Baldur’s Gate 3 -arvostelu

Ostin Baldur’s Gate 3 -pelin 12. elokuuta 2023 ja se oli yksi parhaimmista ostoksista, joita olen koskaan tehnyt. Tämä arvosteluteksti on ollut blogissani luonnoksena tammikuusta 2024 lähtien ja se on odottanut ”aina vielä yhtä läpipeluuta”. Nyt 626 pelituntia myöhemmin minulla on kaikki 54 saavutusta tässä pelissä ja voin näiden kahdeksan läpipeluun jälkeen todeta, että Baldur’s Gate 3 on tullut pelattua läpi. Tämä on helposti parhaimpia pelejä, joita olen koskaan pelannut, ellei jopa aivan kaikista paras.

Yleiskuvaus-osiossa käsittelen peliä ilman juonipaljastuksia.

Yleiskuvaus

Baldur’s Gate 3 on Dungeons & Dragonsiin pohjautuva avoimen maailman RPG, jossa pelaajan ohjaama hahmo (tuttavallisesti Tav, vaikka pelaaja voikin nimetä hahmon itse) seikkailee Forgotten Realmsiin sijoittuvan Baldur’s Gaten alueella. Tarinan lähtötilanteessa Tav herää kummallisesta aluksesta, joka vaikuttaa olevan keskellä sodankäyntiä. Hänet on kaapattu ja hänen päässään jyskyttää, sillä häneen on tartutettu jonkinlainen parasiitti. Tavin tulee kerätä matkaansa muita samassa kinkkisessä tilanteessa olevia seikkailijoita (companions) ja selvittää yhdessä, mitä heille on tapahtunut ja miten he voivat pelastautua tilanteestaan.

Tarina syöksee seikkailijat taktikointia vaativiin vuoropohjaisiin taisteluihin, nerokkaasti käsikirjoitettuihin juonenkäänteisiin ja hahmojen taustatarinoiden herättämään tunteiden vuoristorataan. Pelaajan tekemät valinnat, jotka määrittävät tarinan etenemistä, ovat keskeisessä roolissa tässä pelikokemuksessa. Samoin on D&D-hengessä noppaonni, joka ei aina ole pelaajan puolella. Pelaaja voi ohjata kerrallaan kolmea hahmoa Tavin ohella, joita voi vaihtaa seurueen tauokoleirissä.

Baldur’s Gate 3 onnistuu erityisen hyvin olemaan loistava peli siksi, että sen jokainen osa-alue on rakennettu huolellisesti ja rakkaudella:

