Resident Evil 4 – Pelikerrat 7 ja 8 + arvostelu
Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4. Jos harkitset pelin pelaamista, älä lue tätä tekstiä, sillä pilaan sinulta hyviä pelikokemuksia. Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Spoiler-alert: tätä kirjoittaessani olen läpäissyt Resident Evil 4:sen ja voin julistaa sen parhaaksi Resident Evil -peliksi (tai ainakin samaan paikkaan sydämeeni RE2 kanssa). Blogitekstin lopussa fiiliksiäni Resident Evil 4:sta kokonaisuutena!
Leonin ja Ashleyn seikkailu jatkuu suuren lava-auton kyydissä. Ashley hyppää rattiin, ja Leon ottaa tehtäväkseen ammuskella vihollisia lavan kyydistä. Paljon miellyttävämpi reissu kuin viimeksi kärryssä!
Ashley on badass ja ajaa seinän läpi suoraan rakennukseen, jossa kaksikkoa odottaa Saddler. Saddler hallitsee kaksikkoa, tai tarkemmin sanottuna kaksikoiden sisällä olevia Las Plagas, ja Leonin kärvistellessä lattialla Ashley lähtee vapaasta tahdostaan Saddlerin mukaan. Jouduin taas eroon Ashleysta, dammit.
Arpikasvoinen sotilas ja Ada juonittelevat keskenään. Wesker mainittu! Leon jatkaa matkaansa yksin, ja odotan jännityksellä, milloin hän kohtaa mysteerisotilaan. Kuka mies on ja mitä hän haluaa Leonista (paitsi selkeästi hengen)? Eeppinen kohtaaminen tulee nopeammin, kuin osasin odottaa, ja pian kaksikko on puukot vastakkain tehdasrakennuksessa. Mysteerin verho väistyy: mies on Leonin entinen kollega Krauser, joka on lavastanut oman kuolemansa vuosien takaa. Ada saapuu paikalle ja jää epäselväksi, kumman puolella hän on. Krauser pakenee paikalta epäinhimillisen korkealla hypyllä…
Sadler soittaa! Jee! Leonin ja Saddlerin välinen pään aukominen on timanttista. Saddler lupaa esitellä Leonille ”sen”, ja minua alkaa pelottaa – tosin näin kirjoitettuna tämä näyttää ehkä enemmän seksuaaliselta innuendolta kuin tappavalta monsteriuhalta. Lähden juoksentelemaan hieman paniikinomaisesti, kunnes eteen tulee huone, jossa tulee pujotella laaserien välistä. Leon on notkea ja tyylikäs liikkeissään, kun onnistun hienosti quicktime eventeissä. Rankat työt vaativat rankat huvit, joten Leon istuu hetkeksi aikaa löytämälleen Saddlerin valtaistuimelle. Looking good!
Leon matkaa valtaistuimen takaa löytyvällä hissillä tunneleihin, joiden päädyssä on suuri ovi – olen nähnyt tällaisen ennenkin. Sanotaanko, että tilanne on odotettua pahempi. Leon syöstään kuilun päällä roikkuvaan häkkisokkeloon, jossa hänen seuranaan on mutanttihirviö (kts. kuva, miten tuota hirvitystä nyt kuvailisi). Tässä pulmapelissä on mukana myös vanha kunnon aikaraja, mikä on aina kuumottavaa aikaa Resident Evil -pelissä. Niin stressaavaa kuin tämä kohta onkin, selviän siitä kunnialla ja ajoittaisella kirkumisella. Leon hyppää turvaan, kun viimeinenkin ansan osa putoaa pimeään kuiluun. But never assume that the killer is dead… Hirviön toinen muoto kiipeää kuilusta Leonin kimppuun. Hyväksi todettu raketinheitinstrategiani ei petä. Tämä nyt oli ilmeisesti ”se”. Paino aikamuodolla oli.
Seuraavaksi Leonin tielle osuu kyläläisjoukko, joka chillailee räjähtävän tynnyrin ympärillä – ja kuka voisi vastustaa kiusausta? Seikkailen hetken itsekseni Krauserin muistiinpanoja lueskellen ja ostaen uuden raketinheittimen – sitten helvetti on irti.
