Resident Evil: Mä en jaksa heittää enää yhtään molotovia

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 0 (remaster). Pelin sisältövaroitukset: K-17 explicit violence & gore.


Tällä pelikerralla agendalla oli Umbrellan koulutuslaitokseen tutustuminen! Rakennus muistuttaa ensimmäisen pelin kartanoa sekä ulkoasultaan että rakenteeltaan. Koulutuslaitos koostuu useista kerroksista ja sokkeloisista käytävistä, joiden osa ovista on lukittu ja osa ei. Tehtävänäni olisi kierrellä käytäviä, kokeilla ovia ja ratkaista pulmapelejä, joilla saisin uusia ovia auki. Klassista Resident Eviliä siis luvassa!

Aloitin rakennuksen tutkimisen suuntaamalla niille käytäville, joiden ovet olivat auki. Tutkin aluksi toisen kerroksen käytäviä ja löysin Umbrellan konferenssihuoneen, jossa ratkaisisin myöhemmin pulmapeliä. Seikkailin toisen kerroksen käytävissä ja löysin jokaisen Resident Evil -pelin klassikkoelementin: neliön muotoinen reikä jossakin mekanismissa. Neliökampi siis haussa! Kampi tuleekin vastaan läheisessä tapaamishuoneessa, jonka ikkunat herättävät heti epäilykseni. Tämä on Resident Evil -peli, after all. Kun korppiparvi syöksyy ikkunoiden läpi poimittuani kammen, ei voi kuin huvittua. Jotkin asiat eivät muutu! Rebecca ja Billy pakenevat tapaamishuoneesta eväinään kampi ja numerosarja 8.15.

Ennen kun kampi pääsee tositoimiin, tutkin ensimmäisen kerroksen itäsiipeä. Vastaan tulee tavallisia zombeja, jotka kaatuvat helposti. Löydän varastohuoneesta muun muassa haulikon ja pienen mustan patsaan, joka kuvastaa lihaksikasta torsoa, jolla on yksi lepakkomainen siipi. Vesku kysyy, mikä bondage-patsas tuo on. Huoneessa on tikkaat, joita on tottakai pakko kiivetä. Kaksikko päätyy parvekekäytävälle ulkoilmaan. Parvekkeella on monta zombieta, ja joutuessani väijytykseen suoriudun mielestäni taistelusta liioin osumin. Pystyn varmasti parempaan. Palaan aiempaan tallennukseen ja speed runnailen takaisin tähän kohtaan. Tällä kertaa zombiet eivät yllätä! Suoriudun nyt paljon paremmin, ja poimin kaikki esineet matkalta, sillä nyt osasin varautua riittävin inventaarioslotein. Kun kaksikko palaa pääaulaan tallennuspaikkaan, otan epähuomiossa yhden vihreän ruohon Billyn terveystilanteen ollessa fine eli paras. Huokaisten lataan aiemman tallennuksen ja menen saman kohdan kolmatta kertaa. Nyt zombiet on siististi pinottu, tavarat kerätty ja parannusaineita ja panoksia säästelty.

Kampi laulamaan! Kammen avulla Billy veivaa Rebeccan ylös hissillä, ja kaksikko joutuu ensimmäistä kertaa erilleen laitoksessa. Kuumotuskäyrä nousee irrottaessani kaksikon tiimipohjaisesta pelityylistä soolopeliin. Samalla kaksi plague crawler -ötökkää hyppää katosta Rebeccan kimppuun. Tässä kohtaa lienee hyvä sanoa, että jos pelkäät ötököitä, tämä peli ei ole hyväksi sinulle. Selviän vihollisista, koska annoin Rebeccalle haulikon. Tutkin Rebeccan kanssa kolmatta kerrosta, joka on kuumottavin ympäristö tähän mennessä. Kellohuoneessa on pulmapeli, johon palaan varmasti myöhemmin. Ulkoilmassa sijaitseva suihkulähdealue johtaa suureen halliin, joka näyttää joltakin teollisuushallin, viemärin ja kidutuskammion väliltä. Hallissa on häkkejä, veivejä ja aivan liikaa tilaa. Tunnistan kyllä boss battle -alueen, kun sellaisen näen. Vielä kuitenkin vaikuttaa olevan hiljaista. Laskeudun hallista portaat alas takaisin laitoksen toiseen kerrokseen ja avaan oven, jonka kautta Billy pääsee luokseni.

Naiivisti ajattelen, että se, mitä seuraavaksi tapahtuisi, onnistuisi keräämättä mukaan kaikkia käytettävissä olevia aseita. Rebecca ja Billy palaavat halliin. Billy kääntää kammesta, minkä ansiosta metallinen häkki nousee, ja Rebecca saa napattua sen alla oleilevan tuliavaimen. Tästä kuitenkin seuraa cutscene, ja Rebeccan kimppuun hyökkää T-virukselle altistunut jättikokoinen tuhatjalkainen – siis puolikkaan hallin kokoinen tuhatjalkainen. Rebecca on pois pelistä, ja Billyn on vapautettava hänet ja tuhottava tuhatjalkainen. Harmi vaan, että esimerkiksi parempi haulikko on Rebeccalla. Tyhjennän kaikki aseeni tuhatjalkaiseen, mutta ötökkä ei siitä hetkahda. Billy kuolee, ja nyt minulla on mahdollisuus suoriutua paremmin. Suunnatessani takaisin yläkertaan pysähdyn tutkimaan matkan varrella huoneen, josta onnekseni löytyy kranaatinheitin, lisää haulikon panoksia ja valkoinen miniatyyripatsas. Kun palaan halliin, tyhjennän Rebeccan inventaarion lattialle myöhempää käyttöä varten. Myöhempää käyttöä ei onneksi tarvita, sillä kranaatinheitin ja haulikko riittävät tuhatjalkaisen päihittämiseksi.

