Vuosi 2025 oli lukuharrastuksen puolesta varsin mainio vuosi! Luin niin perinteistä kirjallisuutta kuin mangaa ja fanfictionia. Viime vuoden vastaavassa blogitekstissä luonnehdin suunnitelmiani tälle vuodelle seuraavasti: ”Vuonna 2025 aion taas kokeilla ’kirja kuussa’ -haastetta, joka on aiemmin onnistunut minulta varsin hyvin. Haluan lukea jälleen lisää fantasiaa sekä enemmän runoutta. Yritän myös lukea aiempaa enemmän kirjoja hyllystäni sen sijaan, että ostaisin vain lisää uusia kirjoja – katsotaan, miten sen kanssa menee!”. Lukutottumuksillani ”kirja kuussa” -haaste on hassu mittari, sillä vaikka luinkin vain kahdeksan perinteistä kirjaa tänä vuonna, luin myös 55 mangakirjaa ja aikalailla A Song of Ice & Firen pituisesti fanfictionia (Tumblr-lukemisista ei ole analytiikkaa, joten se tulee Archive of Our Own Wrappedin päälle). Verkossa luetun lisäksi luin hyvin kirjoja omasta hyllystä, ja lainasin myös kirjoja kavereilta. Ainoa kirjasarja, jonka ostin tänä vuonna, oli Demon Slayer -mangasarjaboksi.
Kirjat
King of Scars (Leigh Bardugo, 2019) ★★★★★
Grishaverse-matkani alkoi 2022 Shadow and Bone -trilogian myötä, ja seuraavina vuosina luin Six of Crows -duologian. Tänä vuonna vuorossa oli King of Scars, joka on ensimmäinen osa seuraavaa Grishaverseen sijoittuvaa duologiaa. King of Scars jatkaa siitä, mihin edelliset tarinakokonaisuudet jäivät, ja sen pääosissa ovat niin lempihahmoni Shadow and Bone -trilogiasta kuin Six of Crows -duologiasta, joten olen varsin tyytyväinen tätä lukiessani! Vaihtelevat kertojänäkökulmat pitävät lukijan otteessaan ja kuljettavat tiivistä juonta eteenpäin taidokkaasti. Kirja käsittelee vaikeita teemoja, kuten läheisen ja oman minuutensa menettämistä, ja Bardugo onnistuu jälleen kuvailemaan niin luomaansa fantasiamaailmaa kuin hahmojaan todella rikkaasti. Ensi vuoden lukulistalla on tämän kirjan jatko-osa, Rule of Wolves (2021), joka odottaa jo yöpöydällä.
A Touch of Malice (Scarlett St. Clair, 2021) & A Touch of Chaos (Scarlett St. Clair, 2024) ★★★★★
Aloitin vuonna 2023 moderniin aikaan sijoittuvan eroottisen uudelleenkertomuksen Persephonen ja Hadesin kreikkalaisesta mytologiasta. Kirjasarja on neliosainen, ja tänä vuonna luin siitä kaksi viimeisintä. Kuvailin vuonna 2023 sarjan ykkösosaa, A Touch of Darknessia, seuraavasti: ”Kirjasarja on kepeälukuinen ja se on viihdyttävä sekoitus suhteellisen dramaattista juonta ja kohtuullisen hyvin kirjoitettua erotiikkaa.”. Kepeälukuisuus päti ensimmäiseen osaan, mutta siitä eteenpäin kirjasarjan juoni tiivistyi, yllätti, itketti ja piti tiukassa otteessaan siihen malliin, että kuvailisin sitä kaikeksi muuksi kuin kepeäksi. Täytyy sanoa, että kirjasarjan loppua kohti tiivistyvä ja paikoittain todella yllättävä juoni sekä realistiset ja inhimilliset henkilöhahmot olivat paremmin kirjoitettuja kuin BookTokiakin ihastuttanut erotiikka. Kirjasarjan pääpahis ja tämän POV-lukujen lukeminen oli hyytävimpiä lukukokemuksia, joita minulla on hetkeen ollut.
Seuraavaan kohtaan sisältövaroituksena itsemurha, masennus ja muut mielenterveysongelmat.
