Muutama kuukausi sitten aloin reflektoida elämääni etenkin jokapäiväisen arjen osalta. Huomasin, että minun on välillä vaikeaa olla läsnä hetkessä. Kiire oli positiviinen sana ja jatkuva juoksentelu paikasta toiseen arkea. En osannut olla paikallani ja vain olla. Oli tärkeämpää sanoa tehneensä jotain, kun mitä itse tekeminen ja siitä nauttiminen oli. Minun on pienestä pitäen ollut helppoa olla itsekseni, mutta talvella siitä tuli vaikeaa. Se on vieläkin.
Olen kokenut itseni hyväksi kuuntelijaksi jo pitkään ja ollut se ystävä, jolta ihmiset ovat voineet kysyä neuvoa ja uskoutua. Olen kuitenkin huomannut ja kuullut, että taitoni tässä on merkittävästi huonontunut. Koska en osaa olla täysillä läsnä hetkessä, merkittävät keskustelut eivät saa arvoistaan painoa. Päätin, että näin ei voi jatkua. Paras piirteeni on ollut se, että olen hyvä kuuntelija, ja siihen aion pyrkiä takaisin. Olen myös huomannut ajantajuni ja lähimuistini huonotuneen, mikä todennäköisesti johtuu terveydellisistä syistä. Aion nyt panostaa läsnäoloon ja arjesta, siitä tavallisimmasta, nauttimiseen.
Aloitin hetkessä elämisen vähentämällä älypuhelimen käyttöä. Latasin sovelluksia, jotka estivät puhelimen käytön tietyksi ajaksi. Huomasin heti voivani keskittyä paremmin. Tavoitettavuus on aina ollut minulle tärkeää ja olen yleensä vastannut viesteihin hyvin nopeasti, ja tunsin ahdistuvani, kun huomasin, etten olekaan katsonut puhelinta tuntiin. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu tässä ja nyt, muu voi kyllä odottaa. Seurassa on tärkeämpää olla läsnä juuri edessä olevan ihmisen kanssa. Vietämme poikaystäväni kanssa ”somehetkiä”, jolloin molemmat voivat uppoutua hetkiksi omiin puhelimiinsa, muuten keskitymme toisiimme.
Multi-tasking on ollut pitkään tapa, jonka nyt huomaan heikentäneen läsnäoloani hetkessä. En voi todella keskittyä puhumaan äidin kanssa puhelimessa, jos samalla selailen uutisia. Työt eivät saa arvoistaan panostusta, jos teen useaa päällekkäin. Aion siis lopettaa multi-taskingin. Kun minulla kuukausi sitten oli paljon tekemistä, ajastin jokaiselle hommalle viisitoista minuuttia, jonka aikana keskityin ainoastaan yhteen asiaan. Työt tulivat tehtyä, enkä poukkoillut välissä lukemaan sähköposteja tai vastailemaan niihin.
Tein ennen juhannusta heräteostoksia Suomalaisesta kirjakaupasta. Löysin Sanna Wikströmin signeeratun kirjan Hyvän elämän reseptit: Oivalluksia arjen keskelle. Kirja kuuluu Wikströmin Hidasta elämää -sarjaan. Kirjan takakansi ja sen kaunis visuaalinen ilme myivät sen minulle. Hyvän elämän reseptit: Oivalluksia arjen keskelle on tarkoitettu juuri niille, jotka juoksevat kiireessä elämänsä ohi. Kirjoitan kirjasta oman postauksen, kun saan luettua sen loppuun. Keskittymisvaikeudet ovat myös tehneet sen, että ennen lukutoukka ihminen on vähentänyt lukemista dramaattisesti. Tänä kesänä aion lukea.
Kassan viereen oli taktisesti aseteltu Hidasta elämää -sarjan korttipakkauksia, joita jäin kiinnostuneena tutkimaan. Kotiin lähti Voimauttavat kysymykset -setti, jonka toivon auttavan minua tielläni arjen arvostamiseen ja itsetutkiskeluun. Pakassa on 52 kauniisti suunniteltua tekstikorttia, jotka esittävät kysymyksiä, jotka saavat todella pohtimaan. Ajattelin pohtia vastauksia täällä.
Arvoin pakasta 10 korttia. En ole tutkinut pakkaa vielä ollenkaan, joten pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman spontaanisti. Let’s get real!
