Vastoin omia odotuksiani, pystyin pelaamaan helmikuussa aloittamani Corpse Partyn (2008) loppuun! Corpse Party oli tosiaan blogitekstisarjan Toivelista testissä helmikuun peli, mutta arvostelin tuolloin vain chapterin yksi, sillä en ollut varma, pystyisinkö jatkamaan peliä sen raakuuden vuoksi. Chapter 1 -arvostelu löytyy blogista täältä ja se on olennaista lukea ennen tätä arvostelua. Lainaan tässä arvostelussa myös edellistä arvostelua olennaisin osin. Teksti on pitkähkö ja siinä on paljon kuvia, joten sivu voi olla raskas joillekin laitteille.
Älä anna pelin söpön ulkonäön hämätä: Corpse Party (2008) on pelottavin ja kammottavin peli, jota olen koskaan pelannut, ja sanon tämän vain yhden chapterin pelaamisen jälkeen. Voin fyysisesti niin pahoin ensimmäisen chapterin päätteeksi, että en ole varma, milloin pystyn jatkamaan tämän pelin pelaamista – jos koskaan. Kuitenkin, voin jo kahden tunnin pelikokemuksella sanoa, että tämä on todella, todella onnistunut kauhupeli. – Ote chapter 1 -arvostelutekstistä
Blogiteksti sisältää yksityiskohtaisia juonipaljastuksia pelistä Corpse Party (2008), joka on psykologinen yliluonnollinen selviytymiskauhupeli. Jos haluat lukea tiiviin loppuarvosteluni, joka ei sisällä suoria juonipaljastuksia, voit hypätä suoraan Loppuarvostelu-osuuteen.
Pelin merkittävimmät sisältövaroitukset: psykologinen kauhu, raaka väkivalta ja kidutus, gore, kannibalismi, lapsiin kohdistuva raaka väkivalta, murha, itsemurha, raiskaus, kummittelu. Tekstin kuvituksessa häiritsevää kauhukuvitusta ja yksityiskohtaisten väkivaltatekojen kuvailua.
Chapter 1 – Welcome to Heavenly Host
Koska vältin ensimmäisessä arvostelussa juonipaljastuksia, juoksutan tässä arvostelussa myös ensimmäisen osan tapahtumat ja ajatukseni niistä!
Corpse Party seuraa seitsemää Kisaragi Academyn lukioikäistä oppilasta, jotka tekevät koulupäivän päätteeksi internetissä näkemänsä loitsun Sachiko Ever After, joka takaisi heille ikuisen ystävyyden. Rituaaliin tulevat mukaan myös heidän opettajansa sekä yhden oppilaan pikkusisko. Pelin keskeiset ja pelattavat hahmot ovat lähes kaikki Kisaragi Academy Senior High’n luokalla 2-9 olevia 16-17 vuotiaita opiskelijoita ja luokkatovereita keskenään.
- Satoshi Mochida, Yukan isoveli, ihastunut Naomiin
- Naomi Nakashima, Seikon paras ystävä, ihastunut Satoshiin
- Ayumi Shinozaki, luokkansa opiskelijoiden edustaja ja kauhutarinoiden ystävä
- Yoshiki Kishinuma, Satoshin läheinen ystävä ja aika kapinallinen tyyppi
- Seiko Shinohara, Naomin paras ystävä
- Mayu Suzumoto, teatterikerhon jäsen ja Sakutaron läheinen ystävä
- Sakutaro Morishige, teatterikerhon jäsen ja Mayun läheinen ystävä
- Yuka Mochida, noin 14v. oppilas Kisaragi Academy Junior High’ssa luokalla 2-3 ja Satoshin pikkusisko
- Yui Shishido, noin 23v. Kisaragi Academy Senior High’n luokan 2-9 opettaja
Sachiko Ever After -rituaali kuljettaa päähenkilöt toiseen todellisuuteen, joka paljastuu Heavenly Host -peruskouluksi, jonka päälle Kisaragi Academy on rakennettu sen jälkeen, kun Heavenly Host sulki ovensa siellä tapahtuneiden murhien ja katoamisten vuoksi.
Heavenly Hostiin joutuneet päähenkilömme joutuvat erilleen toisistaan, joten heidän tulee löytää toisensa ja päästä pois tästä painajaismaisesta todellisuudesta. Parhaat ystävykset Naomi ja Seiko tutkivat ränsistynyttä koulua ja löytävät sieltä vihjeitä Heavenly Hostin karmivasta historiasta: opiskelijoita on kadonnut, kidnapattu ja murhattu. Naomi ja Seiko yrittävät pitää itsensä ja toisensa järjissään, mutta koulun painostava ilmapiiri ja pakokauhu tekevät siitä vaikeaa. Naomi ja Seiko löytävät yhdestä luokasta kasan ihmisluita ja kohtaavat kummituksen, joka kertoo heille, että he ovat jumissa toisessa todellisuudessa, ”suljetussa tilassa”, johon moni muukin uhri on jäänyt jumiin ja kokenut kammottavan kohtalon. Kummitusten ja veristen ruumiiden kohtaaminen sekä uhrien kamalien viimeisten viestien lukeminen jatkuu, mikä koettelee kaksikon sietokyvyn rajoja.
[Pelin] tehokkain kauhu tulee odottamattomista ja pelottavista teksteistä, joita hahmot voivat lukea tutkiessaan ympäristöään. Sanomalehdet, joissa lukee aluksi tavallisia uutisia, mutta seuraavalla katselukerralla raakoja uhkauksia, nostavat niskavillat pystyyn. Ehdottomasti kamalimman kauhuhetken palkinnon voittaa ylläkin kuvassa näkyvä ”Whatever you do, don’t look at the newspaper”, joka ilmestyy ruudulle hahmon tutkiessa löytämäänsä ruumista.
Ruumiista ja luukasoista löytyy uhrien nimikylttejä, joita pelissä kuuluu keräillä. Naomi ja Seiko ratkovat pulmapelejä koulussa seikkaillessaan, ja päätyvät pian tutkimaan koulun sairastupaa ja yläkerroksen vessoja. Molemmissa tulee tapahtumaan myöhemmin kamalia asioita. Kaksikko kuulee jossakin kohtaa käytävällä Yukan huutavan isoveljensä perään, mutta ketään heidän ystävistään ei näy.
Seuraava kaksikon kohtaama kummitus kertoo, että Heavenly Hostissa kuolleet kokevat kuolinhetkensä tuskan ikuisesti uudelleen ja uudelleen. Naomi ja Seiko ovat löytäneet koulua tutkiessaan avaimen, jolla he avattua yhden lukituista luokkahuoneista. Naomi, joka on juuri loukannut jalkansa portaissa, toteaa klassisen ”I have a bad feeling about this”, mutta kaksikko astuu silti luokkaan. Tässä luokkahuoneessa on yllä kuvattu hirveä hetki ”Whatever you do, don’t look at the newspaper”. Pelasin tosiaan tämän chapterin helmikuussa, mutta tuo kohta karmii minua edelleen.
Naomi ja Seiko päätyvät palaamaan sairastupaan leputtamaan Naomin loukkaamaa jalkaa. Kaksikko juttelee Naomin ihastuksesta Satoshia kohtaan, ja Seiko flirttailee vähän Naomin kanssa. Sitten kaksikko kuulee Yukan huutavan isoveljensä perään toisen kerran, ja Seiko päättää käydä tutkimassa ääntä yksin, jotta Naomi voisi levätä. Hajaantuminenhan on tunnetusti kauhugenressä hyvä idea, joten Naomi suostuu tähän aivan helposti. Tovin jälkeen Naomi päättää lähteä etsimään Seikoa, mutta ovi onkin lukossa, eikä hän pääse pois sairastuvalta. Naomi kuulee pikkulasten naurua ja muita karmivia ääniä. Seuraavan kerran ovea tutkiessaan Naomi huomaa, että risteävät pitkät mustat hiukset pitelevät ovea kiinni. Yhtäkkiä sairastuvan pöydällä olevaan päiväkirjaan kirjoitetaan, ja Naomi kohtaa pahantahtoisen kummituksen, joka lähtee jahtaamaan häntä ympäri sairastupaa. Epäonnistun kummituksen välttelyssä, koska panikoin, ja Naomi kuolee käynnistäen ensimmäisen Wrong end -kohtauksen. Avaan edellisen tallennuksen, ja tällä kertaa Naomi pääsee pois sairastuvasta ottamalla kaapista käsidesiä ja polttamalla sen ja sytkärin avulla hiukset pois ovea pitelemästä.
Onneksi Naomi kohtaa Seikon pian tapahtuman jälkeen sairastuvan viereisellä käytävällä. Kaksikko kuitenkin päätyy riitelemään keskenään, sillä molemmat ovat henkisesti aivan äärirajoilla. Etenkin Naomi päätyy sanomaan asioita, joita ei tarkoita, ja katuu välittömästi, kun Seiko lähtee tutkimaan koulua yksin. Tällä riidalla ja hajaantumisella on järkyttävät seuraukset. Naomi etsii Seikoa päättömästi ympäri koulua ja päätyy kolmanteen kerrokseen, jossa vessat ovat. Muistin tässä kohtaa elävästi yli kymmenen vuoden takaa katsomani Youtube-videon – ja mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Naomi löytää Seikon hirttosilmukan varresta yhdestä vessakopeista, eikä Seikoa voi enää pelastaa. Chapter 1 loppuu Naomin sydäntäsärkeviin huutoihin ja katumukseen aiemmasta riidasta. Voin fyysisesti pahoin, mutta olen vaikuttunut siitä, kuinka taidokkaasti tämän pelin kauhuelementit ja tarina on rakennettu. Tämä oli jo ensimmäisen chapterin jälkeen yksi parhaista kauhupeleistä, joita olen pelannut, ja se on sitä myös nyt koko pelin kokemisen jälkeen.
Chapter 2 – Penitence
Chapter 2 alussa selviää, että Ayumi ja Yoshiki sekä heidän opettajansa Yui ovat myös päätyneet Heavenly Hostiin. Yui lähtee etsimään muita oppilaitaan Ayumin ja Yoshikin jäädessä odottamaan yhteen luokkaan. Yui löytää todisteita Heavenly Hostin historiasta ja kohtaa kummituksen, joka kertoo hänelle ikävät uutiset: vaikka kaikki hänen oppilaansa olisivat päätyneet Heavenly Hostiin, he ovat silti keskenään eri todellisuuden tasoilla ja Heavenly Hostin ilmentymissä, joten he eivät tulisi kohtaamaan toisiaan. Tämä ei kuitenkaan estä Yuita, joka yrittää päättäväisesti jatkaa etsintöjä. Tämä reaktio ei miellytä kummitusta, joka raivostuu Yuille. Maa järisee, ja painava kaappi kaatuu Yuin päälle. Yui on tuskissaan kaapin alla, ja pahantahtoinen kummitus raivoaa hänelle siitä, että opettajat ovat tämän mielestä itsekkäitä eivätkä välitä aidosti oppilaistaan. Yui pyytää kummitusta säästämään hänen oppilaansa, ja Yuin epäitsekkyys yllättää kummituksen. Yuin kylkiluut ovat rikki, ja epäinhimillinen voima painaa kaappia voimakkaammin Yuita kohti. Yui oksentaa verta ja jää makaamaan kaapin alle ruudun pimentyessä.
