Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Nyt kun olen hengitellyt syvään water hallin jälkeen vajaan viikon, on aika palata tämän mestariteoksen pariin! Chapter 7 päätteeksi Leon ja Ashley joutuivat erilleen Ashleyn säikähdettyä las plagasin hänessä aiheuttamaa hallinnan pettämistä.
Leon on nyt yksin, ja on aika jatkaa linnan tutkimista! Ensimmäisenä tie vie hämäriin käytäviin, ja olen iloinen siitä, kuinka onnistuneesti kauhutunnelma ja aito kuumottavuus on tuotu tähän osuuteen. Tässähän alkaa ihan pelottaa! Saavun alttarille, jossa kyyryyn kuolleet ruumiit palvovat veristä hahmoa, jonka päästä työntyy vieläkin verisempi mutaatio. Taustalla kuuluu äänien kuoro ”gloria a las plagas, gloria a las plagas.”.
Jatkan käytävien tutkimista, ja äänet voimistuvat. On selvää, että vihollisia on kerääntynyt useampia koolle. Näen, että punaiseen kaapuun pukeutunut sarvipäinen kultisti johtaa seremoniaa, jossa kultistit mutatoituvat, ja lonkerot työntyvät heidän päistään. Alue vaikuttaa luodulta hiippailuun tai vihollisia pakoon juoksemiseen. Ensimmäisellä yrityksellä Leon tekee liian läheistä tuttavuutta uudenlaisten lonkeropäisten vihollisten kanssa, mutta toisella yrityksellä totean, että kaikkien kanssa ei tarvitse tapella. Tavoite on nimittäin selvä: edetäkseen tältä alueelta tarvitaan punainen lyhty, jonka voi asettaa portin mekanismiin. Koska punakaapuinen kultisti heiluttelee punaista lyhtyä, lienee olennaista päihittää ainoastaan hänet ja ottaa sitten jalat alle. Punakaapuinen kultisti on hahmo, jota aidosti pelkään, ja siksi olen vaikuttunut rautaisista hermoistani, kun juoksen päättäväisesti hänen perässään ja kerran hyppään suoraan hänen naamansa eteen tyhjentääkseni lippaallisen häneen. Kun lyhty on Leonin käsissä, on aika juosta pakoon.
Seuraavaksi Leon saapuu torniin, jossa on vuorossa jälleennäkeminen: Ada uhkaa Leonia aseella ja kehottaa tätä jättämään Ashleyn tänne ja hylkäämään tehtävänsä. Leon on yllättynyt siitä, että Ada on hengissä, sillä hän näki tämän kuolevan kuusi vuotta sitten. Kaksikon välillä on jännite, jota voisi leikata veitsellä. Leon ja Ada kamppailevat ja sanailevat hetken keskenään, ja sitten Ada lähtee perinteisellä ”refuse to elaborate and leave” -taktiikallaan.
Adan poistuttua on aika tutkia huonetta tarkemmin. Oudon kotoisassa huoneessa on yksi tekijä, joka saa niskavillat nousemaan pystyyn: haarniskat, jotka koristavat huoneen nurkkia. Kannattaa käydä lukaisemassa alkuperäisen Resident Evil 4 -blogikirjoituksen linnaosuudessa oleva taustoitus siitä, miksi haarniskat ovat minulle tämän pelin pelottavin asia. Huoneessa on kivilaattapulmapeli, jota ratkaistessa pelkään koko ajan, että haarniskat heräävät eloon. Eivät ne herää – vielä.
Edessä on jälleen uudenlaisia vihollisia: suuret hämähäkit kipuavat kultistien päälle ja ottavat heidät väkivaltaisesti hallintaansa. Kun mutaatio on onnistunut, kultisti ryntää holtittomasti päin Leonia kovalla vauhdilla. Tähän asti yllättävän hyvin kestäneet hermoni alkavat lipsua, sillä inhimillinen hämähäkkien hätkähdysreaktio ja iholle tulevan vihollisen raivokas syöksy saavat liipasinsormen käymään liian helposti. Aloitan useasti alusta seuraavan osion, sillä en ole tyytyväinen tähtäämiseeni ja siihen, kuinka monta panosta menee hukkaan.
Tämän chapterin merkittävin alue ovat sokkeloiset linnan muurit, joita pitkin Leonin pitää edetä pulmapelejä ratkaisten. Muurien ja niiden tornien varrella on vipuja, jotka avaavat ja sulkevat portteja Leonin edessä ja takana. Leon kohtaa matkallaan kultisteja, hämähäkkejä ja näiden kahden sekoituksia. Panokset ovat vähissä, välillä nollassa, ja parannustarvikkeita ei ole, joten perfektionistipelaaja iskee pintaan. Kun suoriudun yhdestä kohtaamisesta hieman huonosti, aloitan samantien osion alusta. Hermot alkavat pettää, vaikka osio ei ole edes erityisen vaikea. Muutaman yrityksen jälkeen alue on koluttu läpi, viholliset on voitettu, ja on aika jatkaa matkaa – tai niinhän sitä luulisi.
Jättimäinen hirviö ilmestyy viskomaan kivenjärkäleitä Leonin niskaan. On selvää, että tähän viholliseen ei ole tarkoitus tuhlata panoksia. Juoksen eteenpäin lootaten ja kivenmurikoita väistellen. Jättiläinen ystävällisesti tappaa kultisteja nakkaamalla kivenjärkäleitä myös heidän niskaansa, mikä helpottaa elämääni huomattavasti. Sitten Leon löytää kanuunan, ja on selvää, mitä pitää tehdä: tykitellä! Jättiläinen tipahtaa yhdestä iskusta, ja on aika siirtyä eteenpäin. Jättiläinen tekee viimeisen liikkensä yrittäessään tavoitella Leonia ennen putoamistaan kuolemaan, mikä murtaa reitin ja estää takaisinpäin palaamisen.
Olipa osio! Kartta kertoo, että Ashley on lähellä, joten jatkan linnan tutkimista. Linnan sisäpihalla aukeaa pensaslabyrintti. Leon löytää itkevän Ashleyn, ja kaksikko jutustelee hetken siitä, kuinka he tulisivat selviämään pois täältä infektioistaan huolimatta. Ashley rauhoittuu selkeästi huomatessaan, että Leon kärsii samasta ongelmasta kuin hän. On aika etsiä Luis ja lääke!
Wine, words & lovers 