Hahmonluonnissa pelaajalla on mahdollisuus mukauttaa hahmoaan todella yksityiskohtaisesti. Hahmon ulkonäköä, olemusta, kykyjä ja osaamista, ja niiden kautta koko pelikokemusta, määrittävät vahvasti hahmon race ja class sekä muut D&D-henkiset pelitekniset ominaisuudet. Hahmon visuaaliseen muokkaamiseen ja siihen liittyviin vaihtoehtoihin sekä niiden inklusiivisuuteen on kiinnitetty myös erityisen paljon huomiota. Pelaaja voi myös valita pelata päähenkilönä yhdellä niin kutsutuista origin-hahmoista, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta muutoin Tavin seikkailukumppaneita. Origin-hahmoilla pelaaminen tuo esiin heidän taustatarinoitaan ja tunteitaan tavalla, joihin Tavilla pelaamalla ei pääse syventymään – mikä lisää pelin uudelleenpeluuarvoa.
Pelin tarina on käsikirjoitettu poikkeuksellisen taidokkaasti, etenkin ottaen huomioon sen, kuinka monta valintaa pelaaja voi tehdä niin dialogin kuin tapahtumien edistämisen aikana, ja kuinka monta juonen ja sivujuonen haaraa pelissä täytyy näiden myötä olla. Pelin uudelleenpeluuarvo on mitä korkein, sillä sitä voi pelata – ja roolipelata – niin monin eri tavoin. Valinnanvapauden mahdollistamisen lisäksi käsikirjoitus loistaa kyvykkyydessään käsitellä todella raskaita teemoja kauniisti ja sensitiivisesti.
Ääninäyttely tuo todella hahmot eloon! Joka ikinen NPC (non playable character) on ääninäytelty, mikä lisää immersiota pelimaailmaan ja rikastuttaa sitä. Sekä Tavin seikkailukumppanien että pelin pahisten ääninäyttelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota, ja tästä pelistä löytyykin useita erinomaisia videopeliääninäyttelyn roolisuorituksia, joita olen koskaan kuullut!
Musiikit ovat aivan uskomattomat! Pelin säveltäjä Borislav Slavov on suorastaan nero.
Peli on visuaalisesti upea, ja sen maisemiin on helppoa uppoutua tuntikausiksi! Kaikki hahmot on liikemallinnettu, mikä lisää hahmojen elävyyttä.
Itse pelimekaniikat ovat (ainakin näin aktiiviselle D&D:tä ja videopelejä pelaavalle) intuitiivisia ja hauskoja! Vuoropohjaiset taistelut mahdollistavat taktikoinnin ja taisteluun uppoutumisen, ja eri classeilla pelaaminen tuo aina uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja pelaamiseen. Hahmoille voi poimia erilaisia vaatteita ja haarniskoja sekä puettavia taikaesineitä ja aseita, joita yhdistelemällä saa erilaisia ominaisuuksia, ja pelikokemuksia aikaan.

Baldur’s Gate 3 on kaikin puolin onnistuneesti kehitetty peli, jota suosittelen aivan jokaiselle hyvien tarinoiden ja videopelien ystäville – se avaa varmasti monelle myös ovet D&D:n pelaamiseen!

Tästä eteenpäin blogiteksti sisältää juonipaljastuksia! Teksti sisältää jonkin verran D&D-terminologiaa, joka ei ehkä aukea kaikille.

Pelin juoni

Act 1

Peli alkaa Tavin herätessä mindflayerien aluksessa, johon hänet on kaapattu. Kaappaajat ovat tartuttaneet Taviin ja tämän tuleviin seikkailukumppaneihin parasiitin, joiden on tarkoitus muuttaa seikkailijat heidän kaltaisikseen illithid-olennoiksi. Tav pääsee pakenemaan aluksesta yhdessä Lae’zel-nimisen githyanki fighterin ja half-elf cleric Shadowheartin kanssa. Pelätty muodonmuutos illithidiksi ei kuitenkaan vaikuta tapahtuvan odotetussa aikataulussa, joten seikkailijat lähtevät yhdessä etsimään parannuskeinoa. He saavat aluksi seuraansa high elf roguen Astarionin, ihmisvelhon Galen, ihmis-warlockin Wyllin ja tiefling barbarianin Karlachin, ja matkan varrella myös muita kumppaneita voi lähteä heidän matkaansa. Seurana on myös yöllisillä vierailuilla käyvä mysteerinen Dream Visitor, joka kertoo suojelevansa Tavia ja tämän matkakumppaneita illithidiksi muuttumiselta.

Pelin ensimmäisen osion keskiössä on Emerald Grove -niminen lehto, paikallisten druidien koti ja tiefling-pakolaisten suojapaikka, jota uhkaavat Absolute-kultin palvojat. Seikkailijat lähetetään pelastamaan wood elf druid Halsin, joka on vankina goblin-kultistien leirissä. Pelaaja voi valita, kenen puolelle hän asettuu konfliktissa, mutta hyväntahtoiset hahmot pyrkivät pelastamaan Emerald Groven ja kukistamaan goblinit ja heidän kultistijohtajansa. Kun lehto on turvassa, Halsin on valmis liittymään seikkailijoiden joukkoon ja auttamaan heitä löytämään parannuskeinonsa. Seurueen matka vie joko vaarallisen Underdarkin ja githyankien valloittaman luostarin kautta kohti Moonrise Towersia, Absolute-kultistien tukikohtaa.

