The Eras Tour -kokemukseni

It’s been a long time coming ♡

Syksyllä 2008 kuulin ensimmäisen kerran Taylor Swiftin Love Storyn. Olin silloin 14-vuotias romantikko, joka rakastui tämän pop-kantriartistin musiikkiin ensikuulemalta. Muistan tuon hetken kuin eilisen: missä kohtaa olohuonetta seisoin, mitä ajattelin; kuinka ehkä tunsin sielussani, että tuo oli käänteentekevä hetki elämässäni. Kuusitoista vuotta myöhemmin olen 30-vuotias romantikko, joka on kulkenut käsi kädessä Taylorin musiikin kanssa suurimman osan elämästään. Taylorin musiikki on ollut tukenani ja turvanani läpi kaikkien elämän vuoristoratojen, oli se sitten onnen hetkinä häiden tanssilattialla tai lohtuna särkynyttä sydäntä paikkaillessa vessan lattialla. Viikko sitten pitkäaikaisin unelmani toteutui, ja pääsin näkemään Taylorin livenä 18.-19. toukokuuta Tukholmassa The Eras Tourilla! Tässä tekstissä enemmän tai vähemmän johdonmukaisia ajatuksiani ja tunteen vuodatuksiani tästä ikimuistoisesta kokemuksesta!

The Eras Tour

The Eras Tour on 152 konsertista koostuva maailmankiertue, jossa Taylor esittää kappaleita lähes jokaiselta albumiltaan uransa varrelta. The Eras Tour on kaikkien aikojen tuottavin konserttikiertue, eikä ihmekään, onhan Taylor on yksi aikamme suurimmista artisteista ja lauluntekijöistä. The Eras Tour kestää reilun puolitoista vuotta, ja Taylor vetää joka konsertissa lähes nelituntisen show’n! Uskolliset swiftiet ja kasuaalimmatkin kuuntelijat maksavat mielellään noin pitkästä konsertista, jossa he saavat monipuolisen, visuaalisesti upean, tunteita herättävän ja uniikin konserttikokemuksen. Taylorin setlist sisältää reilun 40 kappaletta, jotka ovat samat jokaisessa konsertissa, ja lisäksi hän esittää muutaman vaihtuvan yllätyslaulun, jotka ovat jokaisella keikalla eri kappaleita, ja fanit pääsevät innolla odottamaan, mitä kappaleita he kuulisivatkaan illan aikana. The Eras Tourista on tehty myös elokuva, jonka kävin katsomassa ystäväni kanssa elokuvateatterissa viime syksynä. Elokuva on katsottavissa myös Disney+ -suoratoistopalvelusta, jos haluat päästä kotisohvalta käsille siitä, mistä tässä ilmiössä onkaan kyse!

Sen lisäksi, että The Eras Tour on konserttikokemus, on se myös yhteisöllinen hetki Taylor Swiftin faneille. Konserttiin pukeutuminen Taylorin uran aikakausien mukaan on voimakas itseilmaisun kokemus, ja fanit jakavat innokkaasti asukuviaan sosiaalisessa mediassa. Taylorin kappale You’re on your own, kid ja sen lyriikka ”So make the friendship bracelets, take the moment and taste it” synnytti ilmiön, jonka mukaisesti fanit valmistautuvat keikoille ystävyysrannekkeita askartelemalla ja konserttipaikalla niitä toisten kanssa vaihtelemalla. Itsekin askartelin ystävyysrannekoruja ahkerasti, ja palasimme Veskun kanssa kotiin noin viidentoista kanssafaneilta saaduin korujen kanssa. The Eras Tourilla koettu yhteisöllisyys oli sydäntä lämmittävää, ja oli upeaa jakaa tämä kokemus kymmenien tuhansien ihmisten kanssa, joille Taylor on yhtä merkittävä henkilö kuin itselleni.

The Eras Tour Stockholm nights 2 & 3

Olimme Veskun kanssa niin onnekkaita, että pääsimme kokemaan The Eras Tourin kahtena iltana: Taylor esiintyi Tuhkolmassa kolmena iltana, 17.-19. toukokuuta, ja me olimme paikalla toisena ja kolmantena iltana. Taylor rikkoi Friends Arenan kävijäennätyksen jokaisella keikallaan, ja katsojien määrä oli huipussaan sunnuntain keikalla 60243 kävijällä!

