Kulttuuria: ”We’re in the endgame now”

#thanosdemandsyoursilence Sisältää painavia juonipaljastuksia Marvel-elokuvasta The Avengers: Endgame (2019). Jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa, sulje tämä välilehti heti.

.

.

.

.

Endgame päättää Marvelin 22 elokuvan sarjan upeana ja päräyttävänä loppuhuipennuksena, joka ei jätä ketään kylmäksi – eikä kenenkään silmiä kuiviksi. Elokuva alkaa suloisesta Bartonien perhehetkestä, jossa Clint opettaa tytärtään ampumaan jousella hänen vaimonsa ja muiden lastensa viettäessä kaunista päivää piknikillä heidän kotipihassaan. Koska Clintiä ei nähty edellisessä elokuvassa eli Infinity Warissa, on aika helppoa arvata, kuinka hänet saadaan mukaan takaisin supersankaribisnekseen. Kun Clintin koko perhe katoaa Thanoksen sormiennäpäytyksen vuoksi, Clint lähtee murhanhimoiselle kostoreissulle.

Nebula ja Tony Stark ovat jumissa avaruudessa – ehkä viisi minuuttia. Tony ehtii vain jättää hyvästit Pepperille kypäräänsä ja nukahtaa, niin Carol Danvers saapuukin jo pelastamaan kaksikkoa. Thanoksen tekemän tuhon vuoksi elokuvan kantava teema on menetys ja suru, ja juuri näitä Natasha Romanoff, Steve Rogers, Bruce Banner, viimeinen guardian of the galaxy Rocket, Thor ja James Rhodes kokevat, kunnes Carol kuskaa Tonyn ja Nebulan avaruusaluksen heidän tukikohtaansa. Tony ja Steve riitelevät Thanokselle häviämisestä, eivätkä Civil warin haavat ole vieläkään parantuneet. Tony on poissa pelistä, mutta muu joukko lähtee sisuuntuneena – ja voimakkaasta uudesta taistelutoveristaan Captain Marvelista rohkaistuneena – kohtaaman Thanoksen uudelleen ja hakemaan Ikuisuuskivet palauttaakseen ajan ennen Thanoksen tuhoa. He löytävät Thanoksen ja saavat piiritettyä tämän. Infinity War olisi sujunut niin paljon helpommin, jos Carol olisi ollut mukana. Thanos kertoo, että hän on tuhonnut Ikuisuuskivet, sillä hänen tehtävänsä on nyt saatettu loppuun. Tästä suivaanteena itsesäälissä vellova Thor iskee vasarallaan Thanokselta pään irti – kuten hänen olisi pitänyt tehdä ennen kohtalokasta sormien napsautusta Infinity Warissa. Elokuvaa on kulunut 35 minuutia, kun Thanos tapetaan. Roll credits.

Seuraa fanien ennakoima aikahyppy – viisi vuotta myöhemmin.


Scott Lang / Ant-Man on avain Thanoksen pysäyttämiseen (ei Thanus-teorian vuoksi kuitenkaan). Scott pakenee sattuman kautta kvantti-todellisuudesta löytäen muuttuneen maailman. Scott Lang hakeutuu tukikohtaan, josta hän löytää supersankaritoimintaa pyörittävän Natashan ja selviytyjien AA-kerhoa pyörittävän Steven. Scott kertoo, että vaikka hän on ollut kvanttimaailmassa viisi vuotta, hänelle se oli vain viisi tuntia. Aikamatkustus ratkaisuna lyödään pöytään, ja on aika kerätä jengi kasaan!

