Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 3 remake. Jos harkitset pelin pelaamista, älä lue tätä tekstiä (ja ainakaan katso videoita!), sillä pilaan sinulta hyviä pelikokemuksia. Pelin sisältövaroitukset: K-17 explicit violence & gore
Resident Evil 3 remake oli upea seikkailu, jonka ahmin innokkaasti yhdeltä istumalta kuudessa ja puolessa tunnissa!
Gameplay
Resident Evil 3 remake alkaa yllättävästi ensimmäisessä persoonassa, mikä on sekä ilahduttavaa että kauhistuttavaa. Ilahduttavaa siksi, että pääsen tutkimaan pelin päähahmon Jillin asuntoa ja kokemaan hänen tunteitaan läheisemmin; kauhistuttavaa siksi, että Nemesis voi olla jo kulman takana! Resident Evil 3 remake kuvasi onnistuneesti ja voimakkaasti Jillin kokemaa PTSD:tä Spencerin kartanon tapahtumien jälkeen, mikä lisäsi pelin tapahtumien kauhua ja intensiteettiä.
Olen iloinen siitä, että Nemesis näyttäytyi a) heti pelin alussa ja b) cutscenen kautta. Jos tuo valtava hirviö olisi tullut kulman takaa vastaan, kun juoksentelin Raccoon cityn kaduilla, olisin varmaankin kirkunut ja heittänyt ohjaimen televisiota päin. Resident Evil 3 remaken alku oli Nemesikseltä pakenemista ja Raccoon cityn kaduilla juoksemista. Törmäsin kollegaani Bradiin, joka kertoi Nemesiksen olevan perässämme. Pakenimme yhdessä, kunnes Bradia purtiin, ja jouduin jatkamaan matkaa yksin. Bradin menettäminen oli harmi, mutta se vasta olikin tuskallista, kun jouduin myöhemmin tappamaan zombie-Bradin. RIP Brad. Onnistuin pakenemaan pelastushelikopterille, mutta Nemesis ampui sen alas. Pääsin kokeilemaan autolla ajamista, kun kaasuttelin Nemesiksen päälle. Se ei ihan sujunut, sillä Nemesis tarttui minuun tuulilasin läpi, ja ajoin meidät alas kerrostalon katolta. Hups. Kömmin autosta ulos, ja kohtasin ensimmäistä kertaa Carlosin, U.B.C.S.:n palkkasoturin, joka pelasti minut Nemesikseltä ja ohjeisti seuraamaan häntä turvalliseen paikkaan. Carlos johti minut maan alle raitiovaunuasemalle, ja olimme demon aloituspaikassa. Tapasin Carlosin kapteenin Mikhailin ja suostuin auttamaan heitä raitiovaunun virtojen palauttamisessa.
Seuraavat hetket kuluivat demosta tutuissa ympäristöissä! Osa elementeistä oli toteutettu pelissä samalla tavalla kuin demossa, mutta esimerkiksi avaintavaroiden paikat eivät olleet samoilla paikoilla. Tämä toi sekä tietynlaisen turvallisuuden tunteen ja kuitenkin yllätyksellisyyttä, mistä pidin. Kun peli erkani demosta, oli aika kohdata minun ja aseman virtalähteiden välissä olevat myrkkykasvit ja parasiittimonsterit. Resident Evil 3 remake on keksinyt keinon, jolla itselleen voi perustella yksittäisen vihreän ruohon käytön, sillä niillä sai poistettua parasiitit Jillin kehosta! Nice! Palautin virrat ja suuntasin määrittelmään, millä linjalla ratikkamme kulkisi. Tämä oli yksi pelin harvoista pulmapeleistä. Palasin takaisin asemalle, jossa Carlos, kapteeni Mikhail ja kersantti Nikolai odottivat. Kohtasin Nikolain aiemmin, kun tämä teloitti kollegansa, enkä saanut hänestä kovin mukavaa kuvaa. Nikolai osoittautui pelin toiseksi pääpahikseksi, joten ei ihme. Olimme jo lähdössä, kun Nemesis tuli taas morottamaan. Jill ryhtyi sankariksi ja hankki muille lisäaikaa paeta johdattelemalla Nemesiksen pois asemalta. Tieni vei seuraavaksi Raccoon cityn viemäreihin.
