Resident Evil 6 – Chris’ campaign

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 6. Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence

---

Resident Evil 6 -seikkailuni jatkuu Chrisin kampanjalla! Haaveilin vähän siitä, että saisin viimein aikaiseksi pelata tämän pelin kokonaan ennen Resident Evil Requiemin (eli RE9) julkaisua, mutta vähän tiukille menee. Puolivälissä kuitenkin ollaan, sillä sain juuri pelattua Chrisin kampanjan. Fiiliksiäni Leonin kampanjasta voi lukea aiemmasta blogitekstistä täältä. Kertauksena, Resident Evil 6:ssa on neljä toisiinsa linkittyvää kampanjaa, joiden päähenkilöt ovat Leon S. Kennedy, Chris Redfield, Ada Wong ja pelaajalle uusi tuttavuus Jake Muller, sekä jokaisen kampanjan oma partneri päähenkilöhahmolle. Chrisin kampanjassa pelaaja yrittää estää bioterrorismihyökkäyksen Kiinassa mukanaan joukkonsa Bioterrorism Security Assessment Alliance’sta (BSAA). Hänen partnerinaan toimii BSAA-agentti Piers Nivans.

Chapter 1 – Rescue the Hostages

Ensitöikseen pelaaja voi valita, kummalla BSAA-agentilla hän haluaa pelata: Chris Redfieldillä tai uudella tuttavuudella, Piers Nivansilla. Valitsen Chrisin, onhan hän ikoninen Resident Evil -päähenkilö! Seuraava kohtaus kuitenkin osoittaa, että tämä ei ole nyt se Chris, johon pelaaja on tykästynyt aiempien RE-pelien parissa, ei ainakaan ensivaikutelmaltaan. On kesäkuu 2013, ja tökerökäytöksinen amerikkalaissotilas ryyppää hämyisessä baarissa jossain päin Itä-Eurooppaa sikaillen henkilökunnalle ja haastaen riitaa muiden asiakkaiden kanssa. Hän on Chris Redfield, trauman ja muistinmenetyksen murtama päähenkilömme, joka ryyppää pois niitä ikäviä muistoja, joita PTSD ei ole vielä vienyt häneltä. BSAA-sotilas nimeltä Piers yrittää saada Chrisiä ryhdistäytymään, ja tässä kohtaa on jo selkeää, että Chrisin epätyypillinen käytös johtuu traumasta, sillä moni hänen miehistään on kuollut tehtävää suorittaessaan, ja hän kokee siitä syyllisyyttä. Selviää, että kaikki baarissa ovat BSAA:n agentteja – tehtävänään saada kapteeni Chris takaisin palvelukseen. Siisti avauskohtaus! Chris lähtee Piersin mukaan, ja seikkailu alkaa.

Hyppäämme Kiinaan, jossa BSAA on suorittamassa tehtävää. Kaduilla parveilee niin paniikissa olevia siviilejä kuin erilaisia maskeihin ja miekkoihin sonnustautuneita vihollisia, joista osa mutatoituu. Mutaatiot vaihtelevat niin suurista käsistä ötökkämäisiin siipiin. BSAA putsaa katuja niin yksittäisten taistelujen kuin hordejen muodossa. Koska kyseessä on BSAA-kampanja, tuntuu se paljon enemmän action shooterilta kuin Leonin kampanja. En ihan hirveästi fanita sarjatuliaseita Resident Evil -peleissä, sillä se laiskistaa pelaajaa ja harvoin sopii tunnelmaan, mutta BSAA:n osalta ne ovat ihan perusteltuja.

Chris joukkoineen saapuvat viimein rakennukseen, jossa YK:n henkilökuntaa on otettu panttivangiksi. Panttivankien pelastamiskohta on hyvin toteutettu peliosuus: viholliset ovat mutatoituneet hämähäkkimäisiksi olennoiksi, jotka liikkuvat nopeasti katossa tai lattiassa, ja niillä on pantivankeja selässään. Chris joukkoineen pelastavat panttivankeja eri kerroksista, ja yhdessä kohtaa rakennuksen hissi jää jumiin, mikä on tämän ahtaanpaikankammoisen pelaajan pahin painajainen. Onneksi Resident Evil 6 on ehta kauhupeli myös muista syistä kuin tästä. Kun on aika pelastaa viimeisiä panttivankeja, seuraa hieno kohtaus, jossa vihollinen hyökkää miekan kanssa aikomuksenaan viiltää panttivangin kurkku auki, ja pelaajan täytyy slow motion -kohtauksessa pelastaa panttivanki reflekseillään.

