Juuh elikkäs, Game of Thrones on tänään päättynyt kahdeksan kauden jälkeen. Kerron tässä, miksi en ole tyytyväinen tämän sarjan kehitykseen, joten jos itse pidät sarjasta ja sen päätöksestä, sulje välilehti.
Sisältövaroitukset: raiskaus, kuolema, seksismi, rasismi, ableismi. Spoilereita koko sarjasta.
”How I met your motherkin loppui paremmin.”
Pettymys ei riitä kuvaamaan tunteita Game of Thronesin viimeisen kauden jälkeen. Sarja, joka joskus oli televisiohistorian parhaimmistoa, koki viimeisellä kaudella hutiloidun rynnimisen maaliin, mikä jätti jalkoihinsa hahmokehitykset, juonen loogisuudet ja kaikki istutukset ja ennustukset, joita se oli seitsemälle kaudelle ripotellut.
Game of Thrones on koko historiansa ajan tehnyt todella likaisesti naisille, rodullistetuille ja seksuaalivähemmistöille. Kaikki feminismi, jota George R. R. Martin on kirjoissaan vahvasti pitänyt esillä, on lakaistu maton alle ja korvattu raiskauksen viihteellistämisellä ja naisten pahoinpitelyllä, hyväksikäyttämisellä ja tappamisella miesten hahmokehitysten välineenä. Sarjan raain ja verisin kuolema on biseksuaalin rodullistetun miehen kuolema, jolla mässäiltiin oikein olan takaa. Laajaan päähahmokirjoon jäi loppujen lopuksi henkiin yksi rodullistettu ja yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva hahmo. Naisvetoinen Dornen sivujuoni kirjoista pilattiin adaptaatiossa täysin: sen sijaan, että meillä olisi ollut vahvoja naishahmoja, joilla on oma agenda, saimme yliseksualisoituja hahmonpuolikkaita, joita käytettiin lähinnä seksuaalisten lausahduksien lausumiseen ja rintojen esittelemiseen. Sarja lisäsi ainakin kolme raiskausta, joita ei ollut kirjoissa: kaikki joko miehen hahmokehityksen tai ”naisen luonteen vahvistamisen” vuoksi.
Jos käsikirjoittamista ei huomioida mukaan, Game of Thrones on ollut toteutukseltaan tasaisen laadukasta: visuaalinen toteutus, äänisuunnittelu, puvustus ja näyttely ovat täyttä priimaa sarjan alusta sen päätösjaksoon. Kahdeksas kausi saattaa kuitenkin tämän kaiken häpeään. Sarjan loppuunsaattaminen kuudessa jaksossa oli suuri virhe: tarinoita ei ollut aikaa päättää millään tavalla loogisesti, joten sitten ”juosten kustiin” koko homma ja samalla syljettiin usean hahmon hahmokehityksille ja tehtiin se harvinaisen toksisella tavalla. Vastuullista alkuperäismateriaalille, faneille ja sarjan parissa työskennelleille olisi ollut jakaa loppu kahteen kauteen: yksi sarjan suurimman pahiksen (Night King) voittamiseen ja yksi Iron Thronen taisteluun. Sen sijaan seitsemän kautta setattu sarjan suuri pahis kohdattiin ja tapettiin yhdessä jaksossa. Nämä hahmot siis valmistautuivat seitsemän kautta lopputaisteluun, joka käytiin puolessatoista tunnissa ihmissuhdedraaman alta pois. Vaikka olen suhteellisen tyytyväinen Azor Ahai -twistiin ja The Long Nightin toteutukseen, jäi sen juonenkulkuun paljon toivomisen varaa. Esimerkiksi sarjassa ei koskaan selitetty, miksei Night King palanut lohikäärmeen tulessa, vaan meidän katsojien piti osata etsiä D&D:n antama haastattelu, jossa he lässyttävät siitä, kuinka ”tuli ja jää kumoavat toisensa eivätkä voi tuhota toisiaan”. Okei?