Act 2

Tav ja seikkailukumppanit saapuvat Moonrise Towersin alueelle, jota piinaa vaarallinen varjokirous (shadow curse). Turvallinen suojapaikka kiroukselta on Last Light Inn -niminen majatalo, johon ovat kerääntyneet niin Absolute-kultin vastustajat kuin Emerald Grovesta Baldur’s Gateen pyrkivät tiefling-pakolaiset. Sankarit uskovat parannuskeinonsa olevan Moonrise Towersissa, jota hallitsee rautaisella otteella rappeutumisen ja kuolleiden jumala Myrkulin Chosen, sotakenraali Ketheric Thorm. Ketheric käyttää Nightsong-nimistä reliikkiä kuolemattomuutensa lähteenä, joten seikkailijoiden on löydettävä Nightsong. Nightsong paljastuu kuun jumalattaren Selûnen tyttäreksi nimeltään Dame Aylin, ja Tav kumppaneineen pelastaa hänet. Tav, hänen matkakumppaninsa, Dame Aylin ja Last Light Innin kynnelle kykenevät taistelijat käyvät taisteluun Absolute-kulttia ja Ketheric Thormia vastaan.

Taville ja kumppaneille selviää, että heidän parasiittiensa tartuttamisen takana ovat kolmen kuoleman jumalan Valitut: kenraali Ketheric Thorm (Chosen of Myrkul), poliitikko ja asekauppias Enver Gortash (Chosen of Bane) ja salamurhaaja Orin the Red (Chosen of Bhaal). Kolmikko on hankkinut vaarallisen reliikin, Karsusin kruunun, jonka avulla he hallitsevat illithid-rodun kehittyneintä muotoa, jättimäistä Elder Brainia. Elder Brain puolestaan voi hallita kaikkia parasiitin kantajia. Pahisten juoni on tartuttaa kaikkiin kansalaisiin parasiitti ja hallita heitä Elder Brainin avulla. No, tämä ei Taville ja kumppaneille sovi, joten he kukistavat Kethericin ja saavat haltuunsa tämän netherstonen, jonka avulla kukin kuoleman jumalan Valituista pystyy osaltaan hallitsemaan Elder Brainia. Seikkailijat suuntaavat seuraavaksi kohti Baldur’s Gaten kaupunkia, jossa heidän täytyisi etsiä käsiinsä Gortash ja Orin, ja saada myös näiden netherstonet – mielellään heidän kuolleista käsistään.

Act 3

Tav ja kumppanit saapuvat Baldur’s Gateen, jossa heidän täytyy päihittää Gortash ja Orin sekä saattaa kaikki niin omat henkilökohtaiset tarinansa kuin muut avoimet juonikuviot päätökseen. Dream Visitor paljastaa olevansa muilta illithideiltä karannut mindflayer nimeltä Emperor. Emperor kertoo myös viimein, miten hän on suojellut Tavia ja kumppanieita illithid-muodonmuutokselta: hän pitää hallussaan vangittua githyanki-prinssi Orpheusta, joka on riittävän voimakas pitääkseen psyykkisillä kyvyillään muodonmuutosvoimat aisoissa. Emperor haluaa käyttää Orpheusta aseena Elder Brainia vastaan – githyankikumppani Lae’zel on tästä luonnollisesti eri mieltä.

