on ympäristönä koulun tapaan monikerroksinen, pelottavan tunnelmallinen ja täynnä vaaroja. Sairaalassa Harry tapaa Michael Kaufmann -nimisen lääkärin, joka ei osaa sen kummemmin valaista heidän ympärillään vallitsevaa tilannetta. Michael jatkaa matkaansa ja toivottaa tsempit. On aika tutkia sairaalaa!

Nuohoan uutta ympäristöä läpi innoissani, mutta missaan pelin lopun kannalta jotain erittäin olennaista; jos olisin löytänyt ja poiminut matkaani tyhjän pullon ja mysteeristä tuntematonta punaista nestettä, olisin voinut saada erilaisia loppuratkaisuja. No, onpahan uudelleenpelattavaa! Sairaalan tutkiskelu johtaa pian hissille, joka ei valitettavasti toimi, sillä se ei saa virtaa. Olen löytänyt kellarin avaimen, joten suuntaan sinne ja saan palautettua virrat generaattorihuoneessa. Nyt hissi toimii – ja onpa muuten kuumottava hissi! Suuntaan kakkoskerrokseen ja poistun hissistä. Hissiaulan ovet, jotka johtavat kerroksen käytäville, ovat lukossa. Palaan hissiin ja nousen kolmoskerrokseen. Sama homma. Missasinko jotain kellarissa tai ykköskerroksessa? Palaan hissiin ja klikkaan nappivalikon auki huomatakseni kauhukseni, että sinne on ilmestynyt nappi neloskerrokseen. Tämä nappi ei ollut tässä aiemmin – kuinka nerokas ja yksinkertainen keino täyttää pelaaja silkalla kauhulla! Painan nappia neljä ja nousen ylöspäin…

Harry löytää itsensä Alchemillan sairaalan painajaisversiosta. Neljännen kerroksen painajaismaiset käytävät johdattavat Harryn syvemmälle sairaalaan, ja paluuta ei kirjaimellisesti ole – ovet menevät Harryn takana lukkoon. Portaat johtavat alas Otherworld-sairaalan kolmanteen kerrokseen, jossa kohtaan alueen vakiviholliset: mutatoituneet nukkemaiset sairaanhoitajat, Puppet Nurset, jotka hyökkäävät Harryn kimppuun skalpellien kanssa. Tutkin kolmoskerroksen huoneita ja kerään vihjeitä: löydän sinisen laatan, jossa on kilpikonnakaiverrus, ja törmään niin tyhjään lintuhäkkiin, VHS-soittimeen kuin seinään ruuvattuun teräslevyyn. Painan mieleeni, missä huoneessa kukin näistä oli. Löydän vielä kissakaiverruksella varustetun kultaisen laatan.

Hissi vie Harryn takaisin ykköskerrokseen, mutta nyt painajaisversiossa se on tietenkin erilainen. Tutkin kellarin, siellä ei ole ihmeempää, ja käyn läpi myös ykköskerroksen avoinna olevat huoneet. Punainen laatta kuningatarkaiverruksella tarttuu matkaan. Säikähdän outoja ääniä, jotka kuuluvat lukitusta huoneesta, ja suuntaan portaita pitkin kakkoskerrokseen. Kakkoskerroksessa taistelu Puppet Nurseja vastaan jatkuu, ja sitten nuohoan huoneita läpi. Yhdessä huoneessa on seinällä vihreä laatta, joka sopisi kovin hyvin Harryn kasvavaan värikkäiden laattojen kokoelmaan, mutta sen alla luikertelee jonkinlainen lonkerokeskittymä. Lonkerot kurottelevat Harrya kohti, eikä niitä voi kiertää. Tutkiskelen tavaraluetteloani ja totean, että jotain puuttuu. Palaan tutkimaan muita huoneita ja löydän veripussin kolmoskerroksesta. Lonkerot tuntuvat pitävän verestä, sillä saan veripussin avulla harhautettua niitä ja napattua laatan seinältä. Laatat kuuluvat hoitajien kansliassa olevaan pulmapelioveen, jossa ne pitää asetella niille kuuluviin lokeroihin seinältä löytyvän arvoituksen avulla. Pulmapeli perustuu laattojen väreihin, eikä se ole kovin vaikea, mutta sen ratkaiseminen on silti tyydyttävää!

