Resident Evil: Village – Osa 3

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia peleistä Resident Evil: Village (2021) ja Resident Evil: Biohazard (2017). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore, lapsen sieppaaminenlapseen kohdistuva väkivalta

Ennen kuin lähden Heisenbergin luokse, suuntaan takaisin Benevienton haudalle, sillä nyt minulla on hautakivestä puuttuva palanen. Haudasta aarteen saaminen ei kuitenkaan ole pala paikalleen ja kiitokset -homma, vaan eteeni haudalla hyppää iso hirviö yhtä ison kirveen kanssa. Säikähdys ja adrenaliini pumppaavat viholliseen luoteja ja pian se makaakin maassa, samoin kuin kaikki kimppuun käyneet lycanit. Saan haudasta aarteen, jonka myyn Dukelle.

Kartan mukaan etenemisreittejä on kaksi, enkä ole varma, kumpi niistä vie Heisenbergin luo. Päätän suunnata linnakkeeseen, joka osoittautuu oikeaksi reitiksi eteenpäin. Linnake on täynnä lycaneita – niitä on aivan määrissä. Panokset alkavat hupenemaan, joten paniikki alkaa iskeä. Totean, että tässä kohtaa täytyy tehdä peliliikkeitä, jotta pääsisin pelin läpi palaamatta aiempiin tallennuksiin säästelemään panoksia. Minulla on nimettäin ässä hihassa: kivääri, johon löytyy reilusti panoksia. No-scopeilen menemään lycan-armeijaa ja etenen ripeästi linnakkeessa eteenpäin. Kaikkia vihollisia ei ole pakko tappaa, mutta kaikki maasta löytyvä loot on kerättävä. Kun luulen selvinneeni lycaneista, kohtaan pelin alkupuolella vastaan tulleen valtavan lycanin, joka heiluttaa sotavasaraansa. Minulla ei ole panoksia tähän, totean, ja jatkan silti eteenpäin. Taistelu hirviötä vastaan menee panosmäärään nähden ihan hyvin, kunnes tavallisia lycaneita liittyy mukaan taisteluun. Kuolen kerran. Pelkällä tahdonvoimalla ja oikein ajoitetuilla laukauksilla taistelu kääntyy ja päättyy edukseni, mutta sen jälkeen Ethanilla on oikeasti enää kiväärinpanoksia. Kylmä hiki valuu otsalla. Saan viimeisen Rosen sisältävän purkin, ja Heisenbergin ääni ohjeistaa viemään ne alttarille. Koska Ethan on hyvä poika, hän tekee työtä käskettyä ja avaa alttarilta reitin Heisenbergin tehtaalle. Tästä hauskuus vasta alkaakin, ja kun sanon hauskuus, tarkoitan jotain ihan muuta.

Uskon tietäväni suunnilleen, mitä odottaa, kun suuntaan Ethanin pellon poikki Heisenbergin tehtaaseen. Heisenberg kohtaa Ethanin henkilökohtaisesti heti sisään päästyäni ja haluaa neuvotella. Tiedän, että ennen pelin julkaisua internet oli rikki Ladyy Dimitrescusta, mutta yhtään tämän upeutta vähättelemättä Heisenberg on ehdottomasti pelin viehättävin hahmo. Vaikka pelissä kirjaimellisesti pelastetaan Ethanin lasta, on Heisenbergissa silti enemmän DILF-energiaa. Heisenberg tarjoaa Ethanille diiliä: myös hän haluaa Äiti Mirandan hengiltä, ja he voisivat tehdä yhteistyötä. Toivon hartaasti, että peli antaisi minun tehdä valinnan, mutta sen sijaan Ethan kieltäytyy ja sinetöi lähitulevaisuutensa olevan tuskainen ja kuumottava. Heisenberg potkaisee Ethanin ansakuiluun, ja eteeni kohoaa hirviö, jonka ylävartalo on metallinen vimmatusti pyörivä potkuri. Lähden juoksemaan pakoon potkurihirviötä, sillä sitä vastaan ei selkeästi kuulu taistella. Potkurin terät vievät Ethanin hengen kahdesti ennen kuin löydän oikean pakoreitin pois sen kynsistä. Saan hieman panoksia ja huojennun hetkeksi.