Kaupunkiin saapuessa seikkailijoille selviää, että Gortash ja Orin puukottavat toisiaan selkään minkä kerkeävät, ja molemmat tarjoavat diiliä toisen pään menoksi. Päät lähtevät kuitenkin molemmilta kuoleman jumalien valituilta, ja seikkailijat ovat askeleen lähempänä maailman pelastamista kolmen netherstonen voimin. Elder Brain on kuitenkin kasvanut liian voimakkaaksi ja muuttunut Netherbrainiksi, joten seikkailijoiden on käännyttävä salaisen aseensa eli Orpheuksen puoleen. Pelaaja voi antaa netherstonet Emperorin haltuun ja antaa tämän imeä Orpheuksen voimat itseensä tai vapauttaa Orpheuksen, jolloin Emperor kääntyy Tavia ja kumppaneita vastaan. Edessä on intensiivinen lopputaistelu maailman kohtalosta. Lopputaistelun päätteeksi pelaaja voi joko tuhota Netherbrainin pelastaen päivän – tai hallita sitä itse rautaisella otteella kauhua Sword Coastilla kylväen.

The Dark Urge

Tavin eli custom-päähenkilön lisäksi pelaaja voi toisaan valita pelata yhdellä companion-hahmoista, mutta näiden lisäksi valittavissa on The Dark Urge -niminen hahmo, jolla on oma synkkä ja raaka taustatarinansa. En kerro tässä The Dark Urgen tarinan yksityiskohtia, mutta nimensä mukaisesti tällä hahmolla on voimakkaita synkkiä haluja, joita pelaaja voi vastustaa (resist the Urge) tai ottaa vastaan (embrace the Urge). The Dark Urge -tarina sisältää paljon verta, pakonomaista väkivaltaa ja gorea, joten suosittelen huomioimaan tämän hahmoa valitessa.

Tavilla ei ole pelissä suurempaa omaa taustatarinaa, paitsi muutama class-spesifi lause siellä täällä, joten pelaajan tulee itse roolipelatessaan myös rakentaa päähenkilönsä taustoja. The Dark Urge on mielestäni mielekkäämpi valinta päähenkilöksi, jos haluaa kustomoida hahmon itse ja samalla syventyä vahvemmin oman pelattavan hahmon päänsisäiseen maailmaan.

Companions

Päähenkilön lisäksi pelaaja voi tosiaan hallita kerralla kolmea muuta hahmoa, ja kokonaisuudessaan pelaajan taukoleirissä voi olla yli kymmenen pelattavaa hahmoa. Kuusi näistä on niin kutsuttuja origin-hahmoja, eli heidät voi valita myös pelin päähenkilöksi pelin alussa. Origin-hahmoja ovat Astarion, Gale, Karlach, Lae’zel, Shadowheart ja Wyll. Heidän lisäkseen pelaaja pääsee pelaamaan neljällä hahmolla, joita ovat wood elf druid Halsin ja drow paladin Minthara sekä Baldur’s Gate 2 -pelistä tutut high half-elf Jaheira ja human ranger Minsc, jonka matkakumppani on miniature giant space hamster nimeltä Boo.

Jokaisella companion-hahmolla on oma persoonallisuutensa ja taustatarinansa, joka aukeaa pelaajalle tarinan edetessä. Baldur’s Gate 3:n merkittävin kantava tarinallinen teema on ”breaking the cycle of abuse”, joten monen hahmon tarina keskittyy vapautumiseen heitä kaltoin kohdelleiden vaikutusvallasta. Esimerkiksi Astarion vaikuttaa alkuun itsekkäältä oman edun tavoittelijalta, kunnes selviää, että häntä on hyväksikäytetty, näännytetty ja kidutettu yli kaksisataa vuotta ja hän yrittää nyt kaikin mahdollisin keinoin pitää kiinni ansaitsemastaan vapaudesta ja mahdollisuudesta paeta vangitsijaansa. Shadowheart, Lae’zel ja Minthara ovat omien jumaliensa indoktrinaation uhreja, kun taas Gale on joutunut nuorena jumalattaren groomingin uhriksi. Jokainen kantaa mukanaan taakkaa, jota pelaaja voi valinnoillaan auttaa lieventämään, mutta tässä pelissä on se hienous, että valtaosa hahmoista saa kasvaa tarinan aikana ilman ulkoista vaikutusta ja päästä eteenpäin paranemisen tiellään myös itsekseen.

