Kohti häitä pt. 2 – Hääpuvun valinta

Hääpuvun valinta on merkittävä askel jokaisen morsiamien matkalla kohti alttaria. Hääpukuja löytyy joka lähtöön ja jokaiseen makuun löytyy jotakin: on merenneitoa, olkaimetonta, housupukua ja tylliunelmaa. Tässä hääblogisarjan osassa kerron omasta polustani häämekon valinnassa!

Olen parantumaton romantikko, ja olen haaveillut hääpuvusta jo kauan ennen kuin edes tapasin Veskun. Olin pitkään totaalisen rakastunut Alfred Angelon Disney-prinsessa -kokoelman Cinderella-malliin ja olin varma, että tämä olisi minun häämekkoni. Kävin usein Alfred Angelon sivuilla haaveilemassa mekosta ja tarkistamalla, missäpäin Suomea mekkoa voisi käydä katsomassa. Kolmisen kuukautta sen jälkeen, kun aloimme seurustella Veskun kanssa, Alfred Angelo hakeutui konkurssiin. Hautasin haaveeni tästä mekosta haikein mielin, vaikka pallotelinkin ajatusta siitä, että lähtisin kokeilemaan nettikauppoja ja käytetyn mekon metsästämistä internetin syövereistä.

Unelmahääpukuni malli on pysynyt vuodesta toiseen samana: haluan A-linjaisen puvun, eli sellaisen joka lähtee levenemään vyötäröltä. Muita tiukkoja kriteerejä minulla ei oikeastaan ollut. Sen sijaan tiesin hyvin tarkkaan, mitä en halunnut, ja se oli luettelo! Nemesikseni mesh-kangas oli listan kärjessä hyvin spesifien nappien ja pitsikuviointien kanssa. Hääpukuja tulee kuitenkin sovittaa avoimin mielin, enkä halunnut antaa edes puvun mallin rajoittaa minua.

Suunnitelma oli seuraava: menisimme Veskun kanssa itsenäisyyspäivän 2019 alla käymään Oulussa Katariina-morsiusateljee, ja tällä ensimmäisellä sovittelukerralla Vesku pääsisi kertomaan omia mielipiteitään erilaisista häämekkotyyleistä ja -malleista. Seuraavalle kerralle ottaisin mukaan kaason ja pikkusiskoni, ja mekon metsästämistä jatkettaisiin siitä ilman sulhasta, jotta Vesku näkisi valintani vasta häissä. Vaan kuinkas sitten kävikään!

Katariina on Oulun keskustassa sijaitseva morsiusateljee, joka myy hääpukujen lisäksi vanhojentanssimekkoja, juhlapukuja ja miesten juhlavaatteita. Liikkeeseen astuminen oli jännittävä kokemus: kauniita häämekkoja on kaikkialla ympärillä ja ne ovat toinen toistaan kauniimpia! Olin varannut liikkeeseen sovitusajan, ja sen aluksi sain renkaita, jotka voisin pujottaa niiden mekkojen henkareihin, joita haluaisin sovittaa. Annoin muutaman renkaan Veskulle ja laitoin loput omiin suosikkeihini. Vesku valitsi muutaman häntä puhuttelevan puvun, ja näitä yhdistivät pitkät hihat.

Jo saapuessa kiinnitin huomiota liikkeen perällä olevassa rekissä roikkuvaan pukuun, ja se oli ensimmäinen mekko, johon laitoin sovitusrenkaan. Tuon mekon myyjä toi minulle myös ensimmäisenä sovituskoppiin. Sanon nyt tämän kaikille, jotka koskaan aikovat pukea päälleen häämekon: mikään ei voi valmistaa sinua siihen tunteeseen, kun saat ensimmäistä kertaa sen oikean mekon päälle. Ei mikään. Sovitin tämän mekon jälkeen yhdeksää muuta mekkoa, joista osa oli lähes yhtä upeita ja osa ei päässyt lähellekään. Jotta pystyimme sulkemaan erilaisen mekkomallin pois, kokeilin lisäksi kolmea myyjän valitsemaa merenneito-tyyppistä ihonmyötäistä mekkoa. Yllätyin siitä, että yksi niistä oli itse asiassa aika hyvännäköinen päälläni, vaikkei se ollutkaan tyyliäni.

Kun pyysin saada sovittaa uudelleen ensimmäistä sovittamaani mekkoa, peli oli oikeastaan jo pelattu. Kuten arvata saattaa, kyseessä oli myös kaikista sovittamistani mekoista kallein. Vitsi oli kuitenkin siinä, että emme olleet ennakkoon sopineet mekkobudjettia, ja häätilillä oli hyvin säästöjä mekon hankkimiseen kertamaksulla. Kun sain mekon uudestaan päälleni, en voinut enää kuvitella pukevani häihini toista mekkoa. Keskustelimme mekosta Veskun kanssa kaksin, pyörin mekossa tovin ja lopulta kokeilin sitä myös hunnun kanssa. Kyllä siinä onnen kyyneleitä hieman nousi silmiin, kun katsoin itseäni peilistä mekko ja huntu päälläni. Say Yes to the Dressin suurkuluttajana tiesin kyllä, millaista tunteiden vuoristorataa hääpuvun sovittaminen ja löytäminen voi olla, mutta tämän jälkeen voin kaikella varmuudella sanoa, että ”minusta tuntuu morsiamelta” on oikea tunne, jonka kokee sen oikean mekon pukiessaan.

Mekko lähti mukaamme Katariinasta, ja olen ikionnellinen valinnastani! Kuskasimme mekon ja sen valtavan pukupussin Pannuun herkullisten pannupizzojen äärelle ja juhlimme löytöä. Mekko kävi Oulussa Veskun vanhempien ja mummojen katsottavana ja junamatkan jälkeen se löysi tiensä vanhempieni vaatehuoneeseen hyvään talteen. Mekon ovat nähneet päälläni livenä ainoastaan Vesku, kaasoni Tiia ja pikkusiskoni Roosa. Aina kun palaan kuviin itsestäni tuo mekko päällä, tiedän tehneeni oikean valinnan, vaikka teinkin sen jo puolitoista vuotta ennen häitä. Olen iloinen siitä, että mekkohankinta on jo tehty, sillä nyt voin keskittyä rauhassa häiden suunnitteluun muilta osin!

Luonnollisesti en julkaise täällä kuvia valitsemastani mekosta, vaan pääsette näkemään sen sitten syyskuussa 2021!

IMG_2960