Resident Evil 4 – Pelikerrat 1 ja 2
Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4. Jos harkitset pelin pelaamista, älä lue tätä tekstiä, sillä pilaan sinulta hyviä pelikokemuksia. Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Olen viimein päässyt kauan odotetun Resident Evil 4:n makuun! Moni teistä on kehunut sitä parhaaksi Resident Eviliksi – ja kahden pelikerran jälkeen ymmärrän hyvin miksi. Uskoisin olevani valmis allekirjoittamaan tämän jahka pääsen pelin loppuun. Tätä valtaistuinta saapuu uhkaamaan Resident Evil 2remake, kun (tällä hetkellä) suosikkiosani uusintaversio näkee päivänvalon 25.1.2019! RE4:n pelaaminen ja RE2 remaken materiaalien näkeminen ovat nostaneet hypeni aivan kattoon!
Resident Evil 4 tuntui heti kättelyssä erilaiselta kuin aiemmat pelit, ja ymmärsin heti, miksi tulisin pitämään siitä. RE4 pelimekaniikat ovat erilaiset (lue: en juokse enää päin seiniä!!). Samoilla alueilla juoksentelu on vähentynyt ja pelialue kasvanut kartanosta tai poliisiasemasta kyläksi ja sen ympäristöksi. Myös vihollisia on aiempia pelejä enemmän – REILUSTI enemmän. Yksittäisen zombien sijaan kimppuuni saattaa hyökätä kerralla kymmeniä, mikä tekee RE4:stä myös toimintapainotteisemman kuin sen edeltäjät. Olen todella fiiliksissä pelin tapahtumapaikasta, synkästä syrjäisestä kylästä, jossa tartunnan saaneet kyläläiset solvaavat päähenkilöäni espanjaksi ja heiluttelevat talikkoja ja moottorisahoja (palaamme moottorisaha-zombiehen myöhemmin).
Alkutekstit ovat pyörähtäneet, ja saan ilahtua ensiksikin siitä, että pelin päähenkilö tulee olemaan rakkaasta kakkososasta tuttu Leon S. Kennedy. Umbrella Corporationin ajauduttua konkurssiin Leon on siirretty muihin tehtäviin ja hän palvelee nyt Yhdysvaltojen presidenttiä (ei Trumpia, Leonilla on standardeja). Presidentin tytär Ashley on siepattu, ja Leon lähetetään etsimään tyttöä. Peli alkaa, kun Leon nousee autosta pienen kylän liepeillä ja saa hyvin pian huomata, että kyseessä ei ole aivan tavallinen pelastusoperaatio. Ensivaikutelmani: hauskaa dialogia, tuttu ja turvallinen Leon, hieno ympäristö ja kutkuttava uusi ihmeellinen pelimaailma.
Leon saa puhelun työpariltaan Hunniganilta, joka kertoo tehtävästä sisäpiirin tietoa Leonille. Lähdemme matkaan! Kuten aiemmin mainitsin, RE4 pelimekaniikat tuntuvat erilaisilta, ja minun hahmotuskykyni mukaan hahmoa on nyt helpompi ohjata. Ohjaan ensimmäisenä Leonin syrjäiseen taloon, jonka omistaja on kärttyinen mies, joka haukkuu Leonia espanjaksi ja ottaa kirveen käteensä hyökäten Leonin kimppuun. Luonnollisesti tässä kohtaa ensireaktioni on ampua päähän. Mieheltä putoaa pesetoja – tässä pelissä on siis mahdollisuus kerätä rahaa. Toimintasankarin tavoin ohjaan Leonin ensin yläkertaan ja sitten hyppäämään ikkunasta pihaan, joka on täynnä vihaisia kyläläisiä. Olen hieman ruosteessa, mutta jotenkuten onnistuneiden ampumisten jälkeen itsevarmuus alkaa kasvaa. Jatkamme Leonin kanssa syvemmälle metsään kohti kylää. Vihaisia ja aseistautuneita kyläläisiä tulee vastaan ja he vannovat repivänsä Leonin kappaleiksi. Kuinka vieraanvaraista!