Panttivangit on saatu pelastettua, ja on aika pommittaa rakennus maan tasalle vihollisten torjumiseksi. Luonnollisesti Chris ja Piers jäävät jumiin rakennukseen, jota aletaan pommittaa, ja heidän täytyy päästä mahdollisimman pian pois paikalta. Tämä onnistuu onneksi nopeasti, ja kaksikko jää katsomaan pommien runtelemia ja polttamia ruumiita, joista yksi jähmettyy kurottavaan asentoon. Chrisin PTSD kolkuttaa, ja hän sanoo ”Finn” katsoessaan häntä kohti kurottavaa ruumista.

Chapter 2 – Tragedy in Europe

Chapter 2 on takauma joulukuuhun 2012, ja sen tapahtumat syöksevät Chrisin pelin alun pahaan jamaan. Chris ja hänen johtamansa ovat Itä-Eurooppalaisessa Edoniassa, jota runtelevat niin sisällissota kuin J’avo-mutaatio. BSAA-joukkojen alokas Finn kertoo käynnissä olevasta tilanteesta, ja Chris kannustaa joukkojaan olemaan rohkeita missiota suorittaessa. Joukot lähtevät kaduille taistelemaan J’avo-mutatoituneiden ihmisten ja pian myös B.O.W. (Bio Organic Weapon) jättiläisen kanssa. Jättiläisellä on selässä punainen heikko kohta – classic Resident Evil! Pelaaja saa tässä kohtaa haulikon, joka on varsin tehokas. Chris joukkoineen juoksee kaduilla taistellen, mikä sujuisi paremmin, jos Chris ei olisi kokoajan jäämässä BSAA-tankin alle. Joukot saapuvat sillalle, jossa Finn juoksee auttamaan haavoittunutta sotilasta muiden taistellessa. Joukot suojelevat Finniä, kunnes kaikki pääsevät lähtemään sillalta, ja se voidaan räjäyttää vihollisineen päivineen. Chris kohtaa aikuiseksi kasvaneen Sherry Birkinin (tuttu Resident Evil 2:sta) ja ”etsityn karkurin”, nuoren juron oloisen miehen, joka liikkuu Sherryn kanssa. Nyt ei kuitenkaan ole aika murehtia heistä, sillä on aika seuraavan jättiläistaistelun! Panokset alkavat olla vähissä, mutta onneksi sarjatulitykkitorneja löytyy eri puolilta aluetta, ja niillä voi räiskiä menemään.

BSAA suuntaa kaupungintalolle, jossa on eri asentoihin jähmettyneitä ihmishahmoja. Joukot hajaantuvat, ja Chris, Piers ja Finn lähtevät tutkimaan aluetta. Jähmettyneitä olentoja löytyy myös muualta rakennuksesta, ja niistä kuoriutuu mutatoituneita vihollisia, joita vastaan kolmikko taistelee. Sitten kolmikko kohtaa naisen – ikonisen Ada Wongin, joka kertoo kolmikolle olevansa työntekijä, joka otettiin panttivangiksi. Ada kertoo heille C-viruksesta, jolla J’avot on luotu, ja Neo-Umbrellasta, joka on kaiken takana. Kolmikko ottaa Adan mukaan, ja jatkaa rakennuksen tutkimista vihollisia vastaan taistellen. Ada johdattaa kolmikon oikotielle (se on oikotiä), mutta Adalle ominaisesti kyseessä onkin ansa, ja Ada mutatoi viruspommilla kaikki muut paitsi perimmäisinä kulkeneet Chrisin ja Piersin. Finn jähmettyy Chrisiä kohti kurottavaan asentoon, joka näyttää nyt tuskallisen tutulta. Chris yrittää epätoivoisesti pelastaa joukkojaan, ja Piersin pitää vetää Chris pois paikalta.