Chapter 2 seuraa suurimmilta osin Ayumia ja Yoshikia. Kaksikko lähtee luokkahuoneesta etsimään opettajaansa Yuita. He jättävät opettajan pöydälle viestin siltä varalta, että Yui palaisi luokkaan heidän ollessaan muualla. Maanjäristyksen vuoksi kaksikko ei pääse seuraamaan Yuin jalanjälkiä, ja heidän matkansa koulun käytävillä jatkuu eri suuntaan. Ayumi ja Yoshiki löytävät monta luukasaa ja järkyttyvät näkemästään. Järkytys ei kuitenkaan lopu siihen, sillä seuraavaksi koulun käytävältä löytyy ”uhrin muistelmat”, joista ensimmäinen osa alkaa tyhjentävästi lauseella ”I ate my friend today”. Muistio sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen tapahtuneesta, ja jos aiemmin esimerkiksi yksityiskohtainen kuvaus kielen irti leikkaamisesta ei kuvottanut, tämä varmaankin viimeistään kuvottaa.
Ayumi ja Yoshiki astuvat luokkaan, joka aiheuttaa Ayumissa välittömästi paniikkireaktion ja kovan päänsäryn. Ayumi vaatii, että he lähtisivät välittömästi pois, mutta Yoshiki suuntaa syvemmälle huoneeseen. Ayumi ohjeistaa, että kummitusta ei missään nimessä saisi katsoa silmiin. Yoshiki löytää huoneesta sorkkaraudan, ja kaksikko poistuu kummituksen katsetta vältellen.
Ayumin ja Yoshikin matkalle osuu useampi kummitus, joista osa on pahantahtoisempia kuin toiset. Yksi kummituksista myös jahtaa kaksikkoa, joten tätä pitää vältellä niin käytävillä kuin pienissä luokkahuoneissa. Ayumi vaikuttaa myös kauhutarinoiden ystävänä olevan herkempi kummitusten vaikutukselle, joten ne puhuvat välillä yllättäen Ayumin kautta Yoshikille. Kaksikko löytää useamman varoituksen siitä, että kuolleiden viimeisten muistojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne voivat järkyttää heidän mieliään.
Ayumi ja Yoshiki jatkavat koulun tutkimista ja päätyvät kolmoskerroksen tyttöjen vessaan, jossa Ayumi on varma jonkun kuolleen äskettäin. Vessakoppi, jossa Seiko kuoli, aukeaa, ja Ayumi pakenee päätään pidellen. Nimi Seiko kaikuu huutona huoneessa. Ayumi ja Yoshiki keskustelevat kiivaasti käytävässä, ja Ayumi ei vaikuta olevan oma itsensä: hän vain tuijottaa tyhjyyteen ja nauraa. Käytävän päässä on pahantahtoinen kummitus, joka kertoo, että Ayumi on riivattu, eikä tämän mieli kestäisi kauaa tätä menoa. Yoshiki muistelee ensitapaamistaan Ayumin kanssa ja halaa sitten Ayumia saaden tämän palaamaan omaksi itsekseen.
Ayumi ja Yoshiki seuraavat yhtä kummitusta sairastupaan, josta he löytävät Mayun keskustelemassa kahden kummituksen kanssa. Toisella kummituksella ei ole päätä. Mayu antaa Ayumille uutisartikkelin, jossa kerrotaan koulun ohjaajan tappaneen neljä Heavenly Hostin oppilasta väkivaltaisesti leikkaamalla saksilla näiltä kielen irti. Yhdeltä uhrilta oli leikattu myös pää lähes irti – eli kyseessä on kolmikon edessä oleva kummitus. Kummitukset eivät halua päästää leikkikaveriaan Mayua kaksikon matkaan.
Ayumi ja Yoshiki kohtaavat käytävällä elävän oloisen hahmon, mutta tämä kertoo kuolleensa täällä jonkin aikaa sitten. Ayumi tunnistaa hahmon Naho Saenokiksi, joka on lukioikäinen paranormaalibloggaaja ja Ayumin idoli. Nahon viimeisen blogipostaus oli Sachiko Ever After -loitsu. Naho kertoo tulleensa tähän todellisuuteen itse etsiessään hänelle tärkeää henkilöä. Hän myös kertoo ymmärtäneensä, että tämä todellisuus ottaa Heavenly Hostin muodon siellä kolmenkymmentä vuotta sitten kuolleiden uhrien tuskan voimalla. Naho paljastaa sen, jonka kauhugenren ystävät ovat tässä kohtaa varmasti jo ymmärtäneet: ratkaisu tästä todellisuudesta pakenemiseen piilee uhrien saattamisessa rauhaan. Ja miten uhrit sitten saatetaan rauhaan: saamalla heidän tappajansa katumaan tekoaan. Naho kertoo, että murhaaja on samassa todellisuudessa heidän kanssaan, joten Ayumi ja Yoshiki lähtevät etsimään murhaajaa pelastaakseen Mayun kummituksilta.
Ayumi ja Yoshiki löytävät antiikkinuken, joka lausuu hirvittäviä lauseita tapahtuneista murhista ja toistaa anteeksipyyntöjä. Yoshiki pohtii, riittäisikö nukke todisteeksi katumuksesta, ja kaksikko suuntaa nuken kanssa sairastuvalle. Kummitukset pitelevät Mayua edelleen, ja Ayumi soittaa nuken sanoman kummituksille. Kummitukset kuitenkkin lähtevät Mayun kanssa, ja Ayumi seuraa heitä käytävälle. Yoshiki löytää Ayumin itkemästä, parempaa sanaa löytämättä, ruumismössön, ääreltä. Kaksikko uskoo kyseessä olevan Mayu. Ayumi juoksee itkien pois, mutta ennen kun Yoshiki ehtii seurata, tummiin verhoutunut hahmo yllättää hänet ja rahaa Yoshikin pois iskettyään tätä päähän. Tuo kohta, jossa mysteerinen hahmo ilmestyy hiljakseen ruudun alareunaan tekstitysten alle, seisauttaa vereni vieläkin.
Palaamme opettaja Yuin luo, joka on yllättäen edelleen elossa. Kaappi Yuin päällä on keventynyt, ja hän pääsee kaivautumaan pois sen alta. Kummitus on ymmärtänyt, että Yui välittää aidosti oppilaistaan, ja Yui kertoo rakkaudestaan oppilaitaan kohtaan. Yui tenttaa kummitusta oppilaidensa kohtalosta, ja saa kuulla yhteensä yhdeksän ihmisen tulleen tähän todellisuuteen. Päättäväinen Yui aikoo etsiä oppilaansa ja pelastaa heidät kaikki. Chapter 2 päättyy.
Chapter 3 – Brothers and sisters
Mitsuki-niminen tyttö kauhistelee miestä, joka ilmeisesti riehuu vasaran kanssa. Hänen kanssaan on Fukuroi-niminen poika, ja he etsivät Kurosaki-nimistä henkilöä. Kaksikko myös kauhistelee Emi-nimisen ystävänsä kuolemaa – ilmeisesti Emiä lyötiin kuolettavasti päähän, oletettavasti vasaralla. Kaksikko puhuu ”levenevästä käytävästä”, ja yhtäkkiä joku hyökkää heidän kimppuunsa. Ruutu on tumma, poislukien satunnaisia veriroiskeita ja välkkyvää punaista, mutta äänimaailma kertoo jälleen enemmän, kuin kauhupelin tarvitsee visuaalisesti näyttää. Ainakin Fukuroi kuolee väkivaltaisesti, mutta Mitsuki pääsee pakenemaan ulkokäytävään. Käytävän molemmin puolin sataa kaatamalla vettä, ja koulua ympäröi metsä. Yhtäkkiä Mitsukin edessä on päätön kummituslapsi, joka pyytää tätä antamaan hänen päänsä takaisin. Kummitus hyökkää Mitsukin kimppuun, ja ruutu muuttuu valkoiseksi Mitsukin huutaessa.
Naomin puhelin soi, ja hän kuulee useampia ääniä: avunpyyntöjä miehen äänellä, mutta myös äitinsä panikoivan äänen ja kysymystulvan. Sitten palaamme kammottavaan hetkeen, johon chapter 1 päättyi. Naomi istuu lattialla Seikon ruumiin edessä ja itkee. Naho saapuu vessaan ja keskustelee Naomin kanssa. Naho kertoo, että koulun kirous sai Seikon valtaansa, mikä johti Seikon kuolemaan. Naho kertoo, että Naomi on nyt tämän todellisuuden ainoa elävä olento. Naomi lähtee tutkimaan koulua yksin, mutta pudottaa portaissa puhelimensa ja kaatuu, satuttaen jalkansa uudelleen. Naomi huutoitkee – mikä on erittäin luonnollinen reaktio tässä tilanteessa. Chapter 3 alkaa.
Chapter 3 seuraa etenkin Satoshia ja tämän pikkusiskoa Yukaa. Kummitus loredumppaa Satoshille ja Yukalle tietoa tämän maailman logiikasta ja heidän tilanteestaan. Satoshi ja Yuka päättävät lähteä etsimään ystäviään, ja yllättäen löytävät Heavenly Hostin luokista ja käytäviltä ruumiita ja kammottavia viimeisiä sanoja sisältäviä lappuja. Osassa luokista pelaajan näkemä alue rajaantuu tiiviimmin vain hahmon ympärille sen sijaan, että näkisi koko luokan, mikä hirvittää. Satoshi ja Yuka kohtaavat kummituksen, jolla on punainen mekko. Tämä on todella olennaista myöhemmin.
Yuka antaa Satoshille onnenkalunsa, eli tuoksuhelmiä sisältävän pikkuputelin, joka tuoksuu karamellilta. Karamellilla on Yukan mukaan onnettomuuksilta ja vaaralta suojelevia vaikutuksia. Yuka kertoo haluavansa suojella isoveljeään – pelaaja saa valita, ottaako Satoshi pullon vastaan vai ei. Valitsen, että Satoshi ottaa pullon vastaan.
Satoshi ja Yuka tutkivat koulua ja kohtaavat niin ruumiita kuin kummituksia. Yuka kertoo Satoshille, että hänen täytyisi päästä pissalle. Valitettavasti, tämä jos mikä on todella olennaista myöhemmin. Satoshi saattaa Yukan vessoille, mutta Yuka ei voi mennä pissalle, koska lattia on sortunut koppien ympäriltä. Vessan etsiminen tulee jatkumaan monta chapteria, mutta sen löytyminen tulee olemaan katastrofaalista.