Voin nyt koko pelin pelanneena sanoa, että seuraava boss fight oli paljon paljon vaikeampi, kuin itse final boss. Leon saapuu kylän raunioihin, joissa sotamaalauksin ja öljytyin lihaksin varusteltu Krauser odottaa. Krauser kertoo Leonille, että päästäkseen Ashleyn luo tämän täytyy saada kolme tunnusta, joista kaksi löytyy raunioista ja yksi häneltä. Taistelun alkaessa käy hyvin nopeasti selväksi, että tänne ei tultu pelleilemään: peli antaa magnumin panoksia, ja Krauser on NOPEA. Kaksikko kamppailee raunioissa tyylikkäästi lähitaistelussa. Quicktime eventit on paras olla hallussa tässä kohtaa. Tässä kohtaa voin kokea vielä onnistumisen tunteita, kun kerään kaksi tunnusta Krauseria väistellen. Viimeisen kohdalla voidaan puhua jo pelin vaikeimmasta kohdasta (kyllä, on kulunut tarpeeksi aikaa siitä hetkestä, kun vihollisia lappasi samaan hissiin panoksettoman Leonin kanssa).
Raunioiden huipulla Krauser paljastaa todellisen muotonsa – hänen toinen kätensä kasvaa piikikkääksi siiveksi. Joo, nopeasti liikkuva mutanttipahis, tästähän voi vielä selvitä. Sitten tulee muutaman minuutin laskuri, jonka jälkeen koko paikka räjähtää. Kuolen tässä taistelussa monta kertaa, ja se kerta kun onnistun, aika loppuu kesken. Epätoivo on vahva tässä yksilössä, ja tätä pahista hakataan eniten koko pelin pahiksista. Krauser on kuitenkin tehty myös voitettavaksi, ja pian mies lyyhistyy maahan. Tämä oli hauska mutta turhauttava taistelu!
Saddler soittaa ja kiittää Leonia siitä, että tämä hankkiutui eroon Krauserista hänen puolestaan. Saddler ei kuulemma ”luota amerikkalaisiin”, mutta lepertelee kuitenkin Leonille ja kertoo tekevänsä tästä henkilökohtaisen vartijansa, kun Las Plagas saa tästä voiton. Leon kieltäytyy.
Edessä on niin kova liuta tavallisia vihollisia, etten tiedä, miten tällä ammusmäärällä voisin selvitä siitä. Toivon pilke välähtää, kun helikopterin ääni (!) kantautuu korviin, ja Leonin tukijoukot (!) saapuvat viimein (!!!) paikalle. Helikopteri tuhoaa suurimman osan pahiksista ja on seuraavien alueiden tyhjentämisessä korvaamaton apu. On virkistävää hetken vain ammuskella tavallisia pahiksia matalaksi.
Kun luulen selvinneeni vihollisten piirityksestä, joudun uuden joukon saartamaksi. Helikopterivahvistus on kuitenkin paikalla ja tuhoaa viholliset hyvin eeppisessä hidastetussa kohtauksessa. Leon ja helikopterin lentäjä Mike jutustelevat jo drinkeille menemisestä, kun Saddlerin kätyri ampuu yllättäen helikopterin alas. Leon menetti jälleen hyvän miehen!
Kostonhimoinen Leon haluaa Saddlerin hengiltä – syystäkin. Matka jatkuu raunioissa, kun Leon lyyhistyy yhtäkkiä Las Plagasin vuoksi. Ada saapuu auttamaan, mutta Leon muuttuu yhtäkkiä aggressiiviseksi loisen vuoksi. Ada taltuttaa Leonin, joka palaa omaksi itsekseen. Kaksikko sopii, että Ada etsii parannuskeinon ja Leon pelastaa Ashleyn. Jälleen kerran Ada saapuu paikalle vain poistuakseen hetkeä myöhemmin.
Seuraava huone on pelin kammottavin. Kuulen jo regeneratorin huohotuksen, kun astun sisään TURVAHUONEESEEN. Se on turvahuone syystä, peli! Leonin tulee mennä synkkään käytävään, jonka molemmilla puolilla on sellejä, joista yhdessä monsteri piileksii. Aidon pelon saattelemana tyhjennän lippaani regeneratoriin ja aloitan samantien uudestaan saman huoneen tallennuspaikasta. Tämän monsterin ohi voi nimittäin vain juosta, eikä ole järkeä käyttää kaikkia panoksia tähän.