Chapter 3 – After Her!

Palaamme Kiinaan vuoteen 2013, tapahtumiin välittömästi chapter 1 jälkeen. Chris kysyy Piersiltä vihaansa pidätellen, missä Ada Wong on. Piers ymmärtää heti, että Chrisin muistot ovat palanneet. Piers kertoo, että Ada johtaa Neo-Umbrellaa ja hänet on nähty kaupungissa. Chris käskee keräämään joukot yhteen ja lähtemään Adan etsintään. Seuraava BSAA-joukkojen kiusana oleva B.O.W. on suuri käärme, joka luikertelee kaduilla ja muuttuu näkymättömäksi paetakseen ampujiaan. On aika jahdata käärmettä! Matkan varrelle osuu myös muita vihollisia, jotka BSAA putsaa tieltään. Erityisen hieno taistelu käärmettä vastaan käydään huoneessa, jossa on teuraseläimiä, jotka heiluvat näkymättömän käärmeen luikerrellessa niiden lomassa, mistä pelaaja osaa paikantaa käärmeen sijainnin ja ampua.

Chris ja Piers törmäävät Sherryyn ja Jakeen, jotka katosivat Edoniassa puoli vuotta sitten. Selviää, että Neo-Umbrella jahtaa Sherrya ja Jakea, joten BSAA puolustaa heitä helikopterilla ja jalan hyökkääviltä vihollisilta. Osa mutaatioista muistuttaa heinäsirkkoja alavartaloltaan – tässä pelissä on upeat eli kammottavat vihollisdesignit! Chris löytää kranaatinheittimen, josta tulee paras ystäväni. BSAA saa kranaatinheittimen avulla ammuttua helikopterin alas. Piers haluaisi ottaa Jaken BSAA:n haltuun, mutta Chris muistuttaa tiukasti, että heidän tehtävänsä on tuhota B.O.W:t, joten Sherry ja Jake saavat luvan mennä omille teilleen. Chrisin kostonhimo Adaa kohtaan on sokea, ja hän jahtaa käärmettä holtittomasti. Piers yrittää puhua Chrisille järkeä, mutta Chris hyödyntää asemansa auktoriteetin ja hiljentää vasta-argumentit.

BSAA jahtaa käärmettä rakennuksiin, jonka käytävillä Chris valitettavasti tulee törmäämään jälleen useaan kuolleeseen alaiseensa. Chris kiroaa jokaisen ruumiin kohdalla, ja ne ruokkivat niin hänen traumaansa kuin kostonhimoaan. Tämä osio on todella hienosti rakennettu, sillä se tiivistää tämän kampanjan keskeisen teeman: menetyksen, vastuunkantamisen, selviytyjän syyllisyyden ja silti eteenpäin puskemisen. Osio myös rakentaa hienoa jännitettä, sillä Chrisin ja Piersin kulkiessa huoneesta toiseen peli pakottaa hahmon yllättäen tähtäysasentoon, mikä vahvistaa jännityselementtiä. Lopulta vain Chris, Piers ja BSAA-agentti Marco ovat elossa taistelemaan käärmettä vastaan. Finnistä oppineena, jos BSAA-agentille annetaan nimi, kohta sattuu. Kolmikko voittaa käärmeen antaen sille sähköiskuja.

Seuraavaksi muistiinpanoissani lukee ”Ada mestoille, serves cunt and leaves”, mikä on yleisesti ottaen aika osuva kuvaus Adan toiminnasta pelissä kuin pelissä. Ada jättää kuitenkin jäähyväislahjan ja mutatoi Marcon. Chrisin ja Piersin on taisteltava ötökkämäistä Marco-mutaatiota vastaan, mistä niin pelaaja kuin kaksikko ottaa emotional damage. Adan jahtaaminen jatkuu.