Löydän kakkoskerroksen itäsiivestä avaimen kellarin varastoon, ja suunta viekin tämän kerroksen tutkimisen jälkeen sinne. Harryn matkaan tarttuu myös desinfektioainetta, mille tuleekin pian käyttöä kellarissa. Kellarin varastohuoneen erään kaapin takaa paljastuu lattialuukullinen tila. Lattialuukun päällä kiemurtelee kasvustoa, jonka saa katoamaan polttamalla sen desinfektioaineen ja sytkärin liekehtivällä kombolla. On aika hypätä alas.

Pohjakellarikerros alkaa pitkästä käytävästä, ja koska tästä kerroksesta ei ole karttaa, olen jälleen omillani. Tämä kellarikerros on jopa aiempaa kuumottavampi ja täynnä Puppet Nurseja, joista muutama säikäyttää minut heti yhdestä ovesta sisään astuessani. Vastaan tulee VHS-kasetti, jonka nappaan mukaani. Merkittävin huone pohjakellarikerrokessa on kuitenkin huone, josta Harry löytää Alessa-nimisen tytön valokuvan ja avaimen tutkimushuoneeseen. Huoneessa on myös sänky, mitä Harry ihmettelee kovin; miksi näin synkässä paikassa olisi sänky?

Suunta vie takaisin yläkertaan ja VHS-katselmukseen. Kasetti vaikuttaa jotenkin vioittuneelta, sillä sen sisältämä puhe pätkii ja sen kuva on rätisevä. Kasetin katsominen herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia.

Tutkimushuoneen avain kädessä Harry suuntaa tutkimushuoneeseen ykköskerroksessa. Avaan oven, ja cutscene alkaa. Tutkimushuoneessa piilottelee viehättävä hoitaja, joka esittäytyy Lisa Garlandiksi. Lisa heittäytyy heti kättelyssä Harryn syleilyyn, ja hän vaikuttaa olevan kauhuissaan ja hämmentynyt tapahtumista. Harry yrittää saada Lisalta vastauksia, mutta Lisa ei tiedä paljoakaan. Harry kysyy, tietääkö tämä kellarista ja sen piilottelemista salaisuuksista, ja Lisa palajstaa, että henkilökuntaa on kielletty menemästä kellarin varastohuoneeseen. Yhtäkkiä Harryn päätä alkaa särkeä ja hän menettää tajuntansa.

Harry herää vähemmän painajaismaisesta Alchemillan sairaalasta ja kohtaa jälleen vanhan naisen. Nainen kertoo olevansa Dahlia Gillespie. Dahlia kertoo kaupungin valtaavasta pimeydestä ja jatkaa kryptisellä linjallaan, jonka suhteen niin Harry kuin pelaaja ovat kuistilla. Dahlia ohjaa Harryn ”kaupungin toiselle kirkolle” ja kertoo, että ”vain Harry voisi nyt pysäyttää sen”. Dahlia kertoo Mark of Samaelista, jonka Harry on kohdannut matkansa aikana kaupungilla ja ohjeistaa, että se ei saisi tulla valmiiksi. Refuse to elaborate and leave. Dahlia jättää jälkeensä vihreän avaimen, joka nimensä mukaisesti johtaa Harryn antiikkikauppaan. On aika jättää sairaala taakse ja palata Silent Hillin kaduille!

Kestää hetki löytää antiikkikauppalle, mutta pian Harryn tie vie sisään Green Lion -antiikkikaupan ovista. Antiikkikaupassa Harry kohtaa uudelleen Sybil-poliisin ja saa kuulla, että tämä on nähnyt tytön järven lähellä. Ennen järvelle suuntaamista Harryn on kuitenkin tsekattava ”kaupaungin toinen kirkko”. Reikä antiikkikaupan seinässä johtaa synkkään huoneeseen, jossa on häiritsevä alttari. Alttarin vierestä löytyy kirves, muttei muuta ihmeellistä. Kun Harry yrittää palata takaisin Sybiulin luo, alttarille syttyy yhtäkkiä tuli, jota Harry menee tutkimaan. Sybil seuraa Harrya reiästä alttarin luo, mutta löytää vain tyhjän huoneen ja sammuneen alttarin, eikä Harrya ollenkaan.

