Toivelista testissä -blogitekstisarjan maaliskuun osassa kerron upeasta pelikokemuksesta nimeltä Unpacking (2021)! Olen halunnut pelata tämän pelin todella pitkään ja tämän tekstisarjan ansiosta sain viimein aikaiseksi tarttua siihen! Halusin myös jotain pehmeää ja pörröistä edellisen intensiivisemmän uuden pelikokemuksen jälkeen.
Unpacking on peliyhteisöissä pidetty ja palkittu pikseligrafiikka-pulmapeli, jossa pelaajan tehtävä on pelin nimen mukaisesti purkaa laatikoita. Pelin aikana sen naispuoleinen päähenkilö muuttaa uusiin koteihin varttuessaan ja aloittaessaan uusia vaiheita elämässään. Laatikoita purkamalla ja tavaroita paikalleen asettelemalla pelaaja oppii, mitä päähenkilölle on tapahtunut sitten edellisen elämänvaiheen. Pelissä on kahdeksan kenttää, jotka on nimetty sen vuoden mukaan, johon ne sijoittuvat pelin tarinassa. Peli alkaa vuodesta 1997 ja päättyy vuoteen 2018. Kentissä on jokaisessa makuuhuone, johon päähenkilön tavarat pitää purkaa, mutta pelin edetessä ja päähenkilön muuttaessa isompiin asuntoihin myös huoneita tulee lisää. Tavaroilla on kentissä omat loogiset paikkansa, ja osalla tavaroista on tietyt paikat, johon ne pitää asettaa, jotta pelissä pääsee etenemään. Näillä erityispaikoilla on usein tarinallinen merkitys. Pelin äärelle voi rauhoittua ja pysähtyä, sillä siinä ei ole sen suurempia suoritusaikapaineita tai pisteytysjärjestelmiä – paitsi tietenkin peleille ominaiset saavutukset, joita voi halutessaan keräillä.
Rakastin tätä reilun kolmen tunnin pelikokemusta koko sydämestäni. Unpacking onnistuu kertomaan yhden parhaista koskaan pelaamistani tarinoista ilman ruudulla näkyviä hahmoja tai dialogia. Pelin minimalistinen tarinankerronta yhdistettynä sen hienovaraisiin mutta voimakkailla tunteilla latautuneisiin juonenkäänteisiin jättivät minut usein sanattomaksi tai vähintäänkin liikuttuneeksi. Peli on visuaaliselta ilmeeltään suloinen ja yksinkertaisen kaunis, ja sen ihanat musiikit tukevat cozy gaming -kokemusta.
Juonipaljastuksia sisältävä pelin kuvailu alkaa tästä. Myös kuvat sisältävät juonipaljastuksia.
1997
Unpacking alkaa vuodesta 1997, kun päähenkilö purkaa muuttolaatikkonsa lapsuuden/nuoruuden makuuhuoneeseensa. Sisustettavana on yksi huone, joka on värikäs ja suloinen huone. Pelaaja pääsee purkamaan huoneeseen leluja, pehmoleluja, pelikonsoleita ja kirjoja. Pelin esittelykuvistakin tuttu vaaleanpunainen pehmopossu esiintyy ensimmäistä kertaa, ja se tulee olemaan yksi keskeisistä esineistä päähenkilön elämässä. Piirtäminen on selkeästi päähenkilölle rakas harrastus.
2004
Vuonna 2004 päähenkilö muuttaa asuntolaan opintojen perässä. Sisustettavana on kolme huonetta: makuuhuone, kylpyhuone ja keittiö. On ilo huomata, kuinka moni esine muuttaa päähenkilön mukana tähän asuntoon: muutama pehmolelu ja koriste-esine sekä selkeästi tälle tärkeät piirustusvälineet. Päähenkilön tyyli kasvaa hänen mukanaan, mutta mukana on edelleen suloisia ja värikkäitä esineitä.
2007
2007 päähenkilö muuttaa kimppakämpään, jossa asuu hänen lisäkseen muutama kämppis. Muuttolaatikoita puretaan viiteen huoneeseen: olohuone, keittiö, kylpyhuone, ruokailutila ja päähenkilön makuuhuone. Päähenkilön tutkintotodistus pääsee kunniapaikalle sängyn yläpuolelle, ja uskollinen possupehmo on edelleen matkassa. Monet päähenkilön tutut esineet muuttavat edelleen hänen mukanaan. Tässä kentässä on aiempiin verraten erilaista se, että pelaaja pystyy siirtelemään asunnossa jo entuudestaan olevia tavaroita ja tekemään tilaa päähenkilön tavaroille.