Seuraa ”venehyppelytaso from Hell”, kun kaksikko saapuu satamaan Adan perässä. Chris ja Piers juoksevat veneeltä toiselle hyppien ja vihollisten luoteja väistellen. En jotenkin ymmärtänyt, että X-nappia voi pitää pohjassa (vs. painaa X pelin niin ehdottaessa), joten kuolen tässä osiossa tuhottoman paljon, ja turhaudun siihen vielä enemmän. Kaikki 12 kuolemaa taitavat olla tästä osiosta, mutta kaksi niistä kyllä johtui siitä, että yritin ottaa kuvakaappausta tätä blogitekstiä varten, ja Chris upposi mereen hidastelun vuoksi. Ada pakenee vesijetillä, ja kaksikko jatkaa takaa-ajoa. On aika ampua taas yksi helikopteri alas, minkä jälkeen takaa-ajo jatkuu.

Chrisin kampanja risteää tässä kohtaa Leonin kampanjan kanssa, kun kaksikko jahtaa Adaa varastorakennukseen, jossa he törmäävät Leoniin ja Helenaan. Leon ja Chris sopivat, että BSAA hoitaisi Adan ja Leon Simmonsin, joka on Leonin mukaan kaiken takana. Ada pääsee jälleen pakoon.

Seuraa Grand Theft Ada, kun Chris ja Piers hyppäävät autoon ja ajavat Adaa takaa liikenteessä sarjatuliaseella ampuen. Ensin pelaaja saa räiskiä, sitten on pelaajan vuoro ajaa autoa. Niin kaksikko kuin Ada löytävät autoineen tiensä lentotukialukseen. Chris ja Piers makaavat maassa törmäyksen jäljiltä Adan lähtiessä paikalta.

Chapter 4 – There’s Always Hope

Chris ja Piers tutkivat lentotukialusta. Pelaaja saa tässä kohtaa tarkkuuskiväärin, joten on aika putsata vihollisia myös etäältä. Chris ja Piers puikkelehtivat lentotukialuksen aukiolla, taistelevat vihollisia vastaan availevat ovia ja laskevat siltoja sekä lopuksi vielä väistelevät hävittäjän ammuksia. Chris ja Piers kuulevat kaiuttimista Adan uhkauksia ”huomenna kaikki muuttuu”, ”sinusta tulee se hirviö, joka olet jo sisältä”, ”annan vain sinulle ja kaikille tällä planeetalla sen, mitä minulle annettiin”. Takaa-ajo jatkuu, ja Ada tuntuu härnäävän kaksikkoa, sillä hän pakenee aina ulottuvilta Chrisin ja Piersin saavuttaessa häntä. Aluksessa on niitä kammottavia hämisvihollisia, mutta onneksi kranaatinheitin on kaveri.

Chris ja Piers kohtaavat viimein Adan, joka on nyt umpikujassa. Hän lausuu kylmäävän uhkauksen siitä, että hän haluaa tuoda ”Raccoon Cityn uudelleen globaalilla mittakaavalla”. Paikalle saapuu helikopteri, josta yllättäen ammutaan Adaa rintaan. Ada kaatuu alas ja sanoo viimeisinä sanoinaan, että kukaan ei nyt voisi pysäyttää hyökkäystä. Ada putoaa pitkän matkan ja verta roiskuu hänen iskeytyessään maahan. Häneltä jää jälkeen C-virusampulli, jonka Piers ottaa matkaan. Kaksikolle selviää, että terrorismihyökkäys oli vain hämäystä, ja heidän tulisi löytää virusohjusta kuljettava lentotukialus – ennen kuin on liian myöhäistä.

Jotta Chris ja Piers voisivat löytää virusohjuksen, tulee heidän ensin löytä lentokone, jolla lähteä nykyiseltä lentotukialukselta. Seuraa tämän kampanjan paras kauhuosuus, sillä Chrisin ja Piersin tie lentotukialuksen läpi on synkkä, kylmäävä ja verinen. Kaksikon tulee löytää kolme kulkukorttia, joiden avulla he pääsisivät lentokoneelle ja voisivat lähteä alukselta. Heidän tiellään on kuitenkin vihollisia, jotka käyvät käsiksi vielä ruumiinpuolikkainakin. Luikertelevia yksittäisiä käsiä tulee myös vastaan. Vaikka Chrisin kampanjassa ei ole niin paljon perinteistä kauhua kuin Leonin kampanjassa, on tämä osuus silti myös vahva osoitus siitä, että puheet Resident Evil 6:n poikkeamisesta selviytymiskauhun juurilta ovat varsin liitoiteltuja.