Harry herää sairaalasta Lisan luota. Lisa kertoo, että Harry näki pahaa unta. Harry kysyy Lisalta, tietääkö tämä, kuka Dahlia on. Lisa luonnehtii Dahliaa ”hulluksi” ja erakoksi sekä paljastaa, että Dahlian lapsi kuoli tulipalossa, minkä jälkeen ”Dahliasta tuli hullu”. Lisa tuntuu nyt tietävän tai olevan valmis kertomaan merkittävästi enemmän kuin aiemmin. Lisa kertoo Harrylle, että ennen kuin Silent Hillistä tuli lomakohde, kaupungin asukkaat seurasivat erikoista okkultistista ja mustaa magiaa sisältävää uskontoa. Keskustelun jälkeen Harry herää jälleen, tällä kertaa yksin pimeästä huoneesta. Harry pohtii, tapahtuuko kaikki sittenkin hänen päänsä sisällä; jospa hän on ollut auto-onnettomuudessa ja makaa tajuttomana sairaalassa? Lattialla on pahaenteinen symboli… Harry järkeilee, että Cheryl löytyisi järveltä, mutta koska tie sinne on poikki, hänen pitäisi löytää Lisa uudelleen ja kysyä tältä tietä.

Kadulla on aika paljon vihollisia, ja tie takaisinpäin on yllättäen poikki. Yhden rakennuksen edessä oleva verkkoaita on rikki ja siinä on reikä, joten Harry painelee sisään tähän rakennukseen. Rakennus on Silent Hill Town Center, joka on nykyisellään aivan kammottava ostoskeskus. Liukuportaiden vieressä on rätiseviä näyttöjä, joissa vilkkuu erilaisia symboleita ja kärsivän Cherylin kasvot. Harry suuntaa liukuportaat ylös ja kohtaa yläkerran käytävällä hirveän näyn – mutta ennen kuin se ehtii kunnolla rekisteröityä, lattia Harryn alta putoaa. Hiekkakenttä lattian alla ottaa Harryn vastaan ja esittelee asukkinsa: paksun toukkahirviön, joka sukeltaa hiekan sekaan ja hyökkää sieltä Harryn kimppuun happoa sylkien. Tämä boss fight syö aivan liikaa panoksia, sillä larvan väistely ja ampumisen oikein ajoittaminen on vaikeahkoa sillä laitteella, jolla pelaan. Vietän larvan kanssa tovin aikaa, mutta lopulta se kääriytyy kerälle tappion merkiksi – tai sitten ei. Larva nousee vielä kerran ja hyppää lasioven läpi avaten Harrylle tien. Ystävällistä! Hiekkakentältä on tarttunut mukaan metsästysase, ja sen tuoman turvan rohkaisemana palaan Silent Hillin nyt pimeille kaduille. Umpikuja. Umpikuja. Vihollisia toisensa perään. Nouseva paniikki. Viimein sairaalan portit.

Sairaala on painajaisversio, mikä ei auta laskemaan sykkeitä. Lisa löytyy tuttuun tapaan tutkimushuoneesta, ja Harry tiedustelee reittiä järvelle. Lisa muistaa, että hänen vanhan koulunsa lähellä on hylätty viemäristö, joka johtaa järvelle, mutta hän anoo Harrya olemaan jättämättä häntä taas yksin. Harry pyytää Lisan mukaansa. Lisa kieltäytyy, sillä hänestä tuntuu siltä, ettei hänen pitäisi lähteä sairaalasta. Okei, pahanenteistä. Harry lupaa palata Lisan luo löydettyään tyttärensä, ja Lisa jää jälleen yksin.

Reitti pois sairaalalta vie Harryn läheisen rakennuksen katolle, joka on epäilyttävän avara tila… Kuin kutsusta jättiläiskoi hyökkää Harryn kimppuun, ja boss fight alkaa. Panostilanne on edelleen huonohko, joten nuohoan ympäristöä ja lataan viholliseen kaikki vastaan tulevat panokset. Selviän kuin selviänkin taistelusta, ja ympäristö muuttuu valoisammaksi. Painajaismainen Silent Hill väistyy lumisen ja sumuisen tieltä. Harry palaa Old Silent Hillin puolelle ja löytää reitin viemäreihin.

Viemäristö

Tästä osiosta eteenpäin pelasin lopun pelistä kaksi kertaa saadakseni kokea sekä hyvän että huonon lopun tarinalle. Ensimmäisen pelikertani ratkaisut johtivat huonoon loppuun, ja järkevin tallennuskohta, johon palata, oli viemäristö alussa.