Sen lisäksi, että pääsin viimein kaikkien näiden vuosien jälkeen näkemään suosikkiartistini, oli yleisöä lämmittelemässä nuoruuden suosikkiyhtyeeni Paramore! Kokemus oli jo valmiiksi todella tunteikas, ja sitten Paramore esitti The only exceptionin niin, että yleisömeri sytytti valot puhelimistaan. Kyyneleet virtasivat jo hyvissä ajoin, ennen kuin Taylor edes astui lavalle.

Saimme tosiaan liput sunnuntain keikalle viime vuoden heinäkuussa, kun The Eras Tourin Euroopan konserttien lipunmyynti alkoi. Istumapaikkamme olivat täysin lavaa vastapäätä yläkatsomossa, mistä oli upea näkymä lavalle ja koko areenalle. Keikkaviikon maanantaina lippuja lisättiin pieni määrä kaikille Tukholman keikoille, ja olin niin onnekas, että sain meille liput myös lauantaille. Lauantain paikat olivat osittain estyneellä näkyvyydellä, eli lavasta vähän viistoon taaksepäin. Lavan sivulla oli kuitenkin näyttö, ja paikat olivat lähempänä lavaa kuin sunnuntain paikat. Sanoisin, että näiltä kahdelta paikalta sain aika upean keikkakokemuksen, vaikka sunnuntaikin oli ns. pääpäivä keikkakokemuksena!

The Eras Tourilla Taylor käy Euroopan kiertueella musiikkinsa aikakausia läpi seuraavassa järjestyksessä: Lover, Fearless, Red, Speak Now, reputation, folklore, evermore, 1989, The Tortured Poets Department, yllätyslaulut ja viimeisenä Midnights.

Keikka alkaa kutkuttavasti Miss Americana and the Heartbreak Prince lyriikalla ”It’s been a long time coming, but it’s you and me, that’s my whole world”, ja siitä hetkestä eteenpäin edessä on unohtumaton musiikillinen ja tunteellinen vuoristorata. Jos voisin kertoa 14-vuotiaalle Saanalle, että hän tulee joskus tanssimaan häissään ja Taylor Swiftin keikalla rakastamansa miehen kanssa hitaita saman kappaleen tahtiin, olisi tämä varmaan aika onnellinen. Lover oli maaginen hetki. The Eras Tourin aikana on totuttu näkemään Love Story -kosintoja, ja kuvasinkin varmuuden vuoksi molempien aikana, vaikka lähiympäristöömme ei kosintaa osunutkaan. Red-eran loppupuolella Taylor kysyy, olisiko yleisöllä aikaa vielä kymmenen minuutin kappaleeseen ennen seuraavaan aikakauteen siirtymistä, ja aloittaa sitten yksin lavalla kitaraa soittaen yhden kaikkien aikojen lempikappaleistani, All too well (10 minute version). Voin kertoa, että ”fuck the patriarchy” huutaminen 60000 ihmisen kanssa yhtä aikaa on varsin terapeuttinen kokemus.

Taylor kuljettaa yleisön aikakausiensa läpi kokeneen artistin varmoin ottein, mutta hän osoittaa esiintyjänä myös samanlaista inhimillisyyttä ja aitoutta kuin musiikissaankin, ja nauraa, kujeilee, itkee ja hassuttelee lavalla koko kokemuksesta nauttien. Taylor nöyrtyy suosionosoitusten edessä ja ottaa folklore-evermore -setin aikana korvamonitorinsa pois voidakseen hetken vain sisäistää aplodien määrän ja hänen musiikkinsa vaikutuksen kaikkiin läsnäolijoihin.

Euroopan keikoilla olevat fanit saivat etuoikeuden päästä kuulemaan vasta kuukausi sitten julkaistun albumin The Tortured Poets Department kappaleita livenä. Who’s afraid of little old me? ja The smallest man who ever lived olivat puhdistavia ja lähes uskonnollisia kokemuksia.