Aryan hahmokehityksessä ei ollut mitään kauaskantoista logiikkaa. Arya treenasi pitkään Bravoksessa, jotta hänestä tulisi Ei kukaan, mutta valitsi sittenkin oman identiteettinsä, kotinsa ja perheensä… Siis kodin, jonka hän hylkäsi muutaman jakson jälkeen ja siitä parin jakson jälkeen myös perheensä. Arya myös päätti lähes kahdeksan kautta kestäneen kostoretkensä Cerseitä kohtaan tämän ovelle, koska Hound kauniisti pyysi. Olisin voinut uskoa tämän, jos päätös olisi merkinnyt ”Aryan paluuta hänen ihmisyyteensä”, mutta kun ei niin sitten käynytkään. Ja mitä tapahtui ”The lone wolf dies, but the pack survives.” -mentaliteetille, kun sarjan lopussa kaikki Starkit on ripoteltu yksin pitkin Westerosia?
Brienne oli lopulta vain väline Jaimen hahmokehityksessä, joka valitettavasti palasi täysin alkuun sarjan lopussa: sen sijaan, että Game of Thrones olisi voinut kertoa hienon ja harvinaisen tarinan siitä, kuinka mies voi selvitä emotionaalisesti väkivaltaisesta parisuhteesta, se laittaa Jaimen juoksemaan takaisin Cersein syliin ja kuolemaan tämän kanssa samana miehenä, joka työnsi lapsen tornista seitsemän kautta sitten. Briennen tehtävä tässä oli ”menettää neitsyytensä” ja kirjoittaa Jaimesta kauniita sanoja tämän kuoleman jälkeen. Jaimen ja Briennen romanssi (jota vastustin siitä lähtien, kun Jaimesta tehtiin out of the blue raiskaaja, mutta johon ei palattu enää koskaan tarinallisesti) oli yhtä tyhjän kanssa, eikä palvellut juonta millään tavalla. Jaime, joka tappoi oman kuninkaansa, jotta viattomat eivät kärsisi, ”ei koskaan välittänyt kansasta”. Sure. Tapa, jolla sarja päätti hankkiutua eroon Jaimesta ja Cerseistä, oli myös harvinaisen alhainen. Yksi sarjan ikonisimmista hahmoista ja pääpahiksista tapettiin putoavalla katolla. Ja meidänkö pitäisi uskoa, että rakennukset oikeasti murtuvat noin, ja että kaksikko kuoli niihin muutamaan tiileen, joita Tyrion nosti heidän päältään, paljastaen heidän naarmuuntuneet mutta silti täysin tunnistettavat kasvonsa?
Minusta tuntuu niin pahalta Emilia Clarken puolesta. Daeneryksesta rakennettiin seitsemän kautta oikeamielistä, viisasta ja hyvää tahtovaa hallitsijaa, joka puolustaa henkeen ja vereen viattomia, ja muutamassa jaksossa kelkka käännettiin täysin ilman minkäänlaisia perusteluja. Daenerys laitettiin seuraamaan isänsä jalanjäljissä ja ”flippaamaan” ilman asian kunnollista settaamista, jolloin lopputuloksesta tuli loukkaava, ontuvasti kirjoitettu ja yksinkertaisesti huono. En katsojana ja käsikirjoittajana itse näe yhtäkään perustelua sille, miksi Daenerys olisi hyökännyt antautuneen kaupungin kimppuun. Mad Queen Danya ei ole setattu mitenkään, ellei osta D&D:n surkeaa perustelua: ”Danyn todellinen luonne alkoi paljastua, kun hän reagoi kylmästi veljensä kuolemaan.”. Siis saman veljen, joka myi hänet avioliittoon, pahoinpiteli, hyväksikäytti ja sanoi ”he’d have let a thousand men rape her just to get the Throne”. Aivan, oman hyväksikäyttäjän kuolemaan olisi pitänyt reagoida ilmeisesti jotenkin tunteella? Ei kukaan muukaan sarjassa tosin niin ole tehnyt, mutta Danyn kohdalla lienee eri asia?
Loppujen lopuksi Daenerys tapetaan kunniattomasti rakkaansa syliin, ja saamme taas kivaa hahmokehitystä miehelle naisen kustannuksella. Jon Snow palautettiin kuolleista, jotta hän voi hokea kauden verran ”You are my queen.”. Kit Harington lienee kallein avustaja, jota sarjaan on koskaan palkattu. Olen tyytyväinen siihen, että suru ja syyllisyys veivät Jonin lopulta takaisin sinne, minne hän kuuluu, eli oikeaan pohjoiseen. Jon, Tormund ja Ghost, joka viimein sai rapsutuksia, matkalla yhdessä pohjoiseen oli hieno loppu tälle sarjalle.
