Olen kuunnellut yhdysvaltalaista Conan Grayta aktiivisesti nyt muutaman vuoden, ja etenkin hänen toinen studioalbuminsa Superache on ollut kovassa soitossa. Lempikappaleitani Conanilta ovat Family Line ja The Exit. 26-vuotiaan Conanin neljäs studioalbumi Wishbone julkaistiin elokuun puolivälissä ja sitä kuvaillaan riipaisevaksi pop-albumiksi poprock- ja ysäripop-vaikuttein. Albumin toinen single Vodka Cranberry on ollut säännöllisessä kuuntelussa sen heinäkuisesta julkaisusta lähtien, mutta muuten kuuntelen tätä albumia nyt ensimmäistä kertaa ja kerron fiilikseni kappaleista ensivaikutelman perusteella!
Actor ★★★★★
Actor’ssa Conan kuvailee entistä suhdetta, johon liittyi paljon salailua ja häpeää, ja jossa hän koki, että hänen pitää piilotella itseään ja rakkauttaan. Suhteen toinen osapuoli on selkeästi vahvasti kaapissa, mikä näkyy myös albumin muiden kappaleiden lyriikoiden tematiikassa keskeisenä teemana. Lyriikat kuvaavat surullisia ja itsetuhoisia tapoja, joilla suhteen molemmat osapuolet yrittivät sinnitellä niin suhteessa kuin sen päätyttyä. Kappaleen kertosäkeistö on todella riipaiseva (alla). Aivan rikollinen albumin avauskappale.
But the church bells won’t stop ringing / for an undead wedding day / and you’ve spent the summer drinking / while I spent it being erased / and I tried to hide the feeling / but it just won’t go away / Let’s pretend nothing happened, I agree / but you’re a much better actor than me
This Song ★★★★
This Song on Wishbonen ensimmäinen single, mutta jostain syystä en ollut törmännyt siihen aiemmin. Conan laulaa ihanan viipyilevästi tässä kauniin melankolisessa rakkauslaulussa, jossa hän tunnustaa tunteita, joita hän ei ole uskaltanut aiemmin sanoa ääneen rakastetulleen. Ensimmäisen säkeistön lyriikka ”11:11s, they all hear your name” iski kaikessa haikeudessaan.
Your eyes are like Heaven / your voice is like rain / 11:11s, they all hear your name
Vodka Cranberry ★★★★★
Vodka Cranberry on surullisen repivä kappale suhteesta, joka on tehnyt kuolemaa jo pitkään, mutta jota kumpikaan ei ole vielä saanut päätettyä. Kappale on Conanin parhaita taidonnäytteitä niin lyriikoiltaan kuin laulullisesti; se on musiikillisesti mahtipontinen ja sen sanoitukset tihkuvat katkeruutta, surua ja tuskaa. Saan edelleen kylmiä väreitä kertosäkeistön viimeisestä lauseesta ”If you won’t end things, then I will”, joka on myös väkevä ja aavemainen lause päättää kappale.
Speak up, I know you hate me / Looked at your picture and cried like a baby / Speak up, don’t leave me waiting / Got way too drunk off a vodka cranberry / Called you up in the middle of the night / Wailing like an imbecile / If you won’t end things, then I will
Romeo ★★★★★
Romeo kertoo vapautumisesta huonosta suhteesta, ja vapauden tunne tihkuu niin sanoituksessa kuin soittimista. Musiikillisesti Romeosta tulee ”soitetaan kaverien kanssa kitaraa kesäyössä nuotion ympärillä” -fiilis, ja intron trumpettien ja kitaran kombosta tuli heti hymy huulille. Romeon sanoituksissa Conan tuntuu nostavan keskisormet pystyyn suhteelle, jossa häntä kohdeltiin huonosti ja joka otti häneltä enemmän kuin pystyi koskaan antamaan. Romeo paranee jokaisella kuuntelukerralla, ja se on onnistunut kombo tragediaa ja hauskuutta samassa kappalessa.
I don’t wanna know what you did / With all the girls you swapped me with / Your drunken mouth all on her lips / Guess I was just your experiment / Fuck
My World ★★★★
My World jatkaa edellisen kappaleen jalanjäljissä pohdintaa siitä, miksi tuhlata aikaansa suhteeseen, jossa täytyy pienentää itseään ja miettiä koko ajan, miten toista voisi miellyttää. Kappaleen kertosäkeistö on laulullisesti ja musiikillisesti enkelillinen, ja siitä vuotava vapauden tunne on ylitsevuotava. Conan leikittelee äänellään etenkin kappaleen sillassa nerokkaalla tavalla suhteessa lyriikoihin, joissa hän haastaa entistä kumppaniaan siitä, miten tämä elää elämäänsä valheellisesti.
There was a time when you were everything / all my self-assessment on your thought of me / couldn’t tell you who I was before / so when you shut the door and shut the world of me / how was I supposed to know who I should be / if I was no longer yours?
Class Clown ★★★★★
Class Clown’ia voi kuvailla parhaiten eteenpäin vyöryvänä tunteenpurkauksena: se alkaa viipyilevänä ja voimistuu niin musiikillisesti kuin tunnelataukseltaan kappaleen puolivälin jälkeen. Class Clown kertoo Conanin tavasta käsitellä traumaa huumorin kautta – mutta selviytymiskeino on mennyt jo liian pitkälle, ja siitä on nyt vaikeaa päästää irti.
