Peliarvostelu: R.E.P.O.

Pikkusiskoni suositteli minulle toukokuussa ruotsalaisen indiepelistudio semiworkin kauhupeliä R.E.P.O., ja tähän päivään mennessä minulla on vierähtänyt sen parissa jo lähes 90 tuntia. R.E.P.O. on Early Accessissa oleva online moninpeli, jossa semiboteina tunnetut hahmot tutkivat postapokalyptisia ympäristöjä ja keräävät niistä arvotavaraa hyödyntäen fysiikkaan perustuvaa tartuntamekaniikkaa. Semibotit työskentelevät The Retrieve, Extract & Profit Operation (lyhennettynä R.E.P.O.) parissa ja palvelevat salaperäistä tekoälyä, jota kutsutaan Taxmaniksi. Tehtävänsä suorittamiseksi semibotien tulee paikantaa ja poimia arvoesineitä kauan kadoksissa olleen ihmiskunnan kummittelevista jäännöksistä extraction-alueille, joiden määrä ja kerättävän arvotavaran vähimmäisrvo kasvavat pelin edetessä. Ei ole selvää, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut, eikä mitä semiboteja uhkaavat hirviöt todella ovat, mutta Taxman lähettää silti semibotit vaarallisiin tilanteisiin arvotavaroiden keräämiseksi – paluuta ei ole, ennen kuin semibotit ovat kerryttäneet riittävästi rahaa löytämillään esineillä.

Etualalla kolme eriväristä semibotia. Pelaaja voi valita semibotin värin. Omani on yleensä kirkkaan keltainen.

R.E.P.O. on tosiaan online moninpeli, joka käyttää proximity voice chatia ja nojaa vahvasti pelaajien väliseen viestintään ja tiedonjakoon. Kentät suurenevat vaikeustason kasvaessa, ja pelaajien tulee navigoida labyrinttimaisissa kentissä ja pysyä silti kartalla siitä, missä he milloinkin ovat – ja ovatko kaikki edelleen elossa. Peliä voi pelata 1-6 pelaajaa, ja vaikka siinä on niin yksinpeli kuin julkiset lobbyt, on peli parhaimmillaan omien kaverien kanssa pelatessa. Olen pelannut tätä parhaimmillaan kolmen – viiden hengen porukalla, ja silloin minulla on ollut kaikista hauskinta!

Semiboteilla on käytössään kärry, johon he keräävät esineitä. Esineiden arvon näkee niihen tarttuessa, ja ne noudattavat hyvin toteutettua painovoiman lakia: jos esineen pudottaa tai se osuu johonkin, se menettää arvoaan. Kevyempiä esineitä on helpompi nostaa, kun taas painavat esineet on vaikeampaa saada nousemaan tai kääntymään. Kaikki esineet eivät myöskään mahdu kärryyn, jolloin niitä täytyy kantaa pitkin kenttien käytäviä. Ensimmäisessä kentässä on yksi extraction-alue, joten kun semibotit ovat saaneet täytettyä sen vaadittavalla summalla, he voivat palata rekkaansa ja lähteä pois. Extraction-alueiden määrä kasvaa pelin edetessä, ja pelaajien tulee olla strategisia siitä, missä järjestyksessä ne kannattaa täyttää, ja mihin on helpointa viedä mitäkin tavaroita.

Semibotien operaatioita häiritsevät viholliset, jotka vaeltavat aavemaisilla käytävillä vaanimassa semiboteja. R.E.P.O.n viholliset ovat siitä kutkuttavia, että ne hyödyntävät pelaajan pitämiä ääniä ja sijaintia kartalla paikantaakseen semibotit. Joidenkin vihollisten tarvitsee nähdä semibot hyökätäkseen, jolloin niitä pääsee piiloon tuolin alle tai kaappiin, kun taas jotkut toimivat äänen perusteella, ja pelaajan on parasta olla hiljaa, kun sellainen vihollinen lipuu huoneeseen. Rakastan tätä pelimekaniikkaa, että viholliset voivat aistia hahmon pelaajan äänenkäytön perusteella – ei ole mitään niin jännittävää, kuin yhtäkkiä hiljentyä keskustelusta kaverin kanssa, koska olet huomannut vihollisen lähestyvän!

Vihollisia vastaan voi onneksi taistella. Semibotit voivat käyttää kerryttämäänsä ylijäämää kenttien välissä kaupassa, jossa he voivat ostaa robottisia parannuksia (enemmän voimaa tai kestävyyttä, pidempää kantavuutta tarttumiseen tai nopeampaa juoksunopeutta) tai esineitä (aseita, kranaatteja, miinoja ja esineiden löytämistä ja kantamista helpottavia esineitä). Semibotien on mahdollista ostaa myös lisää kärryjä, jotka ovatkin tarpeellisia, mitä pidemmälle pelissä pääsee.

