Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia pelistä Resident Evil 4 remake (2023) ja luonnollisesti myös Resident Evil 4 (2005). Pelin sisältövaroitukset: K-18 explicit violence & gore
Jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti tässä pituudeltaan pisimmässä chapterissa tähän mennessä! Chapter alkaa ja päättyy surullisissa merkeissä: ensimmäisenä Leon joutuu kertomaan Ashleylle, että Luis on kuollut. Kaksikko lupaa selvitä elossa Luisin vuoksi, ja Leon tiedustelee Adalta, missä Luisin labra mahtaa olla. Ada kertoo, että kultistit pitävät kaikkea tärkeää vuoren huipulla – sinne siis!
Synkkien käytävien jälkeen on ihanaa päästä ulkoilmaan – hetkeksi. Leonin ja Ashleyn edessä on rahtivarasto ja sitä ympäröivät alueet, jotka kuhisevat hyvin aseistautuneita kultisteja. Panoksia on nyt ihan ok määrä, ja tavallisia vihuja vastaan taistelu on mielekästä.
Peli opettaa uuden pulmapelin, jossa Leonin ja Ashleyn täytyy kääntää samaan aikaan kahdesta kahvasta saadakseen ovia auki. Tästä tulee ongelma myöhemmin. Saavun huoneeseen, jossa on Ashleyn mentävä kaappi. Osaan arvata, mitä on tulossa. Ashley piiloutuu kaappiin, ja käyn triggeröimässä regeneradorin. Leon kuolee viholliseen kahdesti, kaapista rohkeasti taisteluun mukaan juossut Ashley kerran. Tämä ei ole tavallinen regenerador, vaan hip and cool regenerador, jonka koko vartalo muuttuu tappavan piikikkääksi kesken taistelun. Päätän, että tämä pelleily saa riittää, ja harhautan vihollisen kauas ovesta, josta Leonin ja Ashleyn pitäisi seuraavaksi kulkea. Vipupulmapeli ei kuitenkaan tuota tulosta, ja vihollinen täytyy käydä harhauttamassa pois ovelta toistamiseen. Pian ovet aukeavat, mutta tässä kohtaa olen menettänyt jo ehkä liikaa (magnumin panokset, olin epätoivoinen hei).
Sitten olisi jätemyllyn aika, ja se tuottaa hieman päänsärkyä. Ashley kääntää mekanismista Leonin eteen sillan, jotta Leon pääsee aktivoimaan paikan sähköt. Kun sähköt napsahtavat päälle, paikalle juoksee vihollisia, jotka yrittävät viedä Ashleyn – tai siis onnistuvat siinä, koska en tajua, että eihän siitä sillasta pääse, jos Ashley ei ole avaamassa sitä Leonille. Toinen yritys, ja jään passiin odottamaan saapuvia vihollisia, ja napsin ne pois päiväjärjestyksestä ennen sillalle palaamista. Yksi pulmapeli, ja matka jatkuu! Merchant ja tallennuspiste tietävät seuraavaa isoa osiota.
Kuvittelin, että seuraava osio olisi tämän chapterin the osio, mutta myöhemmin opin olevani tässä olettamuksessa todella väärässä. Edessä on nosturi, josta roikkuu purkukuula. Muistan tämän osion alkuperäisestä elävästi, ja se oli silloin paljon helpompi (toki silloin pelasin muistaakseni normaalilla vaikeusasteella). Ashley hyppää ajoneuvon rattiin ja lähtee hakkaamaan purkukuulalla seinää, jonka läpi Ashleyn ja Leonin pitää kipeästi päästä. Samalla Leonin kimppuun lappaa kultisteja, jotka ovat aseistautuneet niin taisteluvasaroilla, raketinheittimillä kuin sähköiskuja antavilla keihäillä. Pärjään tässä osiossa suhteellisen hyvin: väistelen vihollisia, ammun kun täytyy, käytän hyväksi räjähtäviä tynnyreitä ja heilahtelevaa purkukuulaa, ja tapan aikaa Ashleyn takoessa seinää. Kuolen seitsemän kertaa, mutta sisuunnun epäonnistumisista ihan hyvin. Epätoivo alkaa hiipiä. Yksi raketinheitinvihollinen ampuu Leonia lähietäisyydeltä tämän terveyden huutaessa punaista, mutta Leon ei kuole siihen? Naurattaa hetken, sitten taas vähän itkettää. Juuri kun viimeistelen yhtä vihollista puukottaen häntä yllättäen selän takaa, Ashley saa seinän matalaksi. On aika juosta!
