Luova lokakuun päivän sana on kerros. Jumitin tämän sanan kanssa pitkään ja ehdin myös nukahtaa eilen ennen inspiraation iskemistä. Nyt toisena päivänä sanaa pari tuntia pyöritelleenä löysin sanasta aasinsillan yhteen Halloween-kemujemme Kahoot-visakysymykseen, nimittäin ”Mitä [näistä vaihtoehdoista] Saana pelkää?”. Tässä siis lyhyesti muutamista peloistani jonkinlaisessa vakavuusjärjestyksessä.
Raastinraudat. Inspiraatiosanasta kummunnut ajatus ja visan oikea vastaus. En vapaaehtoisesti käytä raastinrautoja ja laitan leipoessa tai ruokaa laittaessa muut käyttämään niitä, sillä pelkään raastavani ihokerroksistani suikaleita kuin porkkanaraastetta konsanaan. Pelko on suht irrationaalinen, ja kyllä pakon edessä pystyn edelleen raastinrautaan tarttumaan, mutta ajatuskin niistä puistattaa.
Virheet. En suoraan pelkää virheiden tekemistä, sillä suurimman osan niistä voi korjata, mutta joidenkin virheiden tekeminen pelottaa minua – etenkin työkontekstissa. Teen päivittäin monikanavaista viestintää töissä, ja esimerkiksi some-postausten saatetekstien muokkaaminen onnistuu jälkikäteenkin, mutta yksi asia, jota jännitän kovasti, ovat sähköpostit suurelle vastaanottajajoukolle. Meillä on ylioppilaskunnassa käytössä tiedotussähköpostilista, jonka vastaanottajia ovat opiskelijajärjestöjen viestintä- ja tiedotusvastaavat. Tälle listalle viestiminen on aina yhtä kuumottavaa, sillä pelkään, että sinne jäisi jokin kammottava typo – suurin pelko on ehdottomasti sanan ”käynnissä” typottaminen sanaksi ”kännissä”. 😄 Hassu pelko, tiedän, mutta olen extrahuolellinen tämän yhden työtehtävän äärellä. Pelkään myös tottakai sellaisten virheiden tekemistä, joilla olisi taloudellisia, maineellisia tai henkilöihin kohdistuvia vaikutuksia.
Että Red Bullin F1-dominanssi ei olisikaan ohi. Tämä lienee itsestään selvä asia, jos on seurannut F1-blogitekstejäni. Tälle lajille on tehnyt niin hyvää, että Verstappenin ja Red Bullin dominanssikausi on tullut tällä kaudella päätökseensä. Olin jo lähes luovuttaa formulan katsomisen suhteen, sillä lajista oli kadonnut kaikki mielekkyys. Kausi 2024 on parhaita F1-kausia vuosiin ja toivon totisesti, että se jatkuu sellaisena ja viitoittaa lajin uusille urille.
Jotkut kauhuelokuvat. Rakastan kauhuelokuvia, mutta jotkut niistä ovat minulle liikaa. Näin liian nuorena klippejä The Grudge -elokuvasta, joten pelkokertoimeni nousevat sen pelottavimman hahmon kaltaisia hahmoja nähdessäni. Olen yrittänyt lieventää tätä pelkoa katsomalla samankaltaisia elokuvia, kuten The Ring, ja olen onnistunut myös istumaan läpi jenkkiversion The Grudge 3:sta, joka oli visuaalisesti niin hupaisasti toteutettu, että selvisin siitä painajaisitta.
Ahtaat paikat. Minulla on ahtaanpaikankammo, mikä näyttäytyy välillä myös arjessa. En esimerkiksi pysty olemaan montaakaan minuuttia toimistomme viereisessä puhelinkopissa, sillä se on liian ahdas suljettu paikka minulle. Hisseissä pystyn olemaan – kunhan en ajattele liikaa sitä, mitä kävisi, jos hissi pysähtyisi. Hissiin jumiin jääminen on kyllä iso pelko, joka valtaa minut helposti, jos annan sille liikaa tilaa ajatuksissani.
Läheisiin kohdistuva tragedia. Kuten varmasti moni muukin, pelkään sitä, että läheisilleni sattuisi jotain. Tämä näkyy kuitenkin arjessani eniten näin koiranomistajana; pelkään, että Pullalle sattuu jotain, kun en ole kotona, ja siksi tarkistankin ihan liikaa esimerkiksi sitä, onko hella päällä, roskakaappi kiinni ja ovi lukossa. Toisaalta olisi kiva saada koirakamera, mutta itseni tuntien pelkään, että alkaisin sitten kyttäämään sitä liikaa, ja se vain ruokkisi pelkoani. Parempi luottaa siihen, että lähtökohtaisesti kotona ei satu mitään.
Sota. Suren maailmalla tapahtuvia konflikteja ja tiedän, kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme, kun saamme elää rauhassa. Suomen maantieteellinen sijainti ja asema maailmanpolitiikassa ovat kuitenkin aihe, josta olen tullut entistä tietoisemmaksi sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan.
Wine, words & lovers 