Luova Lokakuu – 5. Pysähtynyt

Luovan lokakuun päivän sana on pysähtynyt, ja ensimmäistä kertaa olen tuijottanut tyhjää ruutua yli puoli tuntia ilman mitään inspiraatiota. Toisaalta pysähtyminen on nyt hyvin ajankohtainen teema, sillä huomaan kaipaavani entistä enemmän joutilaisuutta, hiljaisuutta, ja aikaa, jolloin voi olla hyvällä omallatunnolla tekemättä mitään. Aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa tai saada aikaan.

Nyt kun arki muuttuu sosiaalisemmaksi, ja elämä laajentuu omaa lähiympäristöä pidemmälle takaisin toimistolle ja menoihin sekä tapahtumiin, olen alkanut miettiä, miten mieleni ja kehoni löytävät tasapainon uuden rytmin ja etäilyn aikana. Onko viimeaikainen väsymys oireilua stressistä ja hetkellisen hektisestä työtilanteesta, vai onko se alitajuinen tapa ilmoittaa, että paluu tavallisempaan arkeen ei tapahdu ihan tuosta vain?

Tänään bussissa matkalla keskustaan kaksi matkustajaa jutteli etätyön hyvistä ja huonoista puolista. Kotoa käsin maaliskuusta 2020 työskennelleenä voin allekirjoittaa esimerkiksi sen, että etätyö on lisännyt unen määrää, tuonut lisää vapaa-aikaa työmatkojen poistuessa, sekä mahdollistanut esimerkiksi itselleni aamupalan syömiseen oppimisen ja uudenlaisen aamurytmin.

Etätyö on myös saanut itseäni tarkastelemaan työaikaani ja etenkin taukokulttuuria uudella tavalla. En ole ollut etäaikana kovin ahkera lounastauon pitäjä, sillä en yleensä saa aikaiseksi syödä lounasta yksin kotona ollessani. Olen kuitenkin saanut luonnollisia taukoja Pullan kanssa ulkoilusta, ja työstä on helpompaa irtaantua tauolle kotona kuin toimistolla. Olen myös ehdottomasti tehokkaampi etätyössä, sillä keskeytyksiä on merkittävästi vähemmän. Multitasking on kuitenkin tehokkuuden nurja puoli, ja huomaan olevani välillä vähemmän läsnä sen vuoksi.

Yhteisöllisyyden kokemusten vähentyminen on etätyön suurin varjopuoli. Kaipaan ihmiskontakteja, post-it -pöhinöitä, ideariihiä ja kasuaaleja kahvihetkiä työpaikalla. Kaipaan tapahtumia, kohtaamisia ja kasvokkain käytäviä kokouksia.

Hybridityön aika koittaa nyt lokakuussa, ja odotan innolla, millaista uudenlaista työskentelykulttuuria pääsemme rakentamaan oppien etätyöajasta ja muistaen sitä edeltäneet hyvät käytännöt!