Huojentuminen oli virhe. Heisenbergin tehdas on täynnä mekaanisia hirviöitä, jotka haluavat Ethanin hengiltä. Minulla on reilusti kiväärin panoksia ja hyvin hintsusti kaikkia muita, mutta eteenpäin on mentävä. Minun tulee saada sähköt päälle, ja fiilis on paikan kuumottavuudesta huolimatta luottavainen. Kohtaan operaatiotuolissa istuvan hirviön, jolla on rinnassa punainen valo, jonka oletan olevan sen sydän, ja toisen käden tilalla valtava pora. Hirviö näyttää juuri siltä, että se lähtee liikkeelle poimiessani etenemiseen tarvittavan tavaran. Lasken miinan hirviön jalkoihin ja etenen. Hirviön noustessa seisomaan miina räjähtää, ja virnistellen viimeistelen sen kolmella laukauksella. Gotcha!

Porakätiset hirviöt nauravat kuitenkin viimeisenä, sillä löydän pian käytävän, jossa niitä roikkuu siisti jono. Miinoitan käytävän ja pidättelen hengitystäni laittaessani virrat päälle. Miina räjähtää, ja tiedän, että ne ovat tulossa. Juoksen. Tehdas on kuumottava ja täynnä mekaanisia hirviöitä, jotka onneksi saa matalaksi ampumalla niitä punaiseen valosydämeen. Saavun valtavan hallin portaikoille, ja hallin keskellä on porrasjärjestelmä kohti ylhäällä kohoavaa turbiinia, joka pyörii vimmatusti. On selvää, että turbiini pitää pysäyttää, jotta pääsisin kiipeämään sen läpi. Eteeni lentää kuitenkin kaksi mekaanista porahirviötä, joilla on jetpackit. Hirviöt lentelevät ylös portaita perässäni, ja minulla ei ole riittävästi panoksia tähän. Huomaan, että turbiinin saa sammumaan ampumalla neljää punaista valoa sen varressa. Taisin kuolla tässä kohtaa, koska palasin halliin pian uudelleen. Nyt ennakoin ja ammuin turbiinin punaiset valot ennen kuin hirviöt hyökkäsivät ja pääsin juoksemaan niitä pakoon pysähtyneen turbiinin läpi. Ilmavirta kiskaisee Ethanin toiseen turbiiniin, jonka voi sammuttaa ampumalla sen keskelle. Kädessäni oleva ase ei riitä sen sammuttamiseen ja kuolen. Toisella kerralla osun ja saan turbiinin sammuksiin pelastaen Ethanin hengen. Eteneminen tehtaassa jatkuu!

Pärjään olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Tehtaan tutkiminen ja mekaanisten hirviöiden kohtaaminen jatkuu, ja sitten kohtaan potkurihirviön uudelleen labyrinttimaisessa huoneessa. Heisenberg on siitä mukava, että hän on jättänyt muistiinpanoja ympäri tehdasta, ja nämä muistiinpanot kertovat, millaisia vihollisia hän on kehittänyt. Potkurihirviön kohdalla kerrotaan, että siihen liittyy ylikuumenemisongelmia, joten minun täytyy vain juoksuttaa sitä ympäri labyrinttia ja ampua sitä moottoriin. Tämä väliboss on todella hauska ja viihdyttävä! Ja sitten kohtaan viimein Heisenbergin, joka aikoo käyttää Rosea ja tämän mysteerisiä voimia voittaakseen Äiti Mirandan. Heisenberg mutatoituu, kuten hyvän Resident Evil -bossin kuuluu, ja hän syöksee Ethanin tehtaansa kuiluun. Kaiken sen työn jälkeen, jonka näin kiivetäkseni tehdasta yläkerroksiin!

