Suosikkielokuvagenreni on ehdottomasti kauhu. Olen yläasteikäisestä pitäen imenyt itseeni kauhuelokuvia kuin pesusieni ja Nokian Makuunin kauhuelokuvahylly on hyvin tuttu paikka. Aloin pohtia lukijoideni suosituksia uusien kauhuelokuvien löytämiseksi ja tämän helpottamiseksi päätin koota listan suosikkikauhuelokuvistani.
Train to Busan / 부산행 (2016)
Näin Train to Busanin ensimmäistä kertaa vuosi sitten ja olen vieläkin hurmioitunut siitä. Tämä Etelä-Korealainen elokuva kertoo eronneesta työnarkomaanista isästä Seok-woosta, joka lähtee viemään tytärtään Su-ania tämän syntymäpäiväksi tämän äidin luokse Busaniin. Matka Busaniin taittuu junalla, jonka kyytiin nousee myös nainen, joka kantaa zombieinfektiota. Zombiepuhkeama liikkuvassa junassa on kutkuttava, kauhistuttava ja nerokas keksintö, joka raastaa sielua, itkettää ja koskettaa. Train to Busan on taideteos.
Kauhugenre: zombie / infektio
Sisältövaroitukset: veri, puremat, gore
Hush / Shhh (2016)
Hush on hienoimpia löytöjä Netflixistä! Hush, suomennettuna Shhh (koska logiikka?), kertoo kuuromykästä kirjailijasta Maddie Young, jonka kotiin hyökkää maskiin sonnustautunut mies. Need I say more? ”Muukalainen tunkeutuu kotiisi” -trope toimii aina, mutta twisti siitä, että päähenkilö ei voi kuulla tätä tai huutaa apua, vie konseptin uusiin sfääreihin.
Kauhugenre: stranger breaks into your house
Sisältövaroitukset: veri, gore, maskit, jumpscares
[•REC] (2007) ja [•REC]² (2009)
Kauhurakkauksiani ovat espanjalaiset [REC]-elokuvat (osat 1 ja 2, esitän ettei 3 ja 4 osia tapahtunut). Ensimmäisessä elokuvassa toimittaja Ángela Vidal ja hänen kuvaajansa Pablo seuraavat Barcelonan palokunnan yöllistä tehtävää, joka johtaa heidät taloon, jossa kemiallinen virus pääsee valloilleen. Talo eristetään, ja päähenkilömme jäävät jumiin viruksen tartuttamien aggressiivisten zombien kanssa. Ullakolla piilee vielä synkempi salaisuus, johon palataan jatko-osassa, joka jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jää. Amerikkalainen uusintaversio Quarantine on ok, muttei vedä vertoja alkuperäismateriaalille.
Kauhugenre: zombie / infektio
Sisältövaroitukset: veri, puremat, pistokset, gore, jumpscares
Scream-elokuvat (1996-2011)
Wes Craven, rauha hänen sielulleen, oli kauhun mestari, ja hänen Scream-sarjansa oli ensirakkauteni kauhuun. Scream-elokuvat kertovat lukiolaisesta, myöhemmin aikuisesta, Sidney Prescottista, jonka kotikaupunkia Woodsboroa alkaa terrorisoida maskimurhaaja. Scream elokuvat taitelevat slasher-kauhun, murhamysteerien, satiirin ja mustan komedian välillä ja niiden hienous piilee etenkin vahvoissa naishahmoissa ja uskottavissa/järkevissä valinnoissa, joita kauhuelokuvissa harvemmin tehdään.
Kauhugenre: slasher
Sisältövaroitukset: veri, gore, teräaseet, raiskaus, maskit, jumpscares, hirttäminen
Within (2016)
Within on toinen Netflixin uumenista löytyvistä helmistä. IMDb-arvoteluja eri ääripäihin jakava Within kertoo kauhuelokuville stereotyyppisesti uusioperheestä, joka muuttaa uuteen taloon, jossa tapahtuu kummia. Within kuitenkin onnistui yllättämään minut etenkin hienoilla juonenkäänteillä ja erikoisilla kameranpaikkojen valinnoilla. Näyttelijät ovat keskinkertaisia ja juoni paikoittain epärealistinen, mutta katselukokemuksena Within on viihdyttävä ja jättää karmivan olon pitkäksi aikaa.
