Uudessa blogisarjassani sukellan feminismin maailmaan! Ensimmäisessä osassa on luonnollista kertoa, mitä feminismi merkitsee minulle ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Kirjoitan intersektionaalisesta feminismistä, vapaudesta sekä hieman representaation merkityksestä.
Intersektionaalinen feminismi
Kun puhun feminismistä, puhun intersektionaalisesta feminismistä. Intersektionaalinen feminismi tarkoittaa sitä, että jokainen kokee sortoa erilaisilla yhteiskunnallisilla ja sosioekonomisilla tasoilla, eivätkä sorron kokemukset ole samoja tai samanvahvuisia kaikilla. Itse olen valkoinen, hoikka, liikuntakykyinen ja keskituloinen, enkä tämän vuoksi koe sortoa näillä osa-alueilla, kuten joku rodullistettu, ylipainoinen, liikuntarajoitteinen tai köyhä tuntisi. Olen biseksuaali nainen, jolla on mielenterveysongelmia, joten todennäköisyyteni kokea sortoa nyky-yhteiskunnassa ovat korkeammat kuin mieleltään terveellä heteromiehellä. Etuoikeutetuimmassa asemassa ovat rikkaat liikuntakykyiset valkoiset cis-heteromiehet, jotka harvoin kokevat yhteiskunnan rakenteisiin juurtunutta sortoa. Tässä kohtaa joku teistä miettii, eikö feminismi ole sitten myös näille etuoikeutetuille miehille? Ei mennä asioiden edelle, tottakai on. Miehiin kohdistuu omanlaisiaan tasa-arvo-ongelmia, ei kuitenkaan varsinaista sortoa. Tästä on tulossa oma julkaisu tässä blogisarjassa, sillä tämä tuntuu olevan suurimpia väärinkäsityksiä feminismissä.
Intersektionaalista feminismiä selittäessäni käytän esimerkkinä Amerikan tilannetta, sillä olen perehtynyt siihen paljon: valkoinen nainen tienaa 77 senttiä miehen dollaria vastaan. Tämä lause yksinään on valkoista feminismiä, joka ei huomioi erilaisia sorron tasoja. Valkoinen feminismi on suoraan sanottuna roskaa, vaikka se tuntuukin valitettavasti olevan mediaseksikkäintä feminismiä. Feminismi, jota itse edustan, huomioi sen, että kyllä, valkoinen nainen tienaa 77 senttiä miehen dollaria vastaan, mutta tummaihoinen nainen tienaa 68 senttiä miehen dollaria vastaan ja latina puolestaan 58 senttiä. Valkoiset naiset ovat etuoikeutetussa asemassa, vaikka hekin kokevat sortoa omilla tahoillaan. Sorrolla on eri tasoja, ja on itsekästä huomioida vain itseä koskevat aspektit siitä. Feminismi ei voi olla irrallaan yhteiskunnasta, jossa koetaan myös esimerkiksi rasismia ja ableismia, sillä nämä sekoittuvat yksilöiden kokemaan seksismiin.
Feminismi tarkoittaa minulle jatkuvaa oppimista, opettamista ja peiliin katsomista. Olen viime vuosina oppinut paljon omista etuoikeuksistani ja siitä, milloin minulla on oikeus olla asiasta jotain mieltä, milloin taas kuunnella niitä, jotka kokevat sortoa. Ei minulla ole cis-naisena (sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta) mitään oikeutta kommentoida, millaista on esimerkiksi transnaisen elämä ja hänen kokemansa vaikeudet. Feminismin ansiosta olen oppinut, missä on minun paikkani, ja milloin on tärkeämpää kuunnella ja tukea kuin olla itse äänessä. Suosittelen kuuntelemaan alla olevan slam poemin, sillä se kertoo kuvaamastani oppimisesta paremmin kuin itse osaan.
Minun feminismini pyrkii siihen, että yhteiskunnan sortavia ja epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita murretaan. Feminismi pyrkii tukemaan eri elämäntilanteissa ja yhteiskunnallisissa asemissa olevia ihmisiä huomioiden heidän erilaisuutensa ja ne tekijät, joiden vuoksi heitä voidaan sortaa.