Carol, Rocket, James ja Bruce tekevät pelastustehtäviä kukin tahoillaan, ja Endgame tekee helposti suurimman syntinsä hyvin alkuvaiheessa: Carol kertoo, että häntä ei tulla näkemään pitkään aikaan, sillä hänellä on muitakin maailmoja pelastettavana. Captain Marvelin röyhkeä alikäyttäminen tässä elokuvassa on suuri pettymys, minkä vuoksi Endgame ei yllä siihen potentiaaliin, jota siltä odotin. Bruce on saanut Hulk-muotonsa hallintaan ja elää välimuodossa, jossa hänellä on Hulkin olomuoto ja omat kasvonsa ja mielensä. Hänestä on tullut myös julkkis, joka elokuvayleisön kauhuksi myös däbbää. Kaikilla ei kuitenkaan mene niin hyvin: masentunut Thor on vetäytynyt muiden asgardialaisten kanssa Tønsbergiin, missä hän on ryypännyt itselleen kaljamahan Fortnitea pelaten ja menneisyyttään vältellen. En tiedä, kumpi on pahempi: däbbäävä Hulk vai Fortnitea pelaava Thor. Thor on kasvattanut pitkät hiukset, ison parran ja sitäkin isomman vatsan. Henkisen pahan olon voi aistia, samoin seuraavassa tapauksessa: Clint lahtaa ihmisiä ympäri maailmaa, ja Natasha löytää hänet Japanista eeppisen miekkataistelun tuoksinnasta.

Vaikeinta mukaan on suostutella Tony, jolla on oma perhe ja minimaalinen kiinnostus mennä lähellekään mitään, mikä voisi riskeerata sen. Tony on saanut Pepperin kanssa tyttären nimeltä Morgan, ja katsojat ovat myytyjä tästä onnellisuudesta, joka ei valitettavasti ja tämän elokuvan tuntien tule kestämään kuitenkaan kauaa. Tony kieltäytyy osallistumisesta aikamatkustamiseen ja käännyttää ystävänsä pois. Muut Avengersit ryhtyvät tutkimaan kvanttitodellisuutta ja aikamatkustusta ilman Tonya – kunnes Tony tulee toisiin ajatuksiin palattuaan mielessään Peter Parkerin kuolemaan ja keksittyään toimivan aikakoneen salaisuuden, kuin sormia napsaut… too soon?

Tony palaa supersankarihommiin, ja aikakone on valmis! Suunnitelma on, että Avengersit jakautuvat kolmeen ryhmään ja palaavat ajassa kolmeen eri pisteeseen hankkimaan Ikuisuuskivet: Bruce, Steve, Scott ja Tony matkustavat takaisin New Yorkin taisteluun, jolloin aika-, mieli- ja avaruuskivi olivat kaikki samassa paikassa. Bruce saa Ancient Onelta aikakiven kertomalla, että tohtori Strange on luovuttanut sen vapaaehtoisesti viholliselle. Bruce myös lupaa palauttaa kiven takaisin menneeseen, mihin palaamme elokuvan lopussa. Steve varastaa Lokin valtikan eli mielikiven Hydralta soluttautumalla heidän joukkoonsa. Jos mikään nostaa karvat pystyyn, se on hetki jolloin Kapteeni Amerikka sanoo: ”Heil Hydra”. Steve joutuu kuitenkin taistelemaan menneisyyden itseään vastaan, jonka hän onnistuu voittamaan hämmentämällä tätä tiedolla, että Bucky on elossa. Gayyy. 2/3 kiveä on saatu, mutta valitettavasti minun suureksi onnekseni Loki ottaa ja lähtee avaruuskiven kanssa. Valitettavasti tässä kohtaa Endgame antaa minulle turhaa toivoa, sillä seuraavaksi Tony ja Steve palaavat ajassa vielä enemmän taaksepäin hakeakseen avaruuskiven sieltä. Loki ei palaakaan henkiin, ja Scott ja Bruce palaavat nykyhetkeen.

Seuraa uskomattoman kaunis ja katkeransuloinen nostalgiatrippi, kun Steve ja Tony palaavat vuoteen 1970 jenkkien sotatukikohtaan, jossa Steve kohtaa elämänsä rakkauden Peggy Carterin ja Tony isänsä Howardin. Itkin. Kaksikko onnistuu tehtävässään varastaa avaruuskivi sekä Hank Pymin koonmuuttamispartikkeleja. 