Ethan kohtaa kuilun pohjalla Chrisin, joka on murtautunut tehtaaseen ja piilottaa sinne pommeja. Vihainen Ethan vaatii saada tietää, miksi Chris ampui Mian. Chris vetää maton Ethanin alta: hän ei ampunut Miaa vaan täksi naamioituneen Äiti Mirandan. Mia on siis elossa. Chris kertoo, että Äiti Miranda on tehnyt kokeita aiemmasta pelistä tutun moldin kanssa. Rose ja kylän neljä hallitsijaa ovat osa Äiti Mirandan sairaita kokeita. Ethanin ja Chrisin on saatava Rose pian takaisin, sillä Äiti Miranda valmistelee seremoniaansa paraikaa. Mutta edessä on vielä Heisenbergin boss fight, ajattelen. Ei tehtaasta ole vielä päästy. Sitten Heisenbergin tehtaan valtadynamiikka muuttuu täysin: Chris aseistaa Ethanin Heisenbergin kohtaamista varten tankilla, jossa on raketinheitin ja valtava moottorisaha aseina – ja tässä tankissa on loputtomasti panoksia.

Ethan hyppää tankin kyytiin ja suuntaa ulos tehtaasta aukiolle, jossa hän kohtaa mutatoituneen mekaanisen Heisenbergin. Taistelu on todella tasainen Ethanin taistelutankin vuoksi, kunnes Heisenberg onnistuu viimein tuhoamaan sen ja pakottamaan Ethanin taistelemaan jalan. Heisenbergin voittaminen on kuitenkin yllättävän helppoa: kun Chris räjäyttää tehtaan, ja Heisenberg on hetken poissa tolaltaan, Ethan räjäyttää Heisenbergin tankkinsa rakentinheittimellä tyylikkäässä ilmalennossa. Olenko pettynyt siitä, että Heisenbergin boss fight ei ollut sitä, että ensin Heisenberg pesee Ethanilla lattiaa ihmismuodossaan ja sitten mutatoituu hirviöksi, jonka mekaanisia silmiä pääsee räiskimään? Olen. Oliko tämä silti valtavan hauska ja erilainen boss fight? Todellakin!

Ethan ja Äiti Miranda kohtaavat kasvotusten. Äiti Miranda kertoo, että hän on esiintynyt sekä Mian hahmossa että kylän mysteerisenä eukkona, eikä Ethan ole osannut aavistaa mitään. Kuten kunnon pahiksen kuuluu, Äiti Miranda paljastaa monologissaan suuret suunnitelmansa: Rose on Evelinen, eli Resident Evil: Biohazardin pääpahiksen, seuraaja ja viimeisin muoto. Äiti Miranda aikoo palauttaa edesmenneen tyttärensä Evan Rosen kehoon moldin avulla, sillä mold säilyttää kuolleiden olemukset itsessään, ja hän on kaiken tämän ajan etsinyt sopivaa kehoa lapsensa palauttamiseksi. Yleensä tällainen pahismonologi johtaisi Äiti Mirandan lähes välittömään voittamiseen, mutta sen sijaan tilanne käännetään päälaelleen: Äiti Miranda repii Ethanin sydämen tämän rinnasta ja lähtee suorittamaan seremoniaa Ethanin tehdessä kuolemaa maahan lyyhistyneenä. Aika rohkea veto tappaa päähenkilö ja pelin pelattava hahmo!

Chris Redfield tupakoi autossaan ja kertaa pelin tapahtumat. Chris nousee autosta ja alkaa käydä selväksi, että nyt otetaan ohjat hänestä. Ensimmäisenä avaan inventaarion ja henkäisen: sarjatuliaseita ja niihin määrissä panoksia! Huomattavasti parempi tilanne kuin Ethanilla vielä hetki sitten. Chris suuntaa öiseen tulessa olevaan kylään, joka on vähintään yhtä henkeäsalpaava näky kuin Ethanin ensi kertaa saapuessa kylään. Ethan ja kumppanit huomaavat, että heidän entinen työnantajansa BSAA (eli Bioterrorism Security Assessment Alliance) on myös saapunut paikalle.