Everything is over now / I still feel like the class clown / like if I get older now / I’ll let my younger version down / and if I stop laughing, all the blood will just start pouring out / ’cause everything comes back around / I still feel like the class clown
Nauseous ★★★★★
Nauseous kertoo hylätyksi tulemisen pelosta, jota Conan kokee lupaavan suhteen alussa aiempien kokemustensa vuoksi. Nauseous on slovari, jota en oikeastaan osaa kuvailla kokemuksena, koska se herätti niin paljon tunteita. Nerokkaasti nimetty kappale, sillä tätä kuunnellessa voi kyllä pahoin sydämessä ja ihan kokonaisvaltaisestikin.
With people before / they left like a falling floor / and there as I soared / I vowed to be never more / too trusting and loving, depending and kind / Behind every kiss is a jaw that could bite / and maybe that’s why I feel safe with bad guys / because when they hurt me, I won’t be surprised
Caramel ★★★★
Caramel tuo uuden näkökulman suhteeseen, jota Conan on tällä albumilla kipuillut ja katunut: vaikka se olikin toksinen suhde, Conan kaipaa välillä entistä kumppaniaan ja ottaa tämän hetkellisesti myös takaisin. Conan laulaa kaikista huonoista asioista, joita hän suhteessa koki, ja seuraavaan hengenvetoon myöntää, että muistot polttavat häntä kuin ihanan makea toffee. Siltaan mennessä on jo selvää, kuinka paljon vanha suola voikaan janottaa. Musiikillisesti Caramel on suosikkejani tähän mennessä.
Your cigarette breath thick on your open mouth / Maple and amber clouds and coffee grounds when I think of it now / Oh and all the nights with your friends around / ignoring me so they won’t find out / You can act real cool ’cause it’s over now, but, man, you cried when it all went down / and no one believed me, you gaslighted feelings / ’til you had me thinking that I was the reason that I was fucking losing my mind
Connell ★★★★★
Voiko biisi löydä turpaan? Koska Connell löi kyllä ja kovaa. Connell on musertavan kaunis ja surullinen kappale, jossa Conan reflektoi entistä suhdettaan itseinhon ja katumuksen kouristuksissa. Kappale on musiikillisesti dramaattinen, mikä on linjassa sanoitusten kanssa. En ole hetkeen kuullut näin tuskaa täynnä olevaa, mutta kuitenkin aavemaisen kaunista kappaletta. Connellin kuuntelu tekee pahaa niin syvälle sieluun, etten tiedä, kuinka monta kertaa tulen kuuntelemaan sitä tämän jälkeen.
Skipping your stones at my window in the dark / Kissing your ghost was my own damn fucking fault / but deep in my bones I know pain is what I earned / and you remind me of how good it feels to hurt / yeah, you remind me of how little I deserve
Sunset Tower ★★★
Sunset Towerin säkeistö toistaa lausetta ”Don’t tell me”, mikä tiivistää myös kappaleen keskeisen sanoman: Conan ei halua kuulla, miten hänen eksällään menee – varsinkaan, jos eksällä menee hyvin. Musiikillisesti kappale on menevä ja mukavan rytmikäs, mutta tämä kappale ei iske läheskään niin kovaa kuin albumin muut kappaleet.
I wish you the best but hope that you die inside / Every time I’m playing in London / if there is someone new that you’re out here fucking / don’t tell me / it’s easier to never know
Eleven Eleven ★★★★★
Eleven Eleven on voimakas balladi, joka romantisoi kohtaloa ja kaikkia keinoja, joilla Conan yrittää vaikuttaa siihen saadakseen entisen kumppaninsa takaisin. Eleven Eleven on suorastaan maaginen kappale, ja luonnehtisin sitä samalla tavalla kuin Vodka Cranberrya: tämä laulu on Conanin parhaita taidonnäytteitä niin lyriikoiltaan kuin laulullisesti. Eleven Eleven on temaattisesti tämän albumin sydän, ja se sisältää myös kertosäkeistössään albumin nimen wishbone, toivomusluu – yksi taikauskosymboleista, joilla Conan toivoo eksäänsä takaisin vierelleen. Eleven Eleven on Conanin parhaita kappaleita ja ehdottomasti tämän albumin helmi.
There’s wishbones and clovers and numbers from heaven / shapes in the stars to invent our connection / as much as I act like I want to forget it / I still wish for you at 11:11 / I still wish for you
Care ★★★
Care sekoitaa menevään pop-kappaleeseen surua, kaipausta ja toisaalta helpotusta päättyneestä suhteesta. Se on yllättävän kepeä musiikillisesti, mutta sen sanat kertovat edelleen albumin surullista tarinaa.
My fault for making believe / mistook who you are for who you could be / pretend to hate you instead / though I won’t miss being your lover, I’m still losing a friend
Wishbone on upea taidonnäyte Conan Grayn musiikillisesta ja lyyrisestä lahjakkuudesta. Se on riipaiseva kertomus erosta ja menetetystä rakkaudesta, joka sisältää myös rehellisesti kuvailtua kipuilua omanarvontunnon ja traumojen kanssa. Conan on aina osannut sanoittaa tuskansa todella kauniisti musiikkiinsa, ja Wishbone ei ole tähän poikkeus. Suosittelen tätä albumia oikeassa mielentilassa ja nenäliinojen kanssa – se tuntuu jopa terapeuttiselta kokemukselta.
Ensikuunteluiden perusteella kappaleiden keskinäinen suosikkijärjestykseni on seuraava:
- Eleven Eleven
- Connell
- Vodka Cranberry
- Actor
- Nauseous
- Class Clown
- Romeo
- My World
- Caramel
- This Song
- Care
- Sunset Tower
Wine, words & lovers 