Valtaosa companion-hahmoista voi olla pelaajan hahmolle myös romanttinen kumppani, jolloin pelaajan hahmo saa myös syvemmän yhteyden näiden taustatarinaan ja pääsee pussailemaan. Baldur’s Gate 3:n seksikohtaukset ovat yllättävän yksityiskohtaisia ja ne vaihtelevat fade to blackista eksplisiittisiin kohtauksiin. Varmasti moni näki pelin julkaisun aikaan uutiset siitä, että tässä pelissä voi harrastaa seksiä karhun kanssa – kyseessä on druid wildshapessa, mutta karhu kuitenkin. Parhaimmillaan pelissä voi päästä viiden kimppaan. Alastomuuden ja intiimit kohtaukset voi laittaa asetuksista pois päältä niin halutessaan.

Omat läpipeluuni

Tämä osio on kirjoitettu etenkin niille, jotka ovat itse jo pelanneet Baldur’s Gate 3:n ja haluavat tietää, millaisia ratkaisuja minä tein pelissä.

Kahdeksan päähenkilöä, joilla olen pelannut pelin läpi. Ylärivi vasemmalta oikealle: Valyola, Mithrali, Ileyra ja Miz’rina. Alarivi vasemmalta oikealle: Daelena, Sar’ral, Gale ja Elendar.

Kuten alussa mainitsin, olen pelannut Baldur’s Gate 3:n kokonaisuudessaan kahdeksan kertaa läpi. Olen pyrkinyt jokaisella kerralla vaihtelemaan joitain elementtejä, oli se sitten pelaamani hahmon race tai class, valitsemani romanssit, muut tarinassa tekemäni valinnat tai pelin vaikeusaste. En ole koskaan aiemmin keräillyt pelissä saavutuksia, mutta etenkin viimeisimmät läpipeluuni olivat saavutusten metsästysreissuja, sillä jos joku peli ansaitsee olla 100% läpi pelattu, se on tämä. Olen pelannut Baldur’s Gate 3:n kaikilla sen neljästä vaikeusasteesta (explorer, balanced, tactician ja honour). Lisäksi pelissä on custom-vaikeusaste, jossa pelin vaikeutta voi säätää yksityiskohtaisemmin.

Ensimmäinen pelaamani hahmo oli Valyola, Zariel tiefling warlock. Valitsin pelata ensimmäisellä pelikerrallani minulle D&D:ssäkin luontaisinta komboa eli tiefling warlockia. Vaikeusasteeksi valitsin balanced, mitä ylipäätään suosittelen ensimmäistä kertaa pelaaville, jos videopelien pelaaminen ja/tai D&D on muuten tuttua. Tässä kohtaa voin myöntää, että valitsin ostaa tämän pelin kahdesta syystä: rakkaudestani hyviä tarinoita ja D&D:tä kohtaan, sekä netissä näkemieni Astarion-klippien perusteella. Valyola oli itsekäs chaotic neutral -hahmo, joka teki valintoja pitkälti Astarionin mielen mukaan. Halusin palavasti Valyolalle romanssin Astarionin kanssa, sillä halusin oppia lisää tästä viehättävästä hahmosta, joka oli kiinnittänyt huomioni. Kuka tahansa Astarionin tarinaan syvemmin perehtynyt tietää, että Astarionissa on merkittävästi enemmän sisältöä kuin olla viettelevä seksikäs vampyyri, ja opin Valyolan kanssa tarinan edetessä Astarionin todellisesta minästä. Itkin Astarionin tarinalle useampaan otteeseen ja olen vahvasti sitä mieltä, että Astarion on yksi parhaiten kirjoitetuista videopelihahmoista koskaan. Samaa voi sanoa myös ääninäyttelyn osalta – upea Neil Newbon tekee Astarionina syystäkin useasti palkitun roolisuorituksen. Valyola oppi yhdessä Astarionin kanssa kääntämään kelkkansa itsekkäältä tieltä muiden auttamiseen, ja he saivat onnellisen lopun Netherbrainin voitettuaan. Valyolan ja Astarionin matkassa olivat pääasiassa Shadowheart ja Karlach.

