What kind of cop are you?

Sisältää juonipaljastuksia pelistä Disco Elysium (2019). Sisältövaroitukset: itsemurha, murha, väkivalta, alkoholismi, rasismi, maininta seksuaalisesta väkivallasta

Yksi kesälomani agendoista oli pelata paljon kehuttu Disco Elysium, ja nyt olen päässyt viimein kokemaan tämän hienon pelin! Disco Elysium on vuonna 2019 julkaistu videopeli, jossa pelaaja seikkailee muistinsa menettäneenä poliisina Martinaise-nimisessä köyhässä kaupunginosassa. Disco Elysium on vahvasti dialogiin ja päähenkilön erilaisten ominaisuuksien kehittämiseen keskittyvä peli, jossa ei ole perinteisiä taistelumekaniikkoja. Pelaajan tulee kehittää päähenkilön älyä, psyykettä, fysiikkaa ja motoriikkaa menestyäkseen muiden hahmojen – ja joskus myös hänen päänsä sisällä – käytävissä keskusteluissa ja saavuttaakseen siten tavoitteensa. Lisäksi pelaaja voi sisäistää erilaisia ajatuksia, kuten ensimmäisten joukossa sisäistämäni ajatus Inexplicable Feminist Agenda, jotka vahvistavat tai heikentävät päähenkilön ominaisuuksia. Päähenkilön ominaisuuksien kehittäminen muistuttaa Fallout-pelien SPECIAL-systeemiä, joten tämä pelimekaniikka tuntui mukavan kotoisalta.

Juoni

Juonipaljastukset alkavat tästä.

Päähenkilö herää krapulassa romuttamastaan Whirling-in-Ragsin hostellihuoneesta Martinaisesta ilman minkäänlaisia muistoja siitä, kuka hän on tai mitä on tapahtunut. Poistuttuaan huoneestaan hänelle selviää, että hän on poliisi ja tutkimassa alueella tapahtunutta murhaa. Hänen avukseen saapuu toisen poliisipiirin luutnantti Kim Kitsuragi, joka suhtautuu ymmärrettävän varauksellisesti krapulaiseen työpariinsa. Whirling-in-Ragsin takapihalla sijaitsevassa puussa roikkuu tunnistamaton ruumis, mutta ennen murhatutkimuksen edistämistä on ihan hyvä yrittää selvittää, kuka tätä murhaa tutkii, ja missä ovat hänen virkamerkkinsä ja aseensa. Päähenkilö ja luutnantti Kitsuragi tutustuvat ympäristöönsä ja kuulustelevat alueen asukkaita. Selviää, että murha on linkittynyt niin alueella käynnissä olevaan lakkoon, jossa Martinaisen satamatyöntekijät käyvät Wild Pines -nimistä yhtiötä vastaan, kuin huumeiden salakuljetusbisnekseen. Useita keskusteluja ja sivutehtäviä myöhemmin selviää, että murhattu on lakon murtamista varten lähetetty palkkasoturi, jonka kumppanit palaisivat vielä kostamaan tämän kuoleman.

Ryhmä paikallisia satamatyöntekijöitä, the Hardie Boys, myöntää harjoittaneensa omankädenoikeutta ja tappaneensa miehen tämän yritettyä raiskata Whirling-in-Ragsissa yöpyvän naisen Klaasjen. Klaasjen lausunnot ovat kuitenkin ristiriidassa Hardie Boysien väitteiden kanssa, eikä raiskausta ole tapahtunut. Klaasje salaa pelaajalta tietoja yritysvakoilutaustansa vuoksi, mutta salapoliisityön jälkeen selviää, että Lely ammuttiin hostellihuoneen ikkunan läpi hänen harrastaessaan seksiä Klaasjen kanssa. Kuorma-autonkuljettaja nimeltä Ruby ja muut Hardie Boysit lavastivat Lelyn murhan hirttämiseksi. Epäilyt kohdistuvat Rubyyn. Päähenkilö, jonka nimeksi on selvinnyt Harrier ”Harry” Du Bois, ja luutnantti Kitsuragi kohtaavat epäillyn hylätyn satamarakennuksen kellarissa. Poliisikaksikko ja Ruby käyvät intensiivisen dialogin, jossa Ruby vakuuttaa syyttömyyttään. Kohtaaminen päättyy Rubyn itsemurhaan.

