Resident Evil 4 remake (2023) ilmestyi tänään, ja mikäs sen parempi syy viettää vapaapäivää! Kirjoitan pelikokemuksestani luvuittain, ja nyt tunnin ja kahdenkymmenen minuutin pelaamisen jälkeen chapter 1 on takana ja peli korkattu!
Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Ensimmäinen vaikea valinta, jonka joudun kohtaamaan pelin avattuani, on vaikeusaste: tykkään pelata ensimmäisen pelikerran normaalilla vaikeusasteella, mutta peli ohjaa alkuperäisen pelin pelanneet suoraan hardcore-vaikeusasteelle. Hardcore it is – miksi minä pelinkehittäjien kanssa väittelemään alkaisin? Peli alkaa kyläläisten muodostaman kultin tekemällä ihmisuhrauksella, minkä jälkeen Leon kertaa alkukohtauksessa viimeisimpien vuosien tapahtumat kuten demossakin. Leon on saapunut jonnekin päin Espanjaa etsimään Yhdysvaltojen presidentin tytärtä Ashleyta ja saanut saattajikseen paikallisia poliiseja. Leonin ja paikallisten poliisien välinen dialogi ja automatka ovat demoa pidempiä, ja tutustuttavat pelaajan paremmin poliiseihin. Turha tässä on kuitenkaan kiintyä heidän huumoriinsa ja persooniinsa, kun tietää, kuinka heille kohta käy. Leonin huumorintaju ja vinoilu hymyilyttää. Poliisiauto pysähtyy pelin aloituspaikkaan, ja toinen poliiseista katoaa käydessään luonnon helmassa tarpeillaan. Kollega kehottaa Leonia etsimään tämän, koska hänen pitää vahtia autoa, etteivät he saisi parkkisakkoa keskellä ei mitään. ”:D”
Varauduin koko pelin alkuvaiheen siihen, että demon ja pelin välillä voisi olla yllättäviä eroja, joilla voitaisiin säikäytellä pelaajaa. Etenin metsäpoluilla ja mökeissä rauhallisesti ja resursseja säästellen. Koska pelaan hardcorella ja ylpeyssyistä ilman aim assistia, totesin, että voin käyttää muita pelin tarjoamia apuja. Ostin tämän pelin deluxe editionin ja sain sen mukana ylimääräisen pistoolin ja haulikon, joita on kyllä laulatettu olan takaa muiden aseiden kanssa. Leonin inventaariolaukkuun saa myös lisäosat, jotka mahdollistavat enemmän käsiaseen panoksia ja vihreitä herbejä niitä valmistaessa. I’ll take all the help I can get.
Saavun kylään, jossa kyläläiset polttavat roviolla toisen poliiseista, ja aloittavat sitten Leonin jahtaamisen. Hardcore osoittautui hardcoreksi, kun joukko kyläläisiä piiritti minut ja moottorisahavihollinen pisti aseensa Leonin rinnasta läpi. Auts. Toisen kerran kuolin kyläläisten piiritykseen, kun moottorisahakaveri oli vasta astumassa näyttämölle. Vaikeusastettahan ei kuitenkaan suostuta laskemaan, ei missään nimessä. Kuoleminen on osa kokemusta.
Kolmas kerta toden sanoo, ja tässä kohtaa lämmittely on selkeästi hoidettu. Strategia on selvä ja toimiva: johdata kyläläiset torniin, seiso nurkassa ja kasaa ruumiita pinoon. Kun vihollisia alkaa lapata torniin liikaa, romuta lattia ja jatka juoksemista. Tässä tapoin jo hyvin aikaa, ja olin luottavainen siitä, että moottorisahakaveristakin selvitään. Yhdessä rakennuksessa minut säikäytti kaapista esiin astuva kyläläinen, mikä oli hieno yllätysmomentti. Oli aika kohdata moottorisahakaveri: juoksin rakennukseen sisälle, noudin itselleni toisen haulikon ja löysin itseni katolta, jonne houkuttelin vihollisia viimeiseen koitokseensa. Moottorisahakaveri kipusi ikkunasta katolle seurakseni. Löysin toimivan strategian, jota olen käyttänyt siitä lähtien: selkä vasten seinää, tai tässä tapauksessa katon reunaa niin, että vihollisia tulee vain yhdestä suunnasta eli edestäpäin, ja se on sitten menoa! Onnistuin taistelussa ja pian kellot soivat: oli kyläläisten aika mennä bingoon palvomishommiin. Takana oli reilu puoli tuntia, kun kävin kylän huolellisesti läpi ja muistin, että tänne palataan vielä.