Ensimmäinen kysymys meni heti syvälle, eikä ole mikään helpoin kysymys vastata: Miten minusta on tullut minä? Millainen minä olen? Olen pienestä pitäen imenyt inspiraatiota fiktiivisistä hahmoista kuin pesusieni. Tärkein hahmo omassa kasvussani on ollut aina Hermione Granger, jota olen pitänyt esikuvanani kirjojen ilmestymisestä lähtien. Minusta tuli jo pienenä kunnianhimoinen, suorittaja ja lukutoukka, jolla on vahva oikeudentaju ja rima omille tavoitteille on korkealla. Olisin varmaankin hyvin erilainen ihminen ilman Harry Pottereita. Toinen tärkeä hahmo minuuteni muodostumisessa on ollut vanhin serkkuni, joka on persoonaltaan hyvin samankaltainen kanssani. Meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet ja olen saanut häneltä paljon hyviä vaikutteita.
Erittäinen oleellinen elämänvaihe kasvulleni oli lapsuuteni Espanjassa, jossa asuin 3-6-luokat. Siellä sain kasvaa kansainvälisessä ympäristössä, sopeutua uuteen ympäristöön ja mikä tärkeintä, olla mielikuvitusta ja seikkailunhalua täynnä oleva lapsi.
Millainen minä siis olen? Instagram-profiilin mukaan olen kirjailija, elokuva- ja televisio-opiskelija, bloggaaja, feministi ja laama-fani. Henkilökohtaisen Tumblr-blogini (Pyydän, että et mene etsimään sitä. Sinua on varoitettu.) mukaan olen edellä mainittuja ja optimisti, fanityttö, persoonallisuustyypiltäni ENFJ eli päähenkilöpersoonallisuus, vesimies, Rohkelikko ja biseksuaali. Tämä on se, minkä annan näkyä maailmalle. Et välttämättä tiennyt kaikkea edellämainittuakaan, mutta nyt tiedät.
Kuvaan paljon elämääni, sillä keräilen muistoja ja uin nostalgiassa. Pelkään menettämistä yli kaiken, mikä näyttäytyy sekä positiivisena että negatiivisena käytöksenä. Kuten liian moni suomalainen, olen ollut koulukiusattu. Rakastan listojen tekemistä ja olen hyvin järjestelmällinen ihminen. Kalenterini on värikoodattu. Olen utelias ja kokeilunhaluinen, paitsi kun kyseessä on ruoka. Minulla oli hyvin onnellinen lapsuus. Pyrin kehittymään jatkuvasti ihmisenä ja feministinä, ja minulle on tärkeää puolustaa vähemmistöjen oikeuksia. Ihastun ja rakastun helposti ja vahvasti, mikä yleensä on johtanut sydämeni särkymiseen. No, siitä on tullut hyvää materiaalia kirjoihini. Onnellisena on vaikeampi kirjoittaa. Harrastan leipomista ja ilahdutan yhteisöjäni kokouskakuilla. Suklaasta leipominen on intohimoni. Olen äärimmäisen onnekas siitä, että minulla on aina ollut hyvin vähän ulkonäköpaineita. Olen parhaimmillani sydämellinen, syvällinen ja hurmaavan hauska, pahimmillani takertuva, itsekäs ja itsekeskeinen.
Toinen kysymys on Mistä kaikesta olen kiitollinen juuri nyt? Olen kiitollinen siitä, että olen elossa, sillä olen oppinut kantapään kautta, että se ei ole itsestäänselvyys. Olen kiitollinen ihmisistä elämässäni, etenkin niistä, jotka rakastivat minua kaikkien vaikeuksien läpi. Olen kiitollinen perheestäni. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti terve ja henkisesti paranemassa. Olen pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä koko elämäni, mutta tänä vuonna olen oppinut sen todellisen merkityksen. Olen kiitollinen poikaystävälleni siitä, että hän on osoittanut minulle, että olen rakastamisen arvoinen. Olen kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat rohkaisseet minua tavoittelemaan haaveitani ja tavoitteitani. Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen päässyt tähän pisteeseen asti elämässäni.