Satoshi ja Yuka kohtaavat kummituksen, ja Satoshi erehtyy katsomaan sitä silmiin liian pitkään. Kummitus on ottaa Satoshin valtaansa, mutta karamelliputilo putoaa Satoshin taskusta, ja kummitus harhautuu sen tuoksusta. Satoshi pelastuu pikkusiskonsa onnenkalun vuoksi.
Satoshi ja Yuka kuulevat Naomin äänen sairastuvalla, ja siellä olevat sängyt vaikuttavat vähemmän pölyisiltä, kuin mitä luulisi. Satoshi ja Yuka päättävät levätä hetken.
Yoshiki herää oudosta huoneesta joutuaan kaapatuksi. Kolme kummitusta leijuu Yoshikin ympärillä nauraen, mutta ne katoavat Yoshikin kimppuun hyökänneen miehen saapuessa paikalle. Ruutu tummenee, ja palaamme Satoshin ja Yukan luo. Kaksikko jakaa tuntemuksiaan väsymyksestä ja nälästä, minkä lisäksi Satoshi on huolissaan Naomista. Satoshi ja Yuka löytävät uutisartikkelin Heavenly Hostissa tapahtuneista murhista, ja tunnistavat artikkelin kuvista kaksi uhreista: punamekkoisen tytön ja shortseihin pukeutuneen pojan. Artikkeliin on tehty muistiinpanoja punakynällä, ja ne spekuloivat tapahtumien, uhrien ja tämän todellisuuden suhdetta toisiinsa. Sitten Satoshi ja Yuka kuulevat Ayumin huudon jostakin, ja lähtevät äänen perässä pois sairastuvasta. Käytävällä sairastuvan edessä on verta. Kaksikko löytää sorkkaraudan, jolla Satoshi poistaa poikien vessan ovesta laudat. Vessassa ei kuitenkaan ole koppeja, joten Yukan vessahätä-saaga jatkuu. Tämä on mielestäni inhottavin sivujuoni tässä pelissä, mutta sillä on kuitenkin merkittävä juonirelevanssi myöhemmin.
Satoshi ja Yuka kuulevat kameran äänen, ja pian he törmäävät Morishigeen, joka on ottamassa valokuvia käytävälle ilmestyneestä, noh, ruumismössöstä. Morishige kyselee Mayun perään ja kertoo, että haluaisi löytää tämän pian. Morishige on selkeästi huolissaan Mayusta – hänpä ei tiedäkään, kuinka valitettavan lähellä Mayua hän onkaan. Seurue toteaa, että on parempi etsiä muita erillään, jolloin heillä on suurempi todennäköisyys löytää muut. Morishige lähtee omille teilleen – hyvä, sillä hänestä jäi oudot vibat.
Satoshi ja Yuka löytävät Ayumin ja Yoshikin opettajan pöytään jättämän viestiin, mikä on lisätodiste sille, että todellisuudet vaikuttavat toisiinsa. Harhailtuaan koulussa jonkin aikaa Satoshi ja Yuka löytävät ”levenevän käytävän”, mikä johtaa ulkokautta toiseen koulurakennukseen. Tunnelma ja ilma toisessa koulurakennuksessa ovat painostavia, ja Satoshin ja Yukan päitä särkee. On virkistävää tutkia uutta koulurakennusta, mutta toisaalta myös ahdistavaa, sillä edellisen rakennuksen käytävät alkoivat jo tuntua tutuilta, joskaan ei turvallisilta. Tämänkin rakennuksen käytävillä on ruumiita, uutisleikkeitä ja jälkeen jätettyjä viestejä.
Satoshi ja Yuka saapuvat kirottuun taideluokkaan, jossa elossa oleva tyttö seisoo nurkassa kasvot seinää kohti hyvin The Blair Witch Project -henkisesti. Satoshi juttelee tytölle, mutta tyttö tuntuu vain mumisevan itsekseen. Mitsuki törmää Satoshiin ja Yukaan käytävällä, mutta tyttö juoksee kaksikkoa pakoon. Satoshi ja Yuka seuraavat Mitsukia ja löytävät tämän aulatilasta. Mitsuki on hysteerinen ja pakenee jälleen huutaen. Satoshi ja Yuka jatkavat rakennuksen tutkimista ja löytävät muun muassa käytävän, jossa on hahmoja satuttavia vihreitä kalloja, sekä isomman oven, joka on peitetty pahoja henkiä karkoittavilla lapuilla. Olen varma, että meidän on jossain kohtaa pakko mennä tästä pahanenteisestä ovesta.
Yukan pissahätäsaaga jatkuu, ja kaksikko sopii, että Yuka menisi ulos metsän reunaan pissalle, ja Satoshi odottaisi eteisaulassa. Yuka kuitenkin kohtaa ulkokäytävällä yhden kummituksista, ja kun hän palaa eteisaulaan, Satoshi ei olekaan siellä. Surprised Pikachu-face. Yuka alkaa ymmärrettävästi parkua, mutta ryhdistäytyy sitten ja lähtee etsimään isoveljeään. Käytävillä kulkiessaan Yuka kuulee jälleen kameran äänen, ja löytää Morishigen kuvaamassa Mitsukin tuoretta ruumista. Ikävä tunnelma. Yuka kertoo Morishigelle joutuneensa eroon isoveljestään, ja Morishige lupaa auttaa etsimään Satoshin. Yuka kieltäytyy avusta, mutta Morishige ei hyväksy kieltäytymistä vastaukseksi… Yuka ottaa jalat alleen ja pakenee Morishigea.
Pian Yuka törmää toiseen poikaan, Byakudan Senior High’n opiskelijaan Yuuya Kizamiin. Tämä kaveri vaikuttaa suojelevammalta ja luotettavammalta kuin Morishige, sillä hän kertoo etsivänsä pikkusiskoaan, joten Yuka päättää luottaa häneen saadakseen apua isoveljensä löytämiseen. Vieraisiin miehiin luottaminen on kuitenkin virhe, ja Yuka joutuu oppimaan sen pian.
Kaksikko löytää kristallin, joka poistaa pahoja henkiä karkottavat sinetit. Ovi johtaa vessaan – koska tottakai se johtaa. Yuka menee vessaan yksin. Kizamin kaveri Kurosaki saapuu paikalle, ja Kurosaki selittää ummet ja lammet Mitsukista ja tätä kohdanneista tragedioista, mutta yllättäen Kizami hiljentää tämän puukottmaalla tämän hengiltä. Kizami työntää Kurosakin ruumiin lattian reikään todeten, että sillä ei ole väliä, kenen kädestä täällä kuolee. Nyt pelottaa Yukan puolesta ihan todella…
Satoshi herää henkilökunnan tiloista ja on hädissään siitä, että Yuka on nyt yksin jossain. Satoshi löytää verisen videokasetin. Satoshi löytää myös muistiinpanoja, joissa kerrotaan, että yksi lapsista selvisi Heavenly Hostin murhista – punamekkoinen tyttö. Satoshi kohtaa myös Nahon, joka kertoo jotakin kamalaa: seurue teki Sachiko Ever After -loitsun väärin, ja sen takia he joutuivat tähän todellisuuteen; joku heistä lausui toistettavaa lausetta väärän määrän. Satoshi ja Naho keskustelevat hetken, mutta yhtäkkiä Satoshi kokee polttavaa tuskaa kehossaan, ja Naho lausuu jotakin outoa ja toteaa sitten, että kukaan ei seisoisi heidän tiellään kärsimättä. Naho ohjeistaa Satoshia menemään ”sen luo, joka täyttää hänen ajatuksensa – mutta et varmaankaan ehdi ajoissa”. Chapter 3 päättyy.
Huhhuh, onpa juonenkäänteitä! Kuumottavimpia hetkiä tässä osiossa – jo mainittujen lisäksi – olivat ehdottomasti musiikkihuoneeseen astuminen, sillä luokan nimen vieressä luki myös ”suicide site”, sekä uhrin muistelman 5/5 löytäminen, josta kerrottiin chapter 2 alussa, että niitä ei saisi missään nimessä lukea.
Chapter 4 – The pivotal moment
Chapter 4 introssa kerrotaan Mayun taustatarinaa, minkä jälkeen palaamme Satoshin siskonetsintäpuuhiin. Satoshi kuulee koulun käytävillä niin Yukan itkua kuin Seikon pyynnön pelastaa Naomi henkiseltä romahdukselta. Satoshi löytää Naomin puhelimen rappukäytävästä, johon Naomi pudotti sen. Puhelin soi, ja sieltä toistuu pyyntö: H e l p m e …
Satoshi suuntaa tyttöjen vessaan ja kuulee siellä Naomin ja Seikon jutustelun ääniä. Naomi ja Seiko eivät kuitenkaan jutustele vessassa, mutta Satoshi löytää kyllä surullisen tutusta vessakopista luokkatoverinsa hirttosilmukasta, tällä kertaa Naomin. Tämä on pelaajana nyt toinen vastaava tilanne, joten tällä kertaa paniikki ei ole niin vahva kuin Seikon kohdalla. Vaihtoehtoina on löytää esine, jonka päällä Naomi voisi yrittää seistä, tai nostaa Naomia ylöspäin, jotta tämä saisi happea. Satoshi ottaa Naomista kiinni ja nostaa tätä ylöspäin pidellen tätä olkapäillään – näin Satoshi saa löysättyä köyden Naomin kaulan ympäriltä ja pelastettua tämän hengen. Huh, olipa intensiivistä!
Satoshi ja Naomi jakavat kokemuksiaan painajaisesta, jota he ovat nyt tovin eläneet, sekä tietoa luokkatoveriensa ja muiden kohtalosta. Naomi kertoo Satoshille surulliset uutiset Seikosta ja näyttää tämän ruumiin viereisestä kopista. Satoshi ja Naomi nostavat Seikon ruumiin alas, ja Naomi kertoo heidän riidastaan ja omasta syyllisyydentunteestaan. Satoshi ja Naomi pohtivat, miten Satoshi on päässyt todellisuuden tasolta toiselle – ja liittyykö se Nahon aiempaan epäilyttävään lausahdukseen siitä, että Satosin pitäisi mennä sen luo ”joka täyttää hänen ajatuksensa”; tällä siis tarkoitettiin Naomia eikä Yukaa… Ihastus siskon yli…
Satoshi ja Naomi lähtevät yhdessä etsimään Yukaa, mutta pian Naomi lyyhistyy väsymyksestä ja huonovointisuudesta. Satoshi vie Naomin sairastuvalle lepäämään ja lähtee etsimään Yukaa yksin. Hajaantuminen kauhutarinoissa on kyllä aina nerokas ratkaisu! Satoshin järkytykseksi vahvistuu, että hän on nyt eri tasolla, sillä levenevä käytävä ei aukenekaan hänen edessään tutulla paikalla. Hän ei siis pääsisi Yukan luo toiseen rakennukseen.
