Kulttuuria: Antti Tapani meidät pelastaa

Antti Tuiskun kahdestoista albumi Valittu kansa on ollut Spotifyni popitetuin levy viimeisen puolitoista kuukautta, ja aivan syystä! Sen lisäksi, että Valittu kansa on yksitoista tykittelevää kappaletta toisensa perään, se on myös provosoiva, tunteita räiskyvä ja eheä kokonaisuus. On vähättelyä kutsua tätä albumia taideteokseksi. Yli kuudentoista vuoden jälkeen Antti Tuisku on edelleen Suomen musiikkiskenen huipulla ja artisti isolla a:lla, ja tämä albumi todistaa jälleen kerran, että Anatude on Suomen pop-musiikin kuningas.

Tämä ei ole Ensikuuntelussa-postaus, niin kuin levyarvosteluni yleensä ovat, sillä ahmin tämän albumin heti sen ilmestymispäivänä päivän työmatkojen aikana. Sen jälkeen Valittu kansa on ollut ahkerassa kuuntelussa, ja tämä arvostelu on ehtinyt hautua ja marinoitua julkaisuvalmiiksi. On aika palvoa Antti Tapania ja sukeltaa uskonnollisissa piireissä kohua herättäneen albumin kimppuun!

1. Kerran vuodes kirkkoon

★★★★★

Avausraita Kerran vuodes kirkkoon on uskonnollinen kokemus – eikä vain siksi, että se alkaa kirkon ovien avaamisella ja kuorolaululla. Kappaleen sanoitus on ripittäytyvä, kun Antti tunnustaa ”mut kerran saatoin toisen kultaa nusasta” ja ”vähän pakaraa vierastan
hierasen”. Kerran vuodes kirkkoon -kappaleen sanoma on selkeä: ihminen on tekopyhä olento, joka yrittää tasapainoilla synnin ja anteeksiannon välillä kuorien kermat päältä; sitä voi käydä kerran vuodessa kirkossa ja loppuvuoden rietastella menemään! Kappale aloittaa albumillisen uskonto- ja toisaalta ihmiskriittisyyttä valottaen samalla Antin seikkailuja Espanjan auringon alla. Musiikillisesti kappale sekoittelee kirkollisia elementtejä ja pop-musiikkia uudenlaisella tavalla ja takaa, että edessä on albumi, jollaista et ole ennen kuullut!

Hyvä kirkkoherra / rukoile mun puolest / ku en mä jaksa näistä synneistä kantaa ku puolet

2. Valittu kansa

★★★★★

Sanat eivät riitä kuvailemaan, kuinka nerokas tämä albumin nimikkokappale on!  Kaiken jumputuksen seassa itsensä vapahtajan asemaan asettava Antti kritisoi uskonnollisten yhteisöjen varjopuolia: johtajan seuraamista kyseenalaistamatta, toisaalta taas valta-asemassa olevien harjoittamaa vallan väärinkäyttöä ja seuraajiensa hyväksikäyttöä. Tämä on juuri niitä kappaleita, joiden tahtiin tanssii aivan fiiliksissä, kunnes syventyy sanoihin ja ajautuu eksistentiaalisten pohdintojen valtaan. Valittu kansa on kappale, joka on selkeästi tehty herättämään keskustelua, ja sitä se on musiikkivideotaan myöten tehnyt. Motherfuckin’ aamen.

Halleluja, käpälät ylös sä seuraat mua / Halleluja, sukkikset alas mä siunaan sua

3. Bailantai

★★★★

Uskonnollinen tematiikka jatkuu tässä biletyskappaleessa, jossa huolet tanssitaan tai juodaan pois! Musiikillisesti Bailantai lainaa lattarielementtejä, ja Antti droppailee myös muutaman lauseen espanjaksi. Bailantai ei ole niin kovaa tykitystä lyriikoidensa puolesta kuin kaksi edeltäjäänsä, ja tässä kohtaa kuuntelijan onkin hyvä hengähtää hetken rauhoittavien biittien parissa, ennen kuin kohta vedetään taas!

Aina bailantaina pääsee messuun / Meidän seurakuntaan kaikki kuuluu

4. Häitä ja hautajaisii

★★★★★

Häitä ja hautajaisii kertoo läheisyydenkaipuusta ja ikivihreästä teemasta eli ”sen oikean” löytämisestä. Melankolinen ja loppua kohti kiihtyvä kappale saa pidättelemään hengitystä ja tuntemaan Antin kaipuun löytää syli, johon asettua. En voinut mitenkään henkisesti valmistautua siihen, kuinka kovaa kolmas säkeistö lähti leikittelemään tunteillani. Tällainen romantiikannälkäinen ylisuorittaja löytää itsensä tästä kappaleesta helposti. Saana vuosimallia 2016 ei olisi kuunnellut mitään muuta kappaletta, jos hän olisi voinut tukeutua tähän.

”Viinaa, miehii, naisii, mut en ikinä löydä sua”, Antti laulaa haikeasti, ja voinemme viimein lopettaa spekuloinnin Anatuden seksuaalisuudesta. Lisäksi: Tampere mainittu, torille!

Olen kokeillu jo aivan kaikkee / Terapeuteilla käyny itkee / Voiko olla etten tehny tarpeeks

5. Pyhä kosketus

★★★★★

Valittu kansa on siitä hauska levy, että lähes jokaisen biisin kohdalla ajattelen ”tää on mun lempibiisi tältä albumilta”. Pyhä kosketus on nousujohteinen ylistys rakkaudelle ja fyysiselle läheisyydelle – tai suoraan sanottuna seksille. Albumin kantavat uskonnolliset teemat nousevat jälleen esiin, kun Antti kertoo toisen kosketuksen olevan pyhää ja näyttävän hänelle maailman ihmeet. Kappaleen musiikillinen hienous piilee kuiskuttelevien säkeistöjen ja tykittelevän kertsin kontrastin välillä.

