Resident Evil: Village – Osa 2

Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia peleistä Resident Evil: Village (2021) ja Resident Evil: Biohazard (2017). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore, lapsen sieppaaminen, lapseen kohdistuva väkivalta, nukkepelko

Dimitrescun linna takanaan Ethan Winters suuntaa seuraavaksi linnan mailta käytävään, jossa hän kohtaa jälleen mysteerisen eukon, joka kertoo Ethanille Äiti Mirandasta, kylän neljästä hallitsijasta ja Rosen roolista kylän kohtalossa. Eukko leikittelee ”melkein kuollut” -termillä, mikä enteilee pahaa – etenkin kun hän kertoo myös, että Ethanin tytär Rose tullaan pian uhraamaan jonkinlaisessa seremoniassa. Elämä elämästä. Ethan jatkaa matkaansa.

Seuraavaksi Ethan löytää seremoniapaikan ja alttarin, jotka ovat mitä ilmeisimmin rituaalin näyttämö myöhemmin pelissä. Ethan kohtaa uudelleen kauppias-Duken ja näyttää hänelle löytämäänsä oranssia lasipurkkia. Duken paljastus saa sekä Ethanin että pelaajan voimaan pahoin: purkissa on Ethanin tyttären Rosen pää. Kristallisoitunut, mutta pää kuitenkin. Duke kertoo, että krisallisoitu Rose on jaettu neljään purkkiin, mutta hänen olemuksensa on edelleen koskematon, ja tytär voitaisiin palauttaa kokonaiseksi tuomalla kaikki purkit yhteen. Pään sisältämä purkki oli Dimitrescun linnassa, joten lienee helppoa päätellä, keillä on loput Ethanin tyttären palasista: Benevientolla, Moreaulla ja Heisenbergilla. Duke näyttää tien kylässä sijaitsevaan taloon, jossa on punainen savupiippu: sieltä Ethan löytäisi avaimen, jolla hän pääsisi Benevienton luo ja siitä eteenpäin. Palaan tutkimaan kylää ja uusia rakennuksia. Löydän yhdestä talosta vihjeen, jossa on yksi kuumottavimmista viesteistä, joita autiosta kylästä voi löytää: ”Look out the window”. Kyllä kokematonkin kauhupelaaja tietää, että edessä on jumpscare, mutta kyllä se silti säikäyttää, kun katsoo ulos ikkunasta ja kimppuun hyökkää hirviö. *surprised Pikachu*. Kun hirviö on hoideltu, voin hoitaa pulmapelin loppuun ja jatkaa matkaani. Löydän talon, jossa on punainen savupiippu, ja suuntaan sisälle. Avaimen lisäksi sisältä löytyy lappu, joka antaa Ethanille lisää vihjeitä: ”[Rose] is the chosen child. She will return to her original form no matter what befalls her.”. Matkalla punaisen savupiipun taloon Ethan on onnistunut löytämään työkalun, jolla kylään ripotelluista kaivoista voisi nostaa esineitä, joten kierrän kylän vielä kerran lootin perässä ennen etenemistä.

Ethan palaa Duken luokse, ja Duke esittelee viholliset, jotka Ethan tulee pian kohtaamaan. Sumuisessa laaksossa asuu seuraavaksi Ethanin tielle astuva nukkemestari Donna Beneviento, joka keskustelee Angie-nimisen nuken kautta. Veden äärellä tuulimyllyjen luona asustelee mutatoitunut kalamainen olento Moreau, ja sanotaan, että hän ei ole ainoa hirviö, joka vaanii niissä vesissä. Viimeisenä edessä olisi kaikista vaarallisin, kylän ulkopuolella tehtaassa kauheuksia puuhaileva Heisenberg. Ei se auta kuin lähteä Benevienton luokse!

House Beneviento

Virhe. Virhe. Virhe. Ethan poistuu Duken luota alttarilta avaamastaan portista ja kohtaa metsässä käveltyään hautoja, joiden ympärille on ripoteltu nukkeja. Ympäröiviin puihin on myös hirtetty nukkeja. Tässä kohtaa on varmaan hyvä kertoa, että pelkään nukkeja (kiitos lapsuudentrauma Chucky)? Matkan on kuitenkin jatkuttava, joten suuntaan nukkejen ohi sumuisessa metsässä. Edessä on riippusilta, ja hämmennyksekseni silta ei edes uhkaa sortua altani kertaakaan siitä kulkiessani. Hienoa pelolla leikittelyä!