Kolmas kysymys on Minkä suuremman osa minä olen? Olen määritellyt itseäni paljon sen mukaan, missä rooleissa toimin. Olen ”tämän elokuvan apulaisohjaaja” ja ”sen järjestön puheenjohtaja”. Olen halunnut aina olla osa jotain. Tällä hetkellä selkeimmin olen Tamkon hallituksen varapuheenjohtaja. Olen arvokas osa työyhteisöitäni. Olen ystävä, tytär ja tyttöystävä. Olen myös itsenäinen ja vahva nainen ja feministi. Olen biseksuaali ja näin seksuaalivähemmistöä. Koen kuuluvani vahvasti naisiin ja biseksuaaleihin ja pyrin levittämään positiivisuutta ja tervettä itserakkautta näissä yhteisöissä. Olen fanityttö ja osa upeita faniyhteisöjä, joissa rakastetaan samoja asioita ja blogataan niistä.
Voisin itkeä tämän kortin takia. Neljäs kysymys on Entä jos kaikki onkin ihan hyvin? Miltä se tuntuu? Se tuntuu niin vapauttavalta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voin uskoa tätä korttia.
Mitä hyvää ja kaunista koen tässä hetkessä? Viides kysymys saa päähäni ensimmäisenä Uuden päivän alkutunnarin. En ole koskaan katsonut Uutta päivää, mutta olen ollut sen kuvauksissa työkeikalla.
Tässä hetkessä on paljon hyvää ja kaunista, kun pysähdyn ajattelemaan sitä. Ensinnäkin olen onnekas: olen terve, tililläni on rahaa, minulla on katto pään päällä, ravinnerikasta ruokaa ja puhdasta juomavettä ja ympärilläni rakastavia ihmisiä. Minua ei uhkaa sota tai vaino. Olen asemassa, jossa voin oikeasti vaikuttaa asioihin ja parantaa maailmaa. Minulla on töitä ja opiskelupaikka. Juuri tällä hetkellä teen rakastamaani asiaa eli kirjoitan ja toteutan itseäni. Kuuntelen nostalgialistaa Spotifysta ja olen onnellinen.
Kuudes kysymys on ihana. Millaisen elämänohjeen vanha minä antaisi tämänhetkiselle minälle? It gets better. Tule kaapista. Kukaan ei hylkää sinua sen takia, että pystyt rakastamaan useampia sukupuolia. Ja sinä tulet olemaan ok. Sinua tullaan rakastamaan, odota vain kärsivällisesti. Sinä tulet selviämään kaikesta, mitä eteesi tulee. Sinä tulet menestymään, kun vain jaksat tehdä töitä. You are gonna be okay.
Mitä oleminen minulle merkitsee? Seitsemäs kysymys veti hiljaiseksi, sillä en ole koskaan miettinyt tätä. Tällä planeetalla oleminen? Tässä hetkessä oleminen? Oleminen juuri minuna? Oleminen merkitsee minulle kiitollisuutta, että saan olla juuri minä ja juuri tässä. Tässä on hyvä.
Kahdeksas kysymys tuntui hetken pahalta. Millaisia toistuvia tilanteita tai ihmisiä vedän puoleeni? Mikä oppi niissä voisi olla minusta itsestäni? Tämä kysymys pakottaa reflektoimaan myös niitä pahoja asioita. En osaa tällä hetkellä vastata tähän.
Yhdeksäs kysymys on Mikä on suurin unelmani? Mitä teen sen eteen tänään? Suurin unelmani on kirjoittaa kirjoja ja matkustaa maailmaa rakastamani ihmisen kanssa. Tänään minä harjoitan kirjoitustaitojani ja pyrin säästämään rahaa. Rakastan.
Ne ihmiset joihin seuraava vastaukseni liittyy, tuskin lukevat tätä. Kymmenes kysymys on Jos en kokisi häpeää tai pelkoa, mitä tekisin nyt? En oikeastaan tunne häpeää, totesin lukiossa sen tunteen täysin turhaksi ja energiaa turhaan kuluttavaksi. Pelkoa sen sijaan tunnen, paljonkin. Jos en pelkäisi, laittaisin muutamalle ihmiselle viestiä siitä, kuinka kaipaan heitä elämääni. Olosuhteiden vuoksi en kuitenkaan koe voivani tehdä näin. Lisäksi kertoisin tunteistani avoimemmin läheisilleni.
Tämä blogiteksti oli avartava ja vapauttava, joten teen tästä Hidasta elämää -sarjan. Toivottavasti tätä oli mukavaa lukea ja kysymykset saavat myös sinut pysähtymään ja pohtimaan hetken itseäsi ja elämääsi.
Wine, words & lovers 