Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 0 (remaster). Pelin sisältövaroitukset: K-17 explicit violence & gore.
Tänään oli vuorossa tehdasrakennuksen läpi seikkailu Rebeccan kanssa! Lähdin liikkeelle tutkimaan paikkoja ja huomasin pian, että inventaarioni oli liian täynnä noukkiakseni avaimen, joka olisi olennainen etenemisen kannalta. Päätin lähteä takaisin tyhjentääkseni tavaraa tallennushuoneeseen – ja silloin kaksi hunteria hyökkäsi kimppuuni. Kuten kuka tahansa siinä tilanteessa, aloin räiskiä magnumilla – milläs muullakaan? Sain hunterit matalaksi ja tilaa inventaarioon, joten poimin avaimen maasta. Näytöllä oli huolestuttava kuva prototyyppi-tyrantista, ja siinä kohtaa sitä voi vain nauraa. Billylla on kaikki järeät aseet, jos magnumia ei lasketa mukaan. No, sillä mennään, mitä on!
Seuraavaksi huomasin olevani hukassa. Kaikki ovet oli tutkittu, mutta en tiennyt, minne edetä. Minulla oli avain, mutta mihin se sopi? Löysin lopulta ohjauspaneelin tallennushuoneesta, mikä nosti viereiseen halliin valtavan tason, jolla pääsisin laskeutumaan alas. Tunnen boss-alueen, kun näen sellaisen. Suuntasin tasolle magnum kädessä ja laskeuduin alas. Ei bossia. Kohtasin kollegani cutscenessa, mutta itsepäisesti halusin jäädä yksin etsimään Billya. Siihen suuntaan ei ollut eteneminen, joten kokeilin hissiä tason toisella puolella. Hissin vieressä oli epäilyttävä kivikasa, ja sieltähän tyrant saapui minua viihdyttämään! Ovi laskeutui hissin vieressä rajaten taistelualueen pieneen tilaan, joten taso ei ollutkaan bossia varten. Pienessä tilassa oli kuitenkin helppoa tanssia tyrantin kanssa, joten ei hätää! Latasin suurimman osan magnumin panoksista tyrantin paljaaseen sydämeen – hyvin perinteinen Resident evil -pahis siis kyseessä. Tyrant oli voitettu huomattavasti nopeammin kuin muutama muu pahis myöhemmin tällä pelikerralla. Nousin hissiin ja suuntasin pohjimmaiseen kerrokseen.
Tehdasrakennus olikin nopea alue, sillä saavuin nyt puhdistuslaitokselle. Ensimmäisenä saavuin pulmapelin eteen, jossa minun tuli kytkeä virrat päälle laitokseen. Alkuun pulmapeli oli aivonystyröitä kutkuttava, mutta pian pääsin siitä kärryille – ja sitä tulisikin veivattua useampaan otteeseen. Lähdin jatkamaan matkaa aktivoituneella hissillä ja kohtasin kolme tavallista zombieta! Kuinka viristävää! Peli antoi minulle myös pulloja ja parannusvälineitä, joista jälkimmäisestä minulla on ollut huutava pula jo pitkään – ja olisi tästäkin eteenpäin. Astuin innokkaana seuraavaan huoneeseen, jossa iilimato-Marcus hyökkäsi kimppuuni. Minulla ei ollut keinoa taistella sitä vastaan, joten juoksin sen ohi ottaen kuitenkin osumaa. Sinne menivät ne ruohot! Seuraavassa huoneessa sain tyhjiä pulloja, jotka myöhemmin tekisivät molotoveina käristystä tuosta iilimato-mököstä! Tieni vei eteenpäin syvemmälle puhdistuslaitoksen uumeniin. Edessä oli jälleen pulmapeli, jonka laatikkojen parissa vietin tarpeettoman kauan aikaa ennen kuin tajusin, että tarvitsisin Billyn sen ratkaisemiseksi. Jatkoin matkaa ja löysinkin Billyn! Jee!
Aloin kuitenkin olla tyytymätön etenemiseeni, ja tiesin, että pystyisin parempaan. Minua alkoi myös hirvittää, pääsisinkö takaisin tehdasrakennukseen hakemaan kranaatinpanoksia ja tallennusvälineitä. Päätin palata tallennuksissa taaksepäin ja ottaa uuden strategian: tekisin virtapulmapelin, menisin hissillä tappamaan kolme zombieta ja poimisin pullot sekä ruohot. Palaisin takaisin ja tankkaisin pullot molotoveiksi ennen paluuta takaisin tehdasrakennukseen. Pudottaisin inventaariosta kaiken paitsi pistoolin ja sen panokset voidakseni roudata kaiken taakse jättämäni tähän tallennustilaan.
Strategia oli hyvä, paitsi että matkalla kohtaisin yhden hunterin. Poimin matkalta pistoolin ja magnumin panoksia sekä ruohoja, mutta hunterin yllättäessä jouduin käyttämään parannusvälineet. En ollut tyytyväinen, ja palasin taaksepäin. Uusi yritys! Tällä kertaa pidin molotovit mukana ja hunter tipahti mukavasti. Nyt minulla oli panoksia ja ruohoja matkassa, ja kävin heittämässä ne tallennushuoneeseen ennen paluuta tehdasrakennukseen. Kävin poimimassa heittokoukun, kranaatin panokset ja ink ribbonit, ja palasin tallentamaan. Toistin aiemmin pelaamani ja pääsin Billyn kanssa laatikkopulmapelihuoneeseen ehjin nahoin. Pulmapelin kanssa vierähti tovi, mutta sain sen läpäistyä. Ratkaisun palkintona oli pyöreä kahva, joka sopisi sen käytävän oveen, jossa meitä odotti jälkeen jättämäni iilimato-Marcus. Painelin huoneeseen aggressiolla ja saimme sen matalaksi. Palasin tallennushuoneeseen toteuttamaan inventaariota ja valjastamaan hahmoni sopivilla välineillä ja aseilla. Tallentamisen jälkeen laitoin kahvan käytävän oveen ja astuimme sisään. Edessä oli kuusi riutunutta mutta tavallista zombieta, ja ne oli helppoa voittaa – liian helppoa. Billylla oli kädessään haulikko, kuten uusille alueille mentäessä on järkevää, mutta haulikon panosten tuhlaaminen ei ollut järkevää tavallisiin zombeihin. Jatkoin pelaamista vielä tovin, mutta ärsytys suoriutumiseen oli sen verran suurta, että palasin taaksepäin tallennuksissa. Rebecca ja Billy saivat zombiet matalaksi pistooleillakin, ja olo oli heti parempi. Suunta vei zombien ja hunterien läpi tallennushuoneeseen, joka sai hälytyskellot soimaan: huoneessa on kranaatinpanoksia, ensiapusuihke, parannusruohoja ja pistoolin panoksia. Edessä ei varmastikaan ole boss fight, ehei! Mutta se olkoon tulevaisuuden Saanan murhe, sillä tämän päivän pelit päättyivät tähän tallennukseen! Kohti loppua mennään!
Haaveenani oli, että ehtisin pelata Resident Evil 0, 5 ja 6 sekä 7:n DLC:t ennen Resident Evil: Villagen julkaisua. Pelattavaa on kuitenkin ollut muutakin, ja edistymiseni tällä saralla on ollut hitaampaa. Nyt tavoitteenani on, että saan pelattua tämän pelin loppuun ja (toivottavasti) striimattua Resident Evil 7:n DLC:t Not a hero ja The end of Zoe ennen kuin Village ilmestyy! Ennakkotilasin pelin tänään, ja hype alkaa olla vahva!
Wine, words & lovers 