Chris ja Piers löytävät lentokoneen, ja seuravaksi pelaajan pitää osata myös lentää. Ensin autolla ajo, ja nyt vielä tämä! Kaksikon pitää tuhota ilmatorjuntatykit ennen kuin he voisivat laskeutua alukselle ja estää ohjuksen laukaisu. Osun muutaman kerran laivaan, ja hauskaa on, että silloin kuolinnäyttö sanoo ”Your partner died” – ilmeisesti Chris voi selvitä myös lento-onnettomuudesta. Kun kaikki ilmatorjuntatykit on tuhottu, Piers jalkautuu alukselle estämään ohjuksen laukaisun. Aluksella on B.O.W. jättiläinen, koska tottakai siellä on, ja Chrisin tulee taistella sitä vastaan Piersin yrittäessä pelastaa maailman. Piers onnistuu estämään ohjuksen laukaisun – kunnes varajärjestelmät aktivoituvat, ja ohjus lähtee kohti läheistä kaupunkia. Kampanja risteää Leonin kampanjan kanssa, ja pelaaja kuulee tutun sävelen: Chris käskee Leonia häipymään kaupungista, kaupunkiin osuu ohjus, ja koko kaupunki infektoituu C-viruksesta. Leon kertoo Chrisille, että Sherry ja Jake on kaapattu vedenalaiseen laboratorioon, ja että Jake on Weskerin poika, jonka kehossa on C-viruksen vasta-aineita, eli Jake olisi avain maailman pelastamiseen. Chris ja Piers suuntaavat vedenalaiseen laboratorioon, mutta ensin Chrisin tulee kertoa Leonille suru-uutinen: Ada Wong on kuollut.

Chapter 5 – Duty Calls

Chris ja Piers juttelevat matkatessaan hissillä alas vedenalaiseen laboratorioon. Piers virkkoo, että on ironista, että maailman voi pelastaa vain poika, jonka isä yritti koko elämänsä tuhota maailman. Chris vastaa, että on myös ironista, että mies joka tappoi pojan isän kolme vuotta sitten tulee nyt pelastamaan tätä. Chris kertoo Piersille, että hän aikoo eläköityä tehtävän päätteeksi, ja toivoo Piersin astuvan hänen saappaisiinsa. I think I’ve seen this film before, and I didn’t like the ending. Kuolonkellot soivat Piersille, ja pelaaja voi aloittaa tässä kohtaa surutyönsä.

Chris ja Piers vapauttavat tietokoneella Sherryn ja Jaken, mikä laukaisee hälytyksen. Kaksikko tutkii vedenalaista labraa, ja kohtaa tuttuja mutatoituneita vihollisia. Eräällä aukealla on epäilyttävä määrä vipuja, jotka aktivoivatkin vihollisia hetkeä myöhemmin, kun rakennuksessa tasataan paineita, ja kaksikon tulee selvitä nelisen minuuttia vihollishorden keskuudessa odotellessaan mahdollisuutta edetä seuraavaan huoneeseen. Kuolen muutaman kerran, mutta oli kyllä ihan skill issue omasta mielestäni.

Chris, Piers, Sherry ja Jake kohtaavat, ja Chris ja Jake käyvät kiihkeän keskustelun Weskeristä. Jake osoittaa Chrisiä aseella, Piers puolestaan Jakea. Sherry yrittää rauhoitella tilannetta. Jake kysyy, noudattiko Chris vain käskyjä, vai oliko Weskerin tappaminen henkilökohtaista. Chris vastaa, että molemmat pitävät paikkansa. Jake ampuu seinään Chrisin poskea nirhaisten. Kun konflikti on ratkaistu, voidaan ratkoa seuraavaa pulmaa, eli katosta roikkuvaa valtavaa koteloa. Tietokoneen näytöllä lukee ”HAOS release simulation”, joka havainnollistaa viruksen leviämistä 100% tartuntaprosenttiin. Käsillä on maailmanloppu.