Ojasta allikkoon: Harry ja luutnantti Kitsuragi palaavat Whirling-in-Ragsiin todistamaan kostonhimoisten palkkasoturien ja Hardie Boysien välienselvittelyä, joka päättyy veriseen ampumavälikohtaukseen. Hetken olin varma, että tässä kohtaa lähtisi henki, ja niin kävikin useamman Hardie Boysin ja palkkasoturien osalta. Harry ja luutnantti Kitsuragi selviävät molemmat ammuskelusta vahingoittuneina.

Viimeiset johtolangat johtavat kaksikon saarella sijaitsevaan merilinnoitukseen, josta Lelyn tappanut luoti laskelmien mukaan tuli. On aika kohdata murhaaja, kommunistisen armeijan entinen komissaari Iosef Lilianovich Dros, joka on piilotellut saarella vuosikymmeniä katkeroituen kapitalistista systeemiä kohtaan. Iosef myöntää ampuneensa Lelyn katkeruudesta ja kateudesta. Pidättäessään Iosefia Harry ja luutnantti Kitsuragi kohtaavat kaislikossa kryptidin, ja kohtaaminen hämmentää niin hahmoja kuin pelaajaakin. Peli päättyy Harryn kohdatessa oman poliisipiirinsä ryhmän ja entisen parinsa, jotka suhtautuvat epäillen Harryn kyvykkyyteen hoitaa tehtävänsä. Luutnantti Kitsuragi puolustaa Harrya ja kertoo tämän ratkaiseen tapauksen upeilla etsivän taidoilla. Poliisit päätyvät uskomaan, että vaikka Harry onkin emotionaalinen raunio ja alkoholisti, hän voi vielä jatkaa tehtävissään. Harry kutsuu luutnantti Kitsuragin työskentelemään kanssaan poliisipiiriinsä, ja luutnantti Kitsuragi lupaa harkita asiaa.

Yksityiskohtaiset juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat

Disco Elysium antaa pelaajan rakentaa Harrysta haluamansa tyyppinen hahmo niin hahmon ominaisuuksien kuin poliittisten suuntausten kautta. Yllätyin siitä, kuinka poliittinen peli tämä on. Päähenkilöstä on mahdollista rakentaa kommunisti, fasisti, moralisti tai ultraliberalisti, ja Harryn on mahdollista sisäistää erilaisten sosiaalisten liikkeiden ajatusmalleja. Peli jättää moraaliset ratkaisut pelaajalle: haluatko sinä rakentaa rasistisen fasistin, uskonnollisilla arvoilla höystetyn moralistin vai tiukasti asiassa pysyvän virkatehtävää suorittavan poliisin, joka kieltäytyy ottamasta kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin teemoihin? Oma Harryni oli lopulta feministi ja kommunisti, jolle pelin alkua edeltänyt ryyppykausi jäi viimeiseksi.

Päähenkilö on itsessään moraalisesti harmaalla alueella pelin alussa, mutta muistinmenetyksen vuoksi hän on tabula rasa, ja pelaaja voi rakentaa Harrysta mitä itse haluaa. Harry on selkeästi elämänsä tapahtumista traumatisoitunut ja kovasti terapian tarpeessa, mutta hänen patoumansa ovat purkautuneet väkivallan ja alkoholin käytön muodossa juuri ennen pelin alkua. Harry on hedelmällistä maata henkisen ja fyysisen paranemisen vaalimisille tai haitallisiin käytösmalleihin heittäytymiselle – valinta on sinun.

Harry on pelin alussa hyvin pohjalla: muistinsa menettänyt, krapulassa, vieraassa paikassa ilman tukea ja turvaa. Pelaajalle selviää, että Harry on uhannut ampua itsensä ja käyttäytynyt holtittomasti aseensa kanssa. Peli käsittelee mielenterveysteemoja ja etenkin itsemurhaa sensitiivisesti, ja olin yllättynyt siitä, kuinka lohdulliselta Harryn sisäisten ajatusten käsittely tuntui myös raskaimpien teemojen osalta. Harryn päihdeongelma on monelle hahmolle huumorin ja piikittelyn aihe, mutta pelaaja saa vallan siitä, juoko tai käyttääkö Harry huumeita pelin alun jälkeen, ja esimerkiksi kaikki päihteiden käyttöön liittyvät sivutehtävät on mahdollista jättää roikkumaan.