Toisella pelikerrallani tämä kissa ei päässyt karvoistaan, vaan aloitin pelin balanced-vaikeusasteella Mithrali-nimisellä Mephistopheles tiefling warlockilla, jolle syntyi romanssi Astarionin kanssa. Mithrali oli ensimmäinen Dark Urge -hahmoni, joka vastusti kamalia mielihalujaan ja löysi potentiaalinsa hyvään yhdessä Astarionin kanssa. Mithralin tarinan keskiössä oli nimenomaan ajatus siitä, että menneisyyden tekojen ei tarvitse viitoittaa yksilön tulevaisuutta, vaan hyvän valitsemalla voi löytää itsensä uudelleen. Älkää kertoko muille hahmoilleni, mutta mielestäni Mithrali on edelleen kaunein BG-hahmo, jonka olen tehnyt.

Kolmas pelikertani oli haaste itselleni: tee joku muu kuin tiefling warlock, jolla on romanssi Astarionin kanssa. Uskomatonta mutta totta: kolmas hahmoni oli high half-elf wild magic sorcerer Ileyra, jolla oli intohimoinen romanssi Galen kanssa. Vaikeusaste oli edelleen balanced. Ileyra oli hahmoistani kaikista eniten good-aligned ja he paransivat maailmaa yhdessä Galen kanssa. Rakastuin wild magiciin, joka toi hauskaa ennalta-arvaamattomuutta taikojen käyttöön.

Seuraavaksi aloin kivuta vaikeusasteissa ylöspäin ja aloitin tactician-vaikeusasteella. Valitsin hahmonluonnissa etulyöntiasemaa tuovia ominaisuuksia ja tein open hand monk drow’n. Miz’rina oli myös Dark Urge -hahmo, ja tällä kertaa seurasin hahmon verisiä ja väkivaltaisia mielihaluja täysin rinnoin. Miz’rinan kumppanien lähtökohta oli ”I can make them worse”, joten valitsin kaikille kanssaseikkailijoilleni mahdollisimman evil-ratkaisut. Koska päätin heti kättelyssä, että tällä pelikerralla valitsisin kaikkien evil endingit, valitsin myös palata Astarion-romanssin pariin kokeakseni ascended Astarionin romanttisena kumppanina. Miz’rina ja Astarion olivat oiva parivaljakko ja he lietsoivat toistensa huonoja piirteitä ja ottivat Netherbrainin haltuunsa kauhua kylväen.

Honour-vaikeusaste on Baldur’s Gate 3:n vaikein vaikeusaste, jossa viholliset ovat aiempaa voimakkaampia, mutta vielä keskeisempää on se, että kuolema on lopullinen. Siinä missä muilla vaikeusasteilla voi palata aiemmin tallennuksiin tarinan edetessä, on honour-vaikeusasteella vain yksi tallennus, joka päättyy, jos kaikki neljä pelaajan hallitsemaa hahmoa kuolevat. Kun honour-vaikeusasteella kuolee, vaihtoehtona on jatkaa peliä custom-vaikeusasteella, jolloin ei voi saada enää honourin läpipääsyn palkintoja (saavutus ja kultaiset nopat), tai poistaa tallennus ja aloittaa peli täysin alusta. Minun ja honour-vaikeusasteen taival oli viiden hahmon mittainen, joista kaksi pääsi pelin loppuun asti. Trissra (wood half-elf oath of vengeance paladin), Olanna (wood half-elf oath of vengeance paladin) ja Trisra (wood half-elf valour bard) olivat kolme ensimmäistä honour-vaikeusasteyritystäni, jotka kuolivat kaikki Act 1 aikana, joten heistä minulla on vain tietokoneen ruudusta otetut kuvat ja surevat muistot. Trisra (ei Trissra) pääsi heistä kaikista pisimmälle Crèche Y’llekiin asti, jossa hänen ja Karlachin suloinen seikkailu tuli loppuunsa.