Chris ja Piers hajaantuvat Sherrysta ja Jakesta, jotka poistuvat paikalta. Kotelosta kuoriutuu valtava humanoidi C-virus B.O.W, Haos. Seuraa jälleen yksi juoksukohtaus, jossa pitää muistaa pitää X pohjassa, eikä yhtään saisi nyt kompuroida. Nämä juoksemiskohdat ovat inhokkiasiani tässä pelissä, etenkin kun kamera liikkuu tavalla, joka ei helpota etenemistä yhtään. Kun Chris ja Piers ovat päässeet pakenemaan tilasta, he saapuvat aukealle, joka huutaa boss fight arena. Seuraa boss fight * surprised Pikachu face *. Tämä boss fight on aivan liian helppo – ja halusin lyödä itseäni tuon lauseen kirjoittamisesta muistiinpanoihini. Tiesin kyllä, että tämä ei ollut viimeinen kohtaaminen tämän bossin kanssa, mutta en ollut mitenkään valmis siihen, millainen the final phase olisi.

Haos jahtaa seuraavaksi Chrisiä ja Piersiä lasiputkessa, johon puskee vettä ja joka kallistuu vihollisen hyökkäyksistä. Dumb ways to die -kruunun saa ehdottomasti hetki, kun Chris ei pääse ryömimään ajoissa sulkeutuvasta ovesta sisään, sillä Piers ryömii edellä ja Piersin pylly on Chrisin naamalla.

Juoksemisen ja ryömimisen jälkeen seuraa cutscene: Haos heittää Piersin lujaa seinään (se käy salilla), ja Piersin käsi lävistyy piikkiin. Haos heittää myös rakennuksen paloja kaksikkoa kohti, ja järkäle murskaa Piersin käden. Haos ottaa seuraavaksi Chrisistä kiinni, ja Piers ei näe enää reittiä ulos: hän riuhtoo itsensä irti jumissa olevasta kädestään ja piikittää itseensä C-virusta. Tiesin, että tähän tämä tulisi menemään, mutta se sattuu silti. Piersin käsi mutatoituu sähköä syökseväksi aseeksi. Seuraa final boss fight, joka vaati ainakin 16 kuolemaa.

Useassa kohtaa minulla oli ”1 HP, a knife and a dream”.

Tässä boss fightissa olivat lopussa niin panokset, parannusesineet, kärsivällisyys kuin huumorikin. Hakkasin tätä vihollista toistamiseen, ja joka kerta se vain onnistui viemään joka ikisen panokseni joka ikisestä aseestani kuolematta. Mekaniikoiltaan Haos ei ole missään nimessä vaikea final boss fight: taistelualue on laaja ja siinä on paljon suojaisia paikkoja. Haos iskee lonkeroilla ja vetää Chrisin luokseen, jolloin Chris on jo todella suuressa vaarassa, sillä jos Haos saa napattua Chrisin hyppysiinsä, se on one-shot -kuolema (jossa on muuten maailman pisin ja hitain kuolinanimaatio). Piers tainnuttaa Haosta sähköiskuillaan, mutta aidon vahingon tuottaminen on Chrisin heiniä. Haosilla on selkeät heikot kohdat, joihin iskeä, mutta sitten kun lippaat ovat tyhjät, ja Chris on yhtä osumaa vaille kuollut mies, ei tee ihan hirveästi mieli tehdä läheistä tuttavuutta heikkojen kohtien kanssa pelkällä puukolla. Laitoin voimabiisini soimaan selvitäkseni tästä taistelusta, ja taistelin sen läpi suomalaisella sisulla – mikään ei tuo sisukkuuttani niin hyvin esiin kuin vanha kunnon vaikea boss fight! Haosin viimeiset hetket vierähtävät quick time eventin parissa, kun Chris antaa kuolettavat iskut, ja loukkasin yhden sormistani ohjaimen tattia rämpyttämällä.