Sekä Jaime että Daenerys kävivät kivisen ja mutkikkaan hahmokehityksen läpi, ja lopputulos oli tämä. Sansan hahmokehitys jäi täten sarjan parhaimmaksi, ja sitäkin väritti seksistinen sävy siitä, että naisen tulee tulla pahoinpidellyksi, hyväksikäytetyksi ja raiskatuksi, jotta hänestä kasvaa kova, muuten hän jää pelkäksi hennoksi lintuseksi. Pisteet Sophie Turnerin hiusten maskeeraajalle viimeisessä kohtauksessa, sillä oli hienoa nähdä, että muiden naisten kampauksia ja tyylejä imitoinut Sansa oli viimein hiukset auki ja ainoastaan oma itsensä. The Queen in the North!
Game of Thrones hoki meille useamman kauden, että Bran ei ole enää ihminen eikä hän halua enää mitään. Hänelle tarjottiin herruutta omaan linnaansa ja kotiinsa, johon hänellä oli täysi perimäoikeus, eikä hän halunnut sitä, sillä hän ei voi olla minkään herra. Sitten viimeisessä jaksossa meidän täytyisi uskoa, että Branin endgame on ollut koko ajan koko valtakunnan kuninkaaksi tuleminen? Bran siis antoi kaiken tämän kamaluuden tapahtua, koska halusi nousta valtaan? Hyvin pelattu. Jopa Isaac Hempstead-Wright luuli viimeisen jakson käsikirjoitusta vitsikäsikirjoitukseksi sitä lukiessaan. Korvaan särähti aika pahasti, että pyörätuolissa oleva Bran tituleerattiin ”King Bran the Broken”. No, lopuksi Bran nousi kuninkaaksi ja hänen neuvostossaan on vain miehiä, poislukien kiintiönainen Brienne, joka jostakin syystä hylkäsi elämäntehtävänsä eli Starkin naisten suojelemisen. Kerrataanpa. Sarjassa, jossa
- Cersei on valtakunnan ensimmäinen kuningatar,
- Arya tappoi Night Kingin, ihmiskunnan suurimman uhan,
- Daenerys lopetti orjuuden ja nousi tyhjästä merkittävään valtaan,
- Sansa on ensimmäinen pohjoisen kuningatar,
- Yara on ensimmäinen Iron islandsin kuningatar,
- ja Brienne on ensimmäinen naispuoleinen ritari,
meidän pitää tyytyä siihen, että vallassa on yhtä hahmoa lukuunottamatta ainoastaan miehiä, joilla ei ole lähes mitään meriittejä olla vallassa? Mistään sarjasta hetkeen ei ole paistanut näin pahasti läpi, että sen ovat tehneet valkoiset miehet valkoisille miehille.
Hyvää Game of Thronesin päätösjaksossa The Iron Throne:
- Kun Sansa käski setäilevää setäänsä istumaan alas kesken tämän puheenvuoron. Such a power move.
- Ghost sai ansaittuja rapsutuksia. Viimein.
- Yara jäi eloon. (Rima on kirjaimellisesti niin matala, että ainoan seksuaalivähemmistön edustajan eloonjättämisestä saa pisteitä).
- Sansa on the Queen in the North itsenäisessä pohjoisessa.
- Jon Snow lähti Tormundin ja Ghostin kanssa beyond the wall. Jon on pohjoisen mies ja siellä hän on ollut onnellisimmillaan.
- Podrickista tuli Ser Podrick!
Ja vielä viimeisenä pointtina: vieläkö tämä sarja uskottelee, että Petyr Baelish, joka on kotoisin Braavoksesta, ei tiennyt, keitä Faceless men ovat? Olisin voinut hyväksyä lempihahmoni kuoleman, jos siinä olisi ollut edes jokin tarinallinen logiikka. Pidin viimeiseen asti toivoa yllä, että kuoleman lavastaminen olisi ollut jälleen yksi Littlefingerin juoni, mutta tämä sarja ei voinut antaa edes sitä.
Wine, words & lovers 