Vasemmalta oikealle: Trissra, Olanna ja Trisra.

Daelena, wood half-elf valour bard, on traagisin BG3-hahmoni. Daelena pääsi kumppaninsa Wyllin kanssa Netherbrainin juurelle 70 pelitunnin jälkeen, ja heidän matkansa päättyi tekniseen bugiin, josta pelin tekijä Larian Studios oli valitettavan tietoinen. Tuijotin Game Over -ruutua itku kurkussa ja naputtelin sitten vikailmoituksen Larianille. He vastasivat, että he korjaisivat bugin seuraavan suuremman päivityksen yhteydessä, joten jatkoin Daelenan tarinan custom-vaikeusasteella loppuun ja pidin sitten muutaman kuukauden tauon tästä pelistä. Daelena oli lempeä ja karismaattinen puolihaltija, jonka kohtaloa suren, vaikka hän peliteknisesti saikin hyvän lopun ja suuntasi Netherbrainin voittamisen jälkeen seikkailemaan Avernukseen.

Honour-vaikeusasteen pelottavimmat kohtaamiset olivat ehdottomasti githyankit, joten lähdin seuraavaan yritykseeni uudelleen sisuuntuneena githyanki swords bard Sar’ralilla, joka päihitti kumppaninsa Lae’zelin kanssa honour-vaikeusasteen ja jatkoi sitten kansansa vapauttamisyrityksiä jumalaansa vastaan kapinoiden. Rakastin nähdä, kuinka kovasta soturi-Lae’zelista kuoriutui lämmin ja välittävä kumppani, joka haluaa vain parasta omalle kansalleen.

Kun honour-vaikeusaste oli päihitetty, aloitin helpoimmalla vaikeusasteella eli explorerilla puuttuvien saavutusten metsästämisen. Tässä kohtaa iso osa pelistä oli jo koettu, joten vaihdoin kaikkien companionien classit joksikin muuksi ja kokeilin muutenkin tehdä valintoja, joita en ole aiemmin tehnyt. Valitsin pelata origin Galella, josta tein knowledge domain clericin. Romanssin kohteeksi valikoitui Mama K eli Karlach, ja heillä oli intohimoinen ja välittävä suhde.

