Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore. Tämän kirjoituksen kuvituksessa on graafista veristä pelikuvaa.
Chapter 2 alkaa kohtauksella, jossa Leon ja Luis ovat kahlittuna käsistään kiinni kattoon, ja he väittelevät siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Neuvokas Leon riuhtoo kahleita päästäkseen vapaaksi, kun Luis sanaillee señoritasta ja kiinnittää Leonin huomion. Leon kiskoo ketjulla Luisin lähemmäs kuulustellakseen tätä presidentin tyttären sijainnista. That did things to me. Kyläläinen saapuu paikalle uhkailemaan kaksikkoa, mutta he käyttävät ketjuja hyväkseen ja saavat tältä avaimen avatakseen kahleensa. Luis vapauttaa ensin itsensä ja pakenee paikalta heittäen Leonille avaimen. Leon vapauttaa itsensä ja huomaa, että hänet on riisuttu aseista ja muista välineistään.
Leon tutkii hylättyä tehdasta, johon hänet on tuotu, ja löytää matkallaan useita keittiöveitsiä. Parempi kuin ei mitään! Peli ohjaa hiippailemaan ja puukottamaan vihollisia yllättäen takaapäin, joten niin teen! Ei mene kauaa, kun Leon löytää välineensä ja järjestelen inventaarion kuntoon. Resident Evil 4 inventory on todella tyydyttävä tetris, jonka pelaamiseen käyttää mielellään aikaa. Kyllä tavaroiden pitää olla järkevässä järjestyksessä!
Seuraa varmaan pelin vaikein osa: Leon löytää lapun, jossa pyydetään tappamaan kolme rottaa hylätyssä tehtaassa. Tässä meni merkittävästi kauemmin, kuin kehtaan myöntää, mutta lopulta sain pisteltyä keittiöveitsillä rottia. Teki kyllä mieli tusauttaa haulikolla useammin kuin kerran, mutta itsehillintä piti. Rottafestin jälkeen on aika kohdata merchant, joka kauppaa pimeän oloisesti Leonille aseita ja välineitä sekä ostaa Leonin löytämiä aarteita. ”Gun rhymes with fun for a reason, stranger”, virkkoo merchant myydessään minulle kiväärin ja siihen tähtäimen. Nyt räiskitään!
Seuraavana edessä on riippusiltojen keskittymä, joka on täynnä vihaisia kyläläisiä dynamiitteineen ja aseineen. Paikan putsaaminen on aikaavievää, muttei vaikeaa. Ammun päähän ainakin viittä kyläläistä kiväärillä, ja se on aika tyydyttävä kokemus.
Kun paikka on tyhjennetty, palaan shoppailemaan merchantin luo ja sitten siirryn seuraavalle alueelle. Aluetta tutkiessani mietin, että moottorisahakaveria ei ole näkynyt hetkeen. Käännyn kulman taakse, ja siellähän on moottorisahakaveri – kuin tilauksesta! Leon estää moottorisahaa pureutumasta häneen veitsellään, mikä on varmaankin pelin coolein liike. Moottorisahakaveri tekee silti Leonista muussia neljä kertaa, mutta kohtaaminen ei tunnu vaikealta – tämä nyt vain on oneshot vihollinen, jonka kanssa pitää oppia taistelemaan tietyllä tavalla. Lopulta harhautan moottorisahakaverin seuraamaan minua takaisinpäin lähes merchantille asti, missä saan pistettyä hänet viimein matalaksi.
Sitten on aika edetä kylän johtajan kotiin! Alkuperäinen peli ponnahtaa välillä mieleen, ja niin se teki myös astuessani tähän taloon. Muistin, mitä on edessä, ja etenin varovasti. Löysin lukollisen kaapin, jonka avaamiseksi piti ratkaista pieni pulmapeli, ja sitten sain käteeni kristallipallon, jolla avata yläkerran ovi. Siihenkin liittyi pulmapeli, ja sitten astuin kylän johtajan makuuhuoneeseen.
Makuuhuonessa on vihjeitä siitä, mitä kylässä tapahtuu: ihmisuhrauksia mysteerisen Saddlerin nimeen. Seinällä on kulttijohtajan muotokuva. Leon löytää symboliavaimen, mikä triggeröi kylän johtajan Méndezin, eli örmyn partamiehen, saapumisen huoneeseen. Mies virkkoo tyytyväisenä, että Leonin veri on hyväksynyt heidän lahjansa. Méndezin pidellessä Leonia kurkusta ikkunan läpi ammutaan, ja Méndez pudottaa Leonin tutkiakseen tapahtunutta. Ampuja pakenee paikalta – alkuperäisen pelin pelanneet tietävät, kuka oli kyseessä. Méndez poistuu ja jättää Leonin ihmettelemään hänen sanojaan. Leonin tie vie seuraavaksi kohti kirkkoa. End of chapter 2.
Wine, words & lovers 