Melkein liian hyvää kun sä kosket mua / Maailman ihme taitaa avautua / Siin on jotain pyhää kun sä kosket mua / Koske mua, voi luoja koske mua

6. Jesse on mun frendi

★★★★★

Onko liitoiteltua sanoa, että Antti Tuisku tuhosi tekopyhät ja lähimmäisenrakkautta laiminlyövät kristityt jo Jesse on mun frendin ensimmäisessä säkeistössä? Antti teki juuri niin. Muistan, kuinka leukani putosi, kun kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran. Jesse on mun frendi on sekä musiikillisesti että lyriikoidensa puolesta äärimmäistä tykitystä. Kappale kritisoi ympäristön ja heikommassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella eläviä oman edun tavoittelijoita, jotka luulevat käytöksestään huolimatta pääsevänsä taivaaseen – sillä pelkällä uskolla ja rahalla pääsee pitkälle, vai mitä? Jesse on mun frendi on tämän vuosituhannen upeimpia musikaalisia teoksia.

Jesse on mun frendi, la-lalla-lalla-laa / Ja siksi mä voin tehdä aivan niin kuin huvittaa / Voin tuhoo yhden planeetan ja jatkaa juhlintaa / Kun Jesse meikämandoliinin kyllä back-uppaa / Ja tietenkin voin esitellä Jesselle myös teidät / Mut sitte jotain tyylikästä täytyis olla päällä / Köyhille ja kipeille ei oo nyt sori tilaa / Mut jos sä näytät hyvältä Jesse sutki seivaa

7. Pidä tunkkis

★★★★

Pidä tunkkis kertoo ihmisen pienuudesta korkeampien voimien edessä ja kysyy, miksei Jumala vastaa ihmisten rukouksiin. Kappale on tähän mennessä albumin hitain ja se tuudittaa kuuntelijan ainutlaatuiseen rauhallisuuteen ja haikeuteen. Pidä tunkkis on yhtäaikaa vihainen, pettynyt ja toiveikas, ja on ihailtavaa, kuinka kauniisti Antti on saanut paketoitua nämä tunteet yhteen.

Ihan kuule tiedoks suuri johtaja / Mulla alkaa vähitellen usko loppua / Helvetisti täällä koitan rukoilla / Mut sulla ei oo koskaan aikaa kuunnella

8. Mistä minä tiedän

★★★★

Mistä minä tiedän -kappaleessa Anttia pohdituttaa sekä maailman synty että kuoleman jälkeinen elämä. Kappaleen kauneus on siinä, että Antti rinnastaa nämä elämän suuret kysymykset pohdintaan siitä, miten hänen kumppaninsa saa hänet tuntemaan niin vahvasti. Mistä minä tiedän on meneväksi pop-lauluksi verhottu herkkä rakkauslaulu, joka saa sydämen läpättämään ja hymyn huulille.

On tähtitieteitä, profeettoja / Mut ei vieläkään vastauksia / Beibi, mikä saa mut tuntemaan / Että mä oon sun ainoastaan / Mistä minä tiedän

9. Jumalan kämmenellä

★★★★

Jumalan kämmenellä kertoo siitä, kuinka ihminen voi tehdä syntiä, ja Jumala silti kannattelee. Antti laulaa ihastuksestaan varattua kohtaan ja pohtii tunteidensa moraalisuutta. Musiikillisesti Jumalan kämmenellä on hauska ja menevä kokonaisuus, jota on vaikeaa kuvailla.

Jumalan kämmenellä / Saa vessaan ryömiskellä / saa peilis kyl sen nähdä / et syntii tehty on

10. Kahvia ja pullaa

★★★★★

Kahvia ja pullaa on lempikappaleeni Valittu kansa -levyltä. Älkää kertoko Pyhälle kosketukselle. Jos joku tämän albumin kappaleista saa kyyneleet silmiin, se on tämä! Kahvia ja pullaa kertoo oman paikkansa löytämisestä tässä maailmassa ja siitä epävarmuudesta, joka yksinäisyydessä kalvaa. Rivien välissä on myös tulkittavissa seksuaalivähemmistöön kuuluvan halu löytää oma hengellinen yhteisönsä, joka hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Itkin. Kappaleessa usein toistuva ”Tuntuu että kaikil muil on…” on aivan liian samaistuttava kokemus ulkopuolisuudesta ja itsensä vertaamisesta muihin. Itkin taas.

Valittu kansa -albumi hakee samaa kohuefektiä kuin Madonna ja Like a prayer aikanaan, ja tämä kappale viimeistään vahvistaa tämän ajatuksen! Iconic.

Mun oma jengi katsoo mua hymyillen / Ei ne käännytä mua pois / Ja pöydällä nään, pöydällä nään / Kasan kahvia ja pullaa

11. Sit ku me kuollaan

★★★★

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös Valittu kansa -levy ja ihmiselämä. Sit kun me kuollaan on ylistysvirsi kuolemalle ja sille hetkelle, kun viimein ei tarvitse enää suorittaa, vaan voi olla aivan rauhassa. Kaikki tämä tapahtuu tanssittavien biittien tahdittamana, ja on ihanan ristiriitainen kokemus.

Mut se lohduttaa kun aatella voi kuolemaa / Oi en malta oottaa et mut haudataan / Kuoppaan pääsen vihdoin viimein maatumaan / Kunnon bailut alkaa sit ku me kuollaan


Kokonaisuutena Valittu kansa on uskonnollinen kokemus, joka jokaisen – oli sitten Antin fani tai vihaaja – kannattaa ehdottomasti kokea!