Fallout 4: They call me the wanderer

Kun Vesku alkoi pelata Fallout 4:ää kaksi vuotta sitten, en oikein lämmennyt kyseiselle pelille. Seurasin sitä jonkin verran vierestä, mutten tuntenut erityistä vetoa sen pelaamista kohtaan. Joululomalla päätin kuitenkin mielenkiinnosta kokeilla, mitä niin ihmeellistä Falloutissa todella on. 67,5 tuntia myöhemmin päätehtävä on pelattu loppuun, ja olen koukussa!


Sisältää juonipaljastuksia pelistä Fallout 4, Minutemen ending (2015). Jos aiot pelata tätä peliä joskus, skippaa Tarina-osa ja mene suoraan kohtaan Arvostelu, jossa en spoilaa tarinaa.

Tarina

Fallout 4 on Bethesda ”meidän pelit glitchaa ja sinä nautit siitä” Game Studiosin open world -peli, joka sijoittuu ydinsodan runtelemaan Bostoniin ja sen lähialueisiin 2200-luvulla. Tarina alkaa 210 vuotta aiemmin, kun päähahmo ja hänen perheensä pakenevat juuri puhjennutta ydinsotaa Vault 111:een, josta heille on luvattu suojaa. Holvissa perhe syväjäädytetään muiden selviytyjien kanssa. Kesken syvän unen päähahmo havahtuu siihen, että hänen poikansa kidnapataan ja puolisonsa tapetaan, mutta hän palaa syväjäädytyksen horrokseen ennen kuin voi reagoida. Lopulta päähahmo herää 210 vuotta ydintuhon jälkeen holvin ainoana eloonjääneenä. Hän pakenee holvista ja nousee maan pinnalle post-apokalyptiseen Commonwealthiin, jossa ydinlaskeuman sairastuttamat ihmiset eli ghoulit, supermutantit ja muut radioaktiivisuudesta kärsineet olennot vaeltavat ja aiheuttavat kauhua lopuissa eloonjääneissä.

Päähahmo kohtaa pian Preston Garveyn, joka kuuluu Minutemen-nimiseen puolisotilaalliseen ryhmittymään. Minutemen pyrkii nostamaan Commonwealthin tavalliset ihmiset takaisin jaloilleen ja suojelemaan heitä ydinlaskeuman mutatoimilta olennoilta. Päähahmo nousee pian Minutemenien kenraaliksi ja pelastaa uudisasutuksia, jotka tukevat heidän päämääräänsä. Samaan aikaan hän on kostoretkellä etsimässä Instituteen kuuluvaa miestä, joka tappoi hänen kumppaninsa ja sieppasi hänen lapsensa. Instituutti on maan alla operoiva ryhmä, joka terrorisoi koko Commonwealthia  synthien eli ihmisten kaltaisten robottien avulla. Kostoretkellään hän tutustuu Diamond cityn etsivään, Institutesta häädettyyn synth Nick Valentineen, ja ystävystyy tämän kanssa. Kaksikko lähtee vaarallisiin seikkailuihin etsien päähahmon kadonnutta lasta, jahdaten menneisyytensä haamuja ja pelastaen ihmishenkiä matkan varrella.

Fallout 4:n pelaaminen koostuu hyvin perinteisestä kaavasta: pelaaja voi edetä päätehtävää tai suorittaa matkan varrella sivutehtäviä. Erilaiset sivutehtävät määrittävät, mitä tarinaa pelaaja suorittaa. Fallout 4 sisältää neljä erilaista tarinaa, ja Minutemen on vain yksi niistä. The Brotherhood of Steel on armeijan jäänteistä koostuva ryhmä, joka pyrkii tuhoamaan kaiken radioaktiivisen laskeuman aikaansaannokset ja synthit. Koska Nick oli muodostunut minulle nopeasti tärkeimmäksi ystäväksi ja lempihahmoksi, ohitin nämä muutenkin röyhkeät ja ilkeät sotilaat suosiolla. Mysteerinen Railroad on ryhmä, joka haluaa vapauttaa synthit ja tuhota Instituutin. Minulla jäi heistä hyvin kyseenalainen kuva, ja siksi tuhosinkin heidät – tosin hieman pakon edessä. Viimeinen vaihtoehto on Instituutti, jolloin pelaaja päättää puoltaa organisaatiota, joka tuhosi hänen perheensä. Lienee sanomattakin selvää, että kieltäydyin tästä vaihtoehdosta heti tilaisuuden tullen.

Etenin päätehtävää suhteellisen nopeasti, mutta päästyäni Nickin kanssa Instituutin jäljille ja radioaktiivisen Hohtavan meren rannalle, päätin pitää tauon ja tehdä sivutehtäviä – eli pelastaa kymmenittäin uudisasutuksia, yleensä vuoronperään County Crossingia, Finch Farmia ja Graygardenia. Mikä siinä on, että nuo muutamat eivät osaa pitää huolta itsestään ollenkaan? Vaikka uudisasutusten auttaminen kerta toisensa perään onkin hauskaa, nautin silti paljon enemmän Nick Valentinen taustatarinan selvittämisestä ja hänen auttamisestaan (etenkin Long Time Coming -tehtävä) ja yhteisistä etsiväseikkailuista.

