Pohdintoja huumorista

Tässä katsellessani, kun aikuinen mies pelaa sunnuntai-iltana Goat simulatoria ja yrittää ajaa polkupyörällä vuohena, aloin pohtia huumoria ja sitä, mitä pidetään hauskana. Ensiksi: Goat simulator on aivan valtavan hauska, samoin kuin paahtoleipäsimulaattorina tunnettu I am bread. Molemmat huvittavat, sillä ne tarjoilevat erikoisia kokemuksia ja naurattavat myös kanssakatsojia. Viime aikoina Fallout 4 -peliin uppoutuneena voin myös sanoa, että bugit huvittavat valtavan paljon, sillä ne tarjoilevat yllätyksellisyyttä ja jotain outoa muuten tavallisessa ja tutussa ympäristössä.

Nykypäivänä keskustellaan paljon siitä, mille saa nauraa. Olen pitänyt hyvänä ohjenuorana sitä, että huumorilla ei paineta alaspäin sorrettuja, vaan nauretaan vallassa oleville. Huumorilla voi analysoida itseään ja omia identiteettejään, mutta ongelmalliseksi muodostuu, jos nauraa toisten tai heidän identiteettiensä kustannuksella. Huumori on myös vahva tunteiden käsittelykeino, ja etenkin musta huumori pohjaa mielestäni erityisesti tähän: vaikeiden asioiden käsittelyyn omasta näkökulmasta. Onnistunutta mustaa huumoria on oman vaikean tilanteen tilanteen tai tunteen pukeminen huumoriksi, jotta siitä olisi helpompaa selvitä. Itselleen nauraminen on hieno taito, jota olen itse opetellut paljon, ja on paljon mieluisampaa nauraa omalla kustannuksellaan kuin toisten. Pidän hyvää huumorintajua erittäin tärkeänä piirteenä muissa ihmisissä, ja jos minun pitäisi määritellä, mitä sillä tarkoitan, sanoisin hyvän huumorintajun olevan kykyä olla hauska olematta tarpeettoman ilkeä.

Pohdin pitkään, kuka on mielestäni hauskin ihminen, mutten päässyt mihinkään lopputulokseen. Ystäväni Jenni eli Kuhis, joka harrastaa stand-upia, on erittäin hauska ihminen, jonka huumori pohjautuu omiin kokemuksiin ja arkielämän kommelluksiin. Jos haluan katsoa Youtubesta jotain hauskaa, katson Rosea ja Rosieta, jotka osaavat nauraa itselleen ja toisilleen virkistävän mustallakin tavalla. Televisiossa nautin etenkin Wynonna Earpin ja The Bold Typen nasevasta dialogista ja suosikkikomediaelokuvani on terävä Legally Blonde. Hankin taannoin liput Netflixistä tutun Iliza Shlesingerin keikalle, sillä pidän hänen tavastaan esiintyä ja naurattaa ihmisiä.

Yhdessä Luova lokakuu -postauksessani jaoin mielestäni hauskimpia meemejä, ja ajattelin päättää nämä pohdinnat muutamaan mielestäni hauskaan videoon. Nämä kertokoon huumorin tasostani kaiken tarvittavan.

Tämä video on tuore löytö, jolle huutonauran joka kerta, kun katson sen. 

Mahtava klassikko, jonka hienous piilee sen yllätyksellisyydessä.

Yksi suosikkivideoistani!

Olen katsonut tämän videon kymmeniä kertoja, enkä vieläkään selviä siitä nauramatta.