Kenttien huoneet ja siellä vaeltavat viholliset arpoutuvat joka kerta, joten samanlaista R.E.P.O.-kokemusta ei ole. Pelissä voi olla monta tallennusta, joten välillä pelaajat voivat pyöriä alkupuolen kentissä ja pelata suhteellisen helppoja tasoja, tai sitten ladata pelattavaksi pidemmälle edenneitä tallennuksia, jossa viholliset ja kentät ovat vaikeampia, mutta semibotit myös kehittyneempiä ja paremmin aseistettuja. Jos kaikki semibotit kuolevat, tallennus on mennyttä.

R.E.P.O. on hauskimpia moninpelejä, joita olen koskaan pelannut! Peli on riittävän yksinkertainen, että sen parissa voi rentoutua ja pitää hauskaa – sekä se on helppo ottaa uutena pelaajana haltuun – mutta myös riittävän strateginen, että se vaatii yhteis- ja ajatustyötä pelaajilta. semiwork on tehnyt todella hyvää työtä tämän indiepelin kanssa!

Seuraavaksi yksityiskohtaisempaa kuvausta pelin kentistä ja vihollisista sekä tiedonmurusia pelin tarinasta.

Kentät

R.E.P.O.ssa on vällä hetkellä neljä kenttää, joissa semibotit suorittavat arvotavaroiden keräilyoperaatiotaan: Swiftbroom Academy, Headman Manor, McJannek Station ja Museum of Human Art.

Swiftbroom Academy on taikakoulu, jossa semibotit voivat keräillä niin taikajuomia kuin luutia ja pujotella vihollisia pakoon taikajuomapatojen ja luokkahuoneiden välissä. Swiftbroom Academy on estetiikaltaan värikkäin kartta, jonka huoneet ovat näyttäviä: purppuroita seiniä ja kattoja, joita koristavat tähtikuviot; koristeellisia kattokruunuja, hienoja korkeakattoisia saleja ja korkeita kirjahyllyjä. Swiftbroom Academy on käsitykseni mukaan pidetyin kartta.
Headman Manor on kapeakäytäväinen kartano, jonka ympäristö on tunnelmallinen, tummanpuhuva ja täynnä puupintoja. Huoneet ovat makuuhuoneita, käytäviä, keittiöitä ja sisäpihoja, ja esineet suhteellisen arkisia. Headman Manor koetaan vaikeaksi kartaksi sen kapeiden käytävien vuoksi, sillä siellä on vaikeaa kulkea kärryn kanssa ja juosta vihollisia pakoon.
McJannek Station on arktinen laboratorio, jossa semibotit voivat keräillä niin labralaitteita kuin tieteellisiä näytteitä ja tietokoneita. Kentässä on tutkimushuoneita, varastoja ja toimistotiloja. McJannek Station tarjoaa pelaajalle jonkin verran tiedonmuruja pelin universumista: esimerkiksi seinällä oleva kalenteri kertoo, että laboratorio on ollut toiminnassa viimeksi keväällä 2097. McJannek Station on suhteellisen aavemainen kenttä, joka sisältää vaarallisimpia kuoppahuoneita korkeimmilla tasoilla.
Museum of Human Art on uusin kartta, joka julkaistiin v0.2.0-päivityksessä eli R.E.P.O.n ensimmäisessä isommassa päivityksessä. Pelasimme tätä kenttää jo pelin beta-vaiheessa, ja se on varsin erilainen muihin kenttiin verrattuna! Museum of Human Art on harmaasävyinen betoniviidakko, jossa on korkeat huoneet ja ei ollenkaan ovia, vaan ainoastaan suuria oviaukkoja. Huoneet ovat isoja ja korkeita, mikä tarkoittaa, että pelaajan tulee olla tarkkana, etteivät viholliset pääse yllättämään – yleensä avautuvat ovet ovat hyvä varoitusmerkki vihollisista, mutta täällä viholliset voivat vain lipua paikalle. Museum of Human Art sisältää myös jonkin verran lorea seinille maalattujen grafittien muodossa – ja ne tuntuvat ottavan kantaa Taxmania ja semiboteja vastaan…

Viholliset

R.E.P.O.ssa on tällä hetkellä yhteensä 19 vihollista, jotka jaotellaan kolmeen kategoriaan niiden vaarallisuuden mukaan. Jokaiseen kenttään voi arpoutua vain tietty määrä tietyn kategorian vihollista; esimerkiksi kenttiin 3-5 arpoutuu yleensä yksi vihollinen jokaisesta kategoriasta, kun taas tasoille 6-8 arpoutuu yleensä jokaisesta kaksi. On myös mahdollista, että korkeimman kategorioiden vihollinen korvautuu useammalla matalamman tason vihollisella. 18 vihollista aistii semibotit näköyhteyden ja joskus äänen perusteella, kun taas yksi vihollisista ei näe ollenkaan ja toimii sen sijaan äänen ja fyysisen kontaktin varassa.

