Sisältää juonipaljastuksia Fallout 4:n lisäosasta Far Harbor
Fallout 4:n päätehtävän pelattuani vuorossa olivat tarinallisten lisäosien seikkailut! Olin saanut varhaisessa vaiheessa päätehtävää sivutehtävän Far from home, joka oli yksi Valentinen etsivätoimiston toimeksiannoista. Vesku oli kertonut, että Far from home johtaa pois päämaailmasta eli Commonwealthista ja vie pelaajan täysin uuteen karttaan, joten olin säästänyt tätä tehtävää aikaan, jolloin olisin suorittanut päätehtävän. Kun Insituutti viimein kaatui, suuntasin tämän tehtävän mukana kartan koillisimpaan kolkkaan Nakanojen kotiin.
Toimeksiantaja Kenji Nakanon tytär Kasumi on kadonnut ja hän toivoi, että minä ja Nick Valentine löytäisimme hänet. Johtolangat kertoivat, että Kasumi oli alkanut epäillä olevansa synth, eli synteettinen humanoidi, ja lähtenyt haastamaan omaa inhimillisyyttään pohjoisessa sijaitsevalle Saarelle, jossa toimii synthien oma yhdyskunta. Etsiväparimme tie vei siis Saarelle Nakanojen veneen turvin!
Saari on synkkä ja sitä verhoaa radioktiivinen sumu. Kaksikkomme saapui Saaren pääkaupunkiin Far Harboriin, johon suurin osa saaren ihmisistä on kokoontunut turvaan sumulta. Far Harboria ja Saarta erottaa seinä nimeltä Hull, ja kylän asukkaat pysyttelevät visusti sen takana harjoittaen omia elinkeinojaan hyvin perinteikkäästi. Far Harbor on selkeästi kalastajakylä. Hullia kehystävät sumukondensaattorit, jota pitävät radioaktiivisen sumun poissa kylästä – kondensaattorit ovat kylän elinehto. Kylän kapteeni Avery suhtautuu vieraisiin ystävällisesti muiden kyläläisten mumisten vihamielisesti ulkopuolisista. Autettuamme kyläläisiä Hullin vahvistamisessa lähdimme etsimään Kasumia kävelymatkan päässä olevasta Acadiasta, jonne kaikki Saaren synthit ovat kokoontuneet – vai ovatko?
Acadia on Instituuttia paenneiden synthien turvapaikka ja entinen observatorio. Acadiaa johtaa DiMa, joka on toinen Instituutin varhaisista itsenäisistä synth-prototyypeistä – ja toinen käveli juuri sisään kanssani. DiMa suhtautui Nickiin yllättävän veljellisesti, mutta Nick ei tunnistanut tai muistanut DiMaa. Myöhemmin selvisi, että DiMa auttoi Nickia pakenemaan Instituutista ja pelasti hänet kamalalta kohtalolta. Tämän olisi toki voinut ottaa huomioon myöhemmässä päätöksissäni DiMan kohtalon suhteen… DiMa sai pelaajahahmon epäilemään omaa ihmisyyttään ja haastoi pohtimaan, onko tällä esimerkiksi muistoja omasta lapsuudestaan. Eksistentiaalinen kriisi, täältä tullaan!
Kasumi löytyi Acadiasta ja oli tyytyväinen uudessa kodissaan synthien keskellä. Hän kertoi DiMan salaavan jotain, joka voisi muuttaa koko Saaren kohtalon, ja näin alkoi lisäosan päätehtävä! Kiinnostuneena tein hieman etsivätyötä ja sain selville, että DiMa on piilottanut vaarallisia muistoja vanhaan ydinsukellusveneeseen, jota asuttavat nyt kultistit Atomin lapset. Atomin lapset palvovat radioaktiivista sumua ja ydinpommia Atomia, joka piilee heidän tukikohtansa Nucleusin sydämessä.
Sanottakoon nyt tässä vaiheessa, että en ole ylpeä Far Harborin lisäosassa tekemistäni ratkaisuista. Paremmalla harkinnalla olisin varmasti valinnut toisin, nyt menin enemmän hetken mielijohteiden mukaan.
Tieni vei seuraavaksi Atomin lasten luo, ja päästäkseni heidän tukikohtaansa minun oli ensin nähtävä näkyjä sumussa ja todistettava, että todella palvon Atomia. Pian pääsin sisälle tukikohtaan: Nucleus on maan alle sijoitettu ydinsukellusvene, ja kaikkialla sen ympärillä on palvovia Atomin lapsia. Suuntasin määrätietoisesti tukikohdan komentokeskukseen ja kohtasin Atomin lasten johtajan, Korkean Rippi-isän Tektusin, joka on selkeästi kaiken pahan alku ja juuri. Aiempi kultin johtaja suhtautui Far Harborin kylään suopeasti, kun taas Tektus on vihamielinen ja aggressiivinen. Tektus on syöstävä vallasta, jotta Saari voisi elää rauhassa – tai sitten voi vain nukettaa koko kultin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen.