Tämä on aika suoraviivainen alue, sillä vaikka viemäristö on sokkeloinen, sen käytävät ovat suoria ja pitkiä eli optimaalisia juoksemiseen. Kun tikkaat pois viemäreistä häämöttivät edessä, syöksyin niille iloisena maan pinnalle palaamisesta.

Silent Hill Resort

Harry saapuu järven rannalla olevaan kaupunginosaan. Ensimmäisenä vastaan tulee panoksia, parannusvälineitä ja alueen kartta. Mainiota! Kartta ja tarina ohjaavat Harrya menemään suoraan järven rantaan, joten suuntaan sinne. Tämä ratkaisu johtaa kuitenkin tarinan huonoon loppuun, sillä rynniessäni suoraan järven rantaan skippasin valtaosan Resort-kartasta ja alueella tapahtuvista juonenkäänteistä. Palataan siis vielä siihen, mitä kaikkea tämä alue todella tarjoaakaan!

Ympäristö Harryn ympärillä muuttuu jälleen painajaismaiseksi matkalla kohti järveä. Juoksen vihollisia pakoon, sillä alkupelin haluni tapella vihollisia vastaan on hiipunut. Harryn tie vie kaduilta laiturille ja sieltä veneeseen, jonka hytissä hän kohtaa Cybilin. Harry ja Cybil keskustelevat Otherworldista, joka ottaa kaupunkia hallintaansa vakaasti leviten. Harry kertoo olevansa varma siitä, että Cheryl löytyisi sieltä, mistä pimeys leviää. Cybil ei ole niin vakuuttunut kuulemastaan, mutta Dahlia saapuu keskeyttämään heidät. Dahlia julistaa, että demoni on heräämässä ja levittämässä siipiään. Dahlia kertoo, että demoni janoaa uhrausta ja tulisi nielemään maan, ja maalailee tulevaisuutta, jossa on vain pimeyttä ja kuolemaa. Harry kysyy, miten hän voisi pelastaa Cherylin, ja Dahlia käskee häntä pysäyttää demonin, joka on ottanut lapsen hahmon. Dahlia ohjeistaa Harrya kiirehtimään ensin majakalle ja sitten huvipuistoon. Cybil haluaa auttaa Harrya, joten hän lähtee kohti huvipuistoa. Dahlia käskee Harrya käyttämään Flaurosta, kun aika on, ja katoaa paikalta.

Harry suuntaa seuraavaksi majakalle, joka on onneksi lähellä. Ympärillä on pimeää ja paljon vihollisia, joten juoksen reipasta vauhtia suoraan kohteeseen. Majakan kierreportaat ylöspäin ovat kuumottavat, ja kipuan niitä jännittyneenä. Portaiden yläpäässä Harrya odottavat lattiassa hohtava tuttu symboli ja tytön hahmo, joka katoaa. Harry toteaa, että hän ehti paikalle liian myöhään. Harry suuntaa Cybilin luo huvipuistoon, ja matka sinne vie jälleen yhden viemäristön kautta. Tämä viemäristö on aiempaa kuumottavampi, ja pelkään aidosti vihollista ahtaalla käytävällä pakoon juostessani.

Juostuani viemärin läpi saavun hyvipuistolle. Alue on pimeä, ja reitti useasta kohtaa poikki. Harhailen vihollisia väistellen ja löydän viimein karusellin, jossa Cybil odottaa Harrya. Cybil ei kuitenkaan ole oma itsensä, sillä hän hyökkää Harryn kimppuun ja liikkuu kankeasti. On odottamattoman boss fightin aika – ja aika palata Alchemillan sairaalan kohdalla mainitsemaani esineeseen, jota en löytänyt. Cybilin voisi ilmeisesti pelastaa, jos olisin löytänyt sairaalasta mysteeristä tuntematonta punaista nestettä ja heittänyt häntä sillä. Koin tosiaan kaksi eri loppua tälle pelille, ja pelaamisen jälkeen tarkistin mielenkiinnosta, montako mahdollista loppua pelissä on. Cybilin pelastaminen avaa kaksi lopetusta lisää, ja ne jäivät minulta nyt kokematta. Ensi pelikerralla siis! Takaisin Cybilin boss fightiin. Juoksen karusellissä ympyrää ja ammun Cybilia väistellen hänen luotejaan. Useaan otteeseen hukkaan Cybilin, ja hän odottaa Harrya kuumottavasti karusellihevosten päällä istuen. Kun Cybilin panokset loppuvat, hän ottaa ohjat omiin käsiinsä kirjaimellisesti ja lähtee kuristuslinjalle. Juoksen häntä edelleen pakoon ja vältän lähietäisyyden taistelua sen verran, mitä omat panokset antavat myöten. Cybil kaatuu pian kuolleena maahan, ja Harry jättää hänet siihen makaamaan. Synkkää.

