Viime kesänä ystäväni puhalsivat henkiin kauniin koko perheen satunäytelmän keijuista, peikoista ja erilaisuudesta. Kävin katsomassa näytelmän kahdesti ja rakastuin. Tänä vuonna Takkutukkakeiju (ohj. Henry Pöyhiä) palaa lavalle Tampereella, Alajärvellä ja Hyvinkäällä, ja minä palasin yleisöön Tampereen ensi-iltaan. Olin yhtä haltioitunut kuin viime vuonnakin. Takkutukkakeiju on vuodessa muuttunut hieman, mutta sen tärkeä tarina, sydämelliset hahmot ja mukaansatempaava musiikki ovat edelleen sen ydin.
Takkutukkakeiju kertoo Krokantista, joka on onneton keiju. Kronkantti ei osaa tanssia eikä laulaa, hän on kömpelö eikä millään tavalla ”kuten muut keijut”. Krokantti ei innostu keijujen rakastamasta hattarasta eikä halua lähteä vanhempiensa kanssa Hattarakarnevaaleille, vaikka nämä kovasti toivoisivat niin. Krokantti karkaa itsetutkiskelua täynnä olevalle matkalle, jonka on tarkoitus tehdä hänestä parempi keiju. Matka vie hänet Keijumaan ulkopuolelle, jossa liikkuu pelottavia peikkoja ja muita hahmoja, jotka opettavat Krokantille, että hän saattaa olla lähempänä vastauksia, kuin luuleekaan.

Takkutukkakeiju on ollut elämässäni selkein esimerkki siitä, kuinka lapsille voi tehdä älykästä ja monipuolista teatteria, ja he oikeasti ymmärtävät sen opetukset. Viime vuonna edessäni istunut pikkutyttö kuiskasi äidilleen tarinan tärkeimmän käänteen hetkiä ennen sen paljastumista, ja liikutuin kyyneliin. Lapset ymmärtävät ja oppivat erilaisuudesta parhaiten juuri taiteen kautta.
”Takkutukkakeiju on tarina syntymäolosuhteiden asettamista paineista ja itsensä hyväksymisestä.”
Näytelmässä on mielestäni tärkeintä sen sanoma: voit olla juuri se ihminen (tai keiju, peikko tai supersankari) joka haluat olla. Kukaan ei voi sanoa kuka sä oot, paitsi sä. Itsensä ja erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen ovat taitoja, jotka jokaiselle lapselle tulisi opettaa, ja Takkutukkakeiju tekee sen 40 minuutissa laulun, ilon ja tanssin kautta. Näytelmä opettaa myös aikuisille tärkeitä oppeja oman tien löytämisestä, ulkoisten paineiden kanssa taistelemisesta ja avaramielisyydestä.
Lavalla nähdään Veera Herranen, Sonja Halla-aho, Pekka V Louhimo ja Henry Pöyhiä useissa rooleissa. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Sonja Halla-aho ja tuottaja Sahin Cengiz (Red Stage Entertainment Oy). Näytelmän jälkeen yleisön on mahdollista jäädä tapaamaan hahmoja ja leikkimään heidän kanssaan erilaisiin työpajoihin, mikä on mielestäni aivan ihana lisä kokemukseen. Olen itse päässyt tekemään rohkeusrannekkeen molempina vuosina Salli Supersankarin kanssa.
Pekka V Louhimon säveltämät mukaansatempaavat musiikit soivat päässä vielä viikkoja katselukokemuksen jälkeen. Näytelmän taidokkaat koreografiat ovat tehneet Arttu Soilumo & Saara Pohjoismäki. Värikkäästä puvustuksesta vastaavat Jonna Heikkinen (Vihree kala) & Katariina Järvinen sekä puvustusassistentti Iina Torhola. Taikametsän maagisuudesta vastaavat Sahin Cengiz lavastuksen ja Heikki Tavilampi valaistuksen kautta. Grafiikat näytelmää varten ovat luoneet Lamminpään siskokset Veera ja Sanna-Kaisa. Esitystä tukee Alli Paasikiven säätiö.
Suosittelen Takkutukkakeijua erittäin lämpimästi niin lapsille kuin aikuisillekin! Esityksiä on vielä tulossa Alajärvellä ja Tampereella, joten varaa lippusi (10e/kpl) nyt: takkutukka@redstage.fi tai +358443370735