Peliarvostelu: PEAK

Aggro Crabin ja Landfallin kesäkuussa julkaisema PEAK (2025) on ehdottomasti yksi Vuoden peleistäni – Steamin mukaan se oli toiseksi pelatuin tietokonepelini tänä vuonna 96 tunnilla!

Pelin sisältövaroitukset: korkeat paikat, kannibalismi, ötökät

Peruskuvaus pelistä

PEAK on 1-4 pelaajan yhteistyöpeli, jossa pelaajat ohjaavat ensimmäisessä persoonassa partiolaisia (scout), joiden lentokone on tehnyt pakkolaskun mysteeriselle saarelle, jossa kohoaa vuori. Partiolaisten on kiivettävä vuorelle voidakseen hälyttää apua ja päästäkseen pois saarelta. Partiolaisten kiipeämä vuori koostuu viidestä eri biomista, jotka muuttuvat 24 tunnin välein, joten PEAK tarjoaa paljon vaihtelua kiipeileville partiolaisille ja heidän pelaajilleen. Biomit tarjoavat omaleimaisia olosuhteita ja haasteita, kuten sateisia sademetsiä ja hyytävätuulisia arktisia aukioita. Partiolaiset löytävät kiivetessään matkalaukkuja, joissa on ruokaa ja kiipeilyvälineitä, joita pelaajien tulee käyttää säästeliäästi. Pelaajat juttelevat proximity chatin avulla, ja jos partiolaiset ovat liian kaukana toisistaan, pelaajien äänet kaikuvat ympäristössä.

PEAKin keskeisin pelimekaniikka on vasemman alareunan stamina-palkki (katso kuva yllä), joka mittaa sitä, kuinka korkealle partiolainen voi kiivetä vakaalla otteella. Stamina-palkki ei ole kuitenkaan ainoastaan stamina-mittari: kun partiolaiselle tulee nälkä, nälkä vie osan stamina-palkista, ja saman tekevät partiolaisen ottama vahinko, myrkytys, paleltuminen ja muut olosuhteet. Mitä vähemmän staminaa partiolaisella on, sitä vaikeampaa kiipeäminen on. Pelaajien tulee hallita resurssejaan ja jakaa niitä keskenään järkevästi, jotta kaikki pääsisivät etenemään… ja jos tulee liian kova nälkä, aina voi syödä kaverin, joka alkaa väistämättä muistuttaa broileria…

Kentät eli biomit

Ennen kohtalokkaalle lennolle lähtöä pelaajat kokoontuvat peliaulaan eli lentokentälle (yllä), jossa he voivat kustomoida partiolaisiaan ja valita pelin vaikeustason. Tällä hetkellä PEAKissa on seitsemän biomia ja Peak, joka on pelin maali. Yhdellä karttakierrolla on kuitenkin pelattavissa viisi biomia, joista kolme on pysyviä ja loput vaihtelevat toisen biomin kanssa: 1. Shore, 2. Tropics tai Roots, 3. Alpine tai Mesa, 4. Caldera ja 5. Kiln. Biomien ulkonäkö ja muoto vaihtelee vuorokausittain, mutta ominaisuudet säilyvät kutakuinkin samana.

Shore

Shore on aina pelin aloituskenttä ja se on rantataso, johon partiolaisten lentokone on pudonnut pelin alussa. Partiolaiset heräävät saarelta lentokoneenhylyn vierestä ja löytävät olennaisia kiipeilyvälineitä sekä pelin maskotin Bing Bongin (lentokenttäkuvassa partiolaiseni käsissä). Shorelle ominaista on alun hiekkakenttä, jossa on kookospuita, sekä vuori, jossa on puisia riippusiltoja. Yllä olevissa kuvissa Shore on lumen peitossa joulupäivityksen myötä.

Tropics & Roots

Toinen biomi on joko Tropics tai PEAKin uusin biomi Roots. Tropics on nimensä mukaisesti tropiikki, jolle on ominaista vihreys, piikikkäät paksut köynnökset ja myrkylliset puskat. Roots on puolestaan punapuumetsä, jossa vaaraksi partiolaisille ovat kovan tuulen lisäksi hämähäkit ja sienirihmastozombiet.

Mesa & Alpine

Kolmas biomi on joko Mesa tai Alpine. Mesa on aavikko, jossa alun aukion jälkeen on suuri kanjoni ennen kiivettävää kivivuorta. Mesalla on pyörremyrskyjä, kärventävä aurinko ja skorpioneja – ja sen alla on arvokas salaisuus, jonka partiolaiset saattavat löytää vaaroja uhmatessaan… Alpine on Mesan vastinpari: siinä missä Mesalla on kuuma, on Alpinella kylmä. Alpinella pauhaa kylmä tuuli, johon partiolaiset saattavat paleltua, jos he eivät löydä suojaa. Alpinen vuorella on jäisiä kiviä, joita kiipeäminen kohmettaa, mutta onneksi lämpöä löytyy kuumasta altaasta capybarojen luota. Capy-kavereita löytyy myös Mesalta – ellei törmää vahingossa kangastukseen!

Caldera

Caldera on lempikenttäni PEAKissa. Siinä missä muissa kentissä edetään ensin tasamaata ja lähdetään sitten kiipeämään kyseisen biomin vuorta, Caldera on koko matkan tasamaata laavakentän päällä. Partiolaisten pitää pelata lattia on laavaa -peliä henkensä edestä edetessään kivimuodostelmien päällä laavan noustessa ja laskiessa heidän ympärillään.