Ainoastaan sukupuolien välisen tasa-arvon tavoittelu ei riitä.
Feminismi pyrkii parantamaan myös mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, rodullistettujen, eri uskontojen edustajien, mielenterveysongelmaisten, vammaisten, seksityöntekijöiden, maahanmuuttajien ja seksuaalisen väkivallan uhrien asemaa. On valkoista feminismiä (eli täysin turhaa) haluta miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, mutta jättää huomioimatta esimerkiksi muut sukupuolet tai ihonvärin vaikutus.
Vapaus valita
Minulle feminismissä yksi tärkeimmistä elementeistä on valinnanvapaus. Feminismiä ei ole tuomita meikkaavia feminiinisiä naisia, jotka ”alistuvat yhteiskunnan heille asettamiin kauneusstandardeihin”, vaan antaa jokaisen valita itse, miten ilmaisee itseään ja identiteettiään. En ole yhtään vähempää feministi siksi, että tykkään pinkistä, meikkaan ja käytän mekkoja. Tiedostan kyllä asettuvani muottiin, jonka yhteiskunta on luonut ”stereotyyppiselle naiselle”, mutta en koe tarvetta kapinoida tätä vastaan. En kuitenkaan enää mene markkinointikikkoihin, joissa naisille yritetään myydä kauneus- ja laihdutustuotteita tämän stereotyyppisen kuvan tukemiseksi.
Sisältövaroitus: abortti
Raskaampi esimerkki feminismistä ja valinnanvapaudesta on aborttikeskustelu. Olen pro-choice, eli haluan, että raskaana olevalla on vapaus valita, haluaako hän pitää lapsensa vai ei. Raskaus on raskaana olevan yksilön oma asia, eikä kellään ulkopuolisella ole oikeutta puuttua siihen. Jos raskaana oleva ei halua tai voi olla raskaana, hänellä on oikeus tehdä itseään ja kehoaan koskevia valintoja. Olen lukenut liian monta tarinaa raskaana olleista ihmisistä, jotka ovat menehtyneet siksi, että heiltä on evätty mahdollisuus keskeyttää raskautensa. Vapaus valita omaa elämää ja kehoa koskevista asioista on ihmisoikeus.
Representation matters
Olen sanonut tämän blogissani monta kertaa, ja aion sanoa sen uudestaan: representaatiolla on väliä. Valkoisilla cis-heteromiehillä on enemmistöedustus viihteessä: he näkevät itsensä edustettuna elokuvissa, televisiossa ja festarilavoilla jatkuvasti. Elämme kuitenkin murrosvaiheessa, jossa eniten lipputuloja luukuttavat elokuvat tuovat diversiteettiä peliin, ja Hollywoodissa aletaan tajuta, että myös naispääosat (uusi Star Wars -trilogia, Wonder Woman) ja rodullistettujen tarinat (Black Panther) myyvät. Feministiset sarjat menestyvät: The Bold Type tuo ruutuihin lesbon musliminaisen ja rodullistetun biseksuaalin naisen rakkaustarinan, puhuu rasismista ja naisten seksuaalisuudesta asioiden oikeilla nimillä ja ei pelkää julistautua avoimesti feministiseksi. Orphan Black käsitteli viiden tuotantokauden ajan naisten kehojen autonomiaa, seksuaalisuutta ja näiden suhdetta tieteeseen. Yleisö alkaa olla kyllästynyt elokuviin, joiden pääosassa on jälleen yksi valkoinen mies, jonka olemme nähneet kymmenessä muussakin elokuvassa viime vuosina. Haluan kehystää allaolevan twiitin, sillä se tiivistää tämän murroksen yhteiskunnallisen merkityksen timanttisesti.
Jätän tekstin päätteeksi teille lempimeemini:
Ajatukseni hyppi tässä tekstissä hieman, sillä minulla on aiheesta niin paljon sanottavaa. Feminismi-blogisarjassani tulossa mm. tekstejä suostumuksesta, seksuaalisuudesta ja ikuisuuskysymyksestä what about men? Mistä muusta te haluaisitte kuulla?
Wine, words & lovers 