Lauantain kohokohta olivat ehdottomasti yllätyskappaleet – siis tottakai sen hetken lisäksi, kun näin Taylorin ensimmäistä kertaa ihkaelävänä silmieni edessä. Lauantain ensimmäinen yllätyslaulu oli The Tortured Poets Departmentin Guilty as sin?, minkä jälkeen Taylor kunnioitti 1989-albumiaan kiertueen 89. show’ssa esittämällä kolmen laulun kappalekoosteen. Taylor aloitti Say don’t go’lla ja muutti sen tunteikkaaksi versioksi kappaleesta Welcome to New York. Tässä kohtaa ajattelin, että olipa hyvät yllätyslaulut, mutta sitten Taylor jatkoi laulamista, ja kun Cleanin ensimmäinen säe ”The drought was the very worst” lähti Taylorin huulilta, purskahdin aivan hervottomaan itkuun. 1989 (Taylor’s version) -albumin arvostelussa kuvasin kappaletta Clean seuraavasti: ”Clean on alkuperäisen 1989 viimeinen kappale ja ehdottomasti albumin sydäntäsärkevin biisi. Cleanilla on henkilökohtaisin merkitys minulle kaikista Taylorin kappaleista, ja pelkäsin sen kokemista uudelleen ensimmäistä kertaa sen voimakkuuden ja raa’an herkkyyden vuoksi. Kaiken itkemisen jälkeen kokemus oli terapeuttinen ja puhdistava, niin kuin kappale on varmasti tarkoitettu koettavaksi jokaisen omista lähtökohdista.”. Jos olisin saanut toivoa yllätyskappaleita, Clean olisi ollut koko Taylorin tuotannosta toiveideni kärkikolmikossa, ja olen niin kiitollinen siitä, että sain kokea tämän kappaleen livenä. En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä.

The Eras Tour -kokemus lepää luonnollisesti suurimmilta osin Taylorin hartioilla, mutta show’n tekevät myös hänen upeat ja lahjakkaat taustatanssijansa sekä valoefektejä ja lavashow’ta teknisesti pyörittävät teknikot. Lavashow on nimittäin väkevä osa The Eras Touria: lava on suuri ja sen pinta muodostuu näytöistä, joita hyödynnetään visuaalisesti läpi keikan. Lisäksi lavan eri osat nousevat ja aukeavat luoden näyttäviä tasoja tasaisen keikkalavan sijaan. Jokaista yksityiskohtaa myöten harkittu show koreografioineen, valoineen ja näytöllä näkyvine visuaalisine elementteineen tasapainottuu kauniisti niillä hetkillä, kun Taylor istuu yksin pianon ääressä tai seisoo yleisön edessä kitara kädessä, ja juuri tämä monipuolisuus tekee The Eras Tourista niin upean kokemuksen.

Sunnuntaina näimme lavan ja siinä tapahtuvan show’n paljon paremmin, joten kokonaisuus iski paljon kovempaa. Toinen sunnuntain yllätyslauluista kunnoitti sunnuntaina keikalla paikalla ollutta Max Martinia, joka on tuottanut ja kirjoittanut Taylorin kanssa monta kappaletta, ja Taylor kutsuikin laulua ”Max Martin medleyksi”. Message in a bottle, How you get the girl ja New romantics yhdistyivät kitaralla leikkisäksi kokonaisuudeksi. Sunnuntain toinen yllätyslaulu oli puolestaan sydäntäsärkevä, sillä Taylor esitti pianolla The Tortured Poets Departmentin How did it end?, mikä oli selkeästi Taylorille vaikea paikka, sillä hän kyynelehti avoimesti kappaletta esittäessään.

Olen ikionnellinen ja kiitollinen siitä, että sain kokea The Eras Tourin ja nähdä Taylorin livenä! Tämä kokemus jää mieleeni yhtenä elämäni parhaimmista ja tärkeimmistä hetkistä. Kiitos Taylor ♡

When they point to the pictures / please tell them my name / tell them how the crowds went wild / tell them how I hope they shine