Kiln

Calderan loppussa pelaajia odottaa viimeinen hengähdys ennen viimeistä kiipeämistä, Kilniä. Kiln on Caldera-osion kuvassa näkyvä tulivuori, jonka sisäpuolella pelaajat kiipeävät ylöspäin kohti Peakia. Ylemmillä vaikeusasteilla Kilnin laava nousee pelaajien kiivetessä – ei kannata siis pudota niin kuin minä yllä olevissa kuvissa.

Peak

Kilnin huipulla on kaunis kukkaniittyinen vuorenhuippu, itse Peak, jossa partiolaisia odottaa pelastus! Helikopteri tulee hakemaan partiolaiset, ja näin jälleen yksi Peak on selätetty!

Partiomerkit, asut ja olkanauhat

PEAKissa on tällä hetkellä 54 Steam-saavutusta, jotka toimivat pelissä partiomerkkeinä, joita partiolaiset ansaitsevat saavutuksillaan olkanauhoihinsa. Partiomerkkien yhteydessä partiolaiset keräilevät myös asuja ja päähineitä. Olkanauhat puolestaan vaihtelevat väreiltään pelin vaikeusasteiden selättämisen mukaan, ja niitä on yhteensä yhdeksän: sininen aloitusolkanauha sekä eri vaikeusasteiden läpäisyistä saatava olkanauha. Pelin helpoimmalta vaikeusasteelta eli Tenderfootilta ei saa olkanauhaa, mutta sillä voi saavuttaa 53/54 saavutuksista/partiomerkeistä.

… miksi mun ruutu rätisee?

Kiipesitkö vähän edeltä ja jätit käverit jälkeen? Otitko vähän etumatkaa paremmat tavarat matkassasi, minkä vuoksi kaverit jäivät pulaan? PEAK on yhteistyöpeli, jossa ei lähdetä sooloilemaan, ja tämän ennaltaehkäisyyn on kehitetty nerokas (lue: aivan kammottava!!) pelimekaniikka: jos partiolainen on yli 160 metriä seuraavan tajuissaan olevan partiolaisen yläpuolella, kohtaa korkeammalla oleva partiolainen saarelle jälkeen jätetyn Scoutmaster Myresin, joka ei suhtaudu lämpimästi kaverinsa hylkääjiin. Scoutmaster Myres on hoikkaraajainen uhkaava hahmo, joka jahtaa liian edellä kavereitaan kulkevia partiolaisia ja heittää nämä alas vuorelta rangaistuksena kaverien hylkäämisestä. Et halua tavata Scoutmaster Myresia – paitsi saadaksesi hänen kohtaamiseensa liittyvän saavutuksen, ja se vasta onkin epämiellyttävä kokemus.

Arvostelu

PEAK ja R.E.P.O. olivat tämän vuoden parhaita pelikokemuksia, sillä ne toivat elämääni uusia ystäviä ja niiden myötä uuden peliporukan, jonka kanssa rentoutua, pitää hauskaa ja jutustella videopelien parissa. PEAK on kaikessa yksinkertaisuudessaan uskomattoman toimiva pelikonsepti, johon palaa uudelleen ja uudelleen, vaikka olisikin päässyt jo huipulle ja saavuttanut lähes kaikki saavutukset. Itselläni on vielä valtaosa vaikeusasteista selättämättä, joten kiivettävää riittää senkin puolesta!

PEAK on helposti haltuun otettava peli, mutta siinä on sopivan haastava oppimiskäyrä, sillä biomien ominaisuuksissa on opettelemista: saiko näitä sieniä nyt syödä, oliko tän väriset banaanit ok, miten tää esine nyt toimikaan? Tenderfoot ja Peak -vaikeusasteet ovat selätettävissä, kun pelin mekaniikat saa vain ensin haltuun, mutta eivät nekään helppoja ole, sillä yritimme pitkään ensimmäistäkin huipulle pääsyä. Näiden kahden vaikeusasteen jälkeen tulevat Ascents 1-7, jotka tuovat omat lisävaikeutensa peliin, kuten kylmät yöt, nopeammin kuluva stamina ja nopeammin kasvava nälkä – kumulatiivisesti, tietysti.

Lempiasiani PEAKissa on yhdessäolon ja pelaajien välisen yhteistyön lisäksi sen visuaalisuus: PEAK on mielestäni todella kaunis peli, ja eri biomit ovat upean näköisiä! Partiolaiset ovat suloisia ja persoonallisia hahmoja, ja Scoutmaster Myresin karmeus kontrastina tähän on aivan uskomaton. Itselleni on vakiintunut keltainen otsatukkapartiolainen, jonka asut ja hatut vaihtelevat biomien mukaan – ethän sinäkään laittaisi kukkapaitaa ja varvassandaleja Alpinelle?

Peakissa on hyviä mahdollisuuksia myös hassuttelulle: yksi saavutuksista on Aeronautics Badge, jota varten tarvitsee päästä lentoon. Yllä olevissa kuvissa hahmoni lentää ilmapalloilla kohti Kilnin huippua. Nyt talvipäivityksessä pelaajat ovat puolestaan päässeet pyörittelemään ja heittelemään lumipalloja – ja oli tuossa taannoin myös Bbno$-konserttikin Shorella!

PEAK on tämän tekstin kirjoitushetkellä alennuksessa Steamissa ja maksaa 4,64€ – eikä sen tavallinen hinta 7,49€ myöskään huimaa päätä. Aggro Crab ja Landfall rakastavat selkeästi työnsä jälkeä, ja tällaisia indie-pelejä on ilo tukea!