Koska Chris on raskaammin aseistettu kuin Ethan, on vihollisten määrä myös suhteutettu tähän. Lycaneita lappaa Chrisin päälle, ja vihollisia tulee niitata samalla, kun Chris osoittaa taistelutovereilleen Mirandan mold-keskittymää hyökkäystä varten. On hieman antiklimaattista räiskiä lycaneita sarjatuliaseella sen jälkeen, kun Ethanin on pitänyt selvitä niitä vastaan pelkällä pistoolilla, mutta räiskitään silti menemään! Chris pääsee etenemään maan alle, jossa hän kohtaa sotavasaralla aseistetun jättilycanin. Chrisin asearsenaalilla vihollinen vikisee nopeasti ja eteneminen jatkuu. Moldin seassa on valtava sikiö, johon Chris kiinnittää pommin. Chris löytää Mirandan labran, jossa on paljon tarinan kannalta merkityksellisiä todisteita, esimerkiksi tiedostot Dimitrescusta, Heisenbergista, Benevientosta ja Moreausta ja kokeista, joita Äiti Miranda teki selvittääkseen, sopisiko joku heistä Evan uudeksi kehoksi. Ei ihme, että Heisenberg halusi Äiti Mirandan hengiltä. Chris löytää myös kirjeen, jossa Ozwell E. Spencer kertoo Mirandalle suunnitelmistaan käyttää heidän yhteisiä suunnitelmiaan luodakseen bioaseita löytämästään viruksesta ja perustaakseen tätä tarkoitusta varten yrityksen nimeltä Umbrella. Juoni tiivistyy. Chris löytää labrasta myös vangitun elossa olevan Mian, joka vaatii saada tietää, missä hänen miehensä ja tyttärensä ovat.

Sillä välin kuoleman kielissä oleva Ethan hallusinoi Evelinen, joka tekee merkittävän paljastuksen: Ethan kuoli kolme vuotta sitten Resident Evil: Biohazardin alussa Jack Bakerin kädestä ja on pystyssä ainoastaan moldin voimalla. Mahtavaa, että peli tekee tietoisen valinnan selittää, miksi Ethan esimerkiksi pystyy kasuaalisti kiinnittämään irronneita käsiään takaisin paikoilleen ja paranemaan tappavista vammoista epäinhimillisen nopeasti! Ja koska Ethan on elossa vain moldin voimalla, hän voi olla sitä varmasti myös ilman sydäntään? Ethan avaa silmänsä Duken kärryn kyydissä ja on aika valmistautua final boss fightiin!

Minulla ei ole yhtään parannustavaraa ja panoksia vain rajoitetusti. Ostan Duken kaupasta kaiken olennaisen ja rynnin suoraan Äiti Mirandan luokse keskelle seremoniaa. Äiti Miranda on palauttamassa tytärtään Rosen kehoon. Boss fightina Äiti Miranda on hyvin tyydyttävä ja looginen, ja usean kuoleman jälkeen pääsen jo usean vaiheen taistelua eteenpäin. Kun Äiti Miranda on tappanut Ethanin kaksitoista kertaa, alan todella kaivata edes yhtä parannustavaraa. Palaan Duken luokse ja hakkaan päätä seinään: hänen vierellään on tavara-arsenaali boss fightia varten, ja olen ihan tyytyväisenä juossut onneni ohi. Kerään panokset ja oi niin tarpeellisen parannustavaran ja palaan Äiti Mirandan luokse. Puuttuneilla panoksilla ja parannustavaralla saan tasoitettua kaksikon välisen eron ja viimeisteltyä Äiti Mirandan. Se oli tyydyttävä kokemus!