Pelaajalle näytetään Kizamin taustatarinaa, joka on varsin sadistinen. Yuka tulee kertomaan, että hän ei ole vieläkään päässyt pissalle. Kizami menee tutkimaan vessaa ja huomaa, että jokaisessa kopissa on hirttäytyneenä joku. Kizami nauraa ja palaa Yukan luo kommentoiden tilannetta ilkkuvaan sävyyn. Ikävä tunnelma. Kizami vaikuttaa olevan tilanteesta huvittunut ja ajattelee jälleen pikkusiskoaan…
Pelaaja palaa Ayumin pariin, joka on tällä hetkellä koulurakennusten välisellä käytävällä ja suuntaamassa takaisin luokkaan, johon he jättivät opettajalleen viestin pöytään. Matkallaan Ayumi kohtaa punamekkoisen kummituksen ja useita ruumiita. Ayumilla oleva antiikkinukke alkaa yhtäkkiä itkeä, mikä säikäyttää niin Ayumin kuin pelaajan. Yhdessä luokassa Ayumi kohtaa jälleen Nahon – ja onnekseen myös Yoshikin. Yoshiki kertoo, että hän heräsi ensimmäisen kerroksen käytävältä ja seurasi sitten Ayumin ”kantavaa ääntä”. Ayumi, Yoshiki ja Naho keskustelevat keinoista purkaa kirous, ja seuraava johtolanka olisi löytää murhaajan ruumis koululta ja saattaa nukke ruumiin luo.
Ayumi ja Yoshiki jatkavat koulun tutkimista, ja nukke antaa heille ohjeita, jonka avulla he löytäisivät johtolangan. Valitettavasti johtolanka on lattialankkujen välistä löytyvä verinen pussukka, jossa on yksi uhrien kielistä. Ayumi ja Yoshiki kohtaavat sairastuvalla sen kummituksen, jolle kieli kuuluu, ja kielen palauttaminen rauhoittaa kummituksen. Sitten maa alkaa taas järistä.
Palaamme Satoshin pariin, joka kohtaa jälleen punamekkoisen kummituksen. Satoshi palaa Naomin luo, mutta sairastuvan ovi on yllättäen lukossa. Jokin tuntuu painavan ovea vasten… Satoshi jatkaa koulun tutkimista ja löytää Seikon puhelimen. Satoshille paljastuu, että Seiko oli kirjoittamassa viestiä ennen kuolemaansa… Satoshi kuitenkin päättää, että Naomin ei ole vielä aika nähdä viestiä. Satoshi ja Naomi pääsevät onneksi jatkamaan pian yhteistä matkaansa, sillä Naomi on päässyt pois sairastuvalta ja kohtaa Satoshin käytävällä. Satoshi kertoo, että käytävä toiseen koulurakennukseen on kadonnut, eivätkä he pääsisi Yukan luokse. Naomi on yllättynyt toisen rakennuksen olemassaolosta. Naomi kertoo Satoshille kummituksesta, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa aiemmin sairastuvalla, ja pyytää, että he pitäisivät etäisyyttä sairastupaan.
Satoshin ja Naomin taival ympäri koulua jatkuu, ja he löytävät pulmapelin ratkaistuaan vahtimestarin huoneen avaimen. Tämä on yksi pelin kuumottavimmista ovista, sillä se on verenpunainen. Avaan kuitenkin rohkeasti oven, ja se johtaa pieneen huoneeseen, jossa on rätisevä televisio. Huone muuttuu pimeäksi ja kylmäksi heti, kun kaksikko astuu huoneeseen. Kaksikko saa valot päälle, ja seuraavaksi he voivat keskittyä outoon hajuun, joka hallitsee huonetta… Televisio on jostain syystä sammunut huoneen pimentymisen jälkeen, joten kaksikon täytyisi keksiä keino saada siihen virtaa ennen kuin he voisivat katsoa löytämänsä kasetin. Huoneessa on kuitenkin lehtiartikkeli, osa Strange but True -nimistä juttusarjaa, joka paljastaa häiritseviä yksityiskohtia Heavenly Hostin murhista: yksi henkilökunnan pidetyistä jäsenistä, sympaattinen Yoshikazu-niminen mies, muuttui hiljalleen vetäytyneeksi ja apeaksi ja päätyi lopulta kamalaan tekoon eli koululaisten kidnappaamiseen ja raakaan murhaamiseen. Kyseessä on sama mies, joka hyökkäsi aiemmin Yoshikin kimppuun.
Ayumi ja Yoshiki ovat saaneet kummituksen rauhoitettua, ja heidän seikkailunsa koululla jatkuu. Antiikkinukke antaa jälleen ohjeista siitä, mihin kaksikon pitäisi mennä. Ohjeet johtavat kaksikon erikoisen vetoavaimen luo. Vetoavain sopii mekanismiin, jota kaksikko on aiemminkin käyttänyt, mutta avaa siitä uuden osan, jolloin vipua vääntämällä saa avattua reitin kokonaan uudelle ovelle. Ayumi ja Yoshiki löytävät pukuhuoneen, mutta tilaan astuminen aiheuttaa jälleen Ayumille päänsärkyä ja nenäverenvuotoa. Pukuhuoneesta pääsee kulkemaan koulun ulkoaltaalle, jossa on aavemainen tunnelma sateen ja sumun vuoksi. Ayumi voi huonosti, joten Yoshiki käskee hänet lepäämään pukuhuoneeseen. Yoshiki toteaa, että hän voisi tutkia tämän paikan. Selviää, että Yoshiki on kehno uimari, mutta altaaseenhan ei tarvitsisi mennä – vai mitä?
Altaalta pääsee konehuoneeseen, josta käsin pystyy tyhjentämään altaan. Altaan tyhjentämisessä kannattaa kuitenkin olla varovainen – altaassa ei saa olla ketään tyhjennyksen aikana. Yoshiki kuulee äänen: ”I ’ v e h a d e n o u g h”, ja sitten altaasta kuuluu loiskahdus. Ruudun yläreunaan ilmestyy laskuri, joka laskee kahdesta minuutista alaspäin. Paniikki. Siitä ei ole edes minuuttia, kun luin lapun, jossa ohjeistettiin olemaan tyhjentämättä allasta, jos joku on vedessä, ja silti paniikkireaktioni oletettavasti Ayumin pelastamiseksi on tyhjentää allas. No, altaassa on monta ruumista, joista verisin ja tuorein on altaan tyhjennysviemäriin juuttunut Ayumi. Wrong end.
Ratkaisu Ayumin pelastamiseksi on kuitenkin lopulta se, että uimataidoton Yoshiki hyppää altaaseen ja etsii ystäväänsä vedestä. Ajastin tikittää, ja Yoshikin pitää sukeltaa juuri siinä kohtaa, jossa uskoo Ayumin veden aiemman aaltoilun perusteella olevan. Ayumi onneksi löytyy, ja Yoshiki vie hänet toipumaan pukuhuoneeseen. Ayumi kertoo, että hän kuuli Yoshikin kutsuvan häntä, muttei muista mitään sen jälkeen, kun hän saapui äänen perässä altaalle. Kaksikko toteaa, että kummitukset selkeästi haluavat, että he tutkisivat altaan, joten he tyhjentävät altaan ja löytävät sieltä venttiilin. Venttiilin paikalleen laittamalla he löytävät yhdestä altaan vesiputkesta pussukan, jossa on niin ikään verinen kieli. Kieli kuuluu yhdelle kummituksista, jonka kaksikko on kohdannut – ja kohtaa pian uudelleen – käytävällä, mutta kummalle? No, toiselta puuttuu silmä ja toiselta pää, ja kieli kuuluu tällä kertaa päättömälle kummitukselle.
Seuraavana pitäisi sitten löytää jälleen yksi verinen pussukka, ja tällä kertaa antiikkinukke ohjaa kaksikon tutkimaan ”ystävänsä ruumismössön seasta”. Niin Ayumi kuin Yoshiki ovat romuna siitä, että heidän pitäisi mennä tutkimaan Mayun ruumista. He törmäävät rappukäytävässä Morishigeen ja jakavat kokemuksiaan paikasta ja ystävistä, joihin he ovat törmänneet. Ayumi huomaa, että Morishigella on kädessään verinen pussukka – ja tämä kertoo löytäneensä sen käytävän lankkujen alta sieltä, missä ruumis on… Morishige antaa pussin Ayumille ja Yoshikille, koska ”hän etsii tiettyä henkilöä, eikä tarvitsisi tätä”. Morishigehan etsii Mayua, jonka hän on valitettavasti löytänyt jo tietämättään. Morishige jatkaa matkaansa ja kertoo, että he voisivat tavata kaikki siinä luokassa, johon on kaiverrettu viesti opettajalle. Ayumi ja Yoshiki palaavat kummituksen luo ja antavat kielipussukan tälle. Kummitus, jonka nimeksi on paljastunut Yuki, kiittää heitä ja katoaa. Nyt Ayumi ja Yoshiki ovat palauttaneet kielet kolmelle kummitukselle, ja jäljellä olisi enää punamekkoinen kummitus… Sitten maa järisee jälleen.
Maanjäristyksen jälkeen Ayumi ja Yoshiki heräävät luokkahuoneesta – joka on heidän omansa Kisaragi Academyssa. He pääsivät pois Heavenly Hostista! Helpotus valtaa pelaajan kehon, mutta epätoivo ja väistämättömän painajaisen paluun tuska kipuavat nopeasti takaisin: eivät he jättäisi ystäviään jälkeensä – en minäkään jättäisi. Luokkahuoneen kulmasta puskee yllättäen tummia varjoja, ja Ayumi huutaa. Varjoista astuu myös lapsikummitus – Yuki – ja kummitus kertoo kaksikolle tarinan siitä, kuinka hän kuoli. Heavenly Hostin murhat alkavat saada yksityiskohtia ja kasvoja.
Yuki kertoo kaksikolle, että he epäonnistuivat kirouksen murtamisessa. Ayumi järkeilee, että hehän palauttivat kuolleille heidän kielensä ja kertoivat nuken kautta murhaajan katuvan tekojaan – mitä vielä? Ayumi pyytää Yukia tuomaan heidän ystävänsä takaisin, mutta Yuki kertoo Heavenly Hostia kasassa pitäneiden kaunojen kasvaneen liian suuriksi. Ainoa keino saada heidän ystävänsä takaisin olisi palata Heavenly Hostiin ja saattaa kaikki uhrit rauhaan. Sitten Yuki jakaa kaksikolle tarinan suurimman juonenkäänteen ottamalla yhteyden Ayumiin ja antamalla tämän kokea Heavenly Hostin hirvittävät tapahtumat uudelleen hänen kauttaan. Yuki ei kykene kertomaan totuutta ääneen sen hirvittävyyden vuoksi, joten ainoa keino on näyttää Ayumille, mitä Heavenly Hostissa todella tapahtui.