Disco Elysium käsittelee hyvin realistisesti raskaita ja vakavia teemoja, joten sisältövaroitukset etenkin rasistisen kielenkäytön, itsemurhatematiikan ja päihteiden käytön osalta olisi ollut aiheellista.

Arvostelu

Disco Elysium oli ilmiömäisen hyvä peli, jonka suurin vahvuus on sen vahva tarinankerronta ja huolellisesti luotu yksityiskohtainen maailma. Lorea on riittämiin, ja pelin uudelleenpeluuarvo on korkea. Halusin oikeasti aloittaa pelin jo nyt uudestaan sen sijaan, että maltoin istua alas kirjoittamaan tätä tekstiä. Peli ottaa rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin teeemoihin ja käsittelee kriittisesti niin kapitalismia, poliisi-insituutiota kuin neutraalia asennoitumista sosiaalisissa kysymyksissä. Vaikka Disco Elysium käsittelee paljon ihmismielen synkimpiä syövereitä, se ei shokeeraa shokeeraamisen nimissä, mikä on aika fresh.

Harryn käymä sisäinen dialogi jäi vahvasti mieleeni vielä enemmän, kuin eri hahmojen välillä käydyt keskustelut, vaikka nekin olivat monipuolisuudessaan säväyttäviä, järkyttäviä ja huvittavia. Pelin alussa Harry on likainen ja krapulainen mies, joka on käyttäytynyt epämiellyttävästi häntä ympäröiviä ihmisiä kohtaan, ja Disco Elysiumin hienous piilee juuri siinä, kuinka paljon pelaaja kiintyy Harryyn tämän kasvaessa pelin aikana pelaajan valitsemaan suuntaan. Call it ”I can fix him” -complex, I call it good character design.

Disco Elysiumilla on ainutlaatuinen visuaalinen ilme, sillä pelin taide on kuin suuri öljyvärimaalaus. En ole nähnyt peleissä mitään vastaavaa. Pelin taide on paikoittain inhorealistista ja omalla tavallaan rosoisen kaunista. Etenkin pelin harkiten käytetty värimaailma ansaitsee huomiota, samoin sen tunnelmallinen äänimaailma.

Disco Elysiumin pelimekaniikat ovat yhtä aikaa turvallisen tuttuja kuin jännittäviä uutuuksia. Harryn vaatteet vaikuttavat muun muassa hänen empatiakykyynsä, reaktionopeuteensa ja auktoriteettiinsa, ja vaikka hänen manipulaatiokykynsä olisivat tappiin asti hiottuja, pelaajan aiemmat dialogivalinnat voivat asettaa hänet alakynteen tilanteessa, jossa vastapuolen pitäisi olla helposti vietävissä. Harryn älyä, psyykettä, fysiikkaa ja motoriikkaa voi kehittää lisäämällä kokemuspisteitä niiden alaominaisuuksiin, mutta lopulta ominaisuuksien parantaminen mahdollistaa vain paremmat todennäköisyydet onnistua, sillä lopullisen tuomion dialogivalinnoissa antavat kaksi D6-noppaa. Odotan innolla uudelleenpeluuta ja sitä, miten eri tavalla rakennettu Harry pärjää tutuksi tulleessa tarinassa! Panostin ensimmäisellä pelikerralla empatiakykyyn ja sosiaalisiin taitoihin, kun taas seuraavalla kerralla saatan lähteä kokeilemaan ensimmäisenä motoriikkaan panostamista.

Disco Elysium on syystä kehuttu, ja voin suositella sitä lämpimästi! Hyvän mielen peli se ei ole, mutta eivätpä murhamysteerit muutenkaan yleensä ole. Peli on paikoittain haastava ja seuraavaa aselta saa hakea, mutta tarinassa eteneminen on siitä syystä sitäkin tyydyttävämpää! Tutustu pelin sisältövaroituksiin ja sukella uteliaisuudella Martinaisen maailmaan!