Hyvät uutiset: sain viemärissä kranaatinheittimen. Huonot uutiset: siellä oli isoja mököjä, joita varten sain kranaatinheittimen. Ilo repesi kuitenkin vasta sitten, kun poistuin viemäreistä: Nemesis nosti minut päästä maan tasolle ja osoitti minua liekinheittimellään. Alkoi kutkuttava takaa-ajo, joka päättyi ensimmäiseen boss fightiin rakennuksen katolla. Nautin kohtaamisista Nemesiksen kanssa suuresti, ja vaikka sitä tulikin kuoltua hänen käsissään, oli taistelu mielekästä ja taktikointi aivonystyröitä hivelevää. Voitettuani Nemesiksen pakenin takaisin kohti asemaa, ja matkan varrella törmäsin Kendon aseliikkeeseen. Ottaen huomioon, mitä siellä pian tapahtuisi, olin aika mieli maassa Kendon kohtaamisen jälkeen.
Pakomatkaa ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun Nemesis ilmestyi jälleen – tällä kertaa raketinheittimen kanssa! Väistely-mekaniikka tuli tarpeeseen, kun pakenin isoilla aseilla pamauttelevaa Nemesistä. Pääsin pakoon ja kohtasin jälleen Carlosin, ja suuntasimme yhdessä raitiovaunuun. Carlos jäi kuitenkin kollegansa kanssa matkasta suorittamaan omaa tehtäväänsä, T-viruksen vasta-aineen kehittäjän löytämistä, kun Jill lähti raitiovaunulla muiden selviytyjien kanssa pois kaupungista – tai niinhän siinä piti käydä. Nemesis pisti ratikan palamaan, eikä sen jälkeen selviytyjiä montaa ollutkaan. Nikolai pakeni yksin jättäen Jillin ja Mikhailin Nemesiksen armoille. Nemesis sai Mikhailin, mutta tämä räjäytti itsensä ja Nemesiksen pelastaen näin Jillin.
Samaan aikaan Carlos saapui kollegansa Tyrellin kanssa Raccoon Cityn poliisiasemalle. Pelasin Resident Evil 2 remaken B-kierroksen aiemmin tällä viikolla, joten paikka oli hyvin tuoreessa muistissa. Oli mielenkiintoista päästä tutkimaan tuttua asemaa eri näkökulmasta, ja suuntasin S.T.A.R.S.:in toimistoon itsevarmana – ehkä liiankin. Zombeja ja lickereitä tuli vastaan määrissä, mutta minullapa oli rynnäkkökivääri. Sarjatuliaseissa on se mälsä juttu, että niissä ei tarvitse panostaa niin paljoa tähtäämiseen, kuin esimerkiksi käsiaseessa. Carlosilla tuli kuitenkin annettua luotien laulaa, koska no, miksei? Carlosille ja Tyrellille selvisi, että heidän etsimänsä lääkäri ei ollutkaan S.T.A.R.S.:in toimistolla, vaan läheisessä sairaalassa. Samaan aikaan Carlos sai tiedon Nikolain petoksesta ja Jillin hankalasta tilanteesta, ja hän lähti etsimään Jilliä.