Kauhugenre: stranger breaks into your house
Sisältövaroitukset: klaustrofobia, hirttäminen, veri
Shutter / ชัตเตอร์ กดติดวิญญาณ (2004)
Shutter (alkuperäinen thaimaalainen kauhuelokuva, en ole nähnyt amerikkalaista uusintaversiota) on tämän listan pelottavin elokuva – ehkä jopa pelottavin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Shutter kertoo pariskunnasta, joka ajaa vahingossa nuoren naisen yli matkallaan kotiin ystäviensä luota. Elokuvan päähenkilö Tun on valokuvaaja, joka alkaa nähdä outoja varjoja ottamissaan kuvissa. Tunin tyttöystävä Jane on vakuuttunut, että heidän yliajamansa nainen kummittelee heitä. Pariskunnan ympärillä alkaa tapahtua kauheuksia.
Kauhugenre: kummittelu
Sisältövaroitukset: itsemurha, raiskaus, viiltely
Wishing Stairs / 여고괴담 3: 여우계단 (2003)
Etelä-Korealainen Wishing Stairs on ensimmäinen kauhuelokuva, jonka katsoin yksin. Elokuva kertoo ystävyksistä Yun Jin-sung ja Kim So-hee, jotka opiskelevat balettia vain tytöille tarkoitetussa taidekoulussa. Ystävyys joutuu koetukselle, kun kaksikko alkaa kilpailla paikasta arvostetussa venäläisessä balettikoulussa. Jin-sung saa kuulla legendasta, jonka mukaan opiskelija, joka kiipeää makuusalin rappuja laskien niitä ääneen, saattaa löytää ylimääräisen rapun, jonka jälkeen hän saa yhden toiveen. Jin-sung kiipeää raput ja yllätyksekseen astuu ylimääräiselle rapulle. Hän toivoo saavansa paikan venäläisessä balettikoulussa ja toive toteutuu – mutta millä hinnalla?
Kauhugenre: kummittelu
Sisältövaroitukset: kummittelu, itsemurha, veri, gore, koulukiusaaminen
The Silent House / La Casa Muda (2010)
Tässä uruguaylaisessa pienen budjetin kauhuelokuvassa Laura ja hänen isänsä asettuvat taloon, joka heidän on tarkoitus korjata. Talo on päiväsaikaankin sisältä pilkkopimeä, sillä sen ikkunat on naulattu umpeen. Kaksikko tutkii taloa, ja pian he huomaavat, että he eivät ole yksin. La Casa Muda näyttää siltä, että se olisi kuvattu yhdellä pitkällä otolla, mikä on mahdollistettu pitkälti leikkauskohtien piilottamisella elokuvassa vallitsevaan pimeyteen. Hieno ja pelottava peruskauhuelokuva! Elokuvasta on amerikkalainen uudelleenfilmatisointi, jota en ole nähnyt.
Kauhugenre: kummittelu
Sisältövaroitukset: Seksuaalinen hyväksikäyttö, jumpscares, pimeys, vähän verta
Inside / À l’intérieur (2007)
Inside on hyytävä ranskalainen kauhuelokuva raskaana olevasta naisesta, jonka kotiin tunkeutuu toinen nainen, jonka ainoa agenda on viedä tämän syntymätön lapsi. Älä katso, jos olet raskaana tai suunnittelet sellaista, sillä tämä jää kalvamaan.
Kauhugenre: stranger breaks into your house
Sisältövaroitukset: gore, eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa, lisää gorea, verta, mainitsinko goren?
Mainitsemisen arvoisia:
ils / Uhka (2006), Splinter (2008), Cry_Wolf (2005)
Kauhuelokuvat joista en pitänyt:
Paranormal activity (2007), El Orfanato / Orpokoti (2007)
Wine, words & lovers 