Seuraava alue on täynnä tavallisia vihollisia, lukuunottamatta yhtä konekiväärillä aseistettua kaveria. Tältä alueelta pääsee pois, kun on aktivoinut muutaman järjestelmän ja löytänyt avainkortin. Aikaa vierähtää paljon, mutta henki ei onneksi mene. Leon löytää seuraavasta huoneesta säiliössä olevan Ashleyn sekä Saddlerin, joka on valmis näyttämään todellisen muotonsa – viimein. Ada saapuu jälleen paikalle, tällä kertaa selkeästi auttamaan Leonia. Leon pelastaa Ashleyn Adan harhauttaessa Saddleria.
Loppu lähestyy! Leon ja Ashley löytävät labran, jossa he poistavat Las Plagasin toisistaan. Yay! Matkalla pois labrasta kaksikko löytää muistion, jossa selvennetään Saddlerin maailmanvalloitussuunnitelmat.
Edessä on viimeiset tallennukset ja ostokset ennen final bossia. Leon ohjeistaa Ashleyta jäämään odottamaan, kun hän itse nousee hissillä taistelualueelle. Saddlerin on vanginnut Adan, mutta Leon saa pelastettua tämän heti alkuun. Saddler näyttää todellisen muotonsa, joka muistuttaa Jackin viimeistä muotoa Resident Evil 7:ssa (such monster. many eyes. wow.) Kuten aiemmin mainitsin, tämä on virkistävän sopiva boss fight vaikeustasoltaan. Ensialkuun ammun raketinheittimellä ohi. Sitten rauhallisesti vuoronperään luoteja ja puukkoa Saddlerin silmiin, kunnes Ada heittää Leonille ERIKOISRAKETINHEITTIMEN. There might be a God. Saddler mätkähtää elottomana maahan, ja taistelut on taisteltu. Ada varastaa Leonilta Las Plagas –näytteen ja pakenee paikalta helikopterilla.
Leonin ja Ashleyn pakomatka saarelta alkaa, sillä Ada käynnistää paetessaan aikapommin. Kaksikon ainoa pakoväline on vesiskootteri, jota EN OSAA AJAA. Kuolen tässä pelissä eniten tähän kohtaan törmäillessäni seiniin ja kiviin. Tilanteen huumoriarvo on hyvin korkealla. Loppujen lopuksi Leon ja Ashley pääsevät pakoon ja lähtevät vesiskootterillaan avomerelle auringonnousuun. Credits roll!
Aion seuraavaksi ainoastaan ylistää tätä peliä. Kokonaisuutena Resident Evil 4 oli täydellinen Resident Evil -peli: sen tarina on koukuttava ja monipuolinen, vaikka peli onkin aiempia paljon pidempi. Pelin miljööt ovat karmivia, pelottavia ja myös visuaalisesti näyttäviä ja kauniita. Jokainen kartalla oleva paikka on uniikki, eikä peli toistanut itseään paikoissa, pahiksissa tai pulmapeleissä. Leon tuo turvaa vanhana tuttuna hahmona, kun taas Ashley on uusi ja virkistävän neuvokas kumppani tälle toisena pelattavana hahmona. Pelin pahikset ovat uskottavia ja heidän toimintansa on loogista, sillä sen taustalla oleva ideologia on uskottavaa ja johdonmukaista. Salazar ja Sadler toimivat molemmat kulttijohtajahahmoina. Uusiin pelimekaniikkoihin kesti hetki tottua, mutta nyt ne ovat jo the new normal. Ja mikä tärkeintä: tässä pelissä oli Resident Evil -pelien sydäntä parhaimmillaan! Ottaen huomioon, kuinka paljon rakastuin tähän peliin (ja toki sen, että sain uudelleenpeluuta varten infinite rocket launcerin), aion pelata tämän varmasti uudestaan vielä useita kertoja!
Viisi tähteä ja sydän perään, kiitos kaikille suosittelijoille! Seuraavana vuorossa on Resident Evil Zero!
Wine, words & lovers 