Sillan jälkeen Ethanin edessä seisoo nainen: hänen vaimonsa Mia. Mutta Miahan on kuollut? Selviää nopeasti, että kyseessä on hallusinaatio. Etenen sumuisessa metsässä näyistä välittämättä ja saavun haudalle. Haudassa makaa yhdeksänvuotias Beneviento, jonka etunimi on murtunut pois hautalaatasta. Kartan mukaan haudassa on aarre, eli tänne varmasti palataan myöhemmin. Ethan saapuuu luukulle, jossa lukee ”Give up your memories”. Arvasin, että sille on jokin syy, miksi Ethanin inventaariossa on kuva hänen perheestään. Ethan pudottaa kuvan luukusta ja portti aukeaa hissille, johon Ethan astuu.

En liioittele ollenkaan sanoessani, että House Beneviento on pelihistoriani, ellei koko elämäni, pelottavin kokemus. Matka alkaa ikuisuudelta tuntuvalla hissimatkalla, ja kun hississä sammuvat hetkeksi valot, sydän on jo kurkussa. Itsessään Benevienton talo näyttää suhteellisen tavallisen näköiseltä kartanolta, mutta se kätkee kauheuksia. Ethan astuu kartanoon, joka on sisustettu viktoriaanisen tyylisesti näyttävin huonekaluin ja värein. Aulan seinällä komeilee suuri taulu, jossa on kuvattu Beneviento ja hänen kammottava nukkensa Angie. Liian pian Ethan löytää Rosen osasia sisältävän lasipurkin Angien viereltä. Liian helppoa. Ansa. Valot välähtävät ja hetken on piemää. Angie kikattaa pahanenteisesti, ja sitten Ethanin inventaario on yhtäkkiä tyhjä. Ei yhtään asetta, ei mitään turvaa. Heti kättelyssä House Beneviento tekee pahimman asian, mitä kauhupelin pelaajalle voi tehdä, eli riisuu hänet täysin puolustuskyvyttömäksi. Jatkan talon tutkimista itseäni psyykaten. Ethanin tie vie hissillä alakertaan. Talon käytävistä tulee yhtä aikaa mieleen P.T. ja The Shining, joten kauhumittari helisee. Ethan astuu pariovista sisään huoneeseen, jonka keskellä olevalla pöydällä makaa ihmisen kokoinen Miaa esittävä nukke. Katosta roikkuu nukkejen raajoja. Tunnelma on mitä painostavin. Miaa esittävän nuken vieressä on polaroid-kuva Mian ruumiista pelin alun ampumisen jälkeen. Radio rätisee ja antaa pahaaenteileviä viestejä. Hissistä on virrat pois. Täältä on päästävä pois.

Miaa esittävä nukke on avain pakenemiseen, melkein kirjaimellisesti. Raajoja irrottaen ja muutenkin nukkea tutkien Ethan löytää välineitä, joilla hän pääsee aina seuraavaan huoneeseen ja seuraavan pulmapelin kimppuun: musiikkisoittimen vetimellä saa soittimen sisältä pinsetit, joiden avulla nuken suusta saa filmin, jonka laittamalla filmiprojektoriin pääsee salaovesta eteenpäin. Kun astuin ensimmäistä kertaa filmiprojektorihuoneeseen, mieleeni tuli ensimmäisenä Sinister. Pelin tekijät tiesivät, mitä tekivät. Filmi pyörittää kuvaa kehdosta, joka kiikkuu kaivon vierellä. Olen siedättänyt itseäni Ring-pelostani, mutta silti saatoin tässä kohtaa rukoilla jotakin. Salaoven takaa Ethan löytää sakset ja niillä hän saa avattua Mia-nuken siteet ja paljastettua nuken sisältä läheiseen oveen sopivan palan. Tämä ovi valitettavasti vie uhkaavasti alaspäin, kunnes Ethan tulee kaivolle. Kaivoon on pakko mennä. Kaivon pohjalta löytyy nuken palasia ja sulakekaapin avain. Kohti hissiä – tai niin sopii toivoa.

Kun Ethan suuntaa takaisin pois kaivolta, alkaa kuulua vauvan itkua. Kun huomaan kauempaa, että Mia-nuken koristama huone on nyt valaistu kirkkaan punaiseksi, painaan jälleen kerran pausea ja mietin, miten tästä voi enää jatkaa. No, koska olen Rohkelikko, jolla on tatuoituna ranteeseen sana courage, kai tässä on pakko uskaltaa. Matkalla hissille Ethan kohtaa valtavan mutatoituneen vauvan, joka vyöryy Ethania kohti. On aika juosta. Ethan juoksee kartanon alakerran keittiön läpi makuuhuoneeseen, jossa hän pääsee sängyn alle piiloon. Sekä hissit että sängyn alla oleminen laukaisevat ahtaanpaikankammoni, joten House Beneviento on kyllä vetänyt minua turpaan kaikista mahdollisista suunnista. Kun vauvamutaatio vyöryy sängyn ohi, Ethan kömpii esiin ja juoksee toiseen suuntaan. Pääsen juuri ja juuri hissiin sisään, kun vauva painautuu verkkoa vasten. Huh!

