Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore.
Leon herää veneestä ja suuntaa rantaan. Hunnigan soittaa Leonille huolissaan, koska ei ole saanut yhteyttä tähän yli kolmeen tuntiin. Leon kertoo etsivänsä edelleen kirkon avainta. Kaksikon välisessä keskustelussa on hieman jännitteinen alavire. Suuntaan tutkimaan taloa rannassa, ja sieltä löytyy verinen poliisin hattu. Rip. Astuessani ulos huomaan, että on tullut yö. Talon takapiha vie puiden siimekseen ja kohti kallioita. Chapter 4 alleviivaa tervetulleesti, että vaikka toimintaa onkin, on tämä sydämessään kauhupeli. Liikun pimeässä ja kuulen kyläläisten messuavan jossakin lähellä. Kahden kohtaamani kyläläisen päät räjähtävät, ja niistä kasvaa silmällisiä lonkeromaisia mutaatioita. Las plagas.
Tie vie pimeään luolaan. Luotan nyt aika paljon siihen, että vastassani on todennäköisesti edelleen kyläläisiä, jotka kertovat kyllä läsnäolostaan etukäteen, eivätkä pääse yllättämään. Suosikkini ovat kyläläiset, jotka huutavat varoittavasti ”takanasi, imbesilli” – sen sijaan, että he yllättäisivät Leonin takaapäin. Luolassa ei ole ketään. Saavun kiviselle alttarille, jossa on kirkon avain. Avaimen saa irti jalustasta laittamalla sen molemmilla puolilla oleviin kivisiin käsiin jotain. Seinien muraalit kertovat, missä kahdessa paikassa nämä ”jotain” ovat. Matka luolastossa jatkuu. Löydän pyhäkköavaimen, jolla saisin aarteita ympäri karttaa.
Hyppään veneeseen ja suuntaan ensimmäisenä takaisin merchantin luo. Chapter 4 on hyvin pitkälti matkustamista veneellä eri kohteiden ja merchantin välillä. Käyn avaamassa merchantin lähellä olevan pyhäkkön ja kärsin suurimman jumpscaren tässä pelissä – säikähdän nimittäin juoksevan Leonin varjoa kallion seinässä. Syke ei ole vieläkään laskenut siitä säikähdyksestä.
Suuntaan ensimmäisen vihjeen perässä tippukiviluoliin, joissa on rauhallinen vaikkakin painostava tunnelma. Kiviin on maalattu kellertävällä maalilla symboleja, jotka ovat vastaus pulmapeliin, joka avaa oven kivipatsaan luo. Kivipatsaan pää on se esine, joka pitää asettaa kiviselle kädelle saadakseni kirkon avaimen. Taistelen tippukiviluolassa vihollisia vastaan, joista yksi pudottaa soihtunsa vahingossa jalkoihinsa tuikaten itsensä tuleen. Sitä sattuu, ja se sattuu. Kun olen saanut kivipään ja tutkinut luolaston, veneilen peremmälle tutkimaan ja löydän luolan, joka on koko mitalla täynnä rahatynnyreitä aina takaisin järvelle asti.
Huomaan, että voin palata järven vieressä olleisiin rakennuksiin, joihin yritin palata jo aiemmin saatuani symboliavaimen. Suuntaan seuraavaksi sinne tutkimaan ne paikat, joihin en aiemmin päässyt. Kohtaamani karmivat kauhuelementit yllättävät: luolaan rakennetussa huoneessa on kahleissa kuollut ihminen, jonka kasvoihin on piirretty kultin symboli verellä. Huoneen yläpuolella on metsän siimeksessä oleva alttari, jossa makaa kuollut ihmisuhri. Kohtaaminen kylmää edelleen. Palatessani ulos vastassani ovat mutatoituneet susieläimet – joiden visuaalinen suunnittelu on kyllä hieman epäonnistunut. Susilla on suussaan niin paljon hampaita, etteivät ne näytä realistiselta, vaan lähinnä koomiselta. Liikaa koomisia hampaita tai ei, kyllä niillä yhden Leonin kerran syö. Seuraavalla yrityksellä rynnin pois paikalta napaten nopeasti yhden aarteen matkan varrella. Kaikkia vihollisia ei ole tehty voitettaviksi, ei näillä resursseilla.
