Kulttuuria: Skywalker-saagan päätös

Sisältää juonipaljastuksia elokuvasta Star Wars: Episode IX – The Rise of Skywalker (2019).


Aion häpeilemättömästi nyt jumaloida tämän elokuvan maasta taivaisiin.

Uuden trilogian vannoutuneena rakastajana julistin kaksi vuotta sitten tähän aikaan Star Wars: Episode VIII – The Last Jedin parhaaksi Star Wars -elokuvaksi. Mikä ilo onkaan, että voin nyt todeta Skywalker-saagan päättäjän, Star Wars: Episode IX – The Rise of Skywalkerin, vieläkin paremmaksi! The Rise of Skywalker oli upea päätös pitkään jatkuneelle tarinalle, ja se tasapainoili mielestäni onnistuneesti nostalgioinnin ja uuden tarinan loppuunsaattamisen välillä.

The Rise of Skywalker jatkaa edeltäjiensä tapaan visuaalisen upeana ja henkeäsalpaavan intensiivisenä kokemuksena. Näyttelijänsuorituksellisesti etenkin Oscar Isaac (Poe Dameron), Adam Driver (Kylo Ren) ja Daisy Ridley (Rey) ansaitsevat ylistystä. Olin valtavan kiintynyt Poeen jo aiempien elokuvien perusteella, mutta se, miten hahmo kantoi nyt Leian perintöä, nosti hänet aivan uudelle tasolle. Carrie Fisher oli tuotu elokuvaan mukaan kunnioittavalla ja kauniilla tavalla. Jotain minussa meni pahasti rikki, kun Chewbacca huusi ja kaatui polvilleen kuultuaan Leian kuolleen. Voiko yhden huudon perusteella jakaa palkintoja? Itku oli vahva tässä yksilössä – aika monta kertaa tämän elokuvan aikana, mutta onneksi nauruakin irtosi useasti. Huomasin myös muutaman kerran elokuvan aikana, että pidätin hengitystä jonkin juonenkäänteen vuoksi – mutta olihan se ikävää uskotella katsojille, että Chewie olisi kuollut! 

Droidit loistivat tässä elokuvassa! Itkin ensimmäistä kertaa elokuvan aikana C-3POn takia, mikä on saavutus sinänsä. BB-8 ja R2D2 olivat ihanat itsensä, ja R2D2 itkiessä Leian kuolinvuoteella itki moni muukin.

Arvostin aiempien episodien jälkeen Kylo Reniä pahiksena, mutta tämä elokuva löi kyllä aiemmat laudalta. Jos Akatemia ei palkitse Adam Driverin näyttelijänlahjoja tämän elokuvan perusteella, on uskoni koko instituutioon mennyt. Harva näyttelijä saa minut parkumaan vain sillä, että väpättää vähän alahuultaan oikealla hetkellä. Driverin suoritus Kylo Reninä jää historiaan yhtenä hienoimmista pahissuorituksista: hahmo oli ihanan ristiriitainen ja täynnä tunteiden vuoristorataa, valon ja pimeyden taistelua ja inhimillisyyttä. Daisy Ridley toi Reyhyn kolikon toisen puolen, ja hänen kamppailunsa valon ja pimeyden kanssa oli kiehtova. Ihmisen moraali ja sen harmaat alueet ovat mielenkiintoinen tematiikka, ja sillä The Rise of Skywalker leikitteli kutkuttavasti. Voiko pimeälle puolelle kääntyminen olla oikein, jos se pelastaa ihmishenkiä?

Elokuva tekee jotain vahvasti oikein, jos se saa minut muuttamaan täysin mieltäni sen aikana jostakin juonikuviosta. ”Me kävellään sitten ulos teatterista, jos Kylo Ren ja Rey suutelee”, julistin hetkiä ennen elokuvaa. En kävellyt, sillä kun The Rise of Skywalker maalasi Kylo Renille yhden hienoimmista sovitustarinoista, joita olen saanut todistaa, ei sitä voinut kuin iloita, kun Rey ja Ben viimein kohtasivat toisensa omina itsenään ja Voima oli tasapainossa. Suurimmat odotukseni tälle elokuville olivat Reyn viehätys pimeyteen ja vastapainona Kylo Renin houkutus valoon, ja tämän odotuksen The Rise of Skywalker lunasti erittäin onnistuneesti.

Jotta tämä ei mene nyt ihan ylistykseksi, voin sanoa yhden asian, johon en ollut tyytyväinen: olisin ollut niin kiitollinen, jos Rey olisi ollut oikeasti ei kukaan. Olemme nähneet ihan riittävästi elokuvia ”valituista”, joilla on ”merkittävien vanhempien perintö”, ja olisi ollut hienoa nähdä, että Rey olisi voinut nousta tähän pisteeseen ilman minkäänlaista taustaa tai tärkeitä sukujuuria. Silti, olihan se Palpatine-twisti hieno.

Toinen pointti: missä the space gays? Tai siis, space bis? Finn ja Poe loistivat jälleen uskomattomalla kemiallaan, naljailivat toisilleen ja olivat mustasukkaisia toisistaan, mutta ei. Finnin rakkaus Reytä kohtaan oli kuitenkin selkeä. Edit 30.12. : Nyt kun olen saanut lukea, että Finn ei yrittänyt tunnustaa rakkauttaan Reylle, vaan kertoa olevansa Voima-sensitiivinen, olen vähän närkästyneempi Finnin ja Poen romanssin puuttumisesta.

En lähde spekuloimaan, tuotiinko Poen eksä tarinaan vain vahvistamaan tämän heteroutta, ja topputtelemaan faneja, joiden tahtotila on selvä: Finn ja Poe ovat Star Wars -universumin kolmanneksi suosituin pari fanfictionissa. (Suositummat parit ovat Kylo Ren ja Rey sekä Kylo Ren ja kenraali Hux, joten kukaan ei näemmä voi voittaa.)

The Rise of Skywalker oli upea elokuvakokemus, jonka haluan kokea pian uudestaan. Elokuva teki hienosti kunniaa Lukelle, Leialle ja Hanille, ja päätti hienosti Reyn, Finnin ja Poen tarinat. The Rise of Skywalker oli visuaalisesti, tarinallisesti ja äänellisesti eheä kokonaisuus, ja on ihanaa, että saaga päättyy näin onnistuneeseen teokseen. Ihmisten reaktioiden perusteella arvostelut peilailevat The Last Jedia: joko rakastit tai vihasit tätä elokuvaa. Minä rakastin.