DiMan salaisuudet ovat raivostuttavan pelimekaniikan takana, ja minun kärsivällisyyteni ei riittänyt tähän uuteen palikkojensiirtelysysteemiin totutteluun tai hidastuneeseen pelitahtiin. Selvisin kolmanteen muistoon asti ilman Veskun apua. DiMan muistot aukesivat yksitellen: #1 DiMa aikoo tehdä jotakin, jonka todisteet hänen pitää piilottaa. #2 Nucleusin ydinaseen voi räjäyttää laukaisuavaimilla, joiden sijainnin DiMa on saanut selville. Hän pelkää, että Atomin lapset käyttäisivät avaimia räjäyttääkseen pommin nousten itse hengellisesti ylöspäin. #3 Far Harborin sumukondensaattorit voi sammuttaa erillisellä katkaisijalla, mikä tuhoaisi koko kylän sumun päästessä valtaamaan sen. #4 Kuulemme DiMan ja Nickin välisen keskustelun kaksikon paetessa Instituuttia. #5 Merijalkaväen taisteluvälineiden koordinaatit
Mainittakoon, että pääsin DiMan muistot sisältävään terminaaliin kesken taistelun erittäin vaikeaa Assaultronia vastaan. Kun poistuin DiMan muistoista, Assaultron one-shottasi minut kerta toisensa jälkeen, ennen kuin ehdin edes liikkua. Seurasi turhauttavin pelikokemus koskaan, mutta pääsin kuin pääsinkin ensin pois robotin ja terminaalin välistä ja sitten tappamaan Assaultronin. Huhhuh!
DiMan muistot veivät minut seuraavaksi kolmeen eri paikkaan: Vim! Pop -tehtaalle tutkimaan DiMAn hautaamaa salaisuutta, Harbor Grand hotelliin etsimään laukaisuavaimia ja tuulivoiman hallintakeskukseen katkaisijan hallintakoodien luo. Matkalla nappasin myös merijalkaväen erikoisen taisteluasun, joka oli haudattu eri puolille Saarta ympäröivää merta. Katkaisijan koodeilla en tehnyt mitään, sillä olin valinnut, että Far Harbor olisi se ryhmittymä, jonka puolia pitäisin eniten tässä lisäosassa. Acadia oli myös suhteellisen viaton, tosin selvitettyäni DiMan salaisuuden totesin, että tämä tulee saattaa vastuuseen teoistaan: estääkseen konflikteja Saarella DiMa oli tappanut Far Harborin kapteenin ja korvannut hänet synthillä. Avery on siis synth! Koska murhasta tulee laittaa vastuuseen, kohtasin DiMan ja vaadin häntä ilmiantamaan itsensä rikoksesta. Oikeuden tuli tapahtua, vaikka se tuntuikin pahalta – varsinkin kun DiMan teloituksen jälkeen Nick alkoi kaivata kauan kadoksissa olleen veljensä perään. Oikeudentuntoisessa mielentilassani en kuitenkaan miettinyt, mitä seurauksia DiMan tuomisella oikeuteen olisi, enkä sitä, mitä vaikutuksia tällä päätöksellä olisi Nickiin. Far Harborin väki tuomitsi DiMan kuolemaan rikoksestaan, mutta Acadia ja muut synthit saisivat elää rauhassa. Mitä tulee lisäosan viimeiseen ryhmittymään: kerroin Tektusille, että räjäyttämällä ydinpommin hän voisi nostaa kulttinsa seuraavalle hengelliselle tasolle, ja mies oli hyvin suostuvainen johdattamaan seuraajansa radioaktiiviseen kuolemaan.
Suosikkiosani tässä lisäosassa oli Cliff’s Edge -hotellin alla sijaitsevassa Vault 118’ssa ratkaistava murhamysteeri. Jokaisessa Vaultissa testataan erilaisia ihmiskokeita, ja Vault 118’n tarkoitus oli testata kymmenen ökyrikkaan käyttäytymistä verrattuna satoihin kurjissa oloissa eläviin köyhiin robobrainien valvoessa koetta. Vaultin rahoitus kuitenkin katkaistiin, eikä koetta päästy toteuttamaan. Sodan alkaessa Vault suljettiin, ja sisälle ennättäneet rikkaat päättivät, että heidän paras mahdollisuutensa sodasta selviämiseen olisi siirtää omat aivonsa robobraineihin. Nämä elitisti-robobrainit olivat rullailleet menemään keskenään, kunnes sattui kamala murha: hotellin omistaja löytyi kuolleena! Suosikkiasioitani Falloutissa on muutenkin etsivätehtävien hoitaminen Nickin kanssa, joten tämän murhamysteerin ratkaiseminen oli kutkuttava seikkailu!
Far Harbor -lisäosassa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta se ei päätarinansa osalta innostanut minua niin paljon kuin Automatron tai suosikikseni kiitänyt Nuka World, josta kirjoitan seuraavassa osassa. Far Harboria vaivasi hieman ylihypetys tarinan sisäisessä narratiivissa: kaikki kylässä puhuivat siitä, kuinka vaarallinen Saari on, ja kuinka hirveitä asioita sumusta löytyisi. Vastaani tuli kuitenkin vain yksi hirviö, fog crawler, joka sai minut pelkäämään; muilta osin Saari oli vain suuri metsäkenttä, jossa kohtasin jopa vähemmän vihollisia kuin Commonwealthissa. Lisäosan päätehtävä oli mielenkiintoinen, ja kohtaamani ryhmittymät omalaatuisia. Saarella oli selkeästi tarina kerrottavana. Hauska lisäosa, mutta en ole palannut Far Harboriin sen päätehtävän ratkaisemisen jälkeen.
Wine, words & lovers 