Esittelen seuraavaksi pelin viholliset ja kerron, mitä mieltä olen niistä!

Tier 1 viholliset

Tier 1 vihollisia ovat:

Peeper: suuri silmä, joka ilmestyy huoneiden kattoon. Jos semibot ottaa katsekontaktin silmään, semibotin ja silmän välille muodostuu yhteys, joka vahingoittaa semibotia niin kauan, että katsekontakti katkeaa. Peeper on vaarallinen etenkin korkean vaikeustason kentissä, sillä niissä on reikiä lattiassa, joihin semibot saattaa pudota yrittäessään katkaista katsekontaktia. Peeper on yksi inhokkivihollisistani, sillä kuolen siihen edellämainitusta syystä valitettavan usein.
Spewer: leijuva pieni otus, joka oksentaa semibotien päälle happoa ja tarttuu kiinni semibotien kasvoihin saaden heidät oksentamaan. Spewer ei yksinään ole vaarallinen, mutta jos yrität piiloutua vaarallisemmalta viholliselta spewer kasvoillasi, tilanne on toinen. Toki voit yrittää oksennuttaa speweria muiden vihollisten päälle, mutta se on aika riskialtista. Meidän lempinimi spewerille on Oksumonsteri.
Shadow Child: Pitkä hoikka musta hahmo, jolla on aivan liian monta raajaa ja valkoiset ilmeettömät kasvot. Shadow Child ei ole vaarallinen, mutta se säikäyttää todella usein ja nauraa pelottavalla tavalla. Shadow Childia kohti ei saa katsoa liian monta kertaa tai se nykäisee semibotia sanoen ”yoink”.
Gnome: Ryhmissä liikkuva puutarhatonttujen ryhmä, joka yrittää rikkoa pelaajan kärryyn keräämiä tavaroita ja hyökkää pelaajan kimppuun pienillä hakuillaan. Ärsyttäviä kavereita, mutta helppo särkeä. Gnomet ovat ihan hauskoja vihollisia.
Apex Predator: todella söpö pieni keltainen ankka, joka valitsee semibotin ja lähtee seuraamaan häntä. Ankka hyppii semibotin edessä ja yrittää estää pelaajaa koskemasta mihinkään esineeseen ja sen sijaan saamaan pelaajan koskemaan itseensä: kun ankkaan koskee, siitä kuoriutuu suurisuinen ja monihampainen hirviö, joka hyökkää semibotin kimppuun ja jahtaa sitä ahnain suin. Apex Predator on yllättävän vaarallinen vihollinen, mutta se on vain niin vietävän söpö!

Tier 2 viholliset

Tier 2 vihollisia ovat:

Rugrat: eli pelin ärsyttävin vihollinen. Pieni lapsenkaltainen vaippahahmo, joka vinkuu ja ottaa kärrystä tavaraa heitelläkseen sitä semibotien päälle. Rugrat on vaarallinen, sillä se tekee vahinkoa niin semiboteille kuin esineille. Kun rugratin kohtaa, se on tuhottava mahdollisimman pian – sitä on onneksi helppoa heitellä!
Upscream: korjaan, tämä on pelin ärsyttävin vihollinen! Upscream on oikeastaan neljällä raajalla kulkeva pää, joka kirkuu ja heittää semibotin ylöspäin – nimensä mukaisesti. Upscream on ärsyttävä ensimmäisillä tasoilla, mutta kun vaikeampiin kenttiin ilmestyy kuiluja, muuttuu upscream vaarallisemmaksi, sillä se voi raketoida semibotin kuiluun huudollaan.
Hidden: kuvassa on tyhjä rako, mutta se ei johdu huonosta asettelusta, vaan Hiddenistä. Hidden on näkymätön hahmo, joka jättää lattiaan jalanjälkiä ja huohottaa äänekkäästi. Hidden ottaa semibotista kiinni ja kaappaa sen mukaansa. Hidden rahaa kaappaamansa semibotin jonnekin muualle kentässä, muttei tee vahinkoa – paitsi jos se pudottaa semibotin kuiluun. Yksi hauskimmista R.E.P.O.-kokemuksistani on Headman Manorissa, jossa oli kaksi Hiddeniä eikä yhtään vahinkoa tekevää vihollista, ja Hiddenit vain kuskasivat minun ja siskoni semiboteja edestakaisin kartanossa toistamiseen.
Chef: kokiksi pukeutunut iso sammakko, joka pomppii ympäri kenttää ja hyökkää pelaajan kimppuun lihaveitsillä. Chef on ihan hauska vihollinen, jota vastaan on helpohkoa taistella.
Bowtie: massiivisen kokoinen valkoinen möykky, jolla on punainen rusetti. Bowtie hyökkää puhaltamalla, mikä tekee semibotiin vahikoa, jos semibot on Bowtien ja esineen tai seinän välissä. Bowtie voi myös puhaltaa semibotin kuiluun. Bowtie on mielestäni pelottava, sillä se on koostaan huolimatta nopea ja se rynnii kovaäänisesti huoneesta toiseen.
Mentalist: alieni, jolla on isot ulkonevat aivot. Mentalist tekee ympärilleen violetin voimakentän, joka nostaa semiboteja ilmaan ja pudottaa ne sitten lujaa maahan. Mentalist pitää hauskaa ääntä, jos sitä paiskoo ympäriinsä. Mentalist on vaarallinen vain, jos se onnistuu yllättämään sinut.
Animal: helposti upscreamiin sekoitettava otus, joka liikkuu monella raajallaan maan tasolla ja rynnii ympäriinsä. Animal aiheuttaa kaaosta rynnimällä semibotien, esineiden ja kärryjen yli, ja se on enemmän ärsyttävä kuin vaarallinen.
Banger: kallo, jossa on dynamiittia. Hupaisa vihollinen, joka liikkuu usein ryhmittäin ja sytyttää dynamiittinsa semibotin kohdattuaan. Bangerin dynamiitilla kestää kuitenkin jonkin aikaa räjähtää, joten sen saa usein siirrettyä sivuun tai sitä pääsee pakoon ennen räjähdystä. Aika bängeri vihu.

