Viime vuoden lopulla pohdiskelimme Veskun kanssa, että voisimme olla tammikuun tipattomalla. Idea jalostui tipattomiksi parittomiksi kuukausiksi ja siitä lopulta tipattomaksi vuodeksi. Syitä tipattomaan vuoteen on monia, mutta suurin niistä on säästäminen. Menemme ensi vuonna naimisin, ja häät ovat aika kallista lystiä, joten jokainen säästetty euro tulee todellakin tarpeeseen.
Kummallakaan meistä ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, koskemme harvoin väkeviin ja alkoholin suurkulutusta on vain kerran vuodessa (lue: juhannus), mutta olen huomannut, että yksillä käymisestä ja tissuttelusta on tullut tapa, josta haluan päästä eroon. Olen seurannut bullet journalissani kuukausittain alkoholinkäyttöäni, ja totesin, että ehkä sitä ei joka kerta tarvitsisi esimerkiksi juoda Härlemissä siipien kanssa siideriä.
Aloin reflektoida, miksi oikeastaan juon alkoholia, ja koska en edes muista, milloin viimeksi join ainoastaan humaltuakseni, totesin syinä olevan maku ja tapa. Viinien maisteleminen yhdessä hyvien juustojen kanssa on hauskaa, ja yksi viinilasi päivän päätteeksi rentouttavaa. Siideriä juon aikalailla puhtaasti tavasta, koska saunasiiderit ovat vakiintunut tapa ja jotakin sitä pitää siipien kanssa kuitenkin juoda. Kun muut tilaavat kaljat, on helppoa itse vain tehdä rutiininomaisesti perässä sen enempää asiaa pohtimatta.
Tänä vuonna haluan haastaa itseni tunnustelemaan, miltä alkoholittomuus tuntuu kehossa ja lompakossa. Odotan mielenkiinnolla tämän haasteen tuloksia!
Wine, words & lovers 