Luovan Lokakuun viimeinen viikonloppu vierähtää käyntiin! Päivän sana on huudahdus.
Suosikkihuudahdukseni on yeet, ja käytän sitä verrattain usein. Omaan arkeeni yeet on tullut youtuber Lannan Eacottin eli Lazarbeamin popularisoimana, ja hän käyttää sanaa omissa videoissaan varsin usein. Yeet on hauska huudahdus omassa kontekstissaan, eli kun jotain heittää tai pudottaa, mutta siitä saa myös huumoria muihin tilanteisiin.
Pidin pitkään yhtenä merkittävänä osana persoonaani, että en kiroillut. Kerran lapsena matkalla valokuvattavaksi olin tokaissut tyhjästä vittu, ja seuraavaan kirosanaani vierähti yli kymmenen vuotta. Sitten reflektoin kieltä ja kielenkäyttöä, ja tulin siihen tulokseen, että kirosanojen demonisointi on yksi tapa pitää yllä seksistisiä mielikuvia ”kunnollisista ja hyvistä tytöistä” – mielikuva, jota olin itsekin ylläpitänyt tarkoituksella itsestäni, koska sellaiseen olin kasvanut yhteiskunnallisten odotusten myötä. Roskiin! Tulin siihen tulokseen, että kirosanat ovat tehokeino, joita voi asianmukaisissa tilanteissa ja seuroissa ihan hyvin käyttää. Lempikirosanani on perkele – siinä on jotain hyvin suomalaista. Pääasiassa kiroilen englanniksi, ja kaikki väännökset kuten fuckety fuck ovat hauskoja.
Huomaan itse käyttäväni huuhdahdusta auts tai ai hassulla tavalla. Luonnollisesti kun äkillisesti saattuu, huudahtaa auts. Olen kuitenkin huomannut, että käytän sitä huudahdusta myös muuten yllättävissä tilanteissa, kuten vaikka pöytään törmätessä ilman että sattuu. Tätä myös yleensä seuraa toteamus, että ei edes sattunut.
Hauskin huuhdahdus suomeksi on ”hiivatti” – etenkin, kun sen kuulee Hemulin äänellä ja sana käynnistää päässä oitis Mamelukkikala-remixin. Siinä on kova kipale! Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä teksti!
Huomisen sana on kopio.
Wine, words & lovers 