Seuraavaksi Harry kohtaa uudelleen näkemänsä tytön, ja Harry kertoo vain haluavansa Cherylin takaisin. Harry huomaa olevansa jonkinlaisen voimakentän sisällä ilman pakoreittiä, ja silloin Flauros aktivoituu valoa hohtaen. Flauroksen valo osuu tyttöön, joka kaatuu maahan. Harry pyytää uudelleen saada tyttärensä takaisin. Dahlia saapuu paikalle ja puhuttelee tyttöä Alessana. Dahlia sanoo Alessalle, että tämä on hänen pikku pelinsä loppu. Alessa kutsuu Dahliaa äidikseen. The plot thickens. Dahlian kryptiset lauseenkäänteet alkavat kuulostaa pahanenteisiltä, ja hän vie Alessan mukanaan ”kotiin” kirkkaan valon saattelemana. Harry on hämmentynyt, ja omat hoksottimeni raksuttavat.

Nowhere

Harry herää sairaalasta Lisan viereltä. Harry jututtaa Lisaa ja yrittää selvittää, mitä on tapahtunut. Lisa kertoo käyneensä kellarikerroksessa, koska Harryn sanat jäivät vaivaamaan häntä. Lisa kertoo, että kellarissa ei ollut mitään outoa, mutta hänet valtasi silti tunne, että hän on ollut siellä ennenkin ja siellä on tapahtunut jotain, mutta hän ei muista mitä. Tolaltaan oleva Lisa lähtee huoneesta, ja Harry jää yksin. Sitten kellarista kuuluu outo ääni.

Tallennuspiste sanoo paikaksi Nowhere. Poistun huoneesta, ja edessä on vain synkkä tila, jonka kulkuväylä on tuttu painajaismaailman ritiläväylä, ja ympärillä on vain pimeää tyhjyyttä. Pariovet aukeavat Harryn edessä. ”I’m being summoned”. Harry astuu pariovista hissiin ja toivoo saavansa pian vastauksia.

Hissin ovet aukeavat verisille painajaismaisille käytäville. Nowhereen ei ole karttaa, joten täällä täytyy navigoida muistin varassa. Onneksi olen siinä hyvä! Alan tutkia huoneita ja löydän niistä kaikkea mielenkiintoista, kuten avaimia junissa hanoissa, kaappikellon viisareissa ja lintuhäkeissä. Yhden oven takaa kuuluu kikatusta. Useassa lukitussa ovessa lukee tekstejä, kuten Phaleg, Ophiel ja Hagith, jotka liittyvät rituaalitaikuuteen ja okkultismiin. Nowheren eri huoneet muistuttavat pelin aiempien alueiden tiloja, kuten antiikkikauppaa ja koulua. Alue on yhtä aikaa kuumottava ja toisaalta lohdullisen tuttu.

Löydän työkalun, joilla saan vapautettua avaimen Ophiel-oveen. Ophiel-ovi viel uuteen synkkään käytävään täynnä ovia. Yhden oven vieressä on kirjainlaatta ja toisella puollella nimilista. Tutkin avoinna olevien takana olevat huoneet. Yhdessä huoneessa on horoskooppipulmapeli: huoneessa on tauluja, numeroita ja numeronäppäimistöjä taulujen alla. Yliajattelen tätä pulmapeliä ihan liian paljon, vaikka vastaus on lopulta yksinkertainen: taulujen alla olevat numerot kuvastavat kuvassa olevan hahmon raajojen määrää, ja oikeat numerot syöttämällä jousimiehen, härän ja kaksosten alle pulmapeli on ratkaistu, ja tarvittava kivilaatta, Stone of Time, vapautuu Harryn poimittavaksi.

Tilan tutkiminen jatkuu, ja käytävän perällä oleva laatta viittaa vihjeineen jälleen nimilistaan, joka on otsikoitu kuoleman listaksi. Aivot eivät taaskaan raksuta. Laatta ohjeistaa järjestämään nimilistan nimet nuorimmasta vanhimpaan, jolloin nimien ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan ALERT. ALERT näpytellään viereiseen kirjainlaattaan, ja ovi aukeaa. Molemmat tämän käytävän pulmapelit olivat lopulta yksinkertaisemmat kuin pulmapelien ratkaisuaivoni antoivat käsittää. Ovi aukeaa varastotilaan, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Seuraaava tila vie huoneeseen, jossa on sänkyjä ja seinällä Amulet of Solomon, joka on hopeinen Daavidin tähti. Harrylla on nyt mukanaan Stone of Time ja Amulet of Solomon, joille pitäisi keksiä käyttötarkoitus. Poistuessani tilasta törmään varastohuoneessa peloissaan olevaan Lisaan, joka kertoo nyt ymmärtävänsä, miksi on edelleen täällä. Lisa yrittää syleillä Harrya, mutta Harry työntää hänet pois. Cutscenessa Lisan pää alkaa vuotaa verta ensin noroina, ja pian veri värjää hänet lähes kokonaan punaiseksi. Harry pakenee veristä Lisaa takaisin käytävään ja pitelee ovea kiinni estääkseen tätä seuraamasta.

Stone of Time sopii kaappikelloon, joka vapauttaa Hagith-avaimen. Reitti eteenpäin on selvä! Hagith-ovi avaa tien hissiaulaan, ja suuntaan hissiin. Kakkoskerros tuo mukanaan jälleen käytäviä, huoneita ja vihollisia. Löydän Crest of Mercuryn, joka on sininen symboli, ja Ring of contractin, joka on nimensä mukaisesti sormus. Matkaan tarttuu myös kamera, joka on kauhupeleissä aina kuumottava pelielementti. Ruuvaan yhden huoneen seinästä laatan irti ja sen alta paljastuu avain, mutta sitä ympäröi sähköjohto, joka sähköistää myös avaimen. Virrat on siis saatava pois päältä. Nowhere alkaa olla aika sokkeloinen, mutta se on ehdottomasti hyvä asia, sillä eksyminen lisää alueen pelottavuutta ja tunnelmaa.

Tutkin seuraavaksi kolmatta kerrosta, joka vie alttarihuoneeseen. Huoneessa on alttari (duh), kaksi taulua ja kaksi ovea, joissa on kolme laattaa, joissa on kussakin yhdeksän nappia. Taulut antavat vihjeitä ”valosta valaisemassa pimeyden”. Ottamalla tauluista kuvan paljastuu ratkaisu pulmapeliin: kameran salama piirtää tauluihin kuviot, jotka minun pitää näpytellä nappien avulla oviin. Toisesta huoneesta löytyy avain lintuhäkkiin ja toisesta parannusjuoma.

Paluu lintuhäkille, joka vapauttaa Harryn käsiin Phaleg-avaimen. Phaleg-ovi johtaa täysin eri näköiseen käytävään, jonka yleisilme on vaalean ruskea, hämärä ja vähemmän uhkaava, ei ollenkaan verinen ja synkkä. Ensimmäinen ovi kätkee taaksensa keittiön, jonka keskellä on suuri jääkaappi. Kaapista saa otettua irti Dagger of Melchiorin, ja vaihtokauppana laitan sormuksen pitelemään kaapin oven ketjujen päitä yhdessä. En tiedä, mitä kaapista olisi voinut vapautua, mutta en jää selvittämään, sillä sieltä kuuluu uhkaavia ääniä. Käytävältä löytyy Bethorin ovi, joka on lukossa. Varastohuoneesta löytyy sopivasti Bethorin avain, ja varastohuoneen sivuhuoneesta VHS-nauhuri. Käytävän varrelta löytyy myös huone, jonka seiniin ja lattioihin on piirretty silmiä ja outoja kuvioita. Harry näkee Alessan, joka katoaa himmentyen olemattomiin. Huoneen seinällä on kultainen hieroglyfimerkki Ankh, jonka nappaan mukaani. Bethorin oven takana generaattorihuone, ja virrat katkaisemalla saan mahdollisuuden mennä hakemaan sen avaimen, joka oli sähköisku-uhan takana! Avain on Aratronin avain.

Aratronin ovi on vaalean ruskean käytävän perällä, ja se johtaa Harryn cutscenen äärelle: Dahlia ja kolme hahmoa seisovat sängyn ympärillä ja keskustelevat ”suunnitelman etenemisestä”. Seurue puhuu kryptisesti jakautuneesta sielusta ja siitä, kuinka heillä on nyt vain puolikas, ja sekin on vaipunut alitajuntaan. Keskustelu kääntyy keinoon saada valtaa ja halusta käyttää taikuutta sen saavuttamiseksi. Näky katoaa, mutta huoneessa on edelleen sänky ja Alessan valokuva. Lisäksi löydän Disk of Ouroborosin. Seuraavassa tutkittavassa huoneessa on pysäyttävä tunnelma. Seinillä on kehystettyjä perhoskokoelmia ja lattialla lapsen piirroksia. Kaikki esineet viittaavat siihen, että tämä on lapsen huone, mikä on karmivaa. Huoneen perällä oleva ovi on lukossa, mutta siihen voi asettaa esineitä: ”thou possess them / to guard thy spirit / evokre five rites / unveil thy fate”. Asetan oveen kaikki viisi löytämääni symbolia, ja ovi aukeaa.

Bad ending

Harry näkee jälleen näyn: Dahlia kiskoo vastentahtoista Alessaa ja vaatii tätä ”antamaan hänelle edes vähäsen tämän voimaa”. Alessa kieltäytyy, ja Dahlia maanittelee tätä. Alessa haluaisi vain olla äitinsä kanssa. Näky katoaa, ja Harry jatkaa matkaansa portaita alas. Harry kohtaa Dahlian ja Alessan ja perää tyttärensä sijainnin perään. Dahlia vastaa, että Harry on nähnyt tyttärensä jo monta kertaa ”palautuneena entiseen minäänsä” ja osoittaa Alessaa. Dahlia kertoo, että siitä kamalasta päivästä on jo seitsemän vuotta, ja siitä lähtien Alessaa on pidetty elossa kärsien kuolemaa pahemmasta kohtalosta. Dahlia selittää Harrylle heräämisestä, jonka aika on nyt koittanut, ja pelastuksesta, joka on käsillä. Dahlia julistaa, että hänen tyttärestään tulee Jumalan äiti. Kirkas valo peittää Alessan ja hänen tilalleen ilmestyy valkeaan pukeutunut naishahmo, jota ympäröivät salamat ja kirkkaus. Tämä ”jumalhahmo” iskee Dahliaan ja tämä kaatuu liekehtien maahan. Boss fight. Pakenen salamointia ja ammun hohtavaa hahmoa. Tuntuu väärältä, kun hohtava ahmo kaatuu polvilleen ja sanoo: ”Thank you daddy. Goodbye”. Lopputekstit pyörivät, ja niiden päätteeksi nähdään Harry kolaroidussa autossaan pää veressä ja silmät levällään. Tässä kohtaa tiesin, että jokin meni kyllä nyt pahasti pieleen. Tämä oli bad ending, jonka olisin voinut välttää tutkimalla Resort-aluetta ja tekemällä siellä tehtäviä. No, tuli tämäkin koettua!

Silent Hill Resort -> uusi yritys

Lataan samalta istumalta vanhan tallennuksen viemäreihin ennen Silent Hill Resort -aluetta. Menin muuten pelin loppuosan samalla tavalla, mutta nuohosin koko Resortin tällä kertaa tarkkaan. Ensimmäinen olennainen tapahtuma tapahtuu Annie’s Bar -nimisessä baarissa, kun Harry pelastaa Kaufmannin vihollisen hyökkäykseltä. Kaufmann poistuu paikalta, mutta hänet kohdattaisiin vielä. Baarista löytyy parannusjuomia, Kaufmann-avain ja kuitti, jossa lukee numerosarja. Tämä numerosarja avaa erään myllätyn kaupan oven, josta löytyy hyödyllistä lootia ja kassakaappi, joka on täynnä huumeita. Harry ei ota huumeita mukaansa, vaan jatkaa kaupasta löytyneiden vihjeiden saattelemana matkaansa motelliin. Motellissa Harry onnistuu kalastelemaan itselleen moottoripyörän avaimen, joka onkin avain onneen! Moottoripyörän polttoainetankki piilottelee pientä lasiampullia, jossa on mysteeristä punaista nestettä. Bingo! Kaufmann saapuu paikalle ja nappaa ampullin Harrylta – ei bingo? Kaufmann poistuu paikalta. Tarkistan, että olen tutkinut kaiken olennaisen, ja jatkan sitten etenemistä.