Tauko päätehtävässä etenemisessä johtui myös siitä, että Vesku oli päätehtävässä samassa kohdassa, eikä minulla ollut vielä kemikaalisuojapukua, jolla selviäisin Hohtavan meren säteilyn määrästä. Kun puku löytyi, lähdin jatkamaan tehtävää läpi ydinlaskeuman. Tie kohti Instituuttia eteni nopeasti, ja pian olikin aika teleportata sisään mysteeriseen organisaatioon. Tässä kohtaa Fallout 4 teki upeimman ja tuskallisimman juonenkäänteensä: sen sijaan, että hahmoni olisi kohdannut pienen poikansa, hän kohtasi pojastaan kasvaneen miehen ja samalla Instituutin johtajan The Fatherin. Tämä oli hieno juonenkäänne, joka tuntuu sydämessä pahalta. Kaikki se lapsen löytämisen eteen nähty työ oli oikeastaan turhaa, kun hän paljastuikin terroriorganisaation johtajaksi. Kun palasin myöhemmin räjäyttämään Instituutin, The Father sai mennä mukana. Ennen Instituutista pakenemista kohtasin kuitenkin pienen vaalean pojan, joka kutsui hahmoani äidikseen. Oliko hän sittenkin kadottamani lapsi? Sain pojalta holokasetin, jossa The Father kertoi pienen pojan olevan synth, joka uskoo hahmoni olevan hänen äitinsä. Vähän siinä sai pidätellä itkua, kun kuunteli The Fatherin pyytävän äitiään huolehtimaan toisesta lapsesta kuin omastaan hänen sijaansa. Etenkin ottaen huomioon, että tulin tappaneeksi The Fatherin eli hahmoni oman lapsen. Päätehtävän suorittamisen jälkeen elämä Commonwealthissa jatkuu ensi pelikerralla!

Arvostelu

Pelimekaniikka Alku oli suhteellisen kankea, sillä Fallout 4:ssä napeilla on useita eri toiminnallisuuksia, ja minulla kesti tottua siihen, että samalla napilla saatan saada kolme eri asiaa aikaan. Totuttelun jälkeen pelaaminen lähti kuitenkin luistamaan! Tähtääminen ja ampuminen on pelissä luontevaa ja melee-iskut toimivat aseesta riippuen. Aseiden monipuolisuus ilahduttaa vallan paljon, mutta lukemattomien eri panosten keräily ja ostaminen on välillä päänvaiva. Erilaisten terveyttä parantavien aineiden ja huumeiden kerääminen on kutkuttavaa ja niiden käytön taktinen suunnittelu hauskaa – paitsi silloin kerran, kun Vesku kertoi hahmoni olevan pahasti huumekoukussa, enkä ollut edes itse tajunnut sitä. Hups.

Resurssit Fallout 4 mahdollistaa haarniskojen ja robottien tuunaamisen, aseiden parantelun ja erilaisten ruokien ja lääkkeiden tehtailun. En oikein syttynyt tekniselle hifistelylle, ja taisin tuunata vain yhden tai kaksi asetta. Ruokaa sen sijaan valmistin paljon, samoin jonkin verran ampumatarkkuutta tehostavia huumeita ja kranaatteja. Hyökkäystornien, sänkyjen, vartiotornien ja ruoan rakentaminen uudisasutuksille oli milenkiintoista ensimmäiset kymmenen kertaa, mutta sitten se alkoi vähän väsyttää.

Tarina Fallout 4:n tarina on miellyttävän suoraviivainen, mutta silti moneen juoneen haarautuva ja monipuolinen. Pidän siitä, että pelaajan valinnoilla on aito merkitys, ja päätehtävän voi pelata läpi useampaan otteeseen saaden erilaisia lopputuloksia. Tarinassa oli valtavasti sydäntä ja tunnetta, ja hahmot olivat erittäin onnistuneesti toteutettuja. Merkittävä osa Fallout 4:n viehätystä on juuri sen mieleenpainuvissa hahmoissa ja heidän välisissä suhteissaan.

Toteutus Fallout 4 on erittäin kaunis peli, joka miellyttää visuaalista silmääni suuresti. Sen grafiikat ovat toimivat ja pelaamista tukevat, ja pelaaja voi lisäksi kustomoida niitä omannäköisikseen. Erittäin suuri kunniamaininta menee pelin äänimaailmalle ja soundtrackille, jota olen popittanut Spotifyista työmatkoillani. Fallout 4 on onnistunut eheä kokonaisuus, jonka retro-futuristinen estetiikka inspiroi ja musiikki jää päähän soimaan.

Fallout 4 nousi helposti yhdeksi lempipeleistäni! Suosittelen sitä vahvasti kaikille, jotka pitävät open world -peleistä, monipuolisista juonikuvioista ja seikkailuista!