Our numbered days (Neil Hilborn, 2015) & The Future (Neil Hilborn, 2018) ★★★★
Olen lukenut ja kuunnellut paljon Button Poetryn julkaisemaa runoutta, ja Neil Hilbornin teokset OCD (linkki aukeaa Youtubeen) ja The Future (linkki aukeaa Youtubeen) puhuttelevat sieluani aivan omalla tavallaan. Hilbornin runous on raa’an rehellistä, paikoittain katkeraa, ja se velloo pahassa olossa ja mielenterveysongelmien sopukoissa tavalla, joka on joko lohdullista tai ahdistavaa riippuen siitä, missä mielentilassa niitä itse lukee. Siinä missä monen lukemani runoilijan tuotanto on ollut laadullisesti tasaista teoksesta toiseen, oli Hilbornin runoudessa mielestäni enemmän vaihtelua: upeat runot olivat sielua riipaisevia, mutta osa taas ei maistunut minulle ollenkaan – ehkäpä runojen liiallisen kyynisen sävyn vuoksi.
”I think a lot about killing myself, not like a point on a map but rather like a glowing exit sign at a show that’s never been quite bad enough to make me want to leave. See, when I’m up, I don’t kill myself because, holy shit, there’s so much left to do! When I’m down I don’t kill myself because then the sadness would be over, and the sadness is my old paint under the new. The sadness is the house fire or the broken shoulder: I’d still be me without it but I’d be so boring.” – The Future
Sisältövaroitus päättyy.
Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (Suzanne Collins, 2020) & Elonkorjuun sarastus (Suzanne Collins, 2025) ★★★★★
Tänä vuonna palasin Nälkäpelien pariin lukemalla niin vuonna 2020 julkaistun Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä kuin vastikään julkaistun Elonkorjuun sarastuksen. Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä on esiosa alkuperäiselle Nälkäpeli-trilogialle ja se sijoittuu 64 vuotta aikaan ennen trilogian tapahtumia, 10. Nälkäpelin aikaan, kun taas Elonkorjuun sarastus kertoo Haymitch Abernathyn Nälkäpelistä eli 50. Nälkäpelin ”juhlavuodesta”.
Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä kertoo Nälkäpeli-trilogian antagonisti Coliolanus Snow’n tarinan ja se on todella onnistunut pahiksen taustatarinateos: se taustoittaa, muttei oikeuta Snow’n kamalia tekoja. Oli kiehtovaa lukea, kuinka kieroutuneita ja julmia ajatuksella Snow’lla oli jo nuorena – ihmisten pitäisi lukea enemmänkin kirjoja, joiden kertojan toimien kanssa he ovat pääasiassa eri mieltä.
Elonkorjuun sarastus oli vuoden murskaavin lukukokemus. Haymitch Abernathyn nuoruudesta ja toisesta Nälkäpelin neljännesjuhlasta kertova Elonkorjuun sarastus piti minut otteessaan jokaisen sydäntäsärkevän käänteen läpi, ja itkin läpi sen viimeisten lukujen. Elonkorjuun sarastuksessa on upeat henkilöhahmot – ja Nälkäpelejä lukenut varmasti osaa arvata, mitä upeille henkilöhahmoille tässä kirjasarjassa yleensä tapahtuu. Yhtäkkiä Haymitchin käytös alkuperäisessä trilogiassa onkin enemmän kuin ymmärrettävää.
Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (Jennifer E. Smith, 2011) ★★★★
Halusin ottaa juhannuslukemiseksi hyllystä jonkin kevyen kirjan, ja valitsin ohuehkon romantiikkateoksen Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (alk. The Statistical Probability of Love at First Sight, joka on juonen näkökulmasta kuvaavampi nimi). Kirja on suloinen ja koskettava tarina kahdesta nuoresta, jotka rakastuvat toisiinsa päädyttyään istumaan vierekkäin lennolla Atlantin yli. Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea käsittelee kauniisti nuorta rakkautta, läheisen menettämistä ja vaikeita suhteita vanhempiin.