2010
Vuonna 2010 päähenkilö muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa, jonka tyyli on aika maskuliininen, joten asunto näyttää hyvin erilaiselta verrattuna aiempiin. Muuttolaatikoita puretaan neljään huoneeseen, kun päähenkilö muuttaa kumppaninsa kämppään: makuuhuone, olohuone, kylpyhuone ja keittiö. Tässä kohtaa koen ensimmäistä kertaa turhautumista tämän pelin parissa: päähenkilön tavarat eivät oikein mahdu tai istu mihinkään tässä asunnossa – ja se on valitettavasti tarkoituskin. Päähenkilön tutkintotodistus sopii aluksi vain kylpyhuoneen seinälle, mikä on hassu paikka, mutta kun kaikki tavarat on aseteltu paikoilleen ja peli ilmoittaa, että todistus on väärällä paikalla, hämmennys kasvaa. Valitettavasti päähenkilön ja tämän kumppanin suhde vaikuttaa olevan sellainen, että päähenkilön ylpeyden aiheelle ei ole tässä asunnossa tilaa missään muualla kuin sängyn alla… Onneksi pehmopossu sentään on edelleen matkassa mukana ja esillä.
2012
Päähenkilö näyttää pysyneen suhteessaan kkahden vuoden ajan, ja erottuaan hän muuttaa takaisin vanhempiensa luokse nuoruuden huoneeseensa. Huone on aikuisemmalle asukkaalle muokattu, mutta se on säilyttänyt nuoruuden värimaailman ja ihanuuden – mitä päähenkilö varmasti kaipaa. Päähenkilön ja tämän kumppanin kuvan voi laittaa korkkitaululle, mutta silloin kumppanin kasvojen kohdalla on nasta, eikä päähenkilö lopulta halua, että kuva on mitenkään esillä. Yksityiskohdat kertovat suurempaa tarinaa. Moni päähenkilön lapsuudesta tuttu esine tekee tässä kentässä paluun, ja se on ihanaa nähdä. Possu on edelleen mukana, ja päähenkilö on alkanut kerryttää mm. tipulelukokoelmaa. Tutkintotodistus menee seinälle!!
2013
2013 päähenkilö purkaa muuttolaatikot uuteen kotiin, johon hän muuttaa asumaan yksin. Tavaroita voi purkaa viiteen huoneeseen: olohuone, kylpyhuone, makuuhuone, työhuone ja keittiö. Useampi päähenkilön omistama esine kertoo hänen olevan juutalainen. Uskollinen possupehmolelu, vino pino luonnoskirjoja ja piirrosvälineet pysyvät edelleen päähenkilön matkassa. Tämä kenttä on päähenkilölle uusi alku tarinassa, ja se tuntuu siltä myös pelaajalle.
2015
2015 puretaan ensimmäistä kertaa erivärisiä pahvilaatikoita, sillä tässä kohtaa pelaaja ei pura päähenkilön vaan tämän kumppanin tavaroita! Asunto on sama kuin edellisessä kentässä, mutta osa päähenkilön tavaroista on vaihtanut paikkaa tämän elettyä asunnossa kaksi vuotta itsekseen. Pelaaja purkaa päähenkilön kumppanin tavarat samaan viiteen huoneeseen, kuin edellisessä kentässä, ja asettelee tämän mekkoja ja pehmoleluja vierekkäin päähenkilön omien kanssa. Tästä kentästä tuli varsin pehmeä ja pörröinen fiilis!
2018
Viimeinen kenttä on päähenkilön ja hänen edellisessä kentässä kanssa yhteen muuttaneen kumppaninsa yhteinen koti, jossa on yhteensä kymmenen huonetta! Vuonna 2018 pelaajan tulee purkaa päähenkilön, tämän kumppanin ja heidän vauvansa tavarat kymmeneen huoneeseen: makuuhuone, vauvan huone, vaatehuone, vessa, kylpyhuone, olohuone, ruokailutila, keittiö, työhuone ja eteisaula. Kaikki päähenkilölle rakkaat esineet ovat edelleen matkassa mukana, ja hänen pehmopossullaan on uusi keltainen rusetti. Possu puretaan vauvan huoneessa olevassa laatikossa, ja on luontevaa antaa se jälkikasvulle (siksi possu ei ole yllä olevassa kuvassa, vaikka se on tässä kentässä edelleen läsnä). Päähenkilön rakkaus piirtämistä kohtaan on muuttunut ammatiksi, sillä pelaaja voi purkaa laatikoista tämän kuvittamia lastenkirjoja, joissa vaikuttaa seikkailevan pehmopossu.
Peli päättyy vuoteen 2018, ja lopputekstit pyörivät. Lopputekstien aikana soi ihana kappale ”Unpacking a Life”, joka kuvailee lempeästi pelin kulkua: The moving truck pulls up / There’s a knock on the door / Now all your stuff is here / in boxes on the floor / You open up a box / There is so much to do / I open up my heart / This is now a home for two. Jos en olisi kyynelehtinyt jo lopputekstien alkaessa, viimeistään kohta Slowly, slowly our things combine / Your favourite stuffed toy right next to mine olisi avannut kyynelkanavat. Lopussa päähenkilö, tämän kumppani ja heidän lapsensa istuvat kotinsa terassilla toistensa seurasta nauttien.
Kuten arvostelun alussa kerroin, rakastin kaikkea tässä pelissä. Tämä on parhaita kolmituntisia, joita voit videopelin parissa viettää!
Wine, words & lovers 