Luova Lokakuu – Vihreä

Päivän sana on vihreä – hei, meillä samat! Ajattelin kertoa teille, miten kasvoin nuoresta, jota politiikka ei kiinnostanut, aina Tampereen seudun vihreiden nuorten puheenjohtajaksi.

Muistan kertoneeni yläasteystävilleni vuonna 2008, että politiikka ei oikeastaan kiinnosta minua. En seurannut maamme päätöksentekoa tai ollut kauhean kiinnostunut siitä. Sen kerran, kun politiikasta satuin jotain lukemaan, kyseessä oli yleensä uutiskynnyksen ylittänyt skandaali tai Päivi Räsäsen homofobiset puheet Ylen homoillassa 2010. Itse erosin kirkosta vasta 2012, eli en valitettavasti voi antaa Päiville kredittiä tästä, vaikka se olikin osasyy tapahtuneeseen.

Samana vuonna 2012 istuin englannin tunnilla ja seurasimme jenkkien vaalitilaisuutta, jossa Barack Obama piti puheenvuoroa tasa-arvosta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Liikutuin kyyneliin, sillä kenenkään poliitikon puheenvuoro ei ollut koskaan tuntunut niin välittävältä ja puhuttelevalta. Aloin varovaisesti kiinnostua politiikasta, ja presidentinvaalit 2012 osuivat hyvään saumaan. Täytin 18 presidentinvaalin kierrosten välissä, enkä päässyt äänestämään, vaikka olin viimein varovaisen kiinnostunut vaikuttamisesta myös kotimaassa. Sitten tuli Tahdon2013. Kertaheitolla aloin yhden kampanjan tiimoilta tutustua kotimaiseen politiikkaan ja sen tekijöihin, ja tutkia sitä, keitä minun ihmisoikeuteni oikeastaan kiinnostivatkaan. Aloin hakea poliittista kotiani ja joskus 2013 liityin Vasemmistonuoriin kaverin innoittamana. En kuitenkaan koskaan osallistunut toimintaan tai tapahtumiin, vaan enemmän tuin sanomaa.

Kuntavaalien 2017 alla tapasin Iiris Suomelan Akavan järjestämässä opiskelijajärjestöjen puheenjohtajien tapaamisessa. Törmäsimme pian uudelleen TAMKilla, jossa hän oli vaalitorilla ja -paneelissa, ja hän muisti minut, vaikka olimme kohdanneetkin vain kerran. Kuuntelin hänen puhettaan politiikasta ja inspiroiduin. Paneelin jälkeen oli selvää, ketä minä äänestäisin. Olin jonkin aikaa vassari, joka on äänestänyt vain Vihreitä.

Annoin opiskelijapolitiikalle pikkusormen ja se vei koko käden, ja sillä tiellä olen edelleen. Vaihdoin Vasemmistonuorista Vihreisiin nuoriin ja lähdin vuoden 2018 mukaan Tampereen seudun vihreiden nuorten tapahtumatiimiin. Tutustuin mahtaviin vihreisiin aktiiveihin ja rakastuin puoluepolitiikkaan. Saman vuoden syksynä pääsin täydennyshaussa Tampereen seudun vihreiden nuorten hallitukseen ja muutaman kuukauden päästä siitä minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä olen myös projektitöissä Vihreillä nuorilla edustajistovaalien parissa, joten voisi sanoa, että olen kiinnittynyt vihreään yhteisöön ihan todenteolla! Kaikki alkoi halusta vaikuttaa omiin oikeuksiinsa ja tässä olemme nyt, tavoittelemassa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja koulutuksen kunnianpalautusta vuonna 2019. Saa nähdä, mihin vihreys minut seuraavaksi vie!