Peli vaihtelee Ayumin kokeman Heavenly Hostin murhien toisinnon ja Satoshin ja Naomin lukeman artikkelin välillä, ja se on intensiivisimpiä pelikokemuksia, jonka olen koskaan kokenut. Ayumi on sidottuna Yukin tilalla Heavenly Hostin kellarissa, jossa hänen kanssaan makaavat sidottuina muut murhien uhrit. Yoshikazu kiertää lasten ympärillä ja vaikuttaa hermostuneelta. Ayumin silmät on sidottu, joten ruutu on musta, poislukien välkkyvää punaista ja veriroiskeita murhien alkaessa. Äänimaailma on aivan kamala: huutoa, leikkaamisen ääniä, pauketta. Kaksi lasta on kuollut, ja sitten on Ayumin eli Yukin vuoro. Sidettä hänen silmiltään aletaan ottaa pois, ja samalla Satoshi ja Naomi lukevat väkivaltaisista tapahtumista, jotka perustuvat ainoan eloonjäneen, Sachiko Shinozakin, lausuntoon. Side poistetaan Yukin silmiltä, ja Ayumi näkee Sachikon veriset kasvot. Sachiko nauraa verisiä saksia naksutellen, ja murhaajaksi luultu Yoshikazu tärisee nurkassa. Sachiko iskee sakset Yukin silmään, ja peli siirtyy takaisin Satoshin ja Naomin luo. Satoshi ja Naomi lukevat artikkelia, joka kertoo juuri siitä, kuinka seitsemänvuotiaan Sachikon lausunto johti Yoshikazun tuomitsemiseen. Artikkeli spekuloi, oliko Yoshikazu kuitenkaan todella murhien takana. Artikkeli kertoo myös Yoshikazun isän, Heavenly Hostin rehtorin Takamine Yanagihorin, vajoamisesta hulluteen, ja päättyy pohdintaan siitä, voisiko totuuden selvittää pääsemällä jotenkin Heavenly Hostin kellariin, josta kirous sai alkunsa. Chapter 4 päättyy.
Chapter 5 – No hard feelings
Palaamme Kizamin ja Yukan luo. Pelaaja tietää, että Kizami on raaka murhaaja, ja Yukan suojeleminen on nyt ykkösprioriteetti. Tärisevä Yuka kysyy Kizamilta tämän pikkusiskosta, ja Kizami kuvailee Yukan näköistä tyttöä. Kizami alkaa nauraa uhkaavasti, ja Yuka ymmärtää, että nyt on hyvä hetki ottaa jalat alle. Kizami muuttuu uhkaavaksi, ja sitten ruudulla lukee uhkaavin kirjaimin ”I am your big brother”. Kizami haluaa, että he kaksi pitäisivät nyt yhtä sisaruksina, ja Yuka on viisaana tyttönä ”noup”. Kizami kuumottelee Yukaa ja ohjeistaa, ettei kannattaisi mennä portaita alas, sillä jotain kammottavaa tapahtui siellä hetki sitten. Ainoa suunta on alakertaan, joten Yuka suuntaa sinne, ja löytää Kurosakin tekemässä kuolemaa. Yuka yrittää auttaa Kurosakia, mutta puukotushaava tämän vatsassa on liian paha – ja sitten Kizami tulee paikalle Yukan selän takaa. Kizami tönaisee Yukaa, joka alkaa kouristelemaan. Kizami ja Kurosaki riitelevät, ja Kizami puukottaa Kurosakin tohjoksi. Yuka palaa tajuihinsa, ja Kurosakin veren peitossa oleva Kizami lupaa ”suojella tätä hyvänä isoveljenä”. Yuka lähtee pakoon Kizamia, ja seuraa intensiivinen pako-osuus, jossa Yuka juoksentelee ympäri koulurakennusta Kizamia pakoon. Yuka onneksi löytää rakennuksen etuoven avaimen ja pääsee pois tästä koulurakennuksesta. Yukan pakoretki jatkuu toiseen rakennukseen, mutta Kizami valitettavasti seuraa häntä. Punamekkoinen kummitus kuitenkin ohjaa Yukaa seuraamaan häntä, ja he onnistuvat johdattamaan Kizamin ansaan: Yoshikazu käy Kizamin kimppuun, ja Sachiko katsoo tyytyväisenä vierestä. Epäilykset vahvistuvat: kaksikko on ollut kaiken aikaa liittolaisia, ja Yoshikazu on tehnyt Sachikon likaisia töitä. Yuka pääsee pakoon.
Morishige kiertelee koulurakennuksessa Mayua etsien. Pelaajalle näytetään kaksikon taustatarinaa, joka kääntää vain veistä haavassa, sillä pelaaja tietää, ettei kaksikko enää koskaan kohtaisi. Odotus siitä, milloin Morishige saa tietää Mayun kohtalon, on piinaava. Morishige muistelee kohtaamisiaan Mayun kanssa ja kuinka tärkeitä ne olivat hänelle. Morishige pyytää Mayua tulemaan esiin, mutta Mayua ei tietenkään näy – vielä. Morishige kaivaa puhelimensa esiin ja katsoo ”toisten kärsimystä, sillä se on ainoa asia, joka pitää hänet järjissään”. Morishige vakuuttelee olevansa järjissään – juuh, niinhän ruumiiden kuvia tuijotteleva kaveri varmasti on. Morishige tuijottaa sairastuvan lähellä olevan ruumismössön kuvaa, ja sitten hänen puhelimensa soi, mutta Mayun ruumiin kuva tuijottaa häntä edelleen puhelimen ruudulla. Morishige vastaa puhelimeen ja kuulee Mayun äänen toistavan: P l e a s e d o n ’ t l o o k a t m e. Mayun ääni puhelimessa pyytää Morishigea olemaan katsomatta hänen sisäelimiään ja käyttää Morishigesta hellittelynimeä, jota hän on käyttänyt pelissä myös aiemmin. Morishige ymmärtää viimein, että hänen kuvaamansa ruumismössö on hänen ihastuksensa Mayu. Sairasta – ja silti narratiivisesti niin upeasti rakennettu kohtaus.
Palaamme Satoshin ja Naomin luo. Kaksikko keskustelee Sachiko-näköhavainnoistaan ja on hämmentynyt siitä, että joidenkin heidän löytämiensä vihjeiden mukaan Sachikon pitäisi olla elossa, mutta tämä on kuitenkin kummitus Heavenly Hostissa ja yksi sen murhien uhreista… Palapelin palat loksahtavat varmasti vielä yhteen. Satoshi ja Naomi päättävät etsiä Yukaa ja Sachikoa yhdessä. Maa järisee. Kattoparru putoaa Satoshin päälle.
Palaamme Ayumin, Yoshikin ja Yukin luo. Ayumi on ymmärrettävästi järkyttynyt kokemastaan ja näkemästään, mutta pystyy kertomaan Yoshikille totuuden: hän koki Heavenly Hostin murhat ja näki, että Sachiko on lasten murhien takana. Yoshikazu on vain rikoskumppani. Ayumi ja Yoshiki pyytävät päästä takaisin Heavenly Hostiin murtamaan kirous – silläkin uhalla, että he eivät pääsisi enää koskaan kotiin. Yuki vie heidät takaisin Heavenly Hostiin ja antaa heille pienen marmoripatsaan, joka heidän pitäisi antaa myöhemmin Satoshille. Heidän pitäisi löytää myös vastaava punainen patsas. Yuki antaa kaksikolle myös tehtävän: heidän tulisi vedota Sachikon inhimillisyyteen, jotta tämän sielun voisi aidosti puhdistaa. Ayumi ja Yoshiki ovat jälleen eri todellisuuden tasolla, mutta koska suljetut tilat ovat Yukin mukaan murenemassa, myös todellisuuksien välillä liikkumisen pitäisi olla helmpompaa, joten he voisivat löytää ystävänsä.
Ayumi löytää Naomin opiskelijakortin, jonka kanssa samassa kotelossa on myös paperinpala, jollainen jokaisella heistä oli Sachiko Ever After -loitsua tehdessä. Naomi huolestui aiemmin huomattuaan, että hukkasi sen. Myös Seiko hukkasi rituaalipaperinpalasensa, ja miten Seikolle kävikään…
Yuka on yksin koulussa ja etsii isoveljeään – Sachikon kummitus näyttää seuraavan häntä. Pelaajalle näytetään flashback Satoshin ja Yukan menneisyydestä, ja Yuka kujeilee veljensä kustannuksella. Flashbackissa on outo alavire, niin kuin Satoshin ja Yukan välisessä vuorovaikutuksessa yleensäkin. Satoshi tajuaa olevansa unessa, ja herää johonkin pehmeään kätensä alla. Satoshi huomaa kuristavansa Naomia, joka on kuitenkin enemmän huolissaan Satoshin saamasta tällistä kattoparrun pudottua Satoshin päälle. Naomi ei suuremmin järkyty kuristamisesta. Yhtäkkiä huoneessa oleva televisio menee päälle, ja Satoshi ja Naomi näkevät Heavenly Hostia tutkivan parivaljakon, Taguchin ja Kibikin, välisen keskustelun videokasetilta. Kibiki on tuttu nimi: hän on Strange but True -juttusarjan kirjoittaja. Kibiki ja hänen videokuvaajansa Taguchi ovat selkeästi saapuneet Heavenly Hostiin taltioimaan siellä tapahtuvia kauheuksia aikomuksenaan paljastaa ne ja saada sillä mainetta okkultismipiireissä. Kibiki ja Taguchi keskustelevat myös siitä, olikohan virhe tulla Heavenly Hostiin ilman ”sitä tyttöä Nahoa”. Kaksikko tutkii Heavenly Hostia ja törmää pian ensimmäiseen ruumiiseen, jolloin he ymmärtävät tilanteen vaarallisuuden. Juuri, kun Kibiki on aikeissa kertoa Taguchille, miten Heavenly Hostista pääsee pois, Taguchi menee paniikkiin kummitusten äänistä. Taguchi huutaa ja juoksee, ja kamera tallentaa kaikenlaisia ääniä. Kasetti loppuu, ja Satoshi ja Naomi jäävät pohtimaan, mikä mahtaa olla keino päästä pois Heavenly Hostista. He sopivat, että he etsisivät Yukan ja Sachikon lisäksi myös kasetteja.
Satoshi ja Naomi poistuvat vahtimestarin huoneesta huomatakseen, että koulu heidän ympärillään on jälleen muuttunut. Sitten he huomaavat Ayumin ja Yoshikin – nelikko on löytänyt toisensa, ihanaa! Satoshi, Naomi, Ayumi ja Yoshiki jakavat toisilleen kaiken, mitä heille on tapahtunut tähän mennessä – myös suru-uutiset kuolleista luokkatovereistaan. He käyvät läpi, mitä seuraavaksi olisi tehtävä Sachikon ja muiden kuolleiden suhteen. Suunnitelma muotoutuu: he etsisivät keinoa saada Sachiko katumaan syntejään ja hakisivat myös tietoa Kibikin mainitsemasta keinosta päästä pois Heavenly Hostista. Lisäksi he tottakai etsisivät edelleen ystäviään. Yoshiki antaa Satoshille Yukin antaman pienen marmoripatsaan, ja sitten parivaljakot hajaantuvat jälleen. Tässä kohtaa pelimekaniikka muuttuu hieman: koulun käytäville ilmestyy punaisia pentagrammeja, joihin astumalla pelaaja voi vaihtaa kaksikoiden (Satoshi ja Naomi, Ayumi ja Yoshiki) ohjaamisen välillä.
