Kulttuuria: Fallout 4 Automatron

Olen ollut viime aikoina jumissa blogin, politiikan ja muun aivokapasiteettia vaativan vapaa-ajan toiminnan kanssa, ja yritän nyt kotona oleillessani ja työskennellessäni löytää elämälleni taas enemmän punaista lankaa. Blogin inspiraatiota etsiskellessäni kirjoittelen fiilistelyt Fallout 4:n lisäosista! Pelissä on kolme tarinallista lisäosaa: Automatron, Far Harbor ja Nuka-World. 

Ensimmäisenä pelasin robottitaisteluja täynnä olevan Automatronin, ja sain vasta pelattuani sen tietää, että kyseessä on DLCAutomatron onkin ainoa tarinallinen lisäosa, joka tapahtuu pelin pääkartalla eli Commonwealthissa ja johon voi siten vahingossa törmätä.

Mechanist_lair_overview
Kuva: Fallout wiki 

Seikkailin päätehtävän jälkeen ympäri Commonwealthia etsien uusia kokemuksia ja tehtäviä, kun sain ilmoituksen kuunnella karavaanihätäkutsun. Kutsu ohjeisti suuntaamaan Wattz Consumer Electronicsin luo, jossa suuri määrä robotteja kävi tulitaistelua keskenään. Robottien kanssa taistelu ei ole suosikkihommaani, ja pelin pelottavin pahis onkin mielestäni nopea ja väkivaltainen Assaultron. Taistelun keskellä olikin yksi tällainen, mutta tulituksen lopuksi paljastui, että tämä Assaultron olikin ystävällinen ja hänen nimensä oli Ada. Ada kiitti minua hänen pelastamisestaan ja kertoi kaikkien ystäviensä kuolleen. Kuolemien takana on robottien osia himoitseva Mekanisti, joka lähetti tappajarobotit Adan ja kumppanien perään. Luonnollisesti lähdin Adan seuraksi kostoreissulle Mekanistin perään.

Matka Mekanistin luo ei ollut helppo: löytääksemme tien hänen salaiseen piilopaikkaansa, meidän piti etsiä kolme radiomajakkaa ja tuhota siinä sivussa määrissä Mekanistin robottikätyreitä. Kolmannen radiomajakan löytäminen ei ollutkaan enää helppoa, vaan jouduin yhteen vaikeimmista taisteluista Falloutissa tähän mennessä. Fort Hagenin hangaari kuhisi robotteja, joista yksi oli Robobrain Jezebel. Robobrainit ovat robotteja, joiden keskusyksikkö on oikeat ihmisaivot. Jezebel pyysi minua vapauttamaan hänet ja ottamaan hänet mukaansa, ja vastineeksi hän auttaisi meitä löytämään Mekanistin. Nappasin Jezebelin pään messiin, mikä valitettavasti triggeröi sotarobotti Sentry botin hyökkäämään kimppuuni. Jos Assaultron on inhokkiviholliseni kohdata, ei Sentry bot jää huonoksi kakkoseksi. Isokokoinen ja raskaasti aseistettu Sentry bot oli vaikea vastus, jota vastaan taistelin pitkään. Selvisimme kuin selvisimmekin Adan ja Jezebelin kanssa ulos, ja sovitusti rakensin Jezebelille uuden kehon.

Viimein tieni vei Mekanistin kimppuun! Suuntasin Mekanistin piilopaikkaan täysin valmistautumattomana siihen, mikä minua odottaisi – Fallout-taipaleeni vaikein taistelu tähän päivään mennessä. Laskeuduin Adan kanssa maan alle läpi pimeiden käytävien. Kun viimein saavuimme Mekanistin sotahuoneeseen, hän näyttäytyi meille viimein: Mekanisti oli robottihaarniskaan verhoutunut ihminen. Sinänsä lohdullinen tieto, mutta eipä se siinä kohtaa auttanut, kun kymmenittäin robotteja syöksyi kimppuuni sen jälkeen, kun Mekanisti julisti ”tyranniani loppuvan tähän”. Sen lisäksi, että boss fight kuulsi hyvin kaukana tulevaisuudessa, sitä verhosi turhauttava väärinkäsitys siitä, miten tämän tarinan hyvikset ja pahikset jakautuivat. Mekanistin sotahuoneessa oli edessä pitkä ja kuolemaa täynnä oleva taistelu, johon minulla ei ollut oikeanlaisia aseita tai riittävästi panoksia. En myöskään harrasta power armorissa hengailua, mikä kieltämättä tässä kohtaa olisi auttanut kovin. Sitä mukaa, kun sain robotteja tuhottua, niitä tuotiin lisää paikalle. Muutaman tunnin kuluttua sain viimeisenkin robotin tapettua, ja pääsin kohtaamaan Mekanistin. Mekanisti paljastui nuoreksi naiseksi, joka yritti vain auttaa Commonwealthia omalla tavallaan. Suostuttelin naisen luopumaan suunnitelmistaan, ja hän antoi minulle Mekanistin asun astuen sivuun ymmärrettyään, että hänen robottinsa olivat aiheuttaneet enemmän tuhoa kuin hyvää. Sain lisäosan viimeisen tehtävän, joka oli tuhota jäljellä olevat robotit, jotka aiheuttivat kauhua Commonwealthissa. Poistuin piilopaikasta tyytyväisenä siihen, että uuvuttavan taistelun jälkeen pystyin hoitamaan tilanteen keskustelemalla boss fightin taistelemisen sijaan. Napsin loput kontrolloimattomat robotit pois pyöriskelemästä, ja Ada kiitti minua ystäviensä kuolemien kostamisesta. Automatron suoritettu!

Automatron oli hauska ja haastava lisäosa, ja olen vieläkin huvittunut siitä, että se tuntui niin luonnolliselta osalta peliä, etten tiennyt sen olevan DLC. Automatron on mielestäni kaikista vaikein osa Fallout 4:sta, mutta tähän toki vaikuttavat preferenssini pelata ilman power armoria ja tapani vältellä robottien kanssa taistelemista tähän asti.

Olen pitänyt uskollisesti Nick Valentinea kumppaninani koko päätehtävän ajan, ja Automatron oli ainoa kerta, kun seikkailuissani oli mukana joku muu kuin Nick. Robotti kumppanina oli erilainen kokemus muihin verrattuna, tosin lähinnä sen osalta, että heihin pätee erilaiset parannustarvikkeet kuin ihmismäisiin kumppaneihin. No, enemmän Stimpackeja minulle!