Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore.
Mietin eilen illalla, olisiko pitänyt pelata vielä chapter 5 ennen nukkumaanmenoa – onhan yksi chapter kestoltaan noin reilusta tunnista vajaaseen kahteen tuntiin. Onneksi menin nukkumaan, sillä chapter 5 ei tullut leikkimään, ja väsyneenä se olisi ollut vielä vaikeampi. Olen koko aamupäivän hinkannut tätä chapteria, ja vajaan kolmen tunnin väännön jälkeen pääsin sen viimein läpi. Neljässä ensimmäisessä chapterissa kuolin yhteensä yhdeksän kertaa – ja chapterissa 5 yksinään tuo luku oli 21. Mennäänpä siihen, mistä tuo luku syntyi!
Ashley Graham, koodinimi Baby Eagle, on löytynyt, ja nyt hänet pitäisi saada hengissä pois täältä. Kirkko on täynnä vihaisia kyläläisiä, joiden elämäntehtävä on estää tämän tavoitteen toteutuminen. Nyt elän siinä jännityksessä, millaiseksi Ashleyn AI on tehty – Ashley nimittäin seuraa Leonia itsenäisesti, mutta hänet on helppo kaapata ja lamaannuttaa, jolloin Leonin pitää erikseen pelastaa hänet jatkaakseen matkaa. Ashleyta voi ohjata pysymään Leonin lähellä tai jättämään tilaa kaksikon välille. Ohjaan Leonin ja Ashleyn katon kautta ulos kirkosta, mutta ainoa reitti pois on kyläläisten kansoittaman kirkon pihan ja hautausmaan läpi. Panoksia ei todellakaan riitä siihen, että voisin taistella jokaista kohtaamaani kyläläistä vastaan.
Chapter 5 pitää sisällään kaksi todella vaikeaa osiota: toinen niistä oli ihanan haastava (uskallan sanoa, että itse asiassa jopa hauska kokemus), kun taas toinen sai hakkaamaan päätä seinään. Hautausmaaosio on tämä jälkimmäinen. Kyläläislauma lappaa Leonin ja Ashleyn päälle soihtuineen, ja tuikkaa useampaan otteeseen jommankumman palamaan. Ashley on aivan liian helppo kaapata olkapäälle ja viedä pois Leonin luota, jolloin joudun palaamaan taaksepäin hakemaan häntä. Ashley joutuu myös helposti incapacitated-tilaan, jossa hän makaa maassa ja kuolee yhdestä iskusta. Pääsin hautausmaaosion läpi taidolla ja raivolla: ammuin pelkkiä headshotteja ja rynnin pakolla vihollisten läpi. Jotain tavaraa jäi jälkeen, mutta en itke yksittäisen ruutisatsin perään, enkä todellakaan palaa hakemaan sitä.
Kun merchantin läsnäoloa merkkaava violetti soihtu piirtyy eteeni, voisin itkeä onnesta. Teen jotain, mikä ei ole luonteelleni ominaista: sanon ”fuck the rocket launcer”. Ostan bolt throwerin ja reseptit sen panosten tekemiseen. Peli on tarjoillut minulle jo bolt throwerin panoksia, ja mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että omista aseista on panokset loppu, ja inventaariossa on panoksia, joihin ei ole käypää asetta. Nuoliin saa myös liitettyä räjähteitä, jotka räjähtävät vihollisen tullessa liian lähelle, mikä tulee myöhemmin osoittautumaan käteväksi. Nyt räiskitään sitten tällä!
Seuraavana on aika palata kylään. Possuvihollinen tappaa ensitöikseen Ashleyn. Juuh elikkäs. Seuraavaksi teen tuttavuutta proximity minen kanssa, mikä osoittautuu varsin käteväksi ja hauskaksi! Ammun niitä rakennukseen, josta possumies kipuaisi pian ulos, ja hän ottaa mukavasti vahinkoa räjähdyksissä. Olen ylpeä, kun possumies kuolee coolin ideani vuoksi – sitten Ashley menee makaamaan tuleen ja kuolee. Dammit, Ashley. Uusi yritys! Vähän itkettää. Otan asenteen, että nyt juostaan ja tapellaan vain silloin, kun on pakko. Leon ja Ashley poimivat yhteistyöllä kylässä jäljellä olevat aarteet, ja sitten nokka kohti maatilaa, jonka taakse pelastushelikopterimme laskeutuisi. Tai no, ei tule tässä säässä laskeutumaan, muttei mennä asioiden edelle.
