Toivelista testissä -blogitekstisarjan helmikuun osassa syvennyn Corpse Party -pelin (2008) pariin sen chapter 1 osalta. Muistan katsoneeni joskus yli kymmenen vuotta sitten Youtubesta, kun joku pelasi tätä peliä, ja kauhupelien ystävänä peli jäi mieleeni ja teki lähtemättömän vaikutuksen. En yleensä arvostele peliä kesken sen pelaamisen, mutta avaan syitä tähän edempänä.
Blogiteksti sisältää lieviä juonipaljastuksia pelistä Corpse Party (2008), joka on psykologinen yliluonnollinen selviytymiskauhupeli. Pelin merkittävimmät sisältövaroitukset: psykologinen kauhu, raaka väkivalta, gore, lapsiin kohdistuva väkivalta, murha, itsemurha, kummittelu. Tekstin kuvituksessa häiritsevää kauhukuvitusta ja yksityiskohtaisten väkivaltatekojen kuvailua.
Älä anna pelin söpön ulkonäön hämätä: Corpse Party (2008) on pelottavin ja kammottavin peli, jota olen koskaan pelannut, ja sanon tämän vain yhden chapterin pelaamisen jälkeen. Voin fyysisesti niin pahoin ensimmäisen chapterin päätteeksi, että en ole varma, milloin pystyn jatkamaan tämän pelin pelaamista – jos koskaan. Kuitenkin, voin jo kahden tunnin pelikokemuksella sanoa, että tämä on todella, todella onnistunut kauhupeli.
Corpse Party seuraa seitsemää Kisaragi Academyn lukioikäistä oppilasta, jotka tekevät koulupäivän päätteeksi internetissä näkemänsä loitsun Sachiko Ever After, joka takaisi heille ikuisen ystävyyden. Rituaaliin tulevat mukaan myös heidän opettajansa sekä yhden oppilaan pikkusisko. Rituaali kuljettaa päähenkilöt toiseen todellisuuteen, joka paljastuu Heavenly Host -peruskouluksi, jonka päälle Kisaragi Academy on rakennettu sen jälkeen, kun Heavenly Host sulki ovensa siellä tapahtuneiden murhien ja katoamisten vuoksi. Tässä Heavenly Hostin versiossa koulun käytävillä kiertää niin hyvän- kuin pahantahtoisia kummituksia, joista osa haluaa kostaa kuolemansa mitä väkivaltaisimmin tavoin. Päähenkilöiden tulee selvitä Heavenly Hostin käytävillä ja yrittää löytää tiensä toistensa luo – ja toivottavasti myös takaisin omaan todellisuuteensa. Koulun käytäviä tahraavat niin veri, ruumiit kuin puhdas ruumisgore, ja muut samasta kohtalosta kärsineet Heavenly Hostiin joutuneet oppilaat ovat jättäneet jälkeensä mitä kammottavimpia viimeisiä kirjeitä kuolemaa tehdessään. Chapter 1 seuraa Seikoa ja Naomia, jotka tutustuttavat pelaajan Heavenly Hostin kamalaan maailmaan.
Corpse Party (2008) on peliteknisesti hyvin erilainen kuin moni muu pelaamani peli. Se aukeaa tietokoneen ruudulla vain pieneksi ikkunaksi, ja sen visuaalisuus on viehättävän pikselinen ja kammottavalla tavalla söpö. Pelaaja ohjaa hahmoa eri ilmansuuntiin ja voi olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, mutta taistelumekaniikkoja ja muita luksuksia ei ole. Ajoittain pelaaja voi tehdä dialogivalintoja sekä toiminnallisia valintoja, mutta pääsiassa peli on ympäriinsä kävelyn lisäksi visuaalisen novellin kaltaisesti hahmojen välisen dialogin seuraamista ja yksinkertaisten pulmapelien ratkaisua.
Corpse Partyn hienous kauhupelinä on sen yksinkertaisissa keinoissa tehdä kauhua: kyllä, pelissä on selkäpiitä karmivat musiikit, jumpscareja ja gorea, mutta sen tehokkain kauhu tulee odottamattomista ja pelottavista teksteistä, joita hahmot voivat lukea tutkiessaan ympäristöään. Sanomalehdet, joissa lukee aluksi tavallisia uutisia, mutta seuraavalla katselukerralla raakoja uhkauksia, nostavat niskavillat pystyyn. Ehdottomasti kamalimman kauhuhetken palkinnon voittaa ylläkin kuvassa näkyvä ”Whatever you do, don’t look at the newspaper”, joka ilmestyy ruudulle hahmon tutkiessa löytämäänsä ruumista. En ottanut kuvakaappauksia kaikista raaimmista kuvailuista, mutta yksi kammottavimmista pelissä lukemistani teksteistä oli yksityiskohtainen ohje elävän uhrin kielen poistamiseksi.
Väkivaltamässäilyn voi tehdä ylitsevuotavasti, jolloin se on lähinnä mautonta, tai sitten hienovaraisesti, kuten Corpse Party tekee. Valtaosa pelin sisältämästä väkivallasta on loppujen lopuksi tekstimuotoista eli enemmän pelaajan mielikuvituksen tuottamaa. Sanomalehtiin ja lappusiin jätetyt uhkaukset ja lohduttomat viestit pitävät painostavan tunnelman otteessaan, ja hahmojen kokema pakokauhu ulottuu pelaajaan asti.
Tämä arvostelu on tosiaan kirjoitettu pelkästään chapter 1 perusteella, ja tässä pelissä on viisi chapteria, eli se kannattaa ottaa huomioon tätä lukiessa. Jos vatsani ja mieleni kestää, palaan mielelläni jatkamaan joskus tätä peliä! Jos päädyn jatkamaan, lisään alle linkin seuraavaan blogitekstiin aiheesta. Jos alle ei ole linkattu tekstiä, en ole vielä jatkanut tämän pelaamista.
It was a rainy evening after school – Corpse Party -arvostelu (julkaistu 11.5.2025)
Wine, words & lovers 