Kun Haos on kaatunut, on Chrisin ja Piersin aika paeta paikalta. Piers kärsii mutaatiostaan, ja Chris toistelee, että he lähtisivät täältä yhdessä ja Piers selviäisi kyllä. Voi Chris. Chris ja Piers löytävät pakoaluksen, johon Piers tönäisee Chrisin ja sulkee luukun perässä. On sydäntäsärkevää katsoa, kun Chris hakkaa aluksen ovea ja anoo Piersiä tulemaan mukaan. Haos palaa vielä kerran cutscenessa hyökkäämään pakoaluksen kimppuun, mutta Piersin sähköisku tainnuttaa sen lopullisesti. Chris pitelee nyrkissään Piersin BSAA-kangasmerkkiä ja reflektoi tapahtunutta; hän menetti tämän kampanjan aikana kaikki alaisensa mitä kamalimmin tavoin. Pakoalus nousee pintaan, ja Chris katsoo auringonlaskua hiljaisuudessa, kunnes helikopteri tulee pelastamaan hänet.

Loppukohtauksessa Chris on jälleen baarissa syömässä, mutta tällä kertaa parempivointisen näköisenä kuin kampanjan alussa. Sotilas tulee hakemaan kapteeninsa suorittamaan tehtävää, ja Chris jättää vasta aloittamansa herkullisen näköisen aterian kesken lähteäkseen taas sotaan bioterrorismia vastaan.

Chris campaign: peliaika 7 tuntia ja 47 minuuttia, B rank, tarkkuus 63,8%

Arvostelu

Leonin kampanjan jälkeen kirjoitin seuraavaa: ”Viihdyin Leonin kampanjan parissa merkittävästi paremmin kuin koko Resident Evil 5:n parissa. Leonin kampanjan parissa oli kotoisaa: hahmot olivat tuttuja, ympäristöt sopivan vaihtelevia, ja tunnelma piti kauttaaltaan otteessaan. Inhoan pelin inventaariosysteemiä, mutta ehkä lämpenen sille muiden kampanjoiden aikana. Arvostelen pelin tosiaan tarkemmin sitten lopuksi, mutta tähän mennessä olen pitänyt siitä kyllä kovin!”

Allekirjoitan edelleen sen, että Resident Evil 6 on ehdottomasti mainettaan ja edeltäjäänsä parempi peli; vaikka se on toimintapainotteisempi, ovat sen kauhuelementit edelleen selviytymiskauhulle uskollisia. Kuten alussa kirjoitin, en ole sarjatuliaseiden suurin fani selviytymiskauhussa, mutta BSAA-konteksti perusteli niiden käytön tässä kampanjassa. Chrisin kampanja oli tunteikas ja piti pelaajan hyvin epätoivon ja menetyksen tuskan otteessaan. Ja hyviä uutisia: totuin ja jopa tykästyin pelin inventaariosysteemiin – nyt olemme jo vanhoja tuttuja ja koin sen ihan intuitiiviseksi! Erityisesti Chrisin kampanjassa pidin sen tarinasta ja tästä viimeisestä boss fightista, vaikka hakkasinkin päätä seinään sen kanssa vain muutama tunti sitten. Jos se olisi helppoa, se ei olisi hauskaa ja palkitsevaa.

Ainoat merkittävät kritiikkini Chrisin kampanjaa kohtaan olivat juoksukohtaukset, jotka eivät pelisuunnittelun kannalta tukeneet itse pelisuoritusta (vaihtelevat kamerakulmat ja epäjohdonmukainen ohjaaminen niiden myötä), sekä skill point -systeemi, joka ainakin tässä kampanjassa oli niin niukka, että skill pointeista ei hyötynyt ollenkaan.

Vaikka Resident Evil 6:n pelaaminen on ollut minulle monivuotinen projekti, joka jää aina muiden videopelien jalkoihin, lunastaa se silti paikkansa minulle rakkaiden selviytymiskauhupelien joukossa. Odotan innolla, että pääsen pelaamaan vielä Jaken ja Adan kampanjat, ja lupaan tehdä sen tänä vuonna, jos en nyt ennen Resident Evil Requiemin julkaisua siihen taivu.