Satoshi ja Naomi pääsevät jälleen toiseen koulurakennukseen ja etsivät Yukaa. He löytävät heti kättelyssä Kurosakin tuoreen ruumiin – ja Yukan kengät. Samantien peli siirtyy Yukan luo, joka murehtii hukkuneita kenkiään. Sitten Sachiko ilmestyy paikalle, ja tilanne kääntyy nopeasti Yukalle todella uhkaavaksi… Satoshi ja Naomi etsivät Yukaa, mutta löytävät sen sijaan Morishigen verisen puhelimen, jonka viimeisin tallenne on sekoitus maanista naurua, Mayun nimen toistoa ja pauketta lasia vasten. Ei näytä hyvältä Morishigen osalta. Satoshi ja Naomi pyörivät koulurakennuksessa tovin, mutta viimein heidän ja Yukan tiet risteävät! Eikä siinä vielä kaikki: Yukan haltuun on jotenkin päätynyt videokasetti, joka on jatko-osa Kibikin Heavenly Host -tutkimuksista. Ohjaan hahmot salamannopeasti takaisin vahtimestarin huoneeseen katsomaan kasetin.
Kasetilla Kibiki kertoo keinon päästä pois Heavenly Hostista: lausua Sachiko Ever After -loitsu uudelleen niin, että lause toistetaan yhden kerran enemmän Sachikolle. Sitten rituaalissa käytetyt laput pitäisi yhdistää. Kasetti päättyy Kibikin huutoon, kun Nahon ääni toistaa hänen nimeään ja joku hakkaa uhkaavasti ovea… Kun Satoshi, Naomi ja Yuka ovat lähdössä pois vahtimestarin huoneesta, he huomaavat, että vaatekaapista leijailee mädän hajua. Tottakai on pakko mennä katsomaan, mitä kaapissa on – ja niin Satoshi, Naomi ja Yuka löytävät Kibikin ja Nahon ruumiit. Naomi huomaa, että vaatekaapin perällä on rako seinässä, ja se johtaa ihan uuteen tilaan. Kolmikko ryömii ruumiiden yli kaapin perälle ja avaraan tilaan, jossa on tikapuut ylöspäin. Naomi kiipeää tikkaat ensin, ja sitten pelaaja saa valita, meneekö Satoshi ja Yuka ensin.
Tikkaat johtavat tyttöjen vessaan, jossa Seiko kuoli. Naomi romahtaa jälleen parhaan ystävänsä itsemurhasta, josta hän kokee heidän riitansa vuoksi valtavaa syyllisyyttä, joten Satoshi päättää näyttää Naomille Seikon tekstiviestiluonnoksen, joka on otsikoitu ”No hard feelings”. Viesti on Seikon tyyliin leikittelevä ja flirttaileva, ja siitä käy selväksi, että Seiko oli jo antanut tapahtuneen anteeksi ja halusi selvitä Heavenly Hostista yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Naomi itkee viestin luettuaan, mutta se helpottanee hänen oloaan. Yuka kiipeää viimein tikkaat ylös, ja kolmikko jatkaa matkaansa. Yuka löytää jälleen kasetin. Naomi panikoi tajutessaan, että hänen opiskelijakorttinsa ja samalla rituaalilappunsa on hukkunut, mutta Satoshi rohkaisee häntä jatkamaan seikkailua ja samalla kadonneen omaisuutensa etsimistä.
Ayumi ja Yoshiki jatkavat koulun tutkimista ja löytävät Kibikin artikkelin, jossa Kibiki kertoo saapumisestaan Heavenly Hostiin. Ayumi järkeilee, että jos Kibiki ja kumppanit ovat päässeet tähän todellisuuteen itse, mutta he ja monet uhrit ovat joutuneet sinne vastoin tahtoaan, tapahtuneelle täytyy olla vain yksi selitys: he itse mokasivat Sachiko Ever After -loitsun.
Ayumi ja Yoshiki seuraavat Sachikoa labraluokkaan, jonne astuminen pysäyttää veret niin pelaajalta kuin hahmoilta. Oven lähellä seisoo valkoiseen kaapuun verhoutunut jaloillaan seisova hahmo, joka näyttää vääristyneeltä ja pelottavalta kummitukselta. Kierrän hahmon kaukaa ja tutkin luokan muilta osin. Sitten ovi menee lukkoon.
Tässä kohtaa pelikokemukseni haarautuu kahteen eri lopetukseen, joista toinen haarautuu vielä kolmanteenkin myöhemmin. Selostan ensimmäisenä pelin true ending’in ja kerron sen jälkeen, miten kaksi muuta kokemaani lopetusta eroaa siitä.
Chapter 5 – True ending: No hard feelings
Kuten yllä mainitsin, tämä oli kolmas ja viimeinen lopetus, jonka sain tässä pelissä. On helpointa selostaa tarinan kulku tämän lopetuksen kautta, vaikka se ei ollutkaan kronologisesti ensimmäinen kokemani lopetus.
Labraluokassa kaapuun verhoutunut hahmo lähtee liikkeelle, ja jahtaa Yoshikia ja Ayumia luokassa yhdessä Yoshikazun kanssa. Yoshiki ja Ayumi löytävät luokan oven avaimen ja pääsevät pakenemaan. Seuraavaksi kaksikko törmää Nahoon kirjastomaisessa pikkuluokassa, ja he jakavat keräämäänsä tietoa. Ayumi kertoo Naholle, että Sachiko oli oikeasti murhien takana. Naho toteaa, että heidän pitäisi vielä selvittää, kuka Sachiko todella on. Ei puhuta kuitenkaan nyt siitä: Ayumi on löytänyt todisteita siitä, että Naho laittoi blogiinsa tarkoituksella väärät ohjeet Sachiko Ever After -loitsulle saadakseen lisää materiaalia Kibikin tutkimuksia varten. Nahon Kibiki-ihannointi vaikuttaa olevan pakkomielteisellä tasolla, ja Ayumi yrittää puhua hänelle järkeä, mutta Naho ei kuuntele. Ayumi näyttää Naholle todisteet siitä, että Naho tappoi Kibikin, ja Naho menettää järkensä. Nahon suusta lähtee mustaa savua ja hänen kehonsa nousee ilmaan. Naho katoaa, ja hänen paikalleen jää patsas, joka kaksikon pitää toimittaa Satoshille.
Satoshi, Naomi, Yuka, Ayumi ja Yoshiki kohtaavat jälleen toisensa, ja he kertovat, mitä ovat kokeneet sitten viime näkemän. Ayumi antaa viimein Naomin opiskelijakortin takaisin, joten siitä ei tarvitse enää murehtia. Ayumi ja Yoshiki antavat myös löytämänsä patsaan Satoshille.
Satoshin on aika viedä patsaat paikalleen: niille on nimittäin paikka eräällä sivukäytävällä, ja patsaiden paikalleen laittaminen avaa uuden oven, jonka takaa paljastuu kapea ja pitkä käytävä. Naomille tulee paniikki, sillä hän aistii, että hänen kimppuunsa sairastuvalla käynyt tumma hahmo on jossain lähettyvillä. Myös Yukan päätä särkee, ja molempien tyttöjen nenistä vuotaa verta. Satoshi päättää mennä eteenpäin yksin. Käytävän päässä olevassa ovessa on lappu, jossa Sachikon äiti ohjeistaa odottamaan häntä tässä huoneessa sillä välin, kun äiti siivoaa. Naisen ääni toivottaa Satoshin tervetulleeksi sisään huoneeseen. Satoshin nenä alkaa vuotaa verta, mutta hän kokee, että hänen on mentävä huoneeseen sisään nähdäkseen jotain.
Huone on sairastupa, ja siellä Satoshi kohtaa Yoshie-nimisen naisen kummituksen, joka kertoo Sachin olevan hänen ylpeytensä ja ilon aiheensa. Sachi tekisi kuulemma mitä vain hänen vuokseen. Satoshi lukee sairastuvan pöydällä olevaa päiväkirjaa, joka alkaa merkinnällä vuodelta 1953: Taidan olla kuollut. Kummitus lausuu uhkauksia: tapan sinut, koska satutit Sachikoa, koska satutit minua. Satoshi ottaa jalat alleen ja vie Naomin ja Yukan käytävästä mukanaan turvallisempaan paikkaan.
Satoshi kertoo ystävilleen näkemästään ja näyttää päiväkirjaa, jonka nappasi mukaansa. Kolmikko lukee päiväkirjaa: Yoshie kertoo siinä koulun lapsista ja rakkaudestaan omaa lastaan Sachikoa kohtaan, joka oli juuri täyttänyt seitsemän. Yoshie oli ostanut tälle lahjaksi pehmolelun. Ennen kuin Yoshie oli päässyt töistä ja voisi juhlistaa Sachikon merkkipäivää, hänen oli pitänyt lajitella asiakirjoja. Työnteon keskellä hän oli kohdannut koulun rehtorin, Takamine Yanagihorin, joka oli yhtäkkiä tarttunut häneen väkivaltaisesti ja alkanut riisua hänen paitaansa. Yoshie kertoo paenneensa tilannetta, mutta päässeensä vain rappukäytävään asti. Rappukäytävässä rehtori oli saavuttanut hänet ja työntänyt hänet portaita alas, katkoen hänen niskansa. Yoshie oli kuullut juuri ennen kuolemaansa, että Sachiko oli rikospaikalla ja oli nähnyt kaiken tapahtuneen. Rehtori oli kuristanut Sachikon hengiltä, jotta tämä ei voisi kertoa kellekään tapahtuneesta. Yoshie kirjoittaa, että rehtori oli haudannut Sachikon koulun kellariin, ja varmasti lavastaisi tapahtuneen vahingoksi ja raportoisi Sachikon kadonneeksi. Näin tulisi käymään.