Kahdeksannen pelikerran alussa minulla oli enää kolme puuttuvaa saavutusta: goblin Sazzan vapauttaminen kolmesta eri kinkkisestä tilanteesta, Netherbrainin haltuun ottaminen omiin tarkoitusperiini pelin lopussa sekä Jack-of-all-trades, jolloin yksi hahmoista ottaa yhden levelin jokaisesta 12 classista. Päätin, että tästä tulisi puhdas evil run, joten otin romanssin kohteekseni Mintharan tietäen, mitä kamaluuksia minun tulisi tehdä tämän saavuttamiseksi. Elendar oli half-elf drow, ja valitsin lähteä hakemaan Jack-of-all-trades -saavutusta päähenkilölläni. Elendar oli siis pelin lopussa level 1 jokaisessa saatavilla olevassa classissa, ja vaikka hän ei ollutkaan mikään ykköstykki, suosittelen tämän saavutuksen hankkimista näin orgaanisesti jo pelkästään kaikkien class-spesifien dialogivaihtoehtojen vuoksi. Sanon ”orgaanisesti”, koska yleinen tapa saada tämä saavutus on se, että kun act 3:ssa saa mukaansa Minscin, muut hahmot ovat jo usein itse level 12, joten pelaaja voi level upata Minscin suoraan Jack-of-all-tradesin mukaan lopulta pelaamatta näin hupaisalla kombolla paljoakaan. Elendar oli pitkälle act 1 loppuun todella evil-hahmo, kunnes kohtasin saavutusteknisen ongelman: paladinien oathbreaker-ominaisuus saattaa rikkoa Jack-of-all-trades -saavutuksen, sillä peli saattaa virheellisesti laskea valan muutoksen hahmon classin manuaaliseksi muuttamiseksi, mitä siis saavutusta hankkiessaan ei saa tehdä. Jouduin siis himmailemaan Elendarin pahimpia ratkaisuja ja tekemään vain sellaisia ilkeyksiä, jotka eivät riko hänen kostovalaansa. Saavutettuani level 12 ja Jack-of-all-trades -saavutuksen, edessä oli enää Netherbrainin haltuun ottaminen in my name, ja Elendar ja Mintahara suutelivat muun Baldur’s Gaten polvistuessa heidän tyranniansa edessä.

Kuten tekstin alussa avasin, Baldur’s Gate 3 on kaikin puolin loistava peli, joka on asettanut peliteollisuudelle uuden standardin pelien laadun ja pelaajien palautteen pohjalta tehtävän kehitystyön suhteen. Baldur’s Gate 3 on ensimmäinen peli, joka on voittanut Game of the Year -palkinnon kaikissa viidessä merkittävimmässä videopeligaalassa, ja näiden lisäksi se on voittanut lukuisia muitakin palkintoja.

Vaikka Baldur’s Gate 3 ansaitsisi kaikki palkinnot jo pelkästään pelin visuaalisuuden, musiikkien, ääninäyttelyn ja itse pelimekaniikkojen toteutuksen vuoksi, on sen vahvin puoli silti sen uskomattoman kompleksinen ja mukaansatempaava tarina. Harva peli onnistuu luomaan näin toisiinsa nivoutuneita tarinoita ja sivujuonia, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja pelaajan tekemän valinnat voivat palata kummittelemaan vasta monien pelituntien päästä. Pelin henkilöhahmot ovat videopelihistorian parhaita ja olen edelleen häkeltynyt siitä, kuinka Baldur’s Gate 3 onnistuu käsittelemään niin raskaita teemoja yhtä aikaa sensitiivisesti mutta traumojen taustalla olevia kauhuja kaunistelematta. Companion-hahmojen lisäksi pelissä on useampia NPC-hahmoja, joiden kohtaloista pelaaja välittää pelikerrasta toiseen, ja pelin viholliset ovat kaikessa kamaluudessaan myös karismaattisia ja kompleksisia. En lähde tässä kirjoittamaan yksityiskohtaisempia analyyseja tarinan vaikuttavuudesta, mutta tämä peli ehdottomasti ansaitsee sellaisia, ja juttelen aiheesta mielelläni vaikka tuntikausia!

Jo se, että olen pelannut tämän kahdeksan kertaa läpi kertonee sen uudelleenpeluuarvosta – puhumattakaan siitä, että minulla on edelleen todella paljon kokematta useamman origin-hahmon ja romanssin osalta. Joka kerta, kun lopputekstit lähtevät pyörimään, haluaisin aloittaa jo seuraavan kierroksen. Nyt odotan seuraavaa suurta päivitystä, joka tuo mukanaan crossplay-ominaisuuden, ja sitten aloitamme D&D-porukallamme minulle ensimmäisen moninpelin.

Jos minun pitäisi suositella vain yhtä videopeliä, suosittelisin varauksetta juuri tätä. Baldur’s Gate 3 on ollut minulle Vuoden peli siitä lähtien, kun avasin sen ensimmäisen kerran elokuussa 2023.