Nyt pääsen kahteen uuteen paikkaan tuliavaimella. Keittiö tarjoaa minulle sytytysnestettä Billyn sytkäriin sekä muutaman lasipullon, joista saisi mukavasti lisää Molotoveja. Toinen tuliavaimella aukeava ovi johtaa työhuoneeseen, josta saan panoksia ja rautaneulan. Rautaneula sopii mukavasti kellohuoneen kelloon, jonka viisarit voi säätää kellonaikaan 8.15. Tämä avaa kaksi ovea lisää ja huokaisen syvään. Toinen ovi on pääaulan itäsiiven työhuone, mutta toinen on sen länsisiiven käytävän päätyhuone. Alakerran länsisiipi on ollut koko ajan auki, mutta olen vältellyt siellä käymistä kuoltuani siellä useaan otteeseen tämän pelikerran alkupuolella. Palataan siihen kohta, kun sinne palaaminen on väistämätöntä. Itäsiiven työhuone tarjoaa minulle toisen palasen kirjastosta löytämääni mikrofilmiin. Mikrofilmit taskussa ja inventaario täynnä aseita suuntaan länsikäytävälle. Käytävä on tyhjä – vielä. Oikealla on vessa, josta löytyy yksi vihreä ruoho ja bensakanisteri. Minulla ei vieläkään ole riittävästi motivaatiota hakea niitä, sillä kun vessasta yrittää poistua, kimppuun hyökkää iilimadoista koostuva hirviö. Olen kuollut siihen riittävän monta kertaa. Harmi vain, että samanlainen hirviö odottaa länsikäytävällä, kun sitä pitkin yrittää palata aulaan. Länsikäytävän päädyn ovi aukeaa tuliavaimella, jota en tarvitse enää. Huoneessa on projektori, joihin asetan mikrofilmit ja saan MO-levyn ja pulmapelin ratkaisun. Palatessani kohti pääaulaa räiskin molotoveilla ja haulikoilla, ja pääsen kuin pääsenkin tuosta kirotusta käytävästä pois.

MO-levy kuuluu konferenssihuoneen puhujanpönttöön. Systeemi kysyy kaksimerkkistä salasanaa, jonka voi näppäillä asettumalla konferenssihuoneessa oikeiden paikkojen kohdalle ja synkronoimalla hahmoilla niiden edessä olevien nappien painamiset. Kolmen oven molemmille puolille on sijoitettu ritarihaarniskat, joiden miekat siirtyvät nyt pois ovien edestä, ja pääsen tutkimaan uusia paikkoja. Ensimmäisenä käyn tsekkaamassa etupihan. Siellä ei ole paljoa nähtävää, ja pääsen ratkaisemaan siellä olevan tehtävän ilmeisesti myöhemmin. Myös kolmannen kerroksen haarniskaovi ei paljasta mitään ajankohtaista: oven takana on observatoorio, josta saan panoksia, ja jossa odottaa pulmapeli myöhempää varten. Viimeinen ovi on toisessa kerroksessa, ja sen takaa paljastuu käytävä ja kaksi huonetta. Toinen huoneista on työhuone, jonka lattialla on valtava shakkilauta. Työpöydällä on myös shakkilauta, ja shakkinappulat ovat keskenään eri asennoissa. Työnnän shakkinappuloita, mutta muutaman alta paljastuu venttiili, josta vuotaa myrkyllistä kaasua. Palaan edelliseen tallennukseen ja teen saman virheen toisen shakkinappulan kohdalla. Jälleen kolmas kerta toden sanoo, ja saan shakkinappulat täsmäämään. Onnistuminen siirtää pöydällä olevaa shakkilautaa ja paljastaa Pahan kirjan, jonka sisältä saan toisen siiven mustalle patsaalle. Toisesta huoneesta löytyy zombeja ja parannustavaroita.

Pohdin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muistan kirjastossa olevan sivuhuoneen, jonka saan avattua sytyttämällä Billyn sytkärillä oven viereisen lampun. Huoneessa on Hyvän kirja ja sen sisällä valkoisen patsaan enkelinsiivet. Hallelujah! Asetan enkelin siivet valkoiseen patsaaseen ja vien molemmat patsaat pääaulan vaakaan, joka julistaa, että kun hyvä ja paha ovat tasapainossa, uusi reitti aukeaa. Asettamalla patsaat vaakaan Dr. James Marcusin muotokuva nousee ylös ja paljastaa reitin seuraavalle alueelle, josta lisää ensi kerralla!

Resident Evil 0 vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua ja aivotyötä kuin aiemmat pelit, mikä on virkistävää ja kutkuttavaa. Inventaariotetrikset, hahmojen synkronointi erilaissa tehtävissä ja pulmapelit muodostavat hienon älyllisen kauhupelin, jonka kimppuun palaan innolla taas pian!