Ethan poimii tyttärensä syliin tehden kuolemaa. Chris saapuu paikalle ja ottaaa Rosen turvaan käsivarsilleen. Chris taluttaa Ethania pois paikalta ja kertoo, että kun he pääsevät tarpeeksi kauas, he voisivat räjäyttää mutatoituneen sikiön Chrisin asettamalla pommilla. Ethan ottaa räjäyttimen ja pyytää Chrisiä viemään Rosen turvaan. Ethan kävelee sankarillisesti takaisin vihollista kohti Chrisin kuljettaessa Rosen helikopterille, josas Rose odottaa. Helikopteri poistuu paikalta Ethanin räjäyttäessä itsensä ja koko kylän. Chrisin kumppani kertoo, että BSAA lähetti Äiti Mirandaa vastaan sotilaiksi naamioituneita bioaseita, ja että he onnistuivat keräämään yhden bioaseen ruumiin talteen. Chris käskee poimia tiiminsä kyytiin ja suunnata kohti BSAA:n Euroopan tukikohtaa, sillä jonkun on maksettava tapahtuneesta.

Lopputeksteissä pyörii Mian (tai siis Mirandan) alussa lukema satu, jossa lapsi eksyy metsään. Satu kuitenkin jatkuu pidemmälle ja huipentuu siihen, kuinka isä uhraa itsensä pelastaakseen tyttärensä. Epilogissa aikuinen Rose vie kukkia Ethanin haudalle tämän syntymäpäivänä. Pukuun pukeutunut agentti hakee Rosen. Mies kutsuu vitsaillen Rosea Evelineksi, ja Rose suivaantuneena uhkaa tehdä asioita, joista ”edes Chris ei tiedä”. Miehen korvanappiin saama viesti paljastaa, että jossakin on tarkka-ampuja valmiina puuttumaan tilanteeseen, mutta mies käskee ampujaa antamaan asian olla. Rose nousee kyytiin, ja kaksikko ajaa pois. Horisontissa autoa vastaan kävelee hahmo.

The father’s story is done.

Resident Evil: Village oli kaiken odotuksen arvoinen peli: pelottava, kuumottava, tarinallisesti vahva ja hahmokokoelmaltaan kiinnostava ja monipuolinen! Peli oli hyvässä tasapainossa taistelua, kauhua, pulmapelejä ja boss fighteja. Tavallisessa vaikeusasteessa oli riittävästi haastetta, ja koin riittävästi pelkoa ja pakokauhua inventaarion riittämisestä. Dimitrescu, Heisenberg, Beneviento ja Moreau olivat onnistuneita pahiksia, joiden omat alueet tarjosivat jokainen erilaisia kauhukokemuksia. Viehättävien pahisten kanssa taisteleminen tuo kokemukseen aina uudenlaisen vireen, ja siksi etenkin Dimitrescun linna oli uudenlainen kokemus Resident Evil -peliin.

Tiesin pelistä etukäteen pitkälti vain demojen sisällön ja pääpiirteisesti Dimitrescun ja Heisenbergin persoonat, ja siksi etenkin House Beneviento onnistui iskemään ilmat pihalle niin kutkuttavalla tavalla. Ensin vietät muutaman tunnin kauniiden vampyyrinaisten jahtaamana upeassa linnassa, ja seuraavaksi oletkin puolustuskyvyttömänä pimeässä talossa pelottavien nukkejen ympäröimänä. Resident Evil: Village onnistui muuttamaan tunnelmaansa niin äkillisesti mutta johdonmukaisesti, että seuraavaa kohtaamista oli hyvin vaikeaa ennakoida. Pelkäsin aidosti useaan otteeseen pelin aikana, ja tämä aito kauhun tunne nostaa pelin Resident Evil -pelien parhaimmistoon. Vahvaan tunneskaalaan oli sidottu myös merkityksellinen ja mukaansatempaava tarina, ja olin erityisen ilahtunut siitä, kuinka vahvasti tämä osoittautui Resident Evil: Biohazardin jatko-osaksi myös tarinallisesti. Pelien tarinat sitoutuivat vahvasti yhteen ja Village täydensi edeltäjäänsä yllättävästi ja ilahduttavasti. Ethan kasvoi aiempaa monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi päähenkilöksi, jonka kuolema jäi aidosti harmittamaan. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Resident Evil: Villageen ja en malta odottaa, että pääsen pelaamaan sen uudestaan!