Leon ja Ashley löytävät tiensä varastoon, joka on täynnä meripihkaa. Tämän perässä Luis ja Ada ovat! Leon ja Ashley tutkivat meripihkakimpaletta, jossa vaikuttaa olevan organismeja. Muistiinpanot varastossa kertovat meripihkasta ja tutkijoiden suunnitelmista infektoida kehittyneemmällä las plagasilla ensin kolleegansa ja sitten kaikki muutkin. Lordi Saddler näyttää viimein naamansa ja ottaa Ashleyn ja Leonin hallintaansa heidän sisällään olevaa las plagasia halliten. Ashley vastustelee ja ampuu Leonin aseella Saddlerin kätyreitä. Kun aseen piippu kohdistuu Leoniin ja vastentahtoinen Ashley painaa liipasimesta, on ase yllättäen tyhjä. Kerrankin on hyötyä siitä, että panokset loppuvat! Lordi Saddler vie Ashleyn mielenhallintakeinoilla mukanaan, ja Leon jää jälleen yksin.
Luulisi, että tässä kohtaa tulisi chapter end – minä ainakin luulin niin. Jatkan hämmentyneenä matkaa, ja löydän leirintäalueen. Muutama tavallinen vihollinen käy kiusaamassa Leonia, ja sitten on aika etsiä johtolankoja. Yhdestä sotilasteltasta löytyy armeijan tunnuslevyjä ja muistio Operation Javierista, jossa Leon ja Krauser olivat kaksi vuotta sitten mukana. Teltasta löytyy myös Leonin valokuva, jonka päälle on kirjoitettu punaisella I’m waiting. Seinältä löytyy Ashleyn kidnappauksen suunnitelmat. Jottei jäisi epäselväksi, kenen teltta tämä on, Krauser on jättänyt Leonille ääniviestin, jonka mukaan hän haluaa laittaa lopun kaksikon väliselle historialle. Teltasta johtaa verivana kohti seuraavaa aluetta.
Epätoivo nousee päähän, kun tajuan, että tähän chapteriin kuuluu vielä Krauser boss fight. Kun valitsin pelata tämän pelin ensimmäistä kertaa hardcorella, water hallin ja talotappelun lisäksi minua pelotti eniten tämä taistelu ja kuinka vaikea se tulisi olemaan. Honey, you’ve got a big storm coming. Krauserin kanssa taistelu koostuu useasta kohtaamisesta: Leon väistelee ensin tämän räjähtäviä nuolia ja nopeita puukoniskuja, sitten hiippailee ansoitetussa linnakkeessa ja lopuksi ottaa miehestä mittaa lähitaistelussa mutatoituneen Krauserin kanssa. Paniikkireaktiona losautan Krauseria ensimmäisen kohtaamisen alussa raketinheittimellä – muistetaan tämä myöhemmin.
Krauserin kohtaaminen on ehkä lempiasioitani tässä pelissä. Jokainen linnakkeen alue ja taistelu on hieman erilainen, ja kuolen jokaisessa muutaman kerran opetellessani taistelun kulkua. Alan saada jo hyvää otetta, ja odotan innolla taistelun viimeistä vaihetta, jossa Leon ja Krauser taistelevat kasvotusten korkealla tornissa. Krauser on selkeästi saanut terästettyä las plagasia, ja hänen kätensä muuttuvat teräviksi siiviksi, joilla hän sekä suojelee itseään että iskee Leoniin ikävästi. Onneksi tämä boss fight on hauska, koska kuoleman numero 22 kohdalla voisi kuvitella, että alkaisi vähän nyppiä.
Hyväksyn sen, että panokset ja parannusvälineet eivät riitä, ja palaan koko Krauser-osion alkuun. Uusi yritys! Kuolen muutaman kerran pyrkiessäni takaisin siihen, mihin parhaimmillani pääsin, mutta nyt teen yhden asian kriittisesti erilailla: säästän raketinheitintä myöhemmälle. Pian Leon kohtaa jälleen entisen partnerinsa viimeisessä kamppailussa, ja nauran hallitsematonta naurua ääneen, kun koko boss fight on ohi yhdellä raketinheittimen liipasimen painamisella. Olisinko voinut päästä tästä näin helpolla alun alkujaankin? Puolentoista tunnin vääntäminen tämän taistelun kanssa tuntuu tässä kohtaa hieman typerältä, mutta toisaalta sainpahan kokea taistelun kaikki vaiheet kokonaan sen sijaan, että olisin suoraan ensiyrittämällä pyyhkinyt Krauserilla lattiaa! Oikeasti parempi näin, ja nyt raketinheitin ei mennyt hukkaan!
”I trained you well, Leon”, Krauser sanoo tehdessään kuolemaa. Hän katsoo kaihoisasti taisteluveistään, ja pyytää Leonia viimeistelmään homman. Tulee itse asiassa vähän paha mieli katsoa, kun Leon tappaa Krauserin tämän omalla veitsellä. ”That you did”. Chapter end.
Wine, words & lovers 