Yläkerrassa odottaa boss fight, jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua. Kaikkialla on nukkeja, ja Angie leikkii Ethanin kanssa piilosta. Tämän kohdan äänisuunnittelu on *chef’s kiss*. Ethan etsii Angien kerta toisensa jälkeen ja iskee tätä löytämillään saksilla – kolmas kerta on jo hyvin verinen. En muista piiloleikkiä ihan näin väkivaltaiseksi. Kun Ethan hakkaa Angieta kasvoihin kolmatta kertaa, ilmestyy hänen eteensä maahan yhtäkkiä myös kuollut Donna. Nainen ja nukke makaavat elottomina vierekkäin, ja nyt on aika lähteä pois täältä niin nopeasti kuin jalat vievät. Ethan saa Rose-purkin, osan portteja avaamaan avaimeensa ja inventaarionsa takaisin, ja sitten juostaan (vaikkei tarvitsisi).

Salvatore Moreau

Hengitän pitkän tovin Benevienton kohtaamisen jälkeen. Edessä on seuraavaksi Moreau, joten odotan enemmän actionia ja gorea kuin kauhua. Se on nyt tervetullutta. Aloitan etenemisen shoppailemalla Duken luona ja loottailemalla kylää, sitten suunta viekin kohti Moreauta! Ethan kohtaa epäkuolleita ja lycaneja, mutta selviää niistä taistellen ja/tai juosten. Kylässä vaeltaa myös uudenlainen susihirviö, mutta Benevienton jälkeen minua ei pelota enää mikään.

Moreau asustelee kalastuskylässä, jonne pääsee kaivosten läpi. Kaivokset kuumottaisivat ellen olisi pelannut Until dawnia läpi useamman kerran. Ethan ja Moreau kohtaavat yllättävän pian toisensa. Moreau on säälittävä kalamainen otus, ja minun tekee pahaa hänen puolestaan. Ethan saa napattua Rose-purkin itselleen, mutta osio on vasta aluillaan. Matka jatkuu syvemmälle kalastuskylään, ja tottakai sinne suunnataan veneellä. Vedessä ei varmasti ole mitään pahaa. *Resident Evil 4 intensifies* Veneiltyäni kalastuskylään kohtaan yllättävän näyn: Chris Redfield ja hänen kollegansa. Kaksikko uhkailee Ethania ja käskee häntä pysymään poissa tieltä. Ethan saa tietää, että he tutkivat kylässä moldia, joka on tullut hänelle liiankin tutuksi Resident Evil: Biohazardin tapahtumien vuoksi. Kolmikon kimppuun hyökkää jättikala, joka paljastuu Moreaun mutatoituneeksi muodoksi.

Ethanin uloskäynti kalastuskylästä on nyt veden alla, joten hänen on palautettava sähköt nostaakseen padon ja kuivattaakseen kylän. Tuulimylly, joka palauttaisi sähköt, kaipaa kampea, joten Ethanin tulee hakea sellainen toisesta tuulimyllystä. Eihän tämä olisi Resident Evil -peli ilman kampea! Sähköt ovat helpohkon pulmapelin takana, ja pian on aika Moreau boss fightin!

Yllätyksekseni voin kertoa, että neljästä hallitsijasta kuolin Moreauun eniten (eli kahdesti). Ironista on, että Ethan pääsi juuri sanomasta ”I’m not looking to be fish food”, kun kala-Moreau popsii hänet poskeensa. Ethan etenee veden päällä käynnistellen mekanismeja, jotka tarjoavat hänelle jalansijaa, mutta Moreau käy silti popsimassa hänet kerran vielä suihinsa. Lootatessa käteen osuu Magnum-panoksia, ja nyt tiedän, että peli alkaa tästä eteenpäin vain vaikeutua. Mutta ei vielä, sillä nyt on aika pelata hippaa kalamiehen kanssa. Moreau jahtaa Ethania ympäri kalastuskylää ja syöksee välillä tämän päälle happoa. Boss fightina Moreau on helpohko, mutta laittaa minulle silti enemmän kampoihin kuin kaksi edeltäjäänsä.

Jäljellä on enää Heisenberg, joka lähettää Ethanille viestin: hän odottaa. Onneksi tunne on molemminpuoleinen.

Viimeinen osa luvassa loppuviikosta!