Naomi huomauttaa, että Heavenly Hostin kidnappaukset ja murhat tapahtuivat vuonna 1973 – joten miten Sachiko voi olla seitsemänvuotias vuonna 1953? Kolmikko jatkaa päiväkirjan lukemista, jossa kouluterveydenhoitaja Yoshie Shinozaki kertoo tunteistaan ja tuskastaan. Päällimmäisiä tunteita ovat ikävä ja kauna. Osa sivuista on liimautunut yhteen verestä, ja kolmikko saa luettua enää viimeiset merkinnät, jotka on päivätty Heavenly Hostin murhien aikaan. Ensin Yoshie kertoo, että Sachiko tappaisi paljon lapsia saadakseen äidilleen seuraa – jotta äidin ei tarvitsisi olla yksin. Yoshie ei halua tätä ja haluaa saada Sachikon lopettamaan. Seuraava merkintä ihmettelee, miten Sachikolla voi olla elävä keho, kuolihan Sachiko kaksikymmentä vuotta sitten hänen kanssaan. Seuraavassa merkinnässä Yoshie kertoo Sachikon taas tappaneen, ja vahvistaa, että Yoshikazu hoitaa kidnappaamiset Sachikon puolesta. Yoshien muistiinpanot käyvät yhä synkemmiksi: ”Sachiko ei tapa enää vuokseni, vaan koska hän pitää siitä”. Yoshien katkeruus tappamisia kohtaan kasvaa ja kääntyy itseään vastaan. Päiväkirjamerkinnät toistavat ”Kill more. Kill more. Bring me more.”. Yoshie kirjoittaa Heavenly Hostin murhista, eli seurueen kohtaamista kolmesta kummituksesta, ja kertoo sitten, että rehtori hyppäsi koulun katolta.
Kolmikko päättelee, että rehtori voisi olla avain Sachikon kanssa järkeilyyn, joten he päättävät suunnata toiseen koulurakennukseen, jonka kolmannessa kerroksessa on rehtorin lukittu kanslia. Matkalla he löytävät kissapehmolelun – Yoshien syntymäpäivälahjan Sachikolle. Kun Satoshi, Naomi ja Yuka ovat koulurakennuksia yhdistävällä ulkokäytävällä, he kuulevat huudon – rehtori kärsii kuolinhetkeään uudelleen ja uudelleen. Satoshi nappaa ruumiin läheisyydestä avaimen, jolla seurue pääsisi rehtorin kansliaan. Rehtorin kansliasta he löytävät Sachikon kielen, jonka rehtori leikkasi irti, jottei Sachikon ruumis lavertelisi.
Ayumi ja Yoshiki kohtaavat kirjastohuoneessa rehtorin kummituksen. Kaksikko löytää kansion, joka on täynnä lehtiartikkeleita. He lukevat artikkelin, jossa kerrotaan tarina, jonka Satoshi ja kumppanit juuri kokivat, eli tarina kouluterveydenhoitaja Yoshie Shinozakin traagisesta kuolemasta vuonna 1953. Lehtiartikkelin mukaan kouluterveydenhoitaja kaatui portaissa ja mursi niskansa menehtyen tapaturmaisesti. Seuraava artikkeli käsittelee edesmenneen kouluterveydenhoitajan ainoan tyttären, Sachikon, katoamista. Ayumilla ja Yoshikilla tiedossa oleva aikajana Heavenly Hostin tapahtumista ja Sachikon elämästä ei täsmää.
Ayumi ja Yoshiki jatkavat koulun tutkimista, ja pian he törmäävät Sachikon kummitukseen. Kaksikko pakenee rappukäytävään, ja yhtäkkiä heidän kehonsa jäätyvät paikalleen. Ayumi ja Yoshiki katsovat jäätyneinä rappukäytävässä, kuinka keltamekkoinen Sachiko seisoo rappukäytävässä, ja Sachikon äiti Yoshie juoksee portaita alas paeten rehtoria, joka jahtaa häntä. Rehtori tönäisee Yoshien portaita alas tappaen hänet – ja huomaa sitten vasta Sachikon. Rehtori raahaa Sachikon mukanaan pois, sillä Sachiko on murhan silminnäkijä. Rehtori tappaa Sachikon, ja Ayumi ja Yoshiki jäävät pohtimaan, mihin ruumis on piilotettu.
Ayumi ja Yoshiki etenevät koulun käytävillä, ja Ayumille tulee jälleen paha aavistus yhden käytävän kohdalla. Käytävän ovi johtaa luokkaan, jonka nimi on yksinkertaisesti ???, ja tästä luokasta pääsee tilaan, jonka lattialla on suuri pentagrammi. Pelaaja saa valita, jääkö Ayumi tutkimaan tilaa yksin vai lähteekö hän Yoshikin matkaan. Ayumin ääni ohjeistaa Yoshikia jatkamaan viereisen huoneen tutkimista, ja kun Yoshiki on mennyt, Ayumi havahtuu siihen, että hän ei sanonut äskeistä. Ovi on kuitenkin lukossa. Ayumin onneksi toisesta ovesta tulee opettaja Yui, joka on viimein löytänyt oppilaansa. Lattia kaksikon alla aukeaa maanjäristyksen voimasta, ja Yui pelastaa Ayumin. Yoshiki pääsee sisään huoneeseen, mutta koska maa järisee edelleen, Yui käskee Ayumia ja Yoshikia pelastautumaan. Voidaan olettaa, että Yui kuolee pudottuaan kuiluun.
Ayumi ja Yoshiki näkevät jälleen rehtorin kummituksen, joka katoaa jätteenpolttouuniin. Ayumi ja Yoshiki löytävät uunista Sachikon mekon rusetin, ja sitten he huomaavatkin itse Sachikon syvemmällä uunissa. Kuten kauhuteoksessa on järkevää, kaksikko kiipeää jätteenpolttouuniin. Sachikon ääni pyytää kaksikkoa kääntymään takaisin. Näin ahtaanpaikankammoisena olen näppäimistön äärellä henkilökohtaisessa helvetissäni Ayumin ja Yoshikin ollessa pelissä omassaan. Peli antaa valita, totteleeko kaksikko Sachikon pyyntöä vai ei. Palaan takaisin, ja kaksikko astuu ulos jätteenpolttouunista. Tämä vaikuttaa olevan kuitenkin ainoa reitti eteenpäin, joten kaksikko kiipeää takaisin uuniin ja etenee Sachikon vastusteluista huolimatta. Ruutu pimenee.
Satoshi, Naomi ja Yuka löytävät rehtorin kansliasta tikkaat, jotka johtavat alaspäin aina koulun alla olevaan hylättyyn pommisuojaan asti. Hylätyssä pommisuojassa on ruumiita ja pulmapelejä, jotka ohjaavat kolmikon liikkumista tilassa. Kolmikko törmää Taguchiin, joka on kuin ihmeen kaupalla hengissä. Taguchi jatkaa juoksemista.
Hylätyn pommisuojan pulmapelit ovat mielestäni hauskoja – etenkin nyt, kun ne saa tehdä rauhassa… Satoshi, Naomi ja Yuka saapuvat leikkelyhuoneeseen, joka näyttää enemmänkin kidutuskammiolta. Ämpäreissä on verta ja ruumiinosia, ja keskellä on verinen pöytä. Katosta roikkuu metallisia työkaluja ketjuista. Kolmikko kuulee jonkun tulevan, joten he piiloutuvat pöydän alle. Taguchi juoksee huoneeseen ja piiloutuu huoneessa olleeseen tyhjään kaappiin. Sitten huoneeseen astuu Yoshikazu, joka raahaa mukanaan Seikon ruumista. Yoshikazu pudottaa Seikon ruumiin lattialle aivan Naomin viereen. Kolmikko pidättelee hengistystään. Yoshikazu löytää Taguchin piilosta ja huudoista päätellen tappaa tämän. Sitten Yoshikazu lähtee Seikon ruumiin kanssa. Naomi ei kestä sitä, että hänen paras ystävänsä kärsii vielä kuolemansakin jälkeen, joten Naomi lähtee jahtaamaan Yoshikazua. Satoshi ja Yuka lähtevät perään ja seuraavat maassa olevaa verivanaa. Yksi käytävistä haarautuu kahteen: toisessa suunnassa on vessa, ja toiseen suuntaan seurueen on mentävä, jotta tarina voi edetä. Katso edempänä alaotsikko Chapter 5 – Alternate end: Familial bonds saadaksesi tietää, miten Yukan pissahätäsaaga päättyy, sillä nyt me emme mene vessaan!
Ayumi herää oudosta tilasta, joka on aivan täynnä ruumiita. Tilan toisessa reunassa on likaista vettä, josta Yoshiki ponnistaa ylös. Molemmat ovat hengissä! Kaksikko astuu tilasta ulos ja kohtaa ystävänsä käytävällä.
Satoshi, Yuka, Ayumi ja Yoshiki jatkavat matkaansa ja toivovat, että Naomi liittyisi heidän seuraansa pian. Naomi etenee pitkää käytävää Seikoa kutsuen. Käytävä johtaa huoneeseen, jossa on rätisevä televisio, jota Naomi alkaa katsoa. Satoshi, Yuka, Ayumi ja Yoshiki kohtaavat Yuki-kummituksen, joka on edelleen oma itsensä kirouksen voimistumisesta huolimatta. Yuki kertoo, että Naomi liittyisi pian muiden seuraan, jos tämä vain pystyisi vastustamaan hiipivää pimeyttä.
Seurue löytää Yoshikazun kuin Sachikon ruumiit. Samassa huoneessa Sachikon ruumiin kanssa on kolme kummitusta. On kohtalon hetki.
Naomi katsoo videota, jossa Taguchi kertoo työskentelevänsä Kibikin videokuvaajana. Taguchi dokumentoi Heavenly Hostiin sisällä tapahtuvaa kummittelua, ja kuulee sitten tyttöjen huutoa. Taguchi seuraa huutoa tyttöjen vessaan, jossa Yoshikazu ja Sachiko katsovat vierestä, kun Naomi hirttää Seikon vessakoppiin Seikon anellessa Naomia. Taguchi dokumentoi, kuinka Naomi hirttää Seikon.
Sachikon kummitus on ilmestynyt Satoshille ja kumppaneille, ja on aika yrittää saada Sachiko kuuntelemaan heitä. Kaikki ovat kuitenkin jähmettyneitä paikoilleen Sachikon läsnäolosta, ja Sachiko lyö Yukaa saksilla. Sachikon keltamekkoinen kummitus, eli 1953 kuollut Sachiko, ilmestyy paikalle, ja Ayumi rohkaisee Satoshia aloittamaan Sachikon suostuttelun. Satoshi antaa Sachikolle kaksi asiaa: Sachikon kielen ja tämän äidin hankkiman pehmolelun. Satoshi kertoo Sachikolle, että tämä ei ole se, mitä Sachikon äiti haluaa. Sachiko huutaa, ja maa järisee. Naomi saapuu paikalle, ja seurue aloittaa Sachiko Ever After -rituaalin. Toistettavan lauseen toistaminen juuri oikean määrän on hermoja raastavaa, varsinkin kun pelin tunnelma on tässä kohtaa niin intensiivinen. Sachikon rauhoittaminen ja rituaalin toistaminen vaikuttaa onnistuneen, ja Yukin kummitus rohkaisee seuruetta lähtemään mahdollisimman pian koulurakennuksesta.