Eeeppiset ja kuumottavat ovianimaatiot ovat muuttuneet sumuisiksi sukelluksiksi ovien läpi, mutta pidän myös tästä animaatiotyylistä. Leon saapuu kylään ja löytää poliisiystävänsä lävistettynä roviolta. Seuraa Leonin ja kymmenien kyläläisten välinen taistelu. Olen kauhuissani kaikista naishahmoista, jotka ovat ylivoimaisesti pelottavimpia. Leon tekee hienoja potkuja taistellessaan kyläläisiä vastaan. Hahmon ohjaaminen on sulavaa – alan olla hyvä tässä! Leon keräilee käsikranaatteja, rahoja – ja kananmunia? Tutkittuani kylää linnoittaudun yhteen rakennuksista ja löydän haulikon. Vihaiset kyläläiset pyrkivät sisään, mutta kaikuvat kirkonkellot kutsuvat heidät yhtäkkiä jonnekin. Kaikki pudottavat aseensa ja vaeltavat ”lordi Saddlerin luo”. Kylä on tyhjä, joten aika loottailla! Löydän tiedotteen, jossa kyläläisille kerrotaan ”amerikkalaisagentista” (that’s me), jota ei saa päästää ”vangin luokse”. Tiedotteessa kerrotaan myös vangin sijainti. Minä kiitän!
Seuraavana suuntani on kohti maatilaa, josta löydän kerättäviä sinisiä medaljonkeja – ja lisää kananmunia. Seuraava reitti vie metsätielle, jolle kyläläiset vierittävät kivenjärkäleen, joka vierii perääni. Leon ei litisty, hurraa! Seuraava paikka on kohteliaasti ansoitettu räjähdelangoilla ja karhunraudoilla. Leon löytää eräästä rakennuksesta kaappiin sidotun espanjalaisen miehen, Luis Seran, ja homoeroottisesti sävyttynyt vihjailu voi alkaa. Tunnelmaa rikkomaan saapuu kuitenkin örmy partamies, joka kolkkaa Leonin. Tajuttomaan Leoniin piikitetään violettina hohtavaa ainetta, ja violettiin kaapuun pukeutunut mieshenkilö saarnaa ”huumaavasta voimasta”.
Leon ja Luis heräävät toisiinsa kahlehdittuna. Bow-chicka-bow-wow. Kaksikko keskustelee presidentin tyttärestä, tämän sijainnista ja elämäntarinoistaan. Vihainen kyläläinen saapuu tappamaan kaksikon, mutta Leon saa pelastettua heidät. Luis pakenee. Huppuun ja huiviin pukeutunut muukalainen pyytää Leonin luokseen ja naureskelee, että hänellä on jotain, joka saattaisi kiinnostaa Leonia. Mies avaa takkinsa ja paljastaa asearsenaalin. Disneyn Herculeksen aurinkokellojen kauppaaja tulee vahvasti mieleen. Saan tietää, että tässä pelissä voi ostaa ja myydä tavaraa!! Miehen myynnissä olevien aseiden valikoima on kattava, ja silmäni kiiltävät.
Shoppailujen jälkeen Leon saapuu riippusiltoja täynnä olevaan linnakkeeseen, jossa päivystävät dynamiiteilla ja teräaseilla aseistetut kyläläiset. Tappelu! RE4-Leonilla taistelu on sulavaa ja suorastaan tyylikästä. Vihollisia on paljon enemmän kuin aiemmissa peleissä ja ne tulevat kerralla kimppuun, mikä oli alkuun pieni kulttuurishokki. Peli on kuitenkin yllättävän armollinen panosten ja parannusesineiden jakelussa.
Seikkailu jatkuu varastorakennukseen, jossa Leon potkii, ampuu ja räjäyttelee vihaisia kyläläisiä. Varastosta pääsen käytävään, joka johtaa viemäreihin. Ne ohitettuani alkaa tapahtua! Mainittakoon tässä kohtaa, etten ole kuollut vielä kertaakaan. Leon saapuu taloon, jonka seiniä koristavat violettihuppuisen miehen muotokuvat. Aiempi partaörmy iskee jälleen ja kuristaa Leonin lähes tajuttomaksi. Örmy kertoo Leonille, että tämä kantaa nyt samaa verta kuin he, ja kovistelee vähän päälle. Hunnigan soittaa ja ilmoittaa tähän väliin, että kylässä toimii uskonnollinen kultti Los Iluminados. Leon kohtaa partaörmyn eli kylän johtajan uudelleen, mutta hänen apuunsa saapuu tummanpinkkeihin pukeutunut nainen, joka ampuu örmyä. Ada Wongin tunnistaa helposti aiemmista peleistä, vaikka naisen kasvoja ei vielä näytetä.