Samaan aikaan Thor ja Rocket matkaavat ajassa taaksepäin Asgardiin ottaakseen todellisuuskiven Jane Fosterista Thor: The Dark World ajoilta. Masentunut ja viinanhuuruinen Thor kuitenkin lähtee harhailemaan tajutessaan, että hän voisi estää oman äitinsä kuoleman, ja Rocket hoitaa homman yksin. Thor käy koskettavan keskustelun äitinsä kanssa, joka tajuaa heti keskustelevansa tulevaisuuden poikansa kanssa. Ennen paluuta nykyaikaan Thor kutsuu Mjölnirin, kantaen nyt kahta maagista asetta.

Clint ja Natasha matkaavat Vormiriin hakemaan sielukiveä, kun taas Nebula ja James lähtevät varastamaan voimakiven Peter Quillin nenän edestä. En ymmärrä, miksei kukaan kertonut Clintille ja Natashalle, kuinka sielukivi saadaan. No, seuraavaksi kaksikko tappelee siitä, kumpi uhraa itsensä kiven saamiseksi, ja lopulta Natasha on ensimmäinen Avenger, jolle sanomme hyvästit tässä elokuvassa. Clint saa sielukiven ja palaa maahan. 

Nebulan ja Jamesin ryöstöretki osoittautuu vaikeaksi, sillä samaan aikaan tämän kiven perässä olivat myös menneisyyden Thanos, Nebula ja Gamora. Nebula on linkittynyt menneisyyden itseensä, jolloin Thanos saa hänen päästään kaiken tiedon tulevaisuudesta ja sankariemme suunnitelmista. Thanos kaappaa nykypäivän Nebulan ja lähettää tämän tilalla sankarien tukikohtaan menneisyyden pahan Nebulan, joka on uskollinen isälleen.

Kaikki palaavat nykyaikaan, ja Ikuisuuskivet ovat kasassa! Hetken kinastelun jälkeen sankarit sopivat, että Bruce saa olla se, joka laittaa Ikuisuushanskan käteensä ja napsauttaa sormiaan. Samaan aikaan menneisyyden Nebula tuo isänsä ja tämän sota-alukset nykypäivään sankariemme aikakoneella. Brucen palauttaessa kaikki Thanoksen tuhoamat elävät olennot takaisin, Thanos iskee ja pommittaa tukikohdan matalaksi. Lopputaistelu voi alkaa.

Clint saa Ikuisuushanskan käsiinsä ja pakenee Thanoksen kätyrejä. Kohdattuaan Nebulan hän uskoo tämän olevan ystävänsä, mutta kyseessä onkin menneisyyden paha Nebula. Onneksi nykypäivän Nebula on saanut siskonsa Gamoran puolelleen, ja kaksikko tulee pelastamaan tilanteen. Nebula tappaa menneisyyden version itsestään. Steve, Tony ja Thor kohtaavat Thanoksen ja seuraa eeppinen taistelukohtaus, joka huipentuu hetkeen, jolloin koko elokuvasali ratkeaa raikuviin aplodeihin: Steve Rogers nostaa Mjölnirin. Yaaaas! Tätä hetkeä on odotettu, ja se tuntui vielä hienommalta, kuin olisin uskonut. Steve taistelee Mjölnirin kanssa upeasti, mutta sekään ei riitä voittoon. 

Eeppisyys intensifioituu. Tohtori Strange on palannut nykypäivään Wakandassa kaikkien muiden siellä tuhkaksi muuttuneiden kanssa, ja nyt hän teleporttaa heidät kaikki mukaan tähän taisteluun. Jo Infinity Warin lopputekstejä itkuisin silmin tuijottaessa oli selvää, että sen elokuvan lopun kuolemat tultaisiin kumoamaan, mutta hitto tuntui silti hyvältä nähdä kaikki tutut hahmot uudelleen! Okoye, Shuri, T’Challa, guardians of the galaxy, Wanda Maximoff, Peter Parker, Sam Wilson ja tohtori Strange saapuvat näyttävästi paikalle koko Wakandan ja Asgardin armeijojen sekä Strangen velhojen kanssa, ja taistelu jatkuu!