Hylätystä pommisuojasta pois lähteminen on helpommin sanottu kuin tehty, sillä tunnelma tiivistyy uhkaavien kumeiden kellojen soidessa taustalla, ja pommisuojan pulmapelihuoneista pitää lähteä käänteisessä järjestyksessä. Kun pommisuojasta on päässyt pois, pitäisi vielä muistaa reitti ulos koulurakennusten väliin tässä jännitystilassa. Onnistun, ja seurue pääsee ulos Heavenly Hostista.
Satoshi, Naomi, Yuka, Ayumi ja Yoshiki palaavat kotiin Kisaragi Academyyn. Pelaajan ja hahmojen helpotus on käsin kosketeltavaa – ja sitten helpotus ja ilo pyyhkiytyvät pois raa’an todellisuuden iskiessä hahmojen kasvoille. Neljä heille läheistä ihmistä on kuollut. Eikä siinä vielä kaikki: selviää, että heidän kuolleet ystävänsä ovat pyyhkiytyneet pois todellisuudesta, ja ainoastaan tällä viisikolla on minkäänlaisia muistikuvia heidän olemassaolostaan. Heavenly Hostin painajainen ei myöskään päättynyt, sillä kirous piti itsensä kasassa ja jatkaisi edelleen viattomien sielujen hamuamista. Chapter 5 päättyy.
Pelillä on vielä yksi ässä hihassaan: Naomi haluaa kertoa Satoshille totuuden Seikon kuolemasta. Itkuinen Naomi kertoo, kuinka kirous otti hänestä vallan ja hän hirtti Seikon olematta ollenkaan tietoinen tekemisistään. Pelaaja näkee Naomin hylätyssä pommisuojassa television edessä, ja pimeys on ottamassa Naomista vallan. Sitten Naomin puhelin alkaa piipata, ja hän saa toistamiseen viestin Seikolta otsikolla ”No hard feelings”. Seikon viestit ajavat pimeyden ja epäröinnin pois Naomista ja antavat hänelle voimia voittaa pimeys. Naomi selvisi hengissä Seikon rakkauden voimalla.
Naomi kipuilee sen kanssa, että kukaan ei muista Seikoa paitsi he, ja haluaa olla varma, ettei ole kuvitellut Seikoa. Satoshi vahvistaa, että Seiko ja muut todella olivat olemassa.
Peli päättyy Heavenly Hostiin päätyneiden hahmojen yhteiskuvaan.
Chapter 5 – Wrong end
Tämä Wrong end oli ensimmäinen kolmesta lopetuksesta, jonka pääsin kokemaan.
Palataan labraluokkaan: kaapuun verhoutunut hahmo lähtee liikkeelle, ja jahtaa Yoshikia ja Ayumia luokassa yhdessä Yoshikazun kanssa. Ayumi jää kiinni, mutta Yoshiki pelastaa hänet pinteestä kuollen valitettavasti itse sen seurauksena. Tämä tapahtuma käynnistää yhden Wrond end -poluista. Kun noin tuntia myöhemmin Wrong end -otsikko pamahtaa ruutuun, olen ikikiitollinen siitä, että minulla on tallessa tallennus juuri ennen Yoshikin kuolemaa.
Ayumi pakenee luokasta yksin, ja peli etenee suhteellisen samalla tavalla hylättyyn pommisuojaan asti, poislukien muutama tarinallisesti erittäin merkittävä kohtaaminen koululla. Pommisuojassa ainoat eloonjääneet, eli Satoshi, Yuka, Naomi ja Ayumi, lausuvat Sachiko Ever After -loitsun ja palaavat kotiin murtamatta kirousta.
Seuraavana aamuna Ayumi huomaa aamupesun yhteydessä, että hänen kaulallaan on käden muotoiset mustelmat. Ayumi yrittää pestä ne pois, mutta mustelmat tummenevat, mitä enemmän Ayumi hankaa niitä. Mustelmat näyttävät koko ajan enemmän siltä, että ne ovat aitoja käsiä, jotka kuristavat Ayumia. Ayumi hankaa kaulansa verille, ja pian veri värjää niin hänen kaulansa kuin pyyhkeensäkin. Tuskissaan oleva Ayumi menettää tajuntansa, ja hänen viimeinen ajatuksensa on ”Whose voice is calling me?”. Wrong end. Panikoin ja mietin kuumeisesti, mikä meni vikaan. Silmäilen tallennuksia, ja hyppään tunteroisen taaksepäin pelastamaan Yoshikin labraluokasta. Siirryn seuraavana kuvatun vaihtoehtoisen lopun pariin.
Chapter 5 – Alternate end: Familial bonds
”Yuka kertoo Satoshille, että hänen täytyisi päästä pissalle. Valitettavasti, tämä jos mikä on todella olennaista myöhemmin. Satoshi saattaa Yukan vessoille, mutta Yuka ei voi mennä pissalle, koska lattia on sortunut koppien ympäriltä. Vessan etsiminen tulee jatkumaan monta chapteria, mutta sen löytyminen tulee olemaan katastrofaalista.” – Chapter 3 alussa
Familial bonds -lopun saavuttaminen oli hämmentävin pelikokemus, jonka olen kokenut videopelin parissa. Saavutin tämän lopun aiemmin mainitun wrong endin jälkeen ja olin todella hämmentynyt siitä, voiko tämä peli oikeasti päättyä näin – kunnes näin Steam-saavutuksen siitä, että kyseessä on vaihtoehtoinen loppu. Ero tämän ja true endingin välillä oli se, että Yuka pääsi viimein pissalle hylätyssä pommisuojassa. Kyllä, Yukan pissahätäsaagalla oli lopulta näin merkittävä vaikutus tässä pelissä – ja sillä oli myös oma body count.
Palataan hylättyyn pommisuojaan: Satoshi saattaa Yukan vessoille, ja Yuka pääsee viimein pissalle. Kaksikko käy oudosti värittyneen ja ympäripyöreän keskustelun ihastuksistaan. Yukan vessapiipahduksen jälkeen seurue saa suoritettua rituaalin Sachikon ruumiin luona maaliin, mutta Naomi ei ole vielä palannut heidän seuraansa. He löytävät Naomin ulkokäytävältä toisen koulurakennuksen edestä, mutta yllättäen Yoshiki hyökkää saksien kanssa Satoshin kimppuun. Yuka hyppää väliin suojellakseen veljeään, ja Yoshiki puukottaa Yukaa saksilla. Yuka kuolee Satoshin syliin tunnustettuaan, että ”hän rakastaa Satoshia enemmänkin kuin vain isoveljenä”. Asia kunnossa.
Eloonjääneet palaavat omaan maailmaansa, ja Satoshi miettii kuumeisesti, miten hän kertoisi vanhemmilleen Yukan kuolemasta. Vanhemmat eivät kuitenkaan ole edes huomanneet tapahtunutta – oletettavasti Yuka on pyyhkiytynyt todellisuudesta ja heidän muistoistaan. Satoshi kuulee Yukan huoneesta ääniä, ja katsoo heidän huoneidensa välisen oven avaimenreiästä. Takaisin tuijottaaa Yukan silmä, ja Satoshi kuulee äänen ”Big brother, I’m so lonely”.
Lopputekstit alkavat, ja hämmennys kasvaa. Steam-saavutus vaihtoehtoisen Familial bonds -lopun saavuttamisesta pomppaa ruutuun, ja ymmärrys valtaa minut. Kiirehdin tallennuslistaan ja lataan Satoshin ja Yukan tallennuksen hylätyssä pommisuojassa sydän kurkussa. Tallennus on juuri ennen vessoja – huh! Sitten pelaan pelin true endingin, jonka selostinkin jo ylempänä. Kolmas kerta toden sanoi!
Loppuarvostelu
Vietin lopulta Corpse Partyn 14,5 tuntia, ja vaikka ne koettelivatkin mieltäni, olen tyytyväinen siitä, että sain lopulta pelattua tämän pelin kokonaan. Allekirjoitan edelleen fiilikset, joista kirjoitin ensimmäisen chapterin pelattuani: Corpse Party on pelottavin ja kammottavin peli, jota olen koskaan pelannut, ja molemmat näistä ovat kehuja. Lainaan itseäni seuraavan kahden kappaleen verran aiemmasta arvostelustani:
Corpse Partyn hienous kauhupelinä on sen yksinkertaisissa keinoissa tehdä kauhua: kyllä, pelissä on selkäpiitä karmivat musiikit, jumpscareja ja gorea, mutta sen tehokkain kauhu tulee odottamattomista ja pelottavista teksteistä, joita hahmot voivat lukea tutkiessaan ympäristöään. Sanomalehdet, joissa lukee aluksi tavallisia uutisia, mutta seuraavalla katselukerralla raakoja uhkauksia, nostavat niskavillat pystyyn.
Väkivaltamässäilyn voi tehdä ylitsevuotavasti, jolloin se on lähinnä mautonta, tai sitten hienovaraisesti, kuten Corpse Party tekee. Valtaosa pelin sisältämästä väkivallasta on loppujen lopuksi tekstimuotoista eli enemmän pelaajan mielikuvituksen tuottamaa. Sanomalehtiin ja lappusiin jätetyt uhkaukset ja lohduttomat viestit pitävät painostavan tunnelman otteessaan, ja hahmojen kokema pakokauhu ulottuu pelaajaan asti.
Corpse Partyn tarina on sydäntäsärkevä ja sopivan monimutkainen. Juonenkäänteet iskivät, vaikka tarina oli etäisesti tuttu kymmenen vuoden takaa, ja peli sai pelaajan välittämään aidosti hahmojen kohtaloista. Peli on visuaalisesti söpö, mikä loi upean kontrastin suloisten visujen ja kamalien tapahtumien välille.
En laskisi sitä suoraan sanottuna kritiikiksi, mutta joillekin japanilaisille teoksille ominaiset pikkupervoilut ja romanttisella alavireellä väritetyt sisarsuhteet, jotka näkyivät myös tässä pelissä, tekivät oloni välillä epämukavaksi. Joihinkin juonikuvioihin liittyi myös selkeitä kulttuurieroja, jotka pitää osata tunnistaa nauttiakseen tästä pelistä. Keskeisimmät näistä liittyvät häpeän tunteeseen ja miten sitä koetaan tai ollaan kokematta henkeä uhkaavissa tilanteissa.
Suosittelen Corpse Partya lämpimästi kauhupelien ja japanilaisen median ystäville, jotka ovat myös henkisesti riittävän vahvoja kokemaan jotain aivan kamalaa ja silti niin mieleenpainuvaa. Olen onnellinen, että Corpse Party on nyt takana päin, vaikka koukutuinkin sen pelaamiseen siitä huolimatta, että se oli henkisesti raskas kokemus. Antaisin tälle pelille arvosanaksi 9/10!
Corpse Party on pidempi pelisarja, jolla on monta jatko-osaa, mutta jätän tulevaisuuden Saanan harkittavaksi, tartunko niihin joskus.
Wine, words & lovers 