Mangat
Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba (Koyoharu Gotouge, 2016-2020) ★★★★★
Katsoimme Demon Slayer -animen Veskun kanssa keväällä, ja se jäi niin jännittävään kohtaan, että ostin samantien koko mangasarjan yhtenä boksina. Aloitin mangasarjan lukemisen alusta sen sijaan, että olisin jatkanut siitä, mihin anime jäi, vaikka Demon Slayer onkin suhteellinen uskollinen alkuperäismateriaalilleen. 23 mangaa tuli luettua aika nopeasti, sillä tämä on parhaita manga- ja anime-sarjoja, mitä olen koskaan kohdannut.
Demon Slayer kertoo teini-ikäisestä Tanjiro Kamadosta, joka elää perheensä kanssa Taishō-kauden Japanissa. Tanjiron isä on kuollut, ja hän elättää äitiään ja pikkusisaruksiaan myymällä puuhiiltä. Eräänä päivänä Tanjiro palaa kotiin kohtamaan verisen näyn, joka muuttaa hänen koko elämänsä: demoni on tappanut hänen koko perheensä. Ainoa eloonjäänyt on Tanjiron pikkusisko Nezuko, joka on muuttunut demoniksi. Demoneja metsästävän Demon Slayer Corps’in korkea-arvoinen Hashira Giyu Tomioka saapuu paikalle ja on tappaa Nezukon, mutta liikututtuaan Tanjiron ja Nezukon siteestä ja Tanjiron päättävisyydestä suojella siskoaan omalla hengellään, Giyu päättää auttaa Tanjiroa. Tanjiro lähetetään kouluttautumaan demon slayeriksi, jotta hän voisi etsiä demonin, joka tappoi hänen perheensä ja muutti Nezukon demoniksi. Matkallaan Tanjiro yrittäisi myös löytää keinon muuttaa Nezuko takaisin ihmiseksi.
Demon Slayerin tarina, henkilöhahmot ja maailma ovat huolellisesti rakennettuja, ja lukija välittää jokaisen hahmon kohtalosta tarinan intensiiviseen loppuhuipennukseen saakka. Tanjiro on parhaimpia päähenkilöitä, joiden matkaa olen fiktiossa saanut seurata; kuinka tärkeää onkaan säilyttää empatia ja pehmeys kovassa maailmassa.
Seuraavaan kohtaan sisältövaroituksena itsemurha.
High-Rise Invasion (tarina Tsuina Miura, kuvitus Takahiro Oba, 2013-2019) ★★★★★
Katsoin vuosia sitten Netflixin adaptoiman animesarjan High Rise Invasionin ensimmäisen kauden, ja sitten Netflix ei koskaan jatkanut sarjaa. Aloitin tuolloin mangan lukemisen saadakseni tietää, miten tarina jatkuu, mutta lukeminen jäi kesken. Tänä vuonna katsoin ajankuluksi animen ensimmäisen kauden uudelleen, ja päädyin samaan ratkaisuun, kuin aiemminkin: manga täytyy lukea, sillä haluan tietää, miten tarina jatkuu. Tällä kertaa luin kaikki mangasarjan 21 osaa.
High Rise Invasionin päähenkilö on lukioikäinen teinityttö Yuri Honjō, joka on joutunut mysteeriseen rinnakkaisulottuvuuteen, joka on täynnä riippusilloin toisiinsa yhdistyviä pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjistä ei ole reittiä alas maahan – ellei sitten hyppää alas, ja tähän kohtaloon Yuria koitetaankin kovasti ajaa; tässä maailmassa on mysteerisiä maskihahmoja, jotka on ohjelmoitu ajamaan maailmaan joutuneet ihmiset itsemurhaan. Yuri yrittää selvitä hengissä niin maskihahmoista kuin uhkaavasti heiluvista riippusilloista, ja saa niin ystäviä kuin vihollisia matkallaan tässä oudossa maailmassa. Vettä myllyyn heittää tieto siitä, että Yurin isoveli Rika on myös joutunut tähän maailmaan…
High Rise Invasion on todella erikoinen manga ja anime. Siinä on todella kiehtova maailma ja sen sisäinen logiikka on aluksi vaikeaselkoinen, mutta näin useammalla luku- ja katselukerralla olen päässyt jyvälle sen kiemuroista. Yuri on sinnikäs päähenkilö kovassa maailmassa, ja nautin etenkin hänen ja hänen uuden ystävänsä Mayuko Nisen välisestä ystävyyssuhteesta ja orastavasta romanssista. Yksi Yurin odottamattomista liittolaisista, maskihahmo Sniper Mask, on viehättävä kaikessa mysteerisyydessään.