Leon suuntaa talon alakertaan ja poistuu rakennuksesta. Enter moottorisahazombie. Tässä kohtaa huudan, ehkä vähän itken epätoivosta, ja kuolen useamman kerran. Voitonriemu on suuri, kun säkkiin naamioitunut moottorisahamies viimein putoaa maahan. Leonin tie vie takaisin kylään, jonka viimeisestä lukitusta ovesta hän pääsee löytämällään avaimella. Uudessa rakennuksessa on lattialuukku, jonka kautta Leon pääsee maan alle. Pian Leon suunnistaa kosteissa tunneleissa, joissa kauppias odottaa häntä. Tarkastan valikoiman, ja koska sydämeni hakkaa vieläkin kurkussa ja moottorisaha kaikuu korvissa, ostan raketinheittimen. Ei yhtään liioiteltua. No ehkä aika paljonkin, mutta kiitän itseäni tästä myöhemmin.
Tunnelien jälkeen edessä on metsätie, joka johtaa hautausmaalle ja kirkkoon, jossa Ashleyn on paljastettu olevan vankina. Seuraa pulmapeli, jonka avulla Leon saa itselleen aarresmaragdin. Matka jatkuu rikkinäisellä puusillalla, jolta on hauskaa tiputella kyläläisiä alas. Sinisten medaljonkien metsästys päättyy, kun viimeiset löytyvät sillankupeesta. Leon löytää viestin, jolla kyläläiset usutetaan Luisin perään, joka ”on vienyt jotain paljon arvokkaampaa kuin mitä tyttö on”. Lisäksi viestissä kerrotaan järven hirviön olevan hereillä. Can’t wait!
Matka jatkuu aukiolle, jota kehystävät kalliot ja suuret puuportit. Jostakin kuuluu kovaa ääntä, mikä ei enteile hyvää. Edessäpäin on ovi eteenpäin ja alaspäin. Alhaalta löytyy kallion sisällä oleva joki ja kauppiaan myyntipiste, josta loottaileen taas kaikenlaista kivaa. Ensimmäinen pelisessioni päättyy tähän.
Toinen pelisessio alkaa sillä, että palaan epäilyttävälle aukiolle, ja lähden suunnistamaan eteenpäin ovesta. Jälleen ystävälliset kyläläiset pudottavat kivenjärkäleen Leonin päälle, ja pistämme juoksuksi. Tie vie veden päällä oleville rakennuksille, joissa kyläläisiä odottaa räjähdeansojen lomassa. Tappelen muutaman kyläläisen kanssa, kunnes niitä onkin muutama kymmenen enemmän. SOS. Matka jatkuu juosten pakoon lievässä hädässä.
Käärmeitä luikertelee vedessä ja tiellä, kun suuntaan Leonin tien ylämäkeen tielle, joka johtaa järvelle. Leon kiikaroi ja näkee, että kyläläiset heittävät poliisin laidan yli veteen. Naureskelen, kuinka huonosti miehet hankkiutuvat eroon ruumiista, kun eivät laittaneet siihen edes mitään painoja. Pian jättihirviökala hyppää järvestä ja syö ruumiin. Ehkä se oli sittenkin ihan legit tapa hankkiutua eroon ruumiista. Epätoivo iskee jälleen kun huomaan, että ainoa tie on veneellä järvelle. Hirviökala ui Leonin veneen alla ja hyökkää. On aika ohjata venettä ja ampua harppuunalla samaan aikaan. Siis koordinaatiota vaativa tehtävä minulle? Ehei! Kaikki parannusesineet menevät tässä taistelussa, sillä en saa ohjattua venettä ja tähdättyä yhtäaikaa. Leon pulikoi vedessä useammin kuin kerran, ja hirviökala kuumottelee perässä. Kuin ihmeen kaupalla saan kuitenkin tuhottua hirviökalan! Hurraa!