Veneilen vastapäiselle rannalle, jossa on pieni pläntti maata. Pläntillä on kanala, ja löydän niiden pesästä kultaisen munan! Matka jatkuu viereiseen luolaan, jossa on aiempaa vastaava kivipääpulmapeli. Ratkaisen sen, ja minulla on nyt kaikki tarvittava kirkon avaimen saamiseksi. Ennen kuin haen avaimen, kiertelen hetken poimimassa lootia ja asioimassa merchantin kanssa. Ostan konepistoolin, koska voin. Merchantilla on nyt valikoimassa raketinheitin, mutta sen hinta on ihan posketon. Vielä jonakin päivänä tulen hakemaan sinut, rakas!
Haen kirkon avaimen, ja sitten muistan, että minun ja kirkon välissä on louhos. Katson haaveillen raketinheitintä merchantin valikoimassa, mutten voi ostaa sitä. Se olisi ollut kätevä sitä varten, mikä minulla on edessäni. Palaan louhokseen, ja suuri portti aukeaa päästäen Leonin kimppuun jättiläisen – El Gigante. Tässä kohtaa haluan lainata itseäni kesäkuulta 2018, kun pelasin tämän saman taistelun alkuperäisessä pelissä: ”Minä teen kovimman NOPE mitä olen koskaan tehnyt, otan raketinheittimen käteen ja tähtään päähän. Noh, jättiläinen liikahtaa ja osun olkapäähän, mutta se kaatuu silti kuolleena maahan. Kuulen, että tämä oli kolmen vaiheen boss fight, jota ei pitäisi päästä läpi yhdellä laukauksella. Hupsista.”. Olisipa tuo edelleen minä. No, Saanalla 2023 ei ole raketinheitintä ja vaikeusaste on hardcore, mutta kyllä tästä silti tullaan varmasti selviämään!
Louhoksesta löytyy mukava määrä panoksia ja parannusvälineitä. Koira, jonka tassun pelastin aiemmin karhunraudasta, elää parasta Sonata-elämäänsä ulvoessaan öistä kuuta ja hypäten sitten taistelemaan kanssani jättiläistä vastaan. Jättiläinen murskaa Leonin kerran. Toisella yrityksellä ammun jättiläistä minkä kerkeän, ja kun koira harhauttaa sitä, pääsen ampumaan sen selässä olevaa mutaatiota ja sitten hyppäämään sen selkään puukottamaan mutaatiokohtaa. Olen käyttänyt kaikki parannusesineet, ja Leon liikkuu enää kananmunien tuoman parantavan voiman avulla. Kovan puurtamisen jälkeen jättiläinen putoaa maahan kuolleena. Olispa raketinheitin.
Palaan kirkolle, jonka pihassa on mutatoitunut susi. Jestas tuo design on huono. Pääsen kirkkoon sisään ja tutkin sen alakerran läpikotaisin. Löydän pulmapelin: alttarin mosaiikki pitää asettaa oikeaan asentoon, jotta yksi kirkon ovista aukeaa. Pyörittelen lasin värillisiä kerroksia tovin, ja sitten saan ne oikeaan asentoon. Mosaiikista kajastaa kaunis värivalo kirkon penkeille.
Kiipeän yläkertaan, ja tiedän, kenet löydän sieltä: Ashley Grahamin, presidentin tyttären! Ashley ei ymmärrettävästi hyppää kiitollisena Leonin syliin, vaan on epäluuloinen vierasta aseistettua miehestä kohtaan, joka vieläpä tietää hänen nimensä. Leon kertoo olevansa täällä presidentin käskystä. Kaksikon keskustelun keskeyttää näkymä kirkon ikkunasta: kulttijohtaja kutsuu kaikkia kyläläisiä ”estämään eksyneitä lampaita pakenemasta”. Angry mob lähestyy kirkkoa talikoineen ja soihtuineen. Ashley ja Leon vaikuttavat molemmat olevan tuskissaan, kun kulttijohtaja välittää viestiään heidän päidensä sisällä. Kyläläiset astuvat kirkkoon. Leon pyytää Ashleyta luottamaan häneen, ja kaksikko vannoo pääsevänsä täältä pois yhdessä. End of chapter 4.
Wine, words & lovers 