Jillinä jatkoin seikkailemista Raccoon Cityn kaduilla ja kohtasin Nemesiksen uudessa boss fightissa. Kranaatinheittimestä oli verran iloa, etenkin kun sain miinakranaatteja Nemesiksen kiusaksi. Selvisin taistelusta hyvin, mutta sen päätteeksi Nemesis infektoi Jillin viruksellaan. Myöhemmin Carlos löysi Jillin kantoi hänet sairaalaan. Nyt Carlosin tavoitteet löytää vasta-aineen kehittänyt lääkäri ja pelastaa Jillin henki yhtyivät. Sairaala Carlosin osalta oli TYÖMAA. Ympäristönä sairaala oli mainio, ja se oli suunniteltu hyvin. Sen käytävillä kuitenkin kuhisi zombien lisäksi Hunter β –liskohirviöitä, jotka pyyhkivät minulla lattiaa enemmän kuin Nemesis itse. Sairaalaseikkailujen päätteeksi Carlosille selvisi, että hänen etsimänsä lääkäri oli murhattu, ja että hän työskentelee itsekin pahiksille. Umbrella on paha omaa etuaan tavoitteleva lafka, kuka olisi uskonut! Vasta-aine kuitenkin löytyy, ja Carlos piikittää sillä Jilliä. Aineen vaikuttaessa Tyrell löytää Carlosin ja kertoo, että Raccoon Cityyn ollaan lähettämässä ydinohjus zombien ja viruksen leviämisen pysäyttämiseksi. Ohjuksen lähettämisen voisi estää vain se, että valtiolle esitettäisiin viruksen vasta-aine, jota Carlosin tietojen mukaan löytyisi lisää maanalaisesta laboratoriosta.
Kun Jill herää, on ydinohjuksen iskupäivä, ja Carlos on lähtenyt yksin laboratorioon etsimään vasta-ainetta. Kierrän Jillillä sairaalan läpi, sillä hänellä on tiirikka, jolla saisin auki kaappeja ja laatikoita, joita Carlosilla en saanut auki. Tällä reissulla koin suurimman iskun ylpeydelleni koko pelin aikana: olin jo jatkamassa matkaa, kun Vesku kehoitti minua käymään vielä katsomassa yhden sisäpihalla olevan laatikon: ”Entä jos siellä on Magnum?”. Tähän virkoin: ”Näh, siellä on varmaan vaan panoksia.”. Kun laatikosta paljastuikin Magnum, minulle tuli vahvat takaumat siihen, kun aiemmin resihistoriassani jätin Magnumin poimimatta. No, nyt Magnum oli takataskussa, ja suuntani oli kohti laboratoriota!
Labrassa vastaani tuli pelin turhauttavimmat viholliset, Pale Headit, jotka eivät kuolleet sitten millään. Epätoivoissani upotin niihin jo Magnumin panoksiakin, sillä niitä tuli koko ajan lisää ennen kuin sain edellisiäkään hengiltä. Labrassa päätehtävänäni oli sekoittaa vasta-ainetta, mikä hoitui suhteellisen nopeasti. Sitten edessä oli jälleen Nemesiksen kohtaaminen, tällä kertaa jo aggressiivisemmassa boss fightissa jätteenpoistokuilussa, jonka avulla Umbrella tuhosi tarvittaessa luomuksiaan hapon avulla. Annoin Nemesikselle sähköiskuja kuilun kyljessä olevien mekanismien avulla ja tyhjensin Magnumin ja kranaatinheittimen lippaita tehokkaasti. Kuolin muutaman kerran, mutta selvisin taistelusta iloisena ja kauhuissani siitä, että tämä ei ollut final_final_final boss fight. Ennen Nemesiksen kohtaamista Nikolai varasti minulta vasta-aineen, ja nyt jahtasimme häntä Carlosin kanssa. Nikolai sai kuitenkin etumatkaa, kun Nemesiksen viimeinen muoto saapui happosuihkun saattelemana seinän läpi. Viimeinen kohtaamiseni Nemesiksen kanssa oli upea kokemus aina maailmanlopun majesteettisesta musiikista uuden aseen, raidetykin, käyttämiseen. Vanhaan kunnon Resident Evil -tyyliin sain ammuskella kattoon asti levittyvän vihollisen heikkoja kohtia Magnumilla ja samalla palautella virtoja raidetykkiin, jotta voin antaa viimeisen kuolettavan iskun. Kun Jill makasi pian verilammikossa, joka ei ollut hänen omansa, sain vähän hymyillä.
Jill ja Carlos löysivät Nikolain pakohelikopterin luota. Nikolai tuhosi vasta-aineen kertoessaan, että mille tahansa voi asettaa hinnan, jopa ihmishengille Raccoon Cityn kokoisessa kaupungissa. Jill ja Carlos jättävät Nikolain henkiin ja odottamaan kuolemaansa ydinohjuksen suunnatessa kohti Raccoon Citya. Jill ja Carlos lentävät helikopterilla pois, ja pian Raccoon City on muisto vain. Jill vannoo tuhoavansa Umbrellan, ja sillä tiellä minä olen mielelläni mukana!