Kun meno alkaa näyttää epätoivoiselta, käsikirjoittajat päättävät, että nyt olisi sopiva hetki käyttää Captain Marvel -kortti. Carol saapuu paikalle kohtaamaan jälleen Thanoksen, mutta lopullisen kuoliniskun antaa Tony, kun hän anastaa ja pukee Ikuisuushanskan, napsauttaa sormiaan ja pyyhkii tuhkaksi kaikki Thanoksen kätyrit. Thanos istuutuu alas suremaan häviötään ja pyyhkiytyy hänkin pois. Ikuisuuskivien vapauttama energia kuitenkin valitettavasti tappaa Tonyn, joka kuolee Peterin ja Pepperin syliin. Kuulin, kuinka kaikki teatterissa purskahtivat itkuun yhtäaikaa, itseni mukaanlukien. 

Tonyn hautajaiset ovat varmaankin se kohtaus, josta kriitikot puhuivat sanoessaan, etteivät nähneet elokuvan loppua kaikilta niiltä kyyneliltä. Sattuu. Itkettää. Sattuu. Olihan se upea ja kaunis kohtaus, mutta sattuu. 

Marvelia pelottaa, että kukaan ei katso Guardians of the Galaxy 3:sta nyt, kun pedofiliasta ja raiskauksesta vitsaillut James Gunn on palkattu takaisin elokuvan ohjaajaksi, joten Thor liitetään osaksi guardianseja – jospa se houkuttelisi faneja katsomaan. Spoiler alert: not gonna happen. Ennen tätä Thor tekee Valkyriesta Asgardin kuningattaren. Guardians lähtee etsimään menneisyyden – eli nyt nykyisyyden – Gamoraa, jolla ei luonnollisesti ole muistoja ystävistään tai rakastajastaan Peteristä.

Steve palaa menneisyyteen palauttamaan Ikuisuuskivet ja Mjölnirin oikeisiin paikkoihinsa, mutta ei palaakaan takaisin menneestä. Steve jää elämään elämänsä Peggyn kanssa, ja nykypäivän sankarit löytävät pian aikakoneen viereiseltä penkiltä vanhan mutta onnellisen miehen, kun Steve muistelee hyvää elämäänsä. Vanha Steve antaa kilpensä Samille ja tekee hänestä uuden Kapteenin. Elokuva päättyy takaumaan, jossa Steve ja Peggy tanssivat ja suutelevat. Itkin taas.


Endgame oli vahva elokuva, mutta oliko se kaiken ennakkohypen ja suitsutuksen arvoinen? Valittettavasti ei. Endgame oli kaunis ja nostalgisoiva kunnianosoitus koko elokuvasaagalle ja sen hahmoille, mutta sen tekijät maalasivat siitä elokuvaa, jossa sattuu ja tapahtuu – ja näistä enemmän sattuu. Spekulaatiot ovat käyneet kovaa siitä, ketkä kaikki alkuperäiset Avengersit tulevat selviämään elossa, ja vain kaksi kuoli?! Tottakai olen onnellinen siitä, että saimme pitää suurimman osan rakastamistamme hahmoista (ja krhm Lokin olisi voinut palauttaa henkiin myös), mutta Endgamesta maalattiin jotain suurempaa, kuin mitä Infinity War oli – ja edeltäjällä oli munaa tappaa hahmoja enemmän kuin tällä (ehkä liikaakin). Endgame oli luonnollisen hauska elokuva, jossa oli vahvaa dialogia, edeltäjänsä tavoin upea visuaalinen toteutus ja sitä aitoa Marvelin sydäntä. Tähän on hyvä lopettaa yksi aikakausi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s