Leon pääsee vastarannalla olevaan rakennukseen ja pyörtyy oksennettuaan verta. Herättyään Leon huomaa, että hänen kehoonsa on laitettu loinen. Leon löytää lapun, jossa kerrotaan kyläläisten vapauttamasta ”El Gigantesta” (jättiläinen). En halua mennä takaisin sille kallioaukiolle. Seuraava vastaan tuleva kyläläinen on erilainen – sen pää räjähtää ja tilalla on useita lonkeroita ja piikkejä. SOS. Kaksi lonkerokyläläistä voitettuaan Leon hyppii vedessä lilluvien laatikoiden päällä ja sulkee vivusta vesiputouksen, jonka takana kirkon avain on. Avaimen saatuaan Leon matkaa veneellä luolassa, joka johtaa takaisin kaupustelijan luolaan – eli kallioaukion viereen. Fuckity-fuck. Kyläläiset sulkevat aukion ja johdattavat jättiläisen pois luolastaan. Ensitöikseen jättiläinen tappaa kaikki kyläläiset. Minä teen kovimman NOPE mitä olen koskaan tehnyt, otan raketinheittimen käteen ja tähtään päähän. Noh, jättiläinen liikahtaa ja osun olkapäähän, mutta se kaatuu silti kuolleena maahan. Kuulen, että tämä oli kolmen vaiheen boss fight, jota ei pitäisi päästä läpi yhdellä laukauksella. Hupsista.
Palaamme kirkolle, jossa Ashley on vankina. Kirkolla odottaa kolme raivokasta sutta, jotka Leonin täytyy ampua. Tuntuu pahalta. Avain sopii oveen ja rynnimme sisään kirkkoon, jossa odottaa pulmapeli. Pelissä tulee muodostaa kultin symboli valonheittimillä punaista, vihreää ja sinistä oikein sekoitellen. Onnistun toisella yrityksellä. Ovia aukenee ja pääsen Ashleyn luo. Leon kertoo, että hän on tullut pelastamaan tytön, ja minulle selviää, että tästä eteenpäin minun on operoitava molempia hahmoja – ja käytettävä parannusesineitäni molempiin. Ashleysta on otettava myös koppia hypyissä ja hänet on pelastettava, jos kyläläiset yrittävät kantaa hänet pois. Tästä tuleekin vaikeaa.
Violettihuppuinen mies, lordi Saddler, saapuu saarnaamaan kultistaan ja uskonnostaan. Hän paljastaa pahan suunnitelmansa: asettaa loinen tyttöön ja lähettää tämä takaisin kotiinsa, jolloin loinen etenisi Yhdysvaltojen presidenttiin ja lamauttaisi maan johdon. Ashley kertoo Leonille, että häneen piikitettiin jotain. Saddler kertoo, että hän aikoo kiristää presidentiltä ”lahjoituksen” vastalääkettä vastaan. Selviää, että kyläläiset ovat kaikki Saddlerin loisen alaisia, ja siksi raivokkaita ja zombiemaisia.
Leon ja Ashley hyppäävät kirkon ikkunasta ja lähtevät pakomatkalle. Hautausmaalla kyläläiset hyökkäävät heidän kimppuunsa, mutta kaksikko pääsee pakoon. Peruutamme tuttuja reittejä takaisin kylään ja maatilalle. Headshottaaminen ei ole enää yhtä tyydyttävää, sillä räjähtävän pään tilalle ilmestyy lonkeroita. Damn you, loiset! Hunnigan soittaa, että pelastushelikopteri on ammuttu alas. Leon ja Ashley pakenevat kyläläisiä rakennukseen, jossa Luis odottaa heitä. Leon ja Luis taistelevat yhdessä ovista ja ikkunoista tulvivia kyläläisiä vastaan. Tai siis taistelisivat, ellei minun taktiikkani olisi linnoittautua yläkertaan ja jättää Luisia kohtaaman kyläläiset yksin alas. Ne jotka pääsevät Luisin ohi joutuvat kohtaamaan minut. Jökötän rappujen yläpäässä ja ammun kaikki kyläläiset, jotka pyrkivät yläkertaan. Ashley on piilossa kaapissa. Yrittäessäni pelkurimaisesti pelastaa oman ja Ashleyn nahat, kuolen muutaman kerran. Tietyn ajan kestettyämme taistelu päättyy, ja kyläläiset poistuvat. Luis kertoo unohtaneensa jotain ja jättää Leonin ja Ashleyn. Kaksikko jää rakennukseen, kun peli tallentaa ja luku loppuu, kuten myös tämä pelikertani.
Olen todella fiiliksissä tästä pelistä! Hahmoa on aiempaa helppoa ohjata, mikä lisää onnistumisen tunteita ja taistelunhalua. On hauska lisä, että voin ostaa aseita. Ostin muuten toisen raketinheittimen, koska miksi ei? RE4-pelissä on sopivasti nostalgiaa, tuttua ja turvallista sekä uutta ja jännittävää. Leon ja espanjan kieli tekevät minulle hyvin kotoisan olon. En malta odottaa seuraavaa pelikertaa!
Wine, words & lovers 