Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Chapter 7 on vaikein pelikokemus, jonka olen ikinä kokenut. En voi sanoin kuvata sitä helpotusta, kun chapter end -teksti pamahti äsken ruutuun. Tämän pelin aloittaessani kammoksuin yhtä ainoaa aluetta, ja eilen illalla tämän chapterin aloittaessani en osannut arvioida, että se tulisi olemaan pian edessäni. Palataan tähän tekstin loppupuolella!
Luis soittaa Leonille ja kertoo, että hän voisi antaa kaksikolle heidän tarvitsemansa lääkkeen linnan sisäpihalla. Asioin merchantin luona, jolla on valikoimassaan Resident Evilin ikonisin ase, eli magnum, erikoistarjouksessa. No tottakai silloin magnum pitää ostaa! Tätä asetta on kuitenkin tapana säästellä isompiin vihollisiin ja boss fighteihin (krhm), joten jemmaan aseen myöhempää käyttöä varten.
Leon ja Ashley eivät saa kovin tervetullutta vastaanottoa pyrkiessään sisälle linnaan, sillä linnan kaapuihin sonnustautuneet asukkaat käyttävät katapultteja ja käyvät myös väkivaltaisesti päälle. Nämä munkit tippuvat arvioni mukaan helpommin kuin kyläläiset – ovatko he heikkoa tekoa vai ovatko aseeni nykyään paremmat, tiedä häntä. Luvassa on kirjaimellisesti tykitystä, kun Leon ja Ashley juoksevat sokkeloisissa linnan pihatorneissa ja väistelevät heitä päin katapultattuja tulihyökkäyksiä. Kuolen pari kertaa (tai siis Ashley kuolee). Ammun yhdellä tykeistä linnan jykevän oven auki, ja sitten kilpajuoksen hälyttävällä terveystilalla sisään linnaan. Kolmas yritys toden sanoi!
Linna on ehkäpä Resident Evil 4:n legendaarisin alue, ja odotan innolla sen tutkimista (kahta poikkeusta lukuun ottamatta). Linnan herra, lapsen oloinen mutta vanhan miehen näköinen aristokraatti nimeltä Ramón Salazar, pyytää ystävällisesti Leonia antamaan Ashleyn hänelle, ja kunnon pahiksen tapaan paljastaa monologissaan suunnitelmansa: Ashleyn avulla he saisivat valtaansa ensin Yhdysvallat ja sitten koko maailman, jolloin ihmiskunta pääsisi Lordi Saddlerin uskon helmaan. Leon ja Ashley eivät ymmärrettävästi ole yhteistyöhaluisia, ja Ramón usuttaa kätyrinsä kaksikon kimppuun. Munkkikaapuihin pukeutuneet viholliset eivät ole kovan jytyä tekoa, mutta osalla on kilvet, minkä vuoksi heihin uppoaa enemmän panoksia. Ketjukuulanuijat ovat ikäviä aseita näin vastaanottajan näkökulmasta, mutta Leon selviää joukosta suhteellisen helposti.
Mitä onkaan linna ilman tyrmiä ja kidutuskammioita? Pelottaisi, jos en olisi niin innoissani siitä, että pääsen viimein tutkimaan linnaa. Tyrmän porttiin tarvitaan avain, joka löytyy kidutuskammion perällä olevan ruumiin päältä. Kaikki umpikujaan johtavassa huoneessa huutaa ”tästä sortuu lattia jalkojen alta”, ja suprised pikachu face on vahva, kun lattia sortuu Leonin jalkojen alta. Leon putoaa kellarikerrokseen, jossa häntä vastassa on kamala näky. Seinään on kahlehdittu lihaksikkaan miehen näköinen hahmo, jonka silmät on ommeltu umpeen, ja hänen käsissään on metalliset valtavat kynsimäiset terät. Wolverine-vihollinen, if you will. Tämä vihollinen on alkuperäisestä tuttu, ja sen voittamisen kaava on helppo: selässä on mutaatio, jota pitää ampua, ja Leonin liikkeissä pitää olla rauhallinen, koska vihollinen suunnistaa kuulon perusteella. Tässä kaverissa ei kauaa henki pihise, ja on aika palata avaimen kanssa Ashleyn luokse.
Tyrmän jälkeen on aika kulkea hetki majesteettisen linnan koristelluissa huoneissa ja ratkaista pulmapelejä. Ashley tarjoilee pelaajalle dialogilla ratkaisut ehkä liiankin helposti, mutta on silti kiva käyttää hoksottimia pulmien ratkomiseksi. Linna on miljöönä niin kaunis, että käytän hetken aikaa sen ihailuun.
Ramón kuuluttaa linnan kuulutusjärjestelmän kautta, että hän on järjestänyt Leonille viihdettä. On aika edetä linnassa eteenpäin.
