Luova Lokakuu -inspiraatiohaasteen päivän sana on luotettava. En ole saanut kahteen tuntiin mitään erityistä inspiraatiota tästä sanasta. Luotettavuus ja luottamus ovat jotenkin niin keskiössä arjessani, että niihin on vaikeaa tarttua. Kyky luottaa itseensä ja muihin läpileikkaa kaikkea: parisuhteessa pitää pystyä luottamaan kumppaniin, ja töissä pitää voida luottaa siihen, että muut tekevät osansa sekä olla itse luottamuksen arvoinen siinä, että toimii samoin.
Minua on luonnehdittu lapsuudesta lähtien luotettavaksi ja hyväksi kuuntelijaksi, ja sellainen pyrin olemaan edelleen. Luottamus toisiin ihmisiin antaa meille turvaa olla oma itsemme ja uskoutua asioista, jotka saattavat painaa mieltämme. Ihmissuhteiden pitäisi siksi perustua luottamukselle. Luotettava on mielestäni merkittävimpiä asioita, mitä voimme olla toisillemme.
Luotettavuus ilmenee mielestäni vahvasti sekä sanoissa että teoissa. Sanat ovat lupauksia, joita annamme toisillemme; ”saat tämän dokumentin huomiseen mennessä”, ”mä voin käydä kaupassa, ennen kun sä pääset töistä”, ”mä hieron sun jalkoja huomenna”. Sanat pitää kuitenkin kattaa teoilla, jolloin luotettavuus vasta lunastetaan. Luotettavuus on tottakai myös perinteisemmässä mielessä sitä, että pidetään toisten salaisuudet, minkä voi myös osoittaa toimimalla lupauksensa mukaisesti.
Tämä on tämän vuoden ensimmäinen Luova Lokakuu -postaus, johon en ole itse tyytyväinen. Yritän kuitenkin ajatella, että tässä haasteessa on enemmän kyse siitä, että inspiroituu kirjoittamaan ja pureskelemaan annettuja sanoja sen verran, kun niistä siinä hetkessä löytää sanottavaa. Jokaisen tekstin ei tarvitse olla järkevästi jäsennelty, kuvitettu ja pituudeltaan pitkä. Yritän tällä haasteella myös päästä takaisin kirjoittamisen pariin ja säännölliseen blogirytmiin, sekä opetella myös armollisuutta itseäni kohtaan itsekriitikon muistuttaessa, että ”tämä ei nyt ollut riittävän hyvä”. Kyllä se oli.
Huomisen sana aave on helpompi, ja toivottavasti minulla on silloin myös hieman enemmän energiaa ja inspiraatiota!