Toivelista testissä -blogitekstisarjan viidenneksi peliksi valitsin The Stanley Parable: Ultra Deluxen, joka vaikutti someklippien perusteella varsin erikoiselta ja hauskalta pulmapelikeskeiseltä kokemukselta – ja sitä se oli, paino etenkin sanalla erikoinen.
Pelin kuvaus
The Stanley Parable: Ultra Deluxe (2022) on osittainen remake ja osittainen jatko-osa vuonna 2013 julkaistulle The Stanley Parable -pelille. The Stanley Parable on ensimmäisen persoonan tarinakeskeinen seikkailupeli, jossa pelaaja seikkailee (tai pikemminkin harhailee) Stanley-nimisellä hahmolla Stanleyn työpaikalla, joka on moderni toimistorakennus. Stanley, tai työntekijä 427, vastaa datan käsittelystä työpaikallaan, ja eräänä päivänä Stanley havahtuu työhuoneessaan siihen, että häneen tietokoneensa ei lähetä hänelle enää uutta käsiteltävää dataa, ja lisäksi kaikki hänen työkaverinsa ovat kadonneet. Toimisto hänen ympärillään on hiljainen ja tyhjä. Stanleyn tulee selvittää, mitä on tapahtunut, ja apunaan (tai riesanaan) hänellä on pelin Kertoja, jota ääninäyttelee brittinäyttelijä Kevan Brighting. The Stanley Parable käsittelee temaattisesti etenkin videopeleissä tehtäviä valintoja ja niiden vaikutusta pelien tarinankulkuun: Stanley voi seurata Kertojan ohjeita toimiston käytäviä kulkiessaan, tai hän voi toimia niiden vastaisesti – ja kokea ennaltaodottamattomat seuraukset.
Pelissä muodostuu aikasilmukka, jossa jokainen Stanleyn valinta johtaa jonkinlaiseen loppuun, jonka jälkeen Stanley aloittaa jälleen työhuoneestaan seuraavan kierroksen seikkailuaan. Alkuperäisessä The Stanley Parable -pelissä on 19 loppua, kun taas The Stanley Parable: Ultra Deluxessa on 46 – koin itse näistä 37 loppua. Pelin aikana Stanley tekee monta valintaa, joten lopetukset haarautuvat jokaisen valinnan kohdalla omiksi urikseen ja toistavat tämän seuraavan valinnan kohdalla. Kokeakseen koko pelin pelaajan tulee siis tehdä useita eri valintakomboja; kulkea nyt vasemmasta ovesta ja sitten ovi, ensi kerralla kulkea vasemmasta ovesta, mutta jatkaakin suoraan, seuraavalla kerralla suunnatakin alunalkaen oikealle. Stanleyn tekemät valinnat herättävät Kertojassa aina mielenkiintoisia reaktioita ja paljastavat lisää Stanleyta ympäröivästä maailmasta.
Yleisluontoinen arvostelu
Tämä osio ei sisällä juonipaljastuksia.
The Stanley Parable: Ultra Deluxe oli virkistävän erilainen pelikokemus, joka laittoi pelaajan pohtimaan kutkuttavalla tavalla jokaista pelissä tehtyä valintaa ja sen mahdollisia seurauksia. Temaattisesti peli menee hyvin eksistentiaaliselle tasolle ja käsittelee vahvasti etenkin valinnanvapautta ja vallankäyttöä. Peli myös testaa nokkelasti pelaajan etiikkaa ja rikkoo paikoittain neljännen seinän puhutellen pelaajaa suoraan. The Stanley Parable saa todella pelaajan pohtimaan valintojen maailmaa ja vapaata tahtoa sekä sen illuusiota, minkä vuoksi se ei ole ”aivot narikkaan” -peli.
Pelin sävy vaihtelee vahvasti sen edetessä: suurimman osan ajasta se on itseensä itseironisesti suhtautuva humoristinen kritiikki valintapohjaisia videopelejä kohtaan, mutta paikoitellen laittaa pelaajan käymään syvissäkin vesissä Stanleyn/pelaajan ja Kertojan ottaessa yhteen.
Pelin suurin vahvuus on ehdottomasti sen hämmentävä narratiivi sekä Stanleyn/pelaajan ja Kertojan välinen dynamiikka. The Stanley Parablessa on erikoinen huumori ja nerokas kerronta, mitkä koukuttavat pelaajan pysymään aikasilmukassa ja selvittämään kaikki pelin salat. Pelin mekaniikat ovat mukavan yksinkertaiset, jolloin pelaaja oikeasti keskittyy vain kokemaan sen tarinan. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan The Stanley Parable on immersiivinen kokemus eli varsin toimiva paketti!
Suosittelisin The Stanley Parablea kokeneille videopelien ystäville, sillä se aukeaa parhaiten tarinakeskeisiä valintapelejä pelanneille. Pelissä on hyvä sisältövaroitusmekaniikka, jonka suosittelen laittamaan asetuksista päälle peliä aloitellessa. The Stanley Parable: Ultra Deluxe lisää alkuperäiseen peliin jonkin verran monimutkaisia kuvioita pelin loppupuolella, joten pelikokemus olisi varmaankin parempi, jos alkuperäinen The Stanley Parable olisi jo pohjilla, mutta minulla ei ollut, ja pärjäsin silti ihan hyvin hämmennyksen läpi.