Maatilalla Leon ottaa uudemman kerran turpaan possumieheltä. Kerään itseni ja pidän mielessäni hyväksi todetun strategiani, jolla saan maatilan tyhjennettyä. Lisää aarteiden keräämistä ja merchantilla asiointia. Leon ja Ashley ylittävät sillan talolle, jota en päässyt aiemmin tutkimaan, kun kuljin tästä ohi. Luis avaa talon oven ja viittaa kaksikkoa tulemaan sisälle. Kaikista suunnista lähestyy kyläläisiä talikoineen ja soihtuineen. Tiedän, mitä on edessä: yksi alkuperäisen Resident Evil 4 -pelin ikonisimpia osioita on talotaistelu, jossa Leon ja Luis piilottavat Ashleyn ja taistelevat kaksin ovista ja ikkunoista lappaavia vihollisia vastaan. Taistelu käydään kaksikerroksisessa talossa, joka pitää pitää hallussa riittävän kauan – ja tottakai pysyä myös elossa. Tämä taistelu on nyt edessä.
Talotaistelu on hauskin pelikokemus, mikä minulla on ollut pitkään aikaan! Turhauttavan vaikea, mutta erittäin hauska! Jokainen epäonnistuminen tuo mukanaan sisuuntumista epätoivon sijaan. Taistelu koostuu kolmesta vaiheesta: ensimmäisessä vihollisia nousee talon ensimmäiseen kerrokseen kolmen ikkunan kautta, ja Leon ja Luis taistelevat heitä vastaan. Toisessa vaiheessa kyläläiset hakevat tikkaat, ja kiipeävät talon toisen kerroksen ikkunasta ja parvekkeelta sisään. Tällöin taistelua tulee käydä useampaan suuntaan, mikä lisää heti sen vaikeusastetta. Viimeisessä vaiheessa possupäinen jykevämpi vihollinen kiipeää ikkunasta taisteluun mukaan. Pääsen jatkuvasti tähän kolmanteen vaiheeseen, ja olen suhteellisen varma, että se on taistelun viimeinen vaihe, mikä lisää sisuuntumistani jokaisella kuolemalla. Luis antaa Leonille säännöllisesti lisää panoksia, ja niiden suhteen minulla ei ole hätää. Irrotan tähtäimen kivääristä, niin voin räiskiä silläkin lähietäisyydelle. Räjähteistä tulee paras ystäväni. Parannusesineet eivät kuitenkaan yksinkertaisesti riitä.
Kun olen kuollut riittävän monta kertaa, pidän hetken hermotauon ja käyn leipomassa pizzapohjan. Sitten palaan uusin energioin ja sisuuntuneena jatkamaan taistelua. Yhteensä neljätoista kertaa se vaati, ja olen purskahtaa helpotuksesta itkuun, kun cutscene alkaa pyöriä ja Ashley ohjaa Leonin ja Luisin pois talolta. Olen ikionnellinen siitä, että tämä peli ei kuollessa tarjoa vaikeusasteen laskemista, sillä kiusaus tarttua siihen olisi ollut jo liian korkea. Hardcorella jatketaan, ja oma olokin on aika hardcore tällä hetkellä.
Ashley yskii verta, ja Luis kysyy, onko oireita jatkunut pitkäänkin. Hän kertoo, että Ashleyyn on laitettu las plagas-mutaatio, joka on myös syy kyläläisten riehaantumiseen ja mutaatioihin. Leon vaikenee siitä, että hänellä on samoja oireita. Luis kertoo, että näin varhaisessa vaiheessa las plagas voidaan kuitenkin poistaa kirurgisesti, ja näyttää arpea rinnassaan. Leon hyväksyy Luisin vastentahtoisesti heidän kumppanikseen, ja Luis lupaa ottaa heihin yhteyttä poistuessaan paikalta. End of chapter 5, fucking finally. Kaikessa turhauttavuudessaan paras kokemus tähän mennessä!
Wine, words & lovers 