Demo päättyi tähän, joten edessä on tuntematon mutta tuttu seikkailu. Seuraavana Leon saapui maatilalle, jossa hyväksi todettu strategia ”kukaan ei yllätä selän takaa, jos menee selkä seinää vasten” toimi jälleen. Possumaskinen vihollinen nosti kuumotuskäyrää, muttei läheskään niin paljoa kuin moottorisahakamu. Peli esittelee mekaniikan requests, joita hyväksymällä suoritan pieniä tehtäviä palkintoja vastaan. Maatilalla piti ampua viisi sinistä symbolia, joita roikkui piiloissa maatilan rakennuksissa. Suoriuduin kiitettävästi vihollisista ja sain hammasratasmekanismin avulla portin auki.
Edessä on kuumottavan oloinen talo, jonne ei kuitenkaan ole vielä asiaa. Leonia on ohjeistettu suuntaamaan järvelle, jonne reitti käy hänen juuri löytämän tuulimyllyn viereltä. Kyltissä lukee lago, ja espanjantaitoinen Leon virkkoo, että tämän täytyy olla reitti järvelle. Fiksu kaveri tämä Leon! Kyläläiset aiheuttavat pienen kivivyöryn, mikä tukkii kulkuväylän, ja sitten he heittelevät sillalta kirveitä Leonin niskaan. Epäkohteliasta!
Sitten saavun järven vierellä oleviin rakennuksiin, ja jännitys alkaa tiivistyä. Paikka on ansoitettu karhunraudoilla ja räjähteillä, ja yksi kyläläisistä heittelee räjähteitä Leonin niskaan. Kohtaan myös kirveitä heittelevän naisen, ja itsetuntoni kilahtaa kattoon, kun ammun hänen heittämän kirveen ilmasta alas niin, ettei se osu Leoniin. Mad skills. Etenen järven vierellä ja eteen tulee rakennus, josta kuuluu kuumottavaa pauketta. Kauhupeleissähän kuumotuksen luova nimenomaan äänimaailma, ja jo tähän mennessä voin sanoa, että äänisuunnittelu on todella onnistunut kauhuelementtien luomisessa. Etenen taloon haulikko kädessä, koska siitä saa mukavaa turvaa. Selviää, että paukkeen aiheutti lattiaa hakkaava kyläläinen. Löydän lattialuukun, ja tottakai siitä pitää hypätä alas!
Edessä on kostea kellarikäytävä, ja liikkuva ruumispussin oloinen juuttisäkki. Refleksit sanovat, että ammu päähän, mutta mututuntuma sanoo, että lähesty. Pussista paljastuu komeahko paikallinen mies Luis Serra, joka pyytää Leonia vapauttamaan hänet. Pelastushetkeä saapuu kuitenkin keskeyttämään, kuten häntä alkuperäisen pelin kohdalla kutsuin, ”örmy partamies” (tunnetaan myös nimellä kyläpäällikkö Méndez), joka kolkkaa Leonin ja piikittää häneen las plagasia. Chapter 1 on tullut päätökseensä.
Olen erityisen ylpeä accuracysta, sillä se on 79.1%:ssa aika hyvä ja osoittaa, että sain aika nopeasti jännityshermot kuriin. Kiitän kolme kertaa pelattua demoa, joka auttoi käsittelemään kylätaistelun kuumotusta ja alati niskaan lappaavia vihollisia. Eteenpäin!
Wine, words & lovers 