High Rise Invasion sisältää animelle tyypillisiä erikoisuuksia, kuten hieman liian intensiivisiä sisaruussuhteita, vilkkuvia pikkareita ja seksualisoitua väkivaltaa, mutta tämä ei ole ensimmäinen rodeoni, joten näiden kanssa pärjää.
Sisältövaroitus päättyy.
Chainsaw Man – Public Safety Saga (Tatsuki Fujimoto, 2018-2020) ★★★★★
Yksi erikoisimmista animeista, jonka tänä vuonna katsoimme, oli Chainsaw Man. Tämän animen ensimmäinen kausi oli kutkuttava ja hyvällä tavalla hämmentävä, mutta ymmärsin tarinan jujun vasta Chainsaw Man – The Movie: Reze Arcin myötä. Katsottuani tuon elokuvan kiskoin muutamassa päivässä ensimmäisen kokonaisuuden eli 11 numeroa mangaa, jotka sisältävät ensimmäisen tuotantokauden, tuon elokuvan ja muutaman tulevan juonen kaaren tapahtumat.
Chainsaw Man kertoo köyhästä ja orvosta teinipojasta Denjistä, jolla on koiramainen moottorisahapäinen lemmikkipaholainen Pochita. Denji päätyy tekemään Pochitan kanssa sopimuksen, joka yhdistää Pochitan ruumiin hänen omaansa ja antaa Denjille kyvyn muuttaa ruumiinosiaan moottorisahoiksi. Denji on Chainsaw Manina voimakas olento, joten hänet rekrytoidaan Public Safety Devil Hunters -nimiseen organisaatioon, jonka tehtävä on torjua paholaisia Japanissa. Denji joutuu kuitenkin oppimaan kantapään kautta luottamuksesta ja uskollisuudesta monien tavoitellessa hänen sydäntään, jossa Pochitan voima asuu.
Bungo Stray Dogs – Resurrection Arc (tarina Kafka Asagiri, kuvitus Sango Harukawa, 2024-) ★★★★★
Olen nähnyt Bungo Stray Dogs animen kahdesti ja se on yksi suosikeistani. En ole vielä aloittanut syvempää sukeltamista sen monipolviseen mangakokonaisuuteen, mutta olen lukenut säännöllisesti uudet luvut siitä kohtaa, mihin animen viimeisin kausi jäi.
Fanfics
Archive of Our Own Wrapped kertoi, että luin sivustolla fanfictionia noin A Song of Ice & Firen pituuden verran – ja sitten lisätään siihen vielä Tumblrissa luettu päälle. Vertaus oli hyvä havainnollistamaan, että vaikka en päässyt perinteisessä kirjallisuudessa Kirja kuussa -tavoitteeseen, luin tänä vuonna kyllä valtavasti! Olen tällä hetkellä koukussa pisimpään fanfiction-teokseen, jonka olen koskaan lukenut, minkä lisäksi lueskelen viikottain lyhyempiä tarinoita. Tänä vuonna kirjoitin myös ensimmäisen oman fanfiction-tarinani, joka on saanut mukavan vastaanoton.
Vuonna 2026 aion lukea ainakin mainitsemani Rule of Wolvesin, minkä lisäksi aion palata tauon jälkeen Ajan pyörän pariin! Luettavaa-listalla ja kirjahyllyssä on muitakin hyviä luettavia kirjoja tulilla, minkä lisäksi aikaa varmasti vierähtää ruudun äärellä fanfictionin ja mangan parissa. Vuosi 2025 ei ollut yleisesti ottaen vuosista parhain, mutta lukemisen puolesta se onneksi oli!
Wine, words & lovers 