Yksityiskohtainen arvostelu
Tämä osio ja sen kuvitus sisältävät juonipaljastuksia. Sisältövaroitus: itsemurha
Nautin suuresti The Stanley Parable: Ultra Deluxen outoudesta ja erikoisesta sävystä; se oli virkistävän erilainen ja käsitteli polveilevaa psykologista tarinaansa rohkein ottein. Kertojan ohjeiden seuraaminen tai niiden vastustaminen antoivat pelaajalle mahdollisuuksia kokea tarina omaehtoisesti, ja oli hauskaa kuulla Kertojan reaktiot odottamattomiin valintoihin ja kekseliäisiin tapoihin uhmata ohjeita. Kuten kirjoitin jo yllä, pelin huumori oli yksi sen parhaista puolista. Huumori välittyi niin Kertojan kerrontatavasta kuin toimiston valkotaulujen ja muiden visuaalisten elementtien yksityiskohdista.
The Stanley Parable: Ultra Deluxessa oli muutama erityisen mieleenpainuva kohta. Kun Stanley löysi pomonsa työhuoneen yhteydestä piilotetun hissin ja laskeutui sillä toimiston alapuolella olevan mielenhallintalaitoksen eteen, hänellä on mahdollisuus uhmata Kertojaa ja olla jatkamatta kulkuaan eteenpäin. Sen sijaan Stanley voi seurata seinään punaisella kirjoitettua escape-tekstiä ja suunnata hämyiseen käytävään, jolloin Kertoja lausuu hyytävät sanat: ”[…] the truth was that at the end of this hall, Stanley would meet his violent death”. Pysähdyin oitis aloilleni ja arvostin tätä kutkuttavaa ja kammottavaa käännettä.
Toinen mieleenpainuva hetki oli tilanne, jossa Stanley on käynyt pomonsa työhuoneessa jo toistamiseen ja saanut avattua useasti salaisen kulkuväylän näpyttelemällä nelinumeroisen koodin pomon seinällä olevaan numeronäppäimistöön. Kun pelaaja suuntaa jälleen kerran pomon työhuoneeseen, kiusaus naputella numerokoodi näppäimistöön, ennen kuin Kertoja toistaa sen, on vahva, ja näin pelaaja myös tekee. Kertoja kuitenkin suuttuu tästä ja läksyttää pelaajaa kärsimättömyydestä – ja laittaa sitten rentouttavaa musiikkia, jotta pelaaja voisi päästä eroon ahdistuksestaan ja halustaan kiirehtiä videopelejä eteenpäin.
Suosikkilopetuksiani olivat hämmentävimmät ratkaisut (niihin liittyi todennäköisesti eräs ämpäri) sekä ne lopetukset, joissa Kertoja suhtautui Stanleyyn yli- ja/tai vihamielisesti, sillä siinä kaksikon dynamiikka muuttui merkittävimmin totuttuun verrattuna. Kun hahmojen välinen kemia on ollut pitkään neutraali, on voimakas muutos siihen oitis mielenkiintoinen. Countdown ending oli erityisen mieleenpainuva Kertojan ilkkuessa Stanleylle, joka on juuri tietämättään laukaissut laitoksen itsetuhomekanismin ja etsii keinoa estää se kellon tikittäessä taustalla.
Ainoa kritiikkini The Stanley Parable: Ultra Deluxea kohtaan on, että siinä ei ole automaationa päällä sen todella hyvä sisältövaroitusmekaniikka. Tämä johtaa siihen, että mahdollisesti herkempi pelaaja todennäköisesti joutuu periaatteessa umpikujaan, jossa hänen täytyy pelata todella ahdistava Zending-lopetus tai käynnistää peli manuaalisesti uudelleen kesken tarinan. Jos sisältövaroitusmekaniikka on päällä, peli varoittaa pelaajaa lopetukseen liittyvästä itsetuhoisesta tematiikasta ja mahdollistaa osion skippaamisen, mikä olisi ainakin itselleni ollut tervetullut ratkaisu. Zending-lopetuksessa Stanley siis löytää rauhallisen avaruusteemaisen huoneen, jossa Kertoja kertoo olevansa erityisen onnellinen, mutta jos Stanley lähtee huoneesta, ainoa tie eteenpäin on portaikko, jonka yläpäässä on vain pudotus alaspäin. Stanleyn pitää hypätä alas ja toistaa tämä kolme kertaa samalla, kun Kertoja anelee Stanleyta lopettamaan. Portaita ylös kiipeäminen ja toistamiseen alas hyppääminen Stanleyn tappamiseksi on järkyttävä ja sävyltään todella raskas kohtaus, mutta se on myös ainoa keino saada lopetus ja päästä pois tästä tilasta. Zending oli todella voimakas tunnelmanmuutos sitä edeltäneisiin hetkiin, mikä teki siitä erityisen ahdistavan.
Olin nähnyt The Stanley Parable: Ultra Deluxesta etukäteen vain muutamia someklippejä, joissa pelaaja kulkee Stanleylla ovista joko Kertojan ohjeiden mukaisesti tai niiden vastaisesti ja saa hauskoja reaktioita Kertojalta toimintansa pohjalta. Odotukseni peliin mentäessä olivat, että edessä olisi ihan hauska pulmapelikokemus, mutta lopulta The Stanley Parable: Ultra Deluxe oli enemmän eksistentiaalisia teemoja sisältävä psykologinen peli, joka laittoi miettimään syvällisiä – ja heti seuraavassa kohtauksessa kertoi Stanleyn syvästä kiintymyksestä peltiämpäriä kohtaan. Jos haluat kokea hämmentävän ja oudon pelin, joka pistää todella miettimään elämää, älä etsi enempää, vaan osta The Stanley Parable.
Wine, words & lovers 