Tier 3 viholliset

Pelin voimakkaimmat viholliset ovat tier 3 vihollisia. Ne ovat:

Headman: mielestäni pelin pelottavin vihollinen. Headman on suurikokoinen leijuva pää, jolla on keltaiset silmät. Headman leijuu hiljaa huoneesta toiseen ja pitää toisinaan inhottavaa kliksuttelevaa ääntä. Headman hyökkää puremalla ja jahtaa semiboteja kovalla vauhdilla heidät huomattuaan. Headmanin kohtaaminen museossa on mielestäni pelottavimpia pelikokemuksia.
Huntsman: sokea mies, joka käyttää haulikkoaan apuvälineenään liikkumiseen. Huntsman hyräilee kulkiessaan ja se hyökkää ampumalla, jos se kuulee äänen tai törmää semibotiin fyysisesti. Kun huntsmanin hyräilyn kuulee, pelaaja hiljenee vauhdilla. Huntsman on lempivihollisiani, sillä se on niin ikoninen R.E.P.O.-vihollinen.
Trudge: punainen suuri möykky, jolla on mustat vaatteiden riekaleet ja silmä sen keskivartalossa. Trudge liikkuu kahdella jalalla ja sillä on päänsä kohdalla uloke, jonka päässä keikkuu kallo. Trudge raahaa toisessa kädessään valtavaa nuijaa, joka pitää raahaavaa ääntä. Trudge on pelottava vihollinen sen koon ja vaarallisuuden vuoksi (se on harvoja vihollisia, joka voi tappaa semibotin yhdellä iskulla pelaajan HP tilanteesta riippumatta), mutta Trudge on hidas, joten sitä pääsee helposti pakoon.
Robe: Muumien mörön kaltainen musta iso möllykkä, jolla on valkoiset kasvot, ilmeettömät mustat silmät ja pitkäsormiset kädet. Robe lipuu kentissä hiljaa ja kirkuu osuessaan esineisiin tai hyökätessään semibotien kimppuun. Robe on pelottava vihollinen, ja Headmanin kaltaisesti sen kohtaaminen etenkin museossa on pelottava kokemus.
Clown: Ällöttävä pellemäinen olento, joka ampuu päänsä yläpuolella olevalla punaisella pallolla vaarallisen lasersäteen kaaressa semiboteja kohti. Lisäksi Clown potkii semiboteja pellekengillään. Clown on mielestäni ihan hauska vihollinen, ja vaikka se näyttää inhalta, en enää pelkää sitä paljoakaan.
Reaper: variksenpelättimen näköinen hahmo, jonka kädet ovat pitkät terät. Reaper pitää inhottavaa rääkyvää ääntä ja heiluu aggressiivisesti teriensä kanssa, joten se on sekä pelottava että vaarallinen vihollinen.

R.E.P.O. on todella hauska moninpeli, jota suosittelen etenkin niille, jotka nauttivat kaverien kanssa pelailusta, yhteistyöpeleistä ja tiivistunnelmaisista kauhupeleistä! Odotan innolla, mihin suuntaan tämä peli vielä tuleekaan kehittymään, sillä sen suosio on vasta aluillaan!