Suoritin Resident Evil 3 remaken kuudessa ja puolessa tunnissa (clear time 5h 38min.). Tallennuksia oli 37 kpl ja arvosanaksi sain C:n!
Arvostelu
Resident Evil 3 remake oli edeltäjänsä kaltaisesti visuaalisesti upea ja näyttävä kokemus, joka ylsi alkuperäisen tasolle viihdyttävyydessään ja haastavuudessaan. Oli ihanaa nähdä rakkaan Raccoon Cityn katuja ja rakennuksia ja seikkailla kaupungin päällä ja alla; erilaisia peliympäristöjä ja niille ominaisia haasteita oli sopivasti ja vaihtelu oli taattua! Tarina oli mukaansatempaava ja siinä oli tuttu opetus: kapitalismilla ja ihmisten (rahan) ahneudella ei ole rajaa. Rakastin 3 remaken hahmoja, ja etenkin Jill ja Carlos oli toteutettu upeasti dialogista hahmosuunnitteluun. Kun Jill sanoi: ”You want S.T.A.R.S? I’ll give you S.T.A.R.S!”, olin pakahtua onnesta. Jillin ja Carlosin välinen dialogi oli nokkelaa ja kuittailevaa, ja pidin siitä, mihin suuntaan Carlosia ja kaksikon välistä suhdetta oli kehitetty alkuperäisestä.
Ymmärrän, miksi pelin nimi ei ollut alkuperäisen mukaisesti Resident Evil 3: Nemesis. Resident Evil 3 remakessa oli nimittäin harmillisen vähän Nemesistä! Odotukseni alkuperäisen ja 2 remaken mukaisesti olivat sellaiset, että Nemesis jahtaa minua väsymättä suurimman osan pelistä Mr. X:n tavoin, ellei enemmänkin. Sen sijaan sain olla suurimman osan peliä rauhassa itsekseni, ja Nemesis ilmestyi lähinnä boss fighteihin ja muutamiin cutsceneihin. Jos saisin jotain tästä pelistä muuttaa, ottaisin enemmän Nemesistä, kiitos! Pelin paras osa olivat kohtaamiset Nemesiksen kanssa, ja nautin suunnattomasti tämän pelin boss fighteista!
En suoraan sanottuna pitänyt kaikista pelimekaniikoista, joita tähän remakeen oli tuotu: zombien karistamiset yhtä nappia painamalla sekä Nemesiksen irrottaminen Jillin jalasta yhtä nappia rynkyttämällä eivät toimineet niin kuin pitäisi. En tiedä, onko vika minussa vai pelissä, mutta nämä hetket aiheuttivat suurta turhautumista. Jäin myös kaipaamaan alkuperäisen quicktime-valintoja, joille näin paikan tässä pelissä useissa kohdissa. Resident Evil -peliksi tässä oli myös harvinaisen vähän pulmapelejä! Sen sijaan pidin kovasti Jillin pikaväistö-ominaisuudesta, vaikka hyödynsinkin sitä kunnolla vasta pelin loppupuolella.
Minun on yleisesti ottaen vaikeaa asettaa Resident Evil -pelejä paremmuusjärjestykseen, mutta sanoisin, että tämä sijoittuu vahvasti tasoihin alkuperäisen kolmosen kanssa! Molemmissa on omat vahvuutensa, ja se mitä tämä menettää Nemesis-vähäisyydessään, se korvaa visuaalisuudessaan ja muissa elementeissä. Alkuperäinen puolestaan oli pelimekaniikoiltaan ja vihollisiltaan väkevä kokemus, vaikka pikselinen sellainen olikin! Resident Evil 3 remake oli taidokkaasti tehty ja viihdyttävä lisäys Resident Evil -maailmaan, ja pelaan sen mielelläni joskus uudelleen, kunhan syke tästä vähän laskee!
Wine, words & lovers 