Kello on noin kymmenen eilen illalla, kun työnnän linnan seuraavat pariovet auki ja tajuan, mitä Ramón tarkoitti viihteellä. ”Resident Evil 4 vittumaisimmat alueet” -listalla kärkipaikkaa pitää water hall, joka on ainakin oman viihdekäsitykseni mukaan hyvin kaukana hauskanpidosta. Water hallin tila koostuu useasta tasosta: ensimmäinen sali (alla kuvassa vasemmalla) on sokkeloinen kokoelma käytäviä, jonka keskellä on mekanismi, johon asettaa alatasolta löytyvä valve handle. Huone kuhisee vihollisia, ja ylätason parvilta ammuskellaan jatkuvasti tulisia nuolia Leonin ja Ashleyn niskaan. Myös alataso on täynnä vihollisia, joista pitää hankkiutua eroon valve handlen saamiseksi. Kun pyörää käännetään keskimekanismissa, laskeutuvat niiden takana olevat portaat ja johdattavat tilan toiseen osaan.
Tilan toisesta osasta pääsee käymään parvilla listimässä jäljellä olevat viholliset, minkä jälkeen on aika kohdata tilan vaikein osuus: Leon pyörittää pyörää ja saa nostettua veden yli kulkevan reitin ensimmäisen tason (kuvassa yllä oikealla). Kaksi muuta tasoa saadaan nostettua esiin vedestä nostamalla Ashley tilan reunoilla oleville korokkeille, jotta Ashley voi käynnistää siellä olevat mekanismit. Ashleyn kimppuun kuitenkin hyökätään jatkuvasti, ja viholliset yrittävät viedä Ashleyn mukanaan. Leonin tulee tappaa kaikki Ashleyn kimpussa olevat viholliset ja samalla pysyä itse hengissä, jotta Ashley voi suorittaa tehtävän ja avata kaksikolle reitin pois tilasta. Väännän tämän osion kanssa aamuyhteen, minkä jälkeen totean, että tällä panosmäärällä ja vireystilalla ei tästä paikasta selvitä. Tässä kohtaa kuolemalaskuri näyttää lukua 25, ja huumori ja hermot ovat loppuneet aikoja sitten.
Nukun yön yli ja herään tietoon, että water hall on edelleen edessä. Resident Evilia pelatessa on todella tärkeää, että edistymistä ei tallenna samaan tallennuskohtaan, jotta on mahdollista palata taaksepäin ja tehdä asioita eri tavalla – esimerkiksi säästellä pistoolin panoksia. Päädyn aloittamaan water hallin alusta kaksi kertaa, joista jälkimmäisellä säästelen pistoolin panoksia viimeiseen vaiheeseen asti voidakseni suojella Ashleyta mahdollisimman tehokkaasti. Houkuttelen vihollisia käytäviin, ammun heitä tähtäimettömällä kiväärillä, heittelen kranaatteja munkkijoukkoihin ja puukotan jokaisen yksin jääneen vihollisen panosten säästämiseksi. Tämän aamun kuolemalaskuri näyttää lukua 7, ja usko alkaa olla jo koetuksella. Käytänkö magnumia kaikkine panoksineen? Kun epätoivo kutsuu, magnum vastaa.
Yrityksellä numero kahdeksan, tai kokonaislaskurilla yrityksellä numero 33, Ashley saa viimein toisenkin mekanismin käynnistettyä ja totean, että nyt on aivan pakko onnistua. Juoksen vihollisia pakoon Leonin terveys punaista huutaen, tapan vihollisia yksitellen, pelastan vihollisten olkapäille päätyvää Ashleyta, ja kun tajuan, että Leonin ja mekanismin välissä on enää yksi vihollinen, tiedän onnistuvani tällä kertaa. Oletko koskaan itkenyt helpotuksesta, kun pääset pelin vaikean kohdan viimein läpi? Minä olen. Voitan viimeisen vihollisen ja avaan pakoreitin kyyneleet poskilla. Joskus ihmettelen sisuani ja päättäväisyyttäni, sillä kärsivällisyys ei ole varsinaisesti hyveeni. 33 yritystä se vaati, eli kolmaskymmeneskolmas kerta toden sanoo? Rynnin Leonin ja Ashleyn tasoja pitkin veden yli ja pois tästä kamalasta huoneesta. Water hallissa parasta on, että se on nyt ohi.
Leon ja Ashley astuvat linnan sisäpihalle. Cutscene alkaa pyöriä: Ashleyn mieli joutuu las plagas -loisen valtaan hetkeksi, ja hän uhkailee Leonia tämän puukolla. Ashley ottaa askelia taaksepäin, ja kiviportti putoaa kaksikon väliin Ashleyn tullessa tajuihinsa. Ashley järkyttyy siitä, että hänellä on puukko kädessä, ja juoksee tilannetta pakoon jättäen Leonin yksin. Chapter end. Nyt pidän muutaman päivän tauon ja toivun tästä chapterista!
Wine, words & lovers 