Olen haaveillut blogin kirjoittamisesta jo vuosia, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi aloittaa. Asiaa on selitelty itselle monin tavoin: en osaisi suunnitella miellyttävää ulkoasua, en osaisi kirjoittaa ”oikein” blogityylistä tekstiä, mistä minä edes kirjoittaisin? Vuosi 2017 ei ole vielä edes puolessa välissä, mutta tämä on tähän mennessä ollut elämäni käänteentekevimpiä vuosia. Olen päättänyt, että en enää odota niiden asioiden tekemistä, joista olen pidempään haaveillut. Elämä on liian lyhyt siihen. Tässä siis blogini Wine, words & lovers, jonne kirjoitan tunteistani, arjestani, arvostelen leffoja, sarjoja ja musiikkia ja pohdin elämää. Tervetuloa mukaan matkalleni!
Wine, words & lovers
Mistä blogini nimi tulee? Niistä Tumblr-blogeistani, joista kehtaan julkisuudessa kertoa, tärkeimpänä pidän sitaatti-lyriikka-estetiikkablogiani http://wine-words-and-lovers.tumblr.com/. Kyseinen blogi on luotu 3 vuotta sitten tarpeesta kerätä yhteen paikkaan senhetkisiä tunteitani kuvaavia runoja, lauluja ja muita tekstejä. Blogi on nimetty yhdysvaltalaisen yhtyeen All Time Low kappaleen ”Canals” mukaan, joka on yksi suosikkikappaleistani. Kappale alkaa mielestäni minua kuvaavalla lauseella ”I am a critic / of my only critical need to define myself / with wine, and words, and lovers”. Lyriikka on kulkenut mukanani jo muutaman vuoden, ja tämän blogin nimeä pohtiessani päädyin vanhan tutun huomaan. Miksi tämä lyriikka sitten puhuttelee minua? Koen elämää paljon sanojen kautta, olivat ne sitten omaa jälkeäni, kappaleiden lyriikoita, siteerauksia Pinterestissä tai lauseita ihmisten suusta. Olen suuri romantiikan ystävävä ja menen aina tunteet ja sydän edellä. Lisäksi nautin hyvästä viinistä.
Mitä seuraavaksi?
Nyt minä teen sitä, mitä osaan parhaiten: kirjoitan. Kirjoitan tarpeesta kirjoittaa, rakkaudesta kirjoittamiseen.
Istun junassa matkalla Kajaanista Tampereelle. Viime päivät kuluivat AMK-päivillä, jossa olin edustamassa opiskelijakuntaani Tamkoa. Reissusta jäi päällimäisenä mieleen inspiroiva työpaja itsensä brändäämisestä sekä ajatuksia herättävät keskustelut politiikasta kuohuviinin äärellä. Tamko on tuonut elämääni hienoja mahdollisuuksia matkustaa, kuulla mieleenpainuvia puheita ja osallistua verkostoitumis- ja koulutustilaisuuksiin, mutta silti tuntuu aina yhtä hyvältä palata kotiin pelaamaan videopelejä kämppisten kanssa tai käpertymään oman kullan kainaloon Netflixin ääreen katsomaan sarjoja (tällä hetkellä menossa raskas 13 reasons why, josta kirjoitan tänne ensimmäisen sarja-arvosteluni myöhemmin).
Ohi kulki äsken toinen juna, jonka kylkeen oli kirjoitettu ”Me olemme kaikki taideteoksia.”. Kanssamatkustajani kokivat sen korniksi, mutta ryhmän ”taitelijana” koin inspiraatiota ja rohkaistuin viimein kirjoittamaan tämän tekstin. Loppujen lopuksi meidän elämämme ovat uniikkeja taideteoksia, joiden siveltimien toisessa päässä olemme vain me itse. Toivottavasti nautit blogini kautta käden jäljestäni edes puoliksi yhtä paljon kuin minä.
”I am currently under construction. Thank you for your patience.”
Wine, words & lovers 