Tämän päivän sana on peili.
Tämä blogiteksti käsittelee kehonkuvaa, joten jos se on sinulle sensitiivinen aihe, etene lempeästi tai älä lue tätä ollenkaan. 🤍
Mainitsinkin aiemmassa Luova lokakuu -postauksessa, että olen kuunnellut viime aikoina paljon Tessa Violetin ja Bryen kappaletta My body’s my buddy. Alla kyseinen kipale, jos se ei ole tullut sinulla vastaan.
Tessa itse aloitti kappaleen kanssa Tiktok-trendin, jossa kappaleen kertosäe lauletaan omalle peilikuvalle. Kappale kertoo myötätunnosta ja kiitollisuudesta omaa kehoa kohtaan, joten kappaleen laulaminen omalle peilikuvalle on yllättävän väkevä kokemus.
”From my birth to my grave / Every step I’ve taken, my body came through the joy and the pain / We dance in the river, we’ll sing in the rain / My body’s my buddy / Oh, through me and of me / Oh God, what an honor to see her / to know her, to love her”
Kun kuulin tämän kappaleen ensi kertaa, ajattelin sen olevan varsin kaunis kunnian ja lempeyden osoitus omalle keholle. Sitten se sattui soimaan kahtena peräkkäisenä päivänä sekoituksella Spotifysta, kun pesin meikkejä peilin edessä, ja muistin sen Tiktok-trendin. Voin omakohtaisesti kertoa, että kappale iskee merkittävästi voimakkaammin peiliin katsoessa.
Olen siitä todella onnekas ja etuoikeutettu, että olen lähes aina viihtynyt omassa kehossani. Vaikka minua on yritettykin saada häpeämään tai pitämään huonona asiana vaikka isompaa nenää tai ulkonevaa vatsaa, en ole suostunut kokemaan omaa kehoani negatiivisessa valossa – en ainakaan kovin usein. Kirjoitin 2019 Luova lokakuu -haasteen aikana mielenterveyden ja kehonkuvan suhteesta, sen voi lukea täältä. Tuossa tekstissä kuvailevani kipuilu on oikeastaan ainoita hetkiä, kun muistan, että minulla olisi ollut ongelmia omassa kehossani. Minä olen minä, juuri sellaisena kuin olen, ja olen ollut pienestä pitäen hyvä hyväksymään itseni juuri näin.
Sen sijaan ne asiat, joita olen laittanut tämän kehon joskus kokemaan, ovat se syy, miksi tämä kappale liikutti minua tuon peilin edessä. Olen kokenut keskivaikean masennuksen ja useamman loppuunpalamisen, enkä ole ollut niinä aikoina lempeä, hellä ja huolehtiva itseäni kohtaan. Tämä keho on ansainnut enemmän huolenpitoa, lämpöä ja välittämistä, kuin mitä olen välillä sille jaksanut antaa. Sen hyvittäminen on mitä tärkein tehtävä tälle elämälle.
”What a gift it is being soft, being seen”
Wine, words & lovers 