Tämän päivän Luova lokakuu -inspiraatiohaasteen sana on uniikki. Sana sai minut pohtimaan paljon sitä, mikä on lopulta aidosti uniikkia. Toisaalta saamme jatkuvasti vaikutetteita ympäristöstämme, jolloin saamamme ideat eivät sinänsä ole uniikkeja, mutta toisaalta niin kauan, kuin muuttujana olet sinä itse, ainutlaatuinen yksilö, ovat kaikki kokemuksesi ja tekemisesi uniikkeja, sillä ne eivät voi tapahtua kenellekään muulle sellaisenaan.
Pohdin ainutlaatuisuutta paljon luovan työn parissa harrastavana ja työskentelevänä, sillä minulle on tärkeää, että vaikka saisinkin inspiraatiota jostakin, haluan silti, että kädenjälkeni on itseni näköistä ja oivaltavaa. Ideat eivät synny tyhjiössä, joten nykyään alkaa olla jo mahdotonta olla ottamatta vaikutteita kuluttamastamme mediasta – inspiroituuhan kaikki taide toisesta taiteesta. Inspiraation lähteitä myös tarjotaan meille – onhan tämä inspiraatiohaastekin tapa luoda jotain uniikkia samasta kimmokkeesta.
Toteamus siitä, että vaikka kokisimme ja tekisimme samoja asioita kuin toiset, ovat ne silti meille uniikkeja omien lähtökohtiemme vuoksi, on todella lohdullinen. Tätä olen pohtinut viime aikoina etenkin tunteiden, kuormituksen ja jaksamisen näkökulmasta: vain minä voin määrittää, miltä asiat minusta tuntuvat, sillä kukaan muu ei koe niitä samoista näkökulmista kuin minä.
Myönnän, että tämä sana ”uniikki” oli minulle todella vaikea sana ammentaa, ja suurin osa tästä tekstistä jäi leikkauspöydälle, sillä niiden kirjoittaminen tuntui itsestäänselvyyksiltä ja latteuksilta. Tässä kuitenkin lyhyitä mietteitä aiheen ympäriltä – ne eivät välttämättä olleet kovinkaan uniikkeja, mutta ei kukaan muukaan juuri tätä blogia ja blogitekstiä kirjoittanut.
”I aspire to be unique in my own way.” – Lewis Hamilton
Wine, words & lovers 