Good ending

Pikakelataan loppuun! Harry kohtaa jälleen Dahlian ja Alessan. Dahlia kaatuu maahan ”jumalhahmon” otettua hohtavan muotonsa, ja sitten Kaufmann saapuu paikalle. Kaufmann haluaa kaiken palaavan ennalleen ja hän väittelee Dahlian kanssa. Kaufmann ottaa punaisen nesteen esiin, ja Dahlia järkyttyy ja virkkoo: ”Aglaophotis! Luulin, että hankkiuduit siitä eroon!”. Kaufmann heittää nesteen hohtavan hahmon päälle, ja naishahmosta kuoriutuu siivekäs demoniolento. Nyt on final boss fight -tunnelmaa! Demoni käristää salamoillaan Dahlian, ja sitten tapellaan. Kun demoni putoaa maahan taistelun päätteeksi, olo on paljon parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Demoni muuttuu takaisin hohtavaksi naishahmoksi, jonka syliin ilmestyy kirkkaan valon saattelemana kapaloitu vauva. Harry ottaa vauvan vastaan ympäristön palaessa ja täristessä. Naishahmo ohjeistaa Harrya seuraamaan valoa, ja Harry poistuu paikalta vauvan kanssa. Cutsecene näyttää, että Kaufmann ei ole niin onnekas, sillä verinen Lisa nappaa hänet takaapäin ja vetää tämän mukaansa. Harry juoksee vauva sylissään Silent Hillin harmailla lumisateisilla kaduilla, ja lopputekstit alkavat.

Yksityiskohtaiset juonipaljastukset päättyvät.

Arvostelu

Silent Hill 1 oli upea kauhuelämys, jonka pelaamisesta nautin suuresti! Tiedän, että peli on hyvä, kun janoan päästä pelaamaan lisää. Pelkäsin pelatessa useampaan otteeseen aidosti, mikä on kauhupelille paras mahdollinen kehu. Pelin tarina oli koskettava, kiinnostava ja kysymyksiä herättävä, ja olisin varmasti saanut siitä vielä enemmän irti, jos olisin nuohonnut kaikki paikat läpi vielä huolellisemmin. Uskon myös, että etenkin eri uskontojen, demonologian ja okkultismin vahvempi tuntemus olisi avannut pelistä vielä uuden tason ja auttaisi arvostamaan sitä vielä enemmän. Ymmärrys siitä, ettei ymmärtänyt pelistä kaikkea, lisää houkutusta jatkaa pelisarjaan tutustumista! Haluan ymmärtää enemmän Silent Hillin maailmasta ja ilmiöistä, joita se kuvaa taitavasti synkän symboliikan kautta.

Silent Hillissä parasta olivat ehdottomasti ympäristöt ja niiden onnistuneesti ylläpitämä kauhutunnelma! Etenkin koulu, sairaala ja Nowhere olivat ilmapiiriltään ja visuaalisuudeltaan kauhun taidonnäytteitä. Nowhere oli varmaankin suosikkialueeni koko pelissä näin jälkikäteen ajatellen – toki sen puolesta puhuu se, että koin sen kahdesti, toisin kuin alkupelin alueet. Pelin ympäristöt ylläpitivät myös onnistuneesti yhtä kauhun tärkeimmistä elementeistä: odotusta siitä, että kohta tapahtuu jotain.

Kuten aiemmin mainitsin, olen boss fight enthusiast, ja Silent Hill 1:n boss fightit eivät yltäneet odotuksiini – jotka tosin perustuivat täysin muihin pelikokemuksiini, eivät odotuksiin juuri tästä pelistä. Pelin tavalliset viholliset olivat parempia kauhuilmapiirin ylläpitäjiä ja tuntuivat jotenkin istuvan pelin maailmaan paremmin. Split head ja lopun demoni olivat mielestäni onnistuneita boss fighteja, mutta muuten boss fight -kokemukset jäivät hieman ohueksi. No, sen perusteella mitä pelitietämykselläni pelisarjan seuraavasta osasta tiedän, tämä kokemukseni ei onneksi tulisi jatkumaan Silent Hill 2 parissa.

Olen todella iloinen, että päätin viimein tutustua tähän pelisarjaan! Toisaalta tekisi mieli pelata Silent Hill 1 uudestaan ja kokea kaikki sisältö, joka epähuomiossa jäi kokematta, toisaalta kiinnostaisi jatkaa Silent Hill 2 pariin. No, minulla on